Olenko kohtuuton kun pidän aika kovaa kuria lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuskeskeinen kasvatustyyli ei toimi. Olen kasvattanut ison liudan omia ja lainalapsia, enkä juuri ole 20 vuoteen rangaistuksia ja seuraamuksia tarvinnut. Oikein mallikelpoisia kansalaisia heistä kasvanut.

Hienoa, sittenhän meillä on asiantuntija linjoilla. Olisin kiitollinen konkreettisista vinkeistä.

Mitä teen kun kolmevuotias heittää (vitsinä) joka iltapalalla veljeään voileivällä. Toistuva kieltäminen vain innosti lisää. Kiellon perusteleminen vain innosti lisää. Huomion ohjaaminen muuhun ei onnistunut millään, leipä lensi heti sen jälkeen aina. Äänen korottaminen ei vaikuttanut mihinkään. Ei onnistuneen syömisen kehuminen. Ei tarrapalkintosysteemi. Ei leivän poisjättäminen aterialta koska sillon lensi joku muu.

Ap

Oletko oikeasti noin yksinkertainen?

Lasta ei kielletä toistuvasti, lasta kielletään yhden kerran ja sitten leipä pois - toki fiksu vanhempi ei edes anna leipää vaan puuroa, nappaa lapsen syliinsä ja syöttää. Ilmoittaa lapselle lisäksi, että koska heität leipää, niin nyt syöt puuroa. Jos ei syö, kiitetään ateriasta ja saa mennä nälkäisenä nukkumaan. Lapselle ei anneta mitään mahdollisuutta viskoa ruokaa ja tehdään erittäin selväksi, että ruokaa heittävä ei ruokaa syö.

Jos todella toimit noin, että kiellät TOISTUVASTI, niin ei ihme, että sinulla on kauhulapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuskeskeinen kasvatustyyli ei toimi. Olen kasvattanut ison liudan omia ja lainalapsia, enkä juuri ole 20 vuoteen rangaistuksia ja seuraamuksia tarvinnut. Oikein mallikelpoisia kansalaisia heistä kasvanut.

Hienoa, sittenhän meillä on asiantuntija linjoilla. Olisin kiitollinen konkreettisista vinkeistä.

Mitä teen kun kolmevuotias heittää (vitsinä) joka iltapalalla veljeään voileivällä. Toistuva kieltäminen vain innosti lisää. Kiellon perusteleminen vain innosti lisää. Huomion ohjaaminen muuhun ei onnistunut millään, leipä lensi heti sen jälkeen aina. Äänen korottaminen ei vaikuttanut mihinkään. Ei onnistuneen syömisen kehuminen. Ei tarrapalkintosysteemi. Ei leivän poisjättäminen aterialta koska sillon lensi joku muu.

Ap

1. Lapset syövät eri aikaan, ei voi heitellä veljeä

2. Lasta syötetään ja todetaan, että koska et osaa tätä itse, niin minä syötän

3. Kun lapsi heittää leivän, todetaan, että jaha, olet syönyt tarpeeksi, kiitos, nyt iltapesulle. Eikä tarjota mitään tilalle! Lapsi ei menehdy nälkään, vaikka ei yhtenä tai kahtena iltana saa iltapalaa. Jos lapsi haluaa ruokaa, todetaan lakonisesti, että heitit leivän pois, se on roskiksessa, tongitaanko se sieltä sinulle syötäväksi.

Kokeilepas positiivisuutta negattion sijaan. Jatkuva kiittäminen kun kaikki on hyvin ”Olen sinusta ylpeä, kun toimit noin” ”Älyttömän hienosti meni tuo” jne. Kehu lasta myös tilanteissa, jotka eivät edes ole niitä vaikeita vaan ihan arkisia. Rangaistuksen sijaan palkinto onnistumisista.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepas positiivisuutta negattion sijaan. Jatkuva kiittäminen kun kaikki on hyvin ”Olen sinusta ylpeä, kun toimit noin” ”Älyttömän hienosti meni tuo” jne. Kehu lasta myös tilanteissa, jotka eivät edes ole niitä vaikeita vaan ihan arkisia. Rangaistuksen sijaan palkinto onnistumisista.

Tämä on hyvä vinkki ja aina olen joka päivä kehunut lapsia ihan pienistä arkisista asioistakin monta kertaa päivässä. Vaikka siitä kun heidän autoleikki sujui ilman puremista tai söi rauhassa ruoan jne. Mutta ei nämä kehut ole poistaneet ei-toivottua oikeastaan päivittäistä käytöstä. Ap

Lapset ovat lapsia. Heiltä ei pidä odottaa samaa käytöstä kuin aikuisilta. Joustakaa hyvät ihmiset! Elämä ei ole niin vakavaa. Antakaa lasten olla lapsia.

T: lujasti lempeä - lempeästi luja

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat lapsia. Heiltä ei pidä odottaa samaa käytöstä kuin aikuisilta. Joustakaa hyvät ihmiset! Elämä ei ole niin vakavaa. Antakaa lasten olla lapsia.

T: lujasti lempeä - lempeästi luja

Joo näinhän se on, mutta jos pienempi heittää joka päivä veljeään voileivällä ja puree heidän yhteisissä leikeissä, niin pakkohan se on saada loppumaan. En minä voi ”antaa lasten olla lapsia” jos se tarkoittaa tuota että ruoka saisi lentää joka päivä ja satuttaa muita joka päivä. Ap

Voisit poikiesi kanssa keskittyä puhumaan monista eri taidoista, joita harjoittelette. Esim. pienempi vielä harjoittelee ruokapöydässä käyttäytymisen taitoa. Nyt kun se ei vielä tänään sujunut, aikuinen vastaa tilanteesta (lapsi odottaa kunnes veli on syönyt ja tulee sitten yksin harjoittelemaan / syö voileivän sijasta tänä iltana puuroa, jonka äiti syöttää tms). Huomenna harjoitellaan taas. Taidon kehittymisestä saa kehuja. Voi myös yhdessä pohtia, miten tätä taitoa voisi vielä paremmin harjoitella ja mitä tehdä silloin kun meinaa lipsahtaa.

Luulen että vilkkaat pojat hyötyvät hyvin selkeistä rajoista, mistä kerrotkin. Osa vastaajista sekoittaa käyttämäsi sanat johonkin oman lapsuutensa ilmiöihin ja jää jankkaamaan asioita, joita et ole edes sanonut tekeväsi. Sellaisia nämä palstat ovat.

Taidoista puhuminen on hyvästä siksi, että vilkas poika helposti alkaa kuulla ympäriltään ärtyneitä ”sinä olet semmoinen” ja ”miksi sinä et ole tuommoinen” -kommentteja. On olennaista erottaa, mikä minä olen ja mitä minä osaan. Minä voin olla ihana poika, mutta en osaa vielä tätä taitoa. Saan kuitenkin apua sen harjoittelemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat lapsia. Heiltä ei pidä odottaa samaa käytöstä kuin aikuisilta. Joustakaa hyvät ihmiset! Elämä ei ole niin vakavaa. Antakaa lasten olla lapsia.

T: lujasti lempeä - lempeästi luja

Joo näinhän se on, mutta jos pienempi heittää joka päivä veljeään voileivällä ja puree heidän yhteisissä leikeissä, niin pakkohan se on saada loppumaan. En minä voi ”antaa lasten olla lapsia” jos se tarkoittaa tuota että ruoka saisi lentää joka päivä ja satuttaa muita joka päivä. Ap

Noinhan se on. Olet oikeassa, että tuohon kuuluu puuttua. Kommenttini oli oikeastaan niille, jotka ehdottavat "piiskaa" ratkaisuksi kaikkeen. Muista olla armollinen itsellesi. Vilkkaiden lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. "Virheet" ja epätäydellisyys kuuluvat vanhemmuuteen. Voimavarat vaihtevat, samoin konstit ja keinot. Ehdottomuus ei kannata.

105

Kyllä kuri pitää olla.

Omat pojat nyt 4 ja 6, sympatiaa lähetän ap:lle. Olen huomannut, että yllättävän usein riehumisen taustalla on jokin tunne, jota puretaan siihen käytökseen. Harmi, ikävä, kateus, jännitys, innostus ym. Toki joskus myös ihan vaan nälkä tai väsymys. Näiden tunteiden rauhallinen sanoitus ja opettelu on auttanut meillä jonkun verran. Ei se kuitenkaan helppoa ole, nyt vasta pikkuhiljaa osaavat itsekin sanoittaa, aika paljon on joutunut arvailemaan ja kyselemään, ja vieläkin varsinkin vanhempi poika sanoo että ei tiedä, mikä häntä vaivaa. Tunnistaa siis että tuntuu "hassulta", mutta ei osaa selittää, mikä tunne hänellä on. 

 

Noin muuten olen kyllä pyrkinyt lähinnä poistamaan riehumisen välineet, eli jos heittää kaukosäätimen niin säädin pois, jos heittää leipää (toistuvasti) niin pidetään tauko ruokailussa ja tullaan takaisin kun on rauhoituttu, jos juoksevat päättömästi ympäriinsä niin nappaan pahemman riehujan ihan fyysisesti kiinni ja mennään toiseen tilaan vähän rauhoittumaan ja juttelemaan. En kyllä kutsu tätä itse jäähyksi, koska missään tietyssä paikassa ei tarvitse istua eikä liikkumista ole sinänsä rajoitettu, vaikka pyrinkin siihen että huoneesta ei poistuta ennenkuin ollaan hieman rauhallisempia. 

Jos itselle tulee mieleen tuo että kuri voi olla liian kova niin onkohan se sitten? Epäilet itsekin että asia on niin.

Vierailija kirjoitti:

Jos itselle tulee mieleen tuo että kuri voi olla liian kova niin onkohan se sitten? Epäilet itsekin että asia on niin.

Vertaan itseäni vain muihin. Ap

Ap vielä nostelee jos jollain olisi hyviä vinkkejä minulle.

Ap

Nykyään ei ole ok pitää mitään kuria eikä tiukkoja sääntöjä. Pitää vain sanoittaa tunteita.