Lue keskustelun säännöt.
Onko psykoterapiassa mitään järkeä?
23.05.2026 |
Kohta vuoden olen käynyt ja mitään ahaa - elämystä ei ole tullut. Keskustellaan, terapeutti esittää vastaväitteitä ja 45min menee hujauksessa. Kuun lopussa tulee lasku. Pienituloiselle se Kelan tukemanakin maksaa, enkä varsinkaa voisi kuvitella maksavani 400e kuussa. Ymmärrän,mutta en sitte toisaalta yhtään ymmärrä miten terapia voisi toimia, jos jonkun asiakkaan puheenaiheena olisi vaikka rahan vähyys.
Kommentit (64)
Niin en tiedä. Joitain auttaa tosi paljon ja toiset toteaa terapian jälkeen, ettei auttanut yhtään. Kait siinä henkilökemioillakin on joku vaikutus eikä jokainen suuntaus ja terapia ole kaikille sopiva. Kauhean kallista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykäs ihminen ei hyödy terapiasta mitään. Älykäs osaa itsekin ajatella. Pahinta on, jos terapeutti paljastuu tyhmäksi. Jos asiakas on kokenut elämää ja ehkä iäkkäämpi kuin terapeutti, on mahdotonta, että muna neuvoisi kanaa. Itse voisin hyötyä terapiasta ( jos olisi joku ongelma, mutta kun ei ole!), jos terapeutti olisi mukava, komea mies. Saisin egobuustia siitä, että vietän tämän komistuksen kanssa edes tunnin viikossa. Lol
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen ei hyödy terapiasta mitään. Älykäs osaa itsekin ajatella. Pahinta on, jos terapeutti paljastuu tyhmäksi. Jos asiakas on kokenut elämää ja ehkä iäkkäämpi kuin terapeutti, on mahdotonta, että muna neuvoisi kanaa. Itse voisin hyötyä terapiasta ( jos olisi joku ongelma, mutta kun ei ole!), jos terapeutti olisi mukava, komea mies. Saisin egobuustia siitä, että vietän tämän komistuksen kanssa edes tunnin viikossa. Lol
Älykkäälläkin voi olla tunnepuolella häikkää, ajatusvääristymiä, tai persoonallisuushäiriö. Minusta tuo selittää hyvin sitä, miksi paperilla älykkäät ihmiset sekoilee. Joku voi olla esim Mensan jäsen, tai olla opiskellut useita tutkintoja, mutta sitten sekoilee henkilökohtaisessa elämässään.
Ei ole. Tulokset yksilöllisiä eli ei voida puhua eksaktin, kovaan tieteen mukaisista tuloksista. Ollaan enemmän hörhöosastolla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tulokset yksilöllisiä eli ei voida puhua eksaktin, kovaan tieteen mukaisista tuloksista. Ollaan enemmän hörhöosastolla.
Tätä olen kanssa joskus pohtinut. Jos tulokset eivät ole mitattavissa ja eksaktisti toistettavissa, niin voidaanko puhua tieteestä? Sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on aivan samaa osastoa kuin vaikkapa uskonnon teho kärsimykseen. Aihe on tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinä sille terapeutille. Saa sillä ruokansa pöytään :D
Asiakkaalle tuskin, voi olla jopa haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tulokset yksilöllisiä eli ei voida puhua eksaktin, kovaan tieteen mukaisista tuloksista. Ollaan enemmän hörhöosastolla.
Tätä olen kanssa joskus pohtinut. Jos tulokset eivät ole mitattavissa ja eksaktisti toistettavissa, niin voidaanko puhua tieteestä? Sanan varsinaisessa merkityksessä.
Psykologia on bro-tieteiden bro-tiede. Aikanaan kun alaa kehitettiin jenkeissä ja vuodessa kuusinkertaistui diagnostiikka englantilaiset psykologit tarttuivat aiheeseen ja nostivat virkaveljensä seinälle. Suomi on niin kehitysmaa, että me olemme kaikessa vaan "vau joo, vau joo" kun joku tuo jotain uutta pöytään, ihan sama mitä myrkkyä se olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Freudin oppeja on hiljalleen työnnetty piiloon. Huuhaaäijähän hänkin oli, mutta teki siten hyvät tienestit.
Ei. Sairas terapeutti nauraa partaansa toisen ongelmille. Hyviä terapeutteja löytyy myös, yleensä he ovat naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen ei hyödy terapiasta mitään. Älykäs osaa itsekin ajatella. Pahinta on, jos terapeutti paljastuu tyhmäksi. Jos asiakas on kokenut elämää ja ehkä iäkkäämpi kuin terapeutti, on mahdotonta, että muna neuvoisi kanaa. Itse voisin hyötyä terapiasta ( jos olisi joku ongelma, mutta kun ei ole!), jos terapeutti olisi mukava, komea mies. Saisin egobuustia siitä, että vietän tämän komistuksen kanssa edes tunnin viikossa. Lol
Älykkäälläkin voi olla tunnepuolella häikkää, ajatusvääristymiä, tai persoonallisuushäiriö. Minusta tuo selittää hyvin sitä, miksi paperilla älykkäät ihmiset sekoilee. Joku voi olla esim Mensan jäsen, tai olla opiskellut useita tutkintoja, mutta sitten sekoilee henkilökohtaisessa elämässään.
Tunnepuolen ongelmat harvemmin ratkeavat puhumalla vaan ovat sidoksissa enemmänkin kehoon. Mitä syöt ja miten muuten sitä käytät.
Periaatteessa hengityksen avulla pystyy säätelemään koko tunne-elämää, sillä se vaikuttaa suoraan autonomiseen hermostoon. Hengitystä voi säädellä joko liikuttamalla kehoa, jolloin se mukautuu automaattisesti, tai tietoisesti. Intialaiset ovat tässäkin asiassa valovuosia meitä edellä. Ei kannattaisi sitä länsimaista lääketiedettä niin hirveän kovin palvoa, vaan kuunnella vähän mitä muillakin on sanottavaa.
Itse olen hyötynyt enemmän juttuseurasta (kaverit) ja vertaistuesta (toinen luonnehäiriöisen äidin tytär) kuin kalliista terapiasta mitä tuli käytyä vuosikymmen. Ihan tavallien puhe tavalliselle ihmiselle, ystävyys, auttaa. Tietysti jos on kovin yksinäinen eikä ole ketään kenelle puhua, terapiassa käyminen on vaihtoehto.
Tosin se tuo näinä aikoina (lama) myös suuria ongelmia, sillä terapiaan kuluu rahaa.
Koen, että minua se on auttanut, vaikka vaikea sitä on arvioida mikä johtuu mistäkin. Minusta se "apu" tulee siitä terapeuttisesta suhteesta, jossa saa erilaisen vasteen omille tunteilleen kuin omassa päässään. Toinen tekijä on, että terapeutti validoi ja normalisoi tunteita, jotka on itseltään kieltänyt.
Älykkyydellä tai järkeilyllä ei ole asian kanssa tekemistä, ongelmat ovat yleensä nimenomaan tunnetasolla, ei siinä, etten järjellä "tajuaisi" esim. olevani yhtä arvokas kuin muut, vaan siinä, etten pysty kokemaan niin.
Mutta tosi monen asian pitää loksahtaa kohdalleen, että se auttaisi: oikea terapiasuuntaus, sopiva ihminen, oikea hetki elämässä jne. Mä käyn psykodynaamisessa terapiassa.
Mulle oli pelkkää haittaa, menin kroonisen kivun takia "kuntoutus"psykoterapiaan kun suositeltiin. Enpä työkykyiseksi tullut, pelkkää lässytystä. Kaiveltiinhan siellä sitten lapsuuden traumojakin, en kokenut mitään hyötyä. Stressitasot oli koko 3 vuotta aivan tapissa, sen pystyi jopa näkemään naamasta koska huuliherpes, joka on kukkinut aiemmin naamassani tasan kerran, oli huulessa koko ajan tuona kolmena vuotena. Olen pöyristynyt siitä että yhteiskunnan varoja haaskataan tuollaiseen pelleilyyn.
Psykoterapia ei ole mikään täsmäratkaisu kaikkeen pahaan oloon.
Se voi olla toimiva, jos ihmisen ongelmat johtuvat ajattelun tai persoonan jäykkyydestä tai psykologisten selviytymiskeinojen kehittymättömyydestä.
Nykyisin masennuksen ja ahdistuksen alle halutaan kuitenkin kirjata monenlaiset sosiaaliset, taloudelliset, fyysiseen terveyteen ja kurjaan elämään liittyvät asiat. Esim. jos masennus johtuu heikosta taloudellisesta tilanteesta, niin ei se kurja olo poistu muuten kuin tekemällä sille tilanteelleen itse jotain.
humpuukia, paras terapia on tulla uskoon ja hoitaa kuntoaan salilla ja lenkilä ja urheilla paljon muutenkin
Up