lääkis

Nro22, tiedostan sen, että opiskelu jatkuu tavallaan koko elämän eikä lopu kun saan paperit käteen, mutta ei se minua haittaa yhtään. Lääkis on aina ollut unelmani ja koen alan oikeaksi minulle. Ajattelin vielä erikoistuakin sitten joskus =)

T.Ap

Nro 24, seurustelen jo, mutta missä kaupungissa poikasi opiskelee =)?

T.ap

No onhan siellä ikävä kyllä muutama, joka ei ole niin kiinnostunut lääketieteestä ja lääkäriydestä, vaan enemmän palkasta ja arvostuksesta. Huomattavan moni tällainen henkilö tulee perheestä jossa on lääkäreitä.

T.Ap

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 19:53"]

Onko lääkisläisissä rahanahneita pyrkyreitä?

[/quote]

Tämä ei nyt päde opiskelijoihin, mutta kaikki vanhat patuthan ovat nimenomaan tätä. Jossain oli tutkimustietoakin että lääkäreiden empatiakyky vähenee sitä mukaa mitä enemmän tulee ikää. Loppujen lopuksi lekurit tekevät töitä vain huvikseen ja valikoivat vain mielenkiintoisimpia tapauksia ja hoitavat muut vasemmalla kädellä (paitsi kaverinsa). Ja sitten on nää nuoret, jotka uskoo näitä vanhoja patuja kuin Jumalaa, ja eivät itse osaa mitään, eivätkä tehdä mitään päätöksiä. Sitten on olemassa termi nimeltä "kollegialisuus" mikä tarkoittaa suunnilleen sitä, että jokainen uusi lääkäri peittelee parhaansa mukaan edellisen virheitä ja kaikkiin hoitokertomuksiin sitten lisätään termejä kuten "vähän" tai "hiukan" jotta asiakkaan ongelma näyttäisi mahdollisimman vähäpätöiseltä ja lääkärin erehtyminen mahdollisimman minimaaliselta. Sitten tungetaan kaikkea paskaa potilaan mielenterveydestä joka ei liity asiaan mitenkään, jotta potilas näyttäisi mahdollisimman epäuskottavalta. Tältä pohjalta onkin sitten hyvä lähteä tekemään valitusta kenestäkään. Ja sitten sanotaan että Suomessa ei ole korruptiota.

Nro 27, olen täällä koska on tylsä päivä. Minulla oli kesätöitä kesäkuussa muttei nyt heinäkuussa. Ja hyvä vain, haluan ladata akkuja ennen syksyä. Kaverit ovat matkoilla/mökillä/ties missä.

T.Ap

Varmaan samassa kaupungissa kuin sinäkin. Terveisin selvänäkijä.

Miten aiot selvitä haastavista asiakkaista? 

Nro35, aion olla kuunteleva ja kohtelias. Ja harjoittelulla kyllä oppii toimimaan paremmin. Katsotaan kun klinikka alkaa kolmosella, miltä sairaalassa tuntuu =)

t.ap

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 20:03"]

No onhan siellä ikävä kyllä muutama, joka ei ole niin kiinnostunut lääketieteestä ja lääkäriydestä, vaan enemmän palkasta ja arvostuksesta. Huomattavan moni tällainen henkilö tulee perheestä jossa on lääkäreitä. T.Ap

[/quote]

Hienoa piikittelyä, huomaa kyllä, kenen kanssa olet riidoissa. Se on muutenkin ihan sama, onko asiasta kiinnostunut vai ei, kunhan sen osaa. Vaikka olisit miten panostanut kouluun, niin olet töissä ihan pihalla kun tulee ensimmäinen ei-tyypillinen tapaus ja koulukirjoista ei ole mitään apua, kun et ole osannut ajatella laatikon ulkopuolelta. Varsinkin kun terveydenhoito on keskittynyt kustannustehokkuuden ympärille, missä oikean diagnoosin saamiseen menee väkisin 6-12 kk jos kyseessä ei ole "lääkärin mielivallalla päätettävä diagnoosi" kuten masennus tai migreeni ja olet alle 70-vuotias (nuoremmillahan ei voi koskaan olla mitään ongelmia). Nyt koulutettavat lääkärit ovat pula-ajan lääkäreitä, ja sen kyllä huomaa, ei pahalla.

Mikä on ollut pahinta opiskelussa? Entä parasta? Millaisia käytännönasioita opintoihin liittyy? Miten toimenpiteitä harjoitellaan? Vai harjoitellaanko niitä etukäteen ollenkaan?

Aiotko valmistuttasi mennä töihin yksityiselle vai julkiselle? Mikä erikoisala sinua kiinnostaa tällä hetkellä eniten?

Onko sulla lapsia?

Nro 37, en ole kenenkään kurssilaiseni kanssa riidoissa. Ryhmähenki on täällä hyvä. En välitä ihmisten syistä olla täällä, kunhan osaa asiansa sitten olla lääkärinä. Itse en kyllä jaksaisi opiskella pitkää taivalta jos lääketiede ei yhtään kiinnostaisi.
t.Ap

Missä kaupungissa opiskelet? Miten valmistauduit pääsykokeisiin, kävitkö valmennuskurssilla? Kullanarvoisia vinkkejä koevalmistautumiseen? Mulla alkaa itsellä syksymmällä valmennuskurssi ja luku-urakka ja kyllä ahdistaa :D...

Miksi noin lakoninen otsikko?

Nro38. Parasta on juuri käytännön jutut, joita preklinikassa on ollut vähän. Ensimmäisenä vuonna pääsi juonnekäynneille sairaalaan seuraamaan lääkärin elämää. Ensimmäisenä vuonna otimme myös verta toisiltamme ja anatomian harkoissa tutustuimme lihaksiin ja luihin pareittain toisiamme koskien. Olemme harjoitelleet myös ekg:n ja verenpaineen ottoa. Myös labroissa tullut tutkittua kaikkea jännää esim onko meillä joku tietty geeni jne.

Huonointa on jatkuva kiire opiskelutahdin ollessa nopea ja suuri tietomäärä, jonka opiskelussa pitää osata priorisoida....

T.ap

Minulla ei ole lapsia vielä =). Ehkä oikea aika olisi vähän valmistumisen jälkeen...

Mieluummin menisin yksityiselle töihin. Minua kiinnostaa nyt neurokirurgia, kirurgia, kardiologia ja sisätaudit.
t.ap

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 20:40"]

Minulla ei ole lapsia vielä =). Ehkä oikea aika olisi vähän valmistumisen jälkeen... Mieluummin menisin yksityiselle töihin. Minua kiinnostaa nyt neurokirurgia, kirurgia, kardiologia ja sisätaudit. t.ap

[/quote]

Eli kaikki alat miltä ei saa töitä. Paitsi ehkä sisätaudeilta, koska alkoholisteja tässä maassa riittää ja tulee riittämään vastaisuudessakin. Ja siltäkään puolelta ei saa yksityiseltä töitä.

46 mitä alaa suosittelet ap:lle? Kiinnostaisi minukain. En ole ap.

Nro42, opiskelen turussa. Abivuonna kävin valmennuskeskuksen lyhyen kurssin ja opiskelin kotona myös paljon. Laskurutiinini oli kuitenkin vielä heikko ja olin myös liian hidas enkä pahemmin osannut soveltaa. En päässyt silloin ja pidin välivuoden. Aloitin sitten syksyllä töiden sivussa pikkuhiljaa lukemaan ja laskemaan ja keväällä lopetin työt ja tykitin kotona. Noh... ei onnistunut silloinkaan. Jäin 15p päähän. Otin kuitenkin paikan vastaan biokemian laitokselta ja päätin sitten samalla lukea pääsykokeisiin. Syksyllä taas aloitin ja yritin keskittyä ymmärtämiseen ja laskin ja luin hulluna. Keväällä tein paljon harjoituskokeita ja vanhoja kokeita lääkikseltä , farmasialta ja dia:lta. Koin osaavani asiat kokeeseen mennessä, mutta koe oli ihan kamala. 2013 koe siis ei muistuttanut aiempia kokeita yhtään ja menin lukkoon ja paniikkiin. Räpelsin sitten kaikkeen jotain edes. Olin varma etten pääsisi, mutta heinäkuussa nimi olikin listalla =). Ei koskaam kannata olettaa ettei pääse vaikka tuntuisi siltä kokeen jälkeen. Ja valmistautuessa painotan laskemista! Ja niitä soveltavia ja laajoja varsinkin, sitten muut tehtävät sujuu kuin vettä vain. Biologiasta ei kannata ottaa stressiä, siitä saa aina niukasti pisteitä.
t.ap