Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyviä puolia narsistisessa miehessäsi on/oli?
23.07.2015 |
Haen tällä sitä, kun aina korostetaan vain niitä huonoja puolia. Eihän kukaan ryhdy suhteeeen persoonaltaan rasittavan ja kontrolloivan, manipuloivan ja hallitsevan miehen kanssa. Yritän itse saada selvyyttä omaan suhteeseeni, mutta tuo mustavalkoinen ajattelutapa hyvistä ja pahoista vaikeuttaa järkevän tilanneanalyysin tekemistä. Jos luettelisi vain huonot puolet niin saisi sellaisen oppikirjamaisen narsistisen luonnekuvan aikaan. Ei ole fyysisesti väkivaltainen, mutta henistä kaltoinkohtelua on. Mutta toisaalta meillä on myös todella paljon hyvää ja useimpina hetkinä hän vaikuttaa aidosti hyvältä ihmiseltä ja ihanalta. Millaisia teidän häiriintyneet suhteenne ovat olleet tästä näkökulmasta katsottuna? Kiitos kommenteista!
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 20:00"]Sitten sen tietää kun kokee. Kun näissä tapauksissa asiat ei vaan oo vähän jotain ja vähän sitten taas jotain toista. Se kokemus läheisellä ja narsistilla itsellään on niin kokonaisvaltainen että se ei vaan jätä happea pienille hyvillä asioille vaan liekki kuluttaa kaiken. Lopulta oot vaan niin sanoinkuvaamattoman uupunut että pienet hyvät asiat on kadonnut mielestä ja elämä näköalatonta.
Ongelma juuri on se että kohtuutta ei ole koska se on hitaasti kiduttavaa ja tappavan tylsää. Jos sinä haluat nauttia niistä hyvistä asioista, jonain synkkänä hetkenä ne tulee heitetyiksi kuralammikkoon koska mikään ei ole pyhää.
[/quote]
Pitkällä tähtäimellä siis näin, sitten kun tilanne alkaa kärjistyä ja tulla hankauskohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole noin extremeä.
Pikemminkin mies myös saattaisi erota helpostikin. Ole se joka kirjoitin ulkonäkövaatimusketjuun, että mies on kertonut jättävänsä, jos lihon tai rupsahdan ja asettaa kasvavia vaatimuksia ulkonäölleni. Hän on äärimmäisen komea ja kokenut naistemies ja saisi nopeasti ja helposti uuden tilalleni, minulla on paljon vähemmän vientiä ja enemmän menetettävää.
Hän tarvitsee todella paljon huomiota ja haluaa olla suhteessa valta-asemassa, mistä tuo kontrolloiva ja manipuloiva käytös tietysti johtuu. Ja hän on oikeassa ja minä väärässä jne. Muistaa asiat eri lailla kuin minä. On mustasukkainen, mutta ei ole suoraan rajoittunut menojani vaan verhoaa sellaiset rajoitukset huumoriksi yleensä.
Tässä on jotain ehkä outoa, mutta en osaa yksilöidä tarkemmin mitä. Joitain esimerkkejä olen yrittänyt miehelle selittää, että missä kihtaa vuorovaikutus on mennyt pieleen, mutta hän ei kykene yhtään näkemään niitä tai myönnä niitä vaan asia kääntyy niin, että kuvittelen kaiken.
Suhtautuu minuun usein kuin lapseen (olen kuitenkin jo itsekin äiti eikä ikäeromme ole kuin viisi vuotta. Erikoisuus, eli ole koskaan sanonut nimeäni ääneen näiden vuosien aikana vaan kutsuu lempinimillä. Puhuu minulle välillä kolmannessa persoonassa tyyliin mitä muru ajattelee. Pitää minusta aina kevyesti kiinni kädellä sekä ulkona liikkuessa että kotona (paitsi tietysti jos kävelee asunnossa ja tekee kotitpuuhia jne).
Toisaalta käyttäytyy hyvin rakastavasti ja ihanasti sekä on kannustava. Ei ole koskaan haukkunut tai huutanut, kohtelee kunnioittaen ja on aina täydellisen hallittu. Kritiikki jota kohdistaa minuun on erilaista eli huomioi sellaisia vikoja, joita minussa on ihan oikeastikin ja ikäänkuin auttaa siten korjaamaan niitä.
Voiko olla normaali suhde, jossa on tuollaisia piirteitä vai onko aina merkki jostain mikä pitäisi ottaa vakavasti? Minulla on lähtökohtaisestikin huoni itsetunto joten voi olla, että tosiaan paisuttelen asioita mielessäni. Arkea mies sietää oikein hyvin eli ei hae mitään jännitystä tai suuria tunteita elämään kuten narsistin sanotaan tekevän.
Hänellä on monta päättynyttä suhdetta takanaan, mutta niiden päättymisiin on ollut hyvät syyt enkä ole kuullut mistään vakavista piirteistä väkivallasta puhumattakaan. Ei ole koskaan edes pettänyt ketään, mutta häntä on petetty useastikin.
Exäni oli poikkeuksellisen antelias ja auttavainen ihminen. Hän otti siipiensä suojiin maailman murjomia tuttuja ja myös tuntemattomia. Hän oli hyvin varakas, joten hänellä oli mahdollisuus esimerkiksi antaa parikymmentätuhatta dollaria väkivaltaista miestä karkuun lähteneelle naiselle asuntoa ja lasten koulunkäyntiä varten tai antaa muutamaksi viikoksi yösija ja istua tuntikausia antamassa neuvoja vastaeronneelle tutuntutulle. Hän oli myös erittäin seurallinen ihminen, joka viihtyi porukan keskipisteessä ja oli aina siellä, missä jotain tapahtui; hän siis tuntui rakastavan ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Hän on exä sen vuoksi, että näillä hurmaavilla ominaisuuksilla oli aina kääntöpuolensa. Hän piti tiukasti kirjaa joka kolikosta, jonka oli käsistään päästänyt, ja tilanne kääntyi hyvin helposti sellaiseksi, että hän syyllisti lahjan tai lainan saajaa, kunnes sai vaatimaansa kunnioitusta ja hänestä levitettiin kunnioittavia ja ihastelevia juttuja. Hän myös katsoi oikeudekseen saada määräillä nitä, jotka olivat hänelle velkaa rahaa tai kiitosta. Ihmissuhdeneuvot kumpusivat hänen omista epäonnistuneista suhteistaan ja olivat yleensä hyvin yksipuolisia; hän näki itsensä pelkästään uhrina ja halusi muilta sympatiaa ja sääliä (niin hieno mies ja niin huonosti häntä oli kohdeltu). Hänelle oli ihan sama, mihin hänen neuvonsa johtivat, kunhan hän vain sai ihmiset tottelemaan itseään.
Seuraa rakastava mies oli oikeasti mies, joka ei kestänyt edes viittä minuuttia yksin. Hän saattoi lähteä puoliltaöin kuppilaan istumaan yksin omassa pöydässään sen sijaan, että olisi mennyt yksin nukkumaan. Hänen ihmisrakkautensa oli hyvin ohutta ja katosi, jos hän ei saanut haluamaansa.
Et oikein voi tehdä ei-mustavalkoista analyysiä ihmisestä, joka itse on päältä valkoinen ja sisältä sysimusta. Kun kaikella positiivisella on ruma kääntöpuolensa, kannattaa ottaa jalat alleen - ennen kuin joutuu siihen tilanteeseen, ettei sen sysimustan manipuloijan pelossa enää uskalla.
Yksi mikä myös häiritsee, narsistin sanotaan pitävän ihmistä esim parisuhteessa ihailun lähteenä ja suhtautuvan muihin välineellisesti.
No mieheni selkeästi esineellistää minua ja tuntuu, että se mitä hän haluaa on seksiä kiihottavan näköiseltä kumppanilta ja toiseksi hyväksyntää ja huomiota ja ihailua sekä erittäin tärkeänä myös kunnioitusta. Mutta... onko sellaista miestä olemassakaan, joka ei haluaisi samoja asioita?... siis mistä erottaa, mikä on yleistä ja mikä epänormaalia?
Ap, olen samassa tilanteessa kuin sinä. Minäkin mietin, olenko vain itse jotenkin mielenvikainen vai mikä tässä nyt mättää. Tai siis olen tähän saakka miettinyt, suhdetta takana nyt 12 vuotta. Nyt alan vähä vähältä lyödä lukkoon mielipidettä, että mieheni ei kyllä ole aivan normaali ja terve, tasapainoinen, kokonainen ihminen. Narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä hänelläkin on, tai sitten ehkä epävakaan persoonallisuuden piirteitä, tai sekä että. Lisäksi mahdollisesti poikkeavuutta sosiaalisen toiminnan ja ymmärryksen alueella.
On todella vaikeaa muodostaa realistista kokonaiskuvaa henkilöstä, joka käyttäytyy välillä täysin hirviömäisesti, niin että kun kirjoitan kokemastani vaikkapa tänne palstalle, saan avoimen kauhistuneita kommentteja joissa kysellään voiko moista ilmestyskirjan petoa olla olemassakaan. Kun toisaalta sama ihminen on toisissa tilanteissa aidosti paras kumppani, joka minulla on koskaan ollut, ja aikaisemmatkin kumppanini ovat olleet poikkeuksellisen hyviä! Miten samassa ihmisessä voi olla kaksi näin vastakkaista puolta, ja miten voin tietää, onko tällaisen henkilön kanssa turvallista mm. perustaa perhe?
Olen havainnut näiden vuosien aikana, että mies "kopioi" minulta ajatuksia ja tunteita, ja esittää niitä myöhemmin ominaan. Helpoimpana esimerkkinä kenties se, että hän ei pitkään aikaan osannut vastata mitään, kun kysyin häneltä syitä miksi hän haluaa olla kanssani (minusta oli alkanut tuntua, etteivät syyt oikeastaan liity minuun ihmisenä ollenkaan, vaan enemmän statukseen ja muihin ulkoisiin asioihin). Lopulta kun taas erään kerran kysyin asiaa, hän turhautui ja kysyi minulta, millaisen vastauksen sitten oikein haluaisin kuulla. Luettelin litanian asioita, joiden vuoksi hänen omasta mielestäni kannattaisi haluta olla minun kanssani. Tuota litaniaa mies on sen jälkeen toistellut vastauksena tuohon kysymykseen. Minä en voi edelleenkään tietää, ajatteleeko ja tunteeko hän oikeasti niin, vai toistaako vain mekaanisesti sitä mitä tietää minun haluavan kuulla.
On tämä vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 20:50"]
Yksi mikä myös häiritsee, narsistin sanotaan pitävän ihmistä esim parisuhteessa ihailun lähteenä ja suhtautuvan muihin välineellisesti. No mieheni selkeästi esineellistää minua ja tuntuu, että se mitä hän haluaa on seksiä kiihottavan näköiseltä kumppanilta ja toiseksi hyväksyntää ja huomiota ja ihailua sekä erittäin tärkeänä myös kunnioitusta. Mutta... onko sellaista miestä olemassakaan, joka ei haluaisi samoja asioita?... siis mistä erottaa, mikä on yleistä ja mikä epänormaalia?
[/quote]
Hiukan kärjistäen: jos kieltäydyt seksistä niin narsisti ylireagoi esim. suuttumalla tai pitämällä ylimitoitetun itsesääli- tai itsesyytöskohtauksen. Jos hän on suunnitellut jotain ja sinun takiasi juttu ei menekään juuri suunnitelmien mukaan, hän tulkitsee sen tahalliseksi keljuiluksi ja sabotaasiksi puoleltasi. Jos loukkaat häntä tahattomasti, hän kostaa sen jossain vaiheessa tavalla tai toisella. Jos arvostelet hänen toimintatapaansa jotain ihmistä kohtaan josta hän ei satu sillä hetkellä ollenkaan pitämään, hän raivostuu. Jos jokin ihmisistä riippumaton henkilökohtainen vastoinkäyminen tapahtuu, hän joko etsii sille syyllisen tai kytkee tilanteeseen jonkin vanhan trauman jossa hänelle oltiin epäreiluja, ja joka tekee tästäkin niin vaikeaa.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 20:50"]
Yksi mikä myös häiritsee, narsistin sanotaan pitävän ihmistä esim parisuhteessa ihailun lähteenä ja suhtautuvan muihin välineellisesti. No mieheni selkeästi esineellistää minua ja tuntuu, että se mitä hän haluaa on seksiä kiihottavan näköiseltä kumppanilta ja toiseksi hyväksyntää ja huomiota ja ihailua sekä erittäin tärkeänä myös kunnioitusta. Mutta... onko sellaista miestä olemassakaan, joka ei haluaisi samoja asioita?... siis mistä erottaa, mikä on yleistä ja mikä epänormaalia?
[/quote]
Välineellistäminen on sitä, että sinuun ei suhtauduta itseisarvoisena ja tasavertaisena, erillisenä ihmisenä vaan arvosi riippuu siitä missä määrin välineellistäjä hyötyy sinusta. Hyötyminen voi ilmetä myös mm. niin, että hyötyjä auttaa kohdettaan ja kiillottaa näin omaa sädekehäänsä sekä kartuttaa itselleen neuvotteluvaltaa suhteessa. Normaalissa suhteessa toista autetaan, koska halutaan auttaa - ei siksi että avunannon nojalla aiotaan myöhemmin ostaa palveluksia toiselta.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 21:05"][quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 20:50"]
Yksi mikä myös häiritsee, narsistin sanotaan pitävän ihmistä esim parisuhteessa ihailun lähteenä ja suhtautuvan muihin välineellisesti. No mieheni selkeästi esineellistää minua ja tuntuu, että se mitä hän haluaa on seksiä kiihottavan näköiseltä kumppanilta ja toiseksi hyväksyntää ja huomiota ja ihailua sekä erittäin tärkeänä myös kunnioitusta. Mutta... onko sellaista miestä olemassakaan, joka ei haluaisi samoja asioita?... siis mistä erottaa, mikä on yleistä ja mikä epänormaalia?
[/quote]
Välineellistäminen on sitä, että sinuun ei suhtauduta itseisarvoisena ja tasavertaisena, erillisenä ihmisenä vaan arvosi riippuu siitä missä määrin välineellistäjä hyötyy sinusta. Hyötyminen voi ilmetä myös mm. niin, että hyötyjä auttaa kohdettaan ja kiillottaa näin omaa sädekehäänsä sekä kartuttaa itselleen neuvotteluvaltaa suhteessa. Normaalissa suhteessa toista autetaan, koska halutaan auttaa - ei siksi että avunannon nojalla aiotaan myöhemmin ostaa palveluksia toiselta.
16
[/quote]
Tämä taitaa toteutua meillä, ettei suhtaudu tasavertaisena ihmisenä. Toisaalta monet muutkaan miehet kai eivät suhtaudu naisiin niin vaikkeivat ole narsisteja. Ehkä se on vain esineellistämistä.
mieheni ei ole kostajatyyppiä ollenkaan eli se ei puhu narsistisuuden puolesta.
seksistä kieltäytymisestä - en tiedä miten reagoisi, en ole koskaan kieltäytynyt. Luulen että olisi huonotuulisempi ja ärtyisämpi, (mutta niinhän kaikki miehet), ja lopulta eroaisi jos jatkuisi. Tai näin veikkaan. Mies on tosi hillitty aina ja hänestä on joskus vaikea nähdä päälle päin, että on vihainen. Siis osaa peittää tunteitaan todella hyvin. Monen kommenteista tulee taas kuva, että narsistit olisivat temperamentikkäitä riehujia ilman mitään itsehillintää.
mutta ehkä mun mies tosiaan ei ole narsisti, alan uskoa niin. Muuten vain hallitseva ja kontrolloiva tyyppi.
Kaikissa ihmisissä on jonkin verran narsismia, se on jatkumo ja vähäisenä ihan tervettä.
Jospa miehesi on vain keskimääräistä pinnallisempi tai materialistisempi ja suhtautuu sinuun kuin esineeseen. Silloin iso osa arvoasi hänelle perustuu ulkomuotoosi, käytökseesi, pukeutumiseesi ja ylipäätään ulkoiseen vaikutelmaan. Ja hieman vähemmän sille, millainen ihminen olet luonteeeltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 20:00"]
Sitten sen tietää kun kokee. Kun näissä tapauksissa asiat ei vaan oo vähän jotain ja vähän sitten taas jotain toista. Se kokemus läheisellä ja narsistilla itsellään on niin kokonaisvaltainen että se ei vaan jätä happea pienille hyvillä asioille vaan liekki kuluttaa kaiken. Lopulta oot vaan niin sanoinkuvaamattoman uupunut että pienet hyvät asiat on kadonnut mielestä ja elämä näköalatonta. Ongelma juuri on se että kohtuutta ei ole koska se on hitaasti kiduttavaa ja tappavan tylsää. Jos sinä haluat nauttia niistä hyvistä asioista, jonain synkkänä hetkenä ne tulee heitetyiksi kuralammikkoon koska mikään ei ole pyhää.
[/quote]
Hienosti kuvattu. Yritän miettiä niitä hyviä puolia...jälkikäteen kaikki ne hyvätkin puolet näyttäytyy valheina. Hän oli kylmäkiskoinen ja tuomitseva. Kaikki hyvät hetket piti pilata murjottamalla, mikään ei kelvannut hänen kuninkaalliselle korkeudelleen. Epävakaus toi lisäkierteensä. Mukavan yhteisen hetken jälkeen tuli aina ahdistuneita, syytteleviä tai jollakin tapaa negatiivisia viestejä. Aika narsistin kanssa on muokkaantunut muistoissa yhdeksi mustaksi mömmöksi. Ja todella, mikään ei ollut pyhää. Kaikki hetket, puolesi, heikoimmat kohtasi ovat vain draamamateriaalia narsistin esityksiin, ei muuta.
Muutaman narsistin tavanneena (heillä on ihan diagnoosit), sanoisin, että kaikista tyypillisimpiä piirteitä narsiteille ovat uhrin leikkiminen (minä olen syytön ongelmiimme), auttaminen, suurikin rahallinen auttaminen esim. jos myöhemmin voi leikkiä uhria (annoin lahjan/luennoin tunteja erinomainen keskustelija, kun olen, mutta en saanutkaan juuri sitä takaisin, mitä koko ajan havittelin).
NARSISTIN OMAKUVA ON RIIPPUVAINEN MUILTA TULEVASTA IHAILUSTA TAI HUOMIOSTA: SIKSI HE OVAT USEIN HYVIÄ MANIPULOIMAAN MUITA JA OLEMAAN MIELLYTTÄVIÄ JA SANOMAAN JUURI NE ASIAT; MITKÄ TOINEN HALUAA KUULLA: narsismi ja sosioPATIA ESIINTYVÄT USEIN YHDESSÄ; SOSIOPAATIT ON NIITÄ KYLMIÄ JA HArkitsevIA; NARSISTIT SEN SIJAAN USEIN MELKO TUNTEELLISIA: HELVETIN NÄPPÄIMISTÖ EI TOIMI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TOISEN HYVILLÄ PUOLILLA EI OLE ENÄÄ MERKITYSTÄ MINULLE; JOS HÄN EI ARVOSTA MINUA JUURI SELLAISENA KUIN OLEN: JOS TOINEN EI SIIHEN PYSTY; LÄHDEN HETI; ONNEKSI EN TEHNYT NARSISTILLE LAPSIA! NARSISTI VANHEMPANA ON AINA KATASTROFI, sillä lapsi ei koskaan käyttäydY NIIN KUIN VANheMPI HALUAA JA ODOTTAA JA NARSISTI EI SIEDÄ SITÄ; ETTEI HÄNEN EGOAAN KOHOTETA KUTEN HÄN HALUAA tai että joku ON TÄYSIN ERILAINEN LUONNE KUIN HÄN: NARISTEILLA ON USEIN MYÖS ERIKOINEN OIKEUDENTAJU; SILLÄ HEILLE MIKÄÄN EI OLE PYHÄÄ JA HEIDÄN MIELESTÄÄN HEIDÄN KUULUU SAADA MAHDOLLISIMMAN PALJON ELÄMÄsSÄÄN; JA AINOA ONGELMA ON JOS JÄÄ KIINNI; OMATUNTO EI KOLKUTA. NÄMÄ OVAT KAIKKI KÄRJISTYKSIÄ: SE UHRIUTUMINEN JA MUIDEN HUOMION HAkemINEN OVAT YLEISIMMÄT PIIRTEET: NARSISTI HALUAA ESIMERKIKSI KUULLA; KUINKA MUUT SÄÄLIVÄT HÄNTÄ HÄNEN KOKEMISTAAn VÄÄRYYKSISTÄ; HÄN HALUAA MUIDEN KIINNOSTUVAN OMISTA TARINOISTAAN JA USEIN SUORASTAAN VALEHTELEE TAI VÄRITTÄÄ KERTOMUKSIA VAIKUTTAAKSEEN KIINNOSTAVALTA JA SAADAKSEEN IHAILUA: NARSISTIT OVAT USEIN MYÖS HYVIN PINNALLISIA JA OMA SEKÄ MUIDEN ULKONÄKÖ JA STATUS OVAT HYVIN TÄRKEITÄ:
Onko kaikissa suhteissa jonkin verran sellaista? Olen kokematon ihmissuhteissa ja vaikea arvioida, mikä on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muut paitsi mitä oli minulle.
Vaikka kuinka rakastin puolisoani jolla ainakin narsistisia piirteitä paljon ja tosi epätasapainonen kyllä se elämä aika mahdotonta hänen kans oli..välillä tuntu, ainakin alussa että rakastaa aidostikkin kun alussa koitin suhdetta laittaa moneen kertaan poikki ja hän oli ihan romuna. Oli itkenyt silmät punasena koko yön eikä pystynyt töihin menemään.tästä päättelin että oikeasti rakastaa..kuitenkin oli kauheen itsekäs, ei osannut ottaa muita huomioon. Suuttu hävitessään , mitään ei voinut pelata hänen kanssa. Kaikki olisi ottanut ilmaiseks, ostatti mulla kaikkea alussa kunnes laitoin stopin.itsellään hänellä ei koskaan ollut rahaa.oli arvaamaton ja suuttu/ loukkaanntui pikku asioista. Jos sattu esim.oleen väärää leipää kun tuli kylään alko haukkuun kuinka hän nyt joutuu aamul lähteen nälkäsenä töihin...yms kaikkea muuta tällästä
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 18:52"]Vaikka kuinka rakastin puolisoani jolla ainakin narsistisia piirteitä paljon ja tosi epätasapainonen kyllä se elämä aika mahdotonta hänen kans oli..välillä tuntu, ainakin alussa että rakastaa aidostikkin kun alussa koitin suhdetta laittaa moneen kertaan poikki ja hän oli ihan romuna. Oli itkenyt silmät punasena koko yön eikä pystynyt töihin menemään.tästä päättelin että oikeasti rakastaa..kuitenkin oli kauheen itsekäs, ei osannut ottaa muita huomioon. Suuttu hävitessään , mitään ei voinut pelata hänen kanssa. Kaikki olisi ottanut ilmaiseks, ostatti mulla kaikkea alussa kunnes laitoin stopin.itsellään hänellä ei koskaan ollut rahaa.oli arvaamaton ja suuttu/ loukkaanntui pikku asioista. Jos sattu esim.oleen väärää leipää kun tuli kylään alko haukkuun kuinka hän nyt joutuu aamul lähteen nälkäsenä töihin...yms kaikkea muuta tällästä
[/quote]
Näin sivusta, tuo hysteerisyys jättäessä ei oo rakkautta, vaan hylkäämisen pelkoa. Narsisti on henkisesti pienen lapsen tasolla, josta tuo itsekkyyskin johtuu. Puoliso on narsistille sellainen vanhemman heijastuma, mieti miten pieni lapsi hätääntyy kun äiti uhkaa lähteä kokonsa pois. Se ei ole rakkautta, se on tarvetta ja hylkäämisen pelkoa.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 18:52"]Vaikka kuinka rakastin puolisoani jolla ainakin narsistisia piirteitä paljon ja tosi epätasapainonen kyllä se elämä aika mahdotonta hänen kans oli..välillä tuntu, ainakin alussa että rakastaa aidostikkin kun alussa koitin suhdetta laittaa moneen kertaan poikki ja hän oli ihan romuna. Oli itkenyt silmät punasena koko yön eikä pystynyt töihin menemään.tästä päättelin että oikeasti rakastaa..kuitenkin oli kauheen itsekäs, ei osannut ottaa muita huomioon. Suuttu hävitessään , mitään ei voinut pelata hänen kanssa. Kaikki olisi ottanut ilmaiseks, ostatti mulla kaikkea alussa kunnes laitoin stopin.itsellään hänellä ei koskaan ollut rahaa.oli arvaamaton ja suuttu/ loukkaanntui pikku asioista. Jos sattu esim.oleen väärää leipää kun tuli kylään alko haukkuun kuinka hän nyt joutuu aamul lähteen nälkäsenä töihin...yms kaikkea muuta tällästä
[/quote]
Näin sivusta, tuo hysteerisyys jättäessä ei oo rakkautta, vaan hylkäämisen pelkoa. Narsisti on henkisesti pienen lapsen tasolla, josta tuo itsekkyyskin johtuu. Puoliso on narsistille sellainen vanhemman heijastuma, mieti miten pieni lapsi hätääntyy kun äiti uhkaa lähteä kokonsa pois. Se ei ole rakkautta, se on tarvetta ja hylkäämisen pelkoa.
[/quote]
Huokaus... Puhelin korjailee. Kokonsa=kokonaan
No hän oli erittäin hurmaava aivan kaikkien mielestä, hyvällä tuulella ollessaan mainio ja syvällinen keskustelukumppani. Meillä oli hyvin samanlainen huumorintaju. Joskus meillä oli tosi syvä sanaton yhteisymmärrys asioista, siis tiedettiin mitä toinen ajatteli ilman että tarvitsi puhua asiasta. Hän oli myös jämpti ja järkevä rahankäyttäjä.
Sitten sen tietää kun kokee. Kun näissä tapauksissa asiat ei vaan oo vähän jotain ja vähän sitten taas jotain toista. Se kokemus läheisellä ja narsistilla itsellään on niin kokonaisvaltainen että se ei vaan jätä happea pienille hyvillä asioille vaan liekki kuluttaa kaiken. Lopulta oot vaan niin sanoinkuvaamattoman uupunut että pienet hyvät asiat on kadonnut mielestä ja elämä näköalatonta.
Ongelma juuri on se että kohtuutta ei ole koska se on hitaasti kiduttavaa ja tappavan tylsää. Jos sinä haluat nauttia niistä hyvistä asioista, jonain synkkänä hetkenä ne tulee heitetyiksi kuralammikkoon koska mikään ei ole pyhää.