Olenko kohtuuton kun pidän aika kovaa kuria lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Miksei ap vastaa kysymykseen päiväkodista? Millaista palautetta lapset saavat sieltä?

Ovat päiväkodissa osapv. Saavat palautetta että ovat vilkkaita ja riehuvat mutta ryhmässä on pahempikin tapaus. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko keskustelua. Aika paljon pitäisi antaa esimerkkejä, että tiedetään onko kuri liian tiukka.

Ajatus että lapset ymmärtäisivät/uskoisivat vain selittämällä, on minusta absurdi. Ihan on haettu esim tulitikkuja lapselta jolle on monen kertaan selitetty miten tulitikkuihin ei saa koskea ja miksi. Monet kerrat istuttu tulen ääressä. Että kyse ei ole siitä että ei tietäisi, vaan ei usko.

Mutta toisaalta, joskus olen todistanut tilanteita joissa vanhemmat (yleensä tytön) ovat järkytteneitä ihan vain siitä, että lapsi ei pelkkää nätisti sanomista usko! Että miten se nyt noin holtiton ja huonotapainen on!

Jostain syystä samanlaisia tilanteita ei tule poikien vanhempien kanssa, yleensä.

Että kai se vaan on erilaista..

Normaaliälyinen lapsi ymmärtää selityksiä eli syitä ja seurauksia. Osalla lapsista älykkyysosamäärä on alhainen, he eivät valitettavasti ymmärrä lapsina tai aikuisina samalla tavalla kuin muut.

Jo esimerkistäsi huomaa, että kasvattaja ei osaa kasvattaa. Jos lapsella on tulitikut saatavilla, ei vika ole lapsessa vaan vanhemmassa. Me normaaliälyiset hoksaamme, että tulitikut pitää laittaa lasten ulottumattomiin, silloin niitä ei tarvitse napata lapselta pois kuin yhden kerran eli sen ensimmäisen, kun itse tajuamme, että olemme toimineet typerästi ja jättäneet tulitikut saataville.

Olipa ylimielinen ja ilkeä kommentti, ei tarvitse ihmetelä mistä niitä kiusaajalapsia tulee... Tämmöiset sitten vielä kasvattavatkin lapsia, alan pikkuhiljaa ymmärtää koulumaailman ongelmia paremmin lukemalla tätä palstaa

3 ja 5 vuotiaat ovat vielä niin pieniä joilla kasvuun myös kuuluu uhmaikää joillakin enemmän tai vähemmän. Kasvattaa täytyy ja johdonmukainen pitää olla. Silti toivoisin vanhempien ottavan rakkaudellisen otteen tuohon kasvattamiseen ja ymmärryksen erilaisia ikävaiheita kohtaan.

Sääntöjen täytyy olla sen tasoisia että lapsen on helppo niitä noudattaa. Tuonikäiset tuntevat suurta riemua kehusta ja palkinnosta, näen että se olisi paljon tehokkaampi ja rakkaudellisempi tapa kasvattaa. Tuonikäiset kun eivät ole käytökseltään kuin pieniä aikuisia vaikka moni vanhempi niin toivoisi.

Mukavien asioiden peruminen on mielestäni kohtuuton ja täysin kiusantekoa. Kuka omilleen haluaa sellaista mielipahaa? Sekö sitten tuo iloa siihen kasvattamiseen ja luo mukavaa kotiympäristöä? Ei kannata itse rakentaa sotatannerta kotiin. Kasvattaminenkin voi olla mukavaa.

Voi jestas mitä besserwissereitä palsta täynnä. Tekipä ap niin tai näin, niin löytyy aina joku, jonka mielestä tekee aivan väärin. Onneksi omat lapset on jo isoja, eikä tarvitse enää ahdistua noista asioista. Mutta itse asiaan: lapset ovat erilaisia. Meillä ei vanhimmalla toiminut mikään, oli maailman kovapäisin lapsi. Kolme seuraavaa tuntuivat osaavan käyttäytyä moitteettomasti ilman sen suurempaa ohjausta. Ja ovat osanneet myöskin koulussa ja nyt teini-iässä. Ihan turha ottaa itseensä, jos joku ”tietää” miten kasvattaa oikein. Se mikä toimii yhdellä, ei ihan varmasti toimi toisella. Tai on ihan oikeasti lapsia, jotka automaattisesti tajuavat, ettei toisia purra tai heitetä kaukosäädintä telkkariin, joten näitä taisteluita ei edes tarvitse käydä. Mutta näistä haastavimmistakin tulee lopulta ihan fiksuja aikuisia, usko tai älä. Luota itseesi ja kokeile, mikä teillä toimii. Se on paras neuvo, mitä voit saada.

Vierailija kirjoitti:

Kysyit, että oletko kohtuuton vai et. Me ei sitä oikeasti voida tietää, kun ei nähdä tilanteita eikä tunneta lapsiasi. Hienoa, että teillä keskustellaan ja hienoa, että mietit näitä asioita. Niistä päätellen teillä asiat varsin ok.

Kuitenkin tutkimuksessa todettu ja juuri oli hs:ssä artikkeli, kuinka ihmisen aivot lukkiutuu raivarin aikana, eli silloin ei kyllä lapsi pysty ottaman mitään järkevää vastaan. Siksikään jäähy ei toimi.

Osalla taas jäähy toimii juuri tuosta syystä. On turha yrittää selitellä ja lässyttää kun toinen ei raivarin takia pysty vastaanottamaan mitään. Hetken rauhoittuminen omineen ja kas, sitten voitiin laspen kanssa rauhassa keskustella tapahtuneesta. Jos taas yritin tilanteen ollessa päällä selittää ja ohjailla, raivari vaan paheni. Jokainen tuntee oman lapsensa ja meillä yhdelle piti antaa omaan tilaa "jäähyn" muodossa, kun taas toinen tarvitsi lähellä oloa rauhoittuakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo kuvailemasi minun mielestäni kuulosta mitenkään kohtuuttoman kovalta kurittaa. Miksi ajattelet olevasi liian tiukka? Mistä sellainen ajatus on lähtöisin?

Siksi että siellä jäähyllä joudutaan istumaan aika usein ja mukavia asioita perumaan aika usein. Ap

Aivan, ne eivät toimi.

Jep. Mikä toimisi sitten? Kieltäminen, selittäminen, ohjaaminen jne ei myöskään toimi. Ap

Kiellät ja selität. Jatkat vaan. Ei se toimikaan, mutta hei, jos on vilkkaat 3- ja 5-vuotiaat pojat, niin hyväksyt vaan sen, että sitä se elämä vaan on. Kun menee liian hurjaksi touhu, niin estät fyysisesti, erotat riitapukarit toisistaan jne. Ei teille ikinä mitään harmonista ja rauhallista arkea tule tuolla yhdistelmällä, kun lapset on vielä pieniä. Sitten kun kasvavat, niin vähän rauhoittuu meno.

Kielsin ja selitin ja kielsin ja selitin kuukausia ja kuukausia kunnes uuvuin siihen loputtomaan riehumiseen. Ei kai uupunut sanottava äiti jota lapset riehumalla pyörittää ole sekään hyvä edes lasten kannalta. Ap

Ei ole ei. Ihan kuin omasta arjesta on sun jutut.

Pyysin jopa perhetyötä avuksi omieni kanssa. Yritin kysyä mitä voin tehdä, kun sitä jäähyäkään ei saisi käyttää. Hymistelivät vaan, että on sulla varmaan rankkaa. Ymmärrystä sain osakseni mutten mitään käytännön vinkkejä. Toinen poikani esimerkiksi puri ja nipisteli minua ja veljeään ja nauroi vain päälle jos yritti kieltää. Oli pakko ottaa tiukat säännöt ja rutiinit käyttöön, koska aloin olla siihen(kin) käytökseen jo niin loppu.

Olen aika kyllästynyt siihen, että kerrotaan miten lapsia ei saa kasvattaa, mutta kukaan ei kerro tekniikoita jotka sitten oikeasti arjessa vaahtopäiden kanssa toimisi.

10

Lisään vielä, että omat pojat ovat olleet paljon rauhallisemman oloisia sen jälkeen kun tiukat rajat ja rutiinit otettiin käyttöön. Olen näin jälkeenpäin sitä mieltä, että juuri sitä olivat kaivanneetkin. Eivät kykene itseään vielä hyvin hillitsemään, niin se on sitten äidin ja isän tehtävä.

Meillä ei myöskään pakoteta pyytämään anteeksi, koska sillä helposti kuitataan ikävät teot, jolloin se on vain sana ilman merkitystä. Opettelemme empatiaa poikien kanssa keskustelemalla tilanteista ja usein pyytävätkin nykyään anteeksi ihan itse.

Nykykasvatusmetodeilla ei saada muuta kuin lisääntyvää ahdistusta ja mt-ongelmia. Lapset saavat rauhassa riehua ja haistatella, eikä kouluissa tai kirjastoissa voida mitään.

Kova kuri terminä kuulostaa aina pahalta, koska siitä tulee mielleyhtymä menneiden vuosikymmenten mielivaltaisesta ja autoritäärisesta kasvatusmallista, jossa piiskaa sai heti jos jotenkin uhmasi vanhempiaan.

Jos kovalla kurilla tarkoitetaan sitä, että on järkevät rajat, joista pidetään johdonmukaisesti kiinni ja seuraukset huonosta käytöksestä ovat loogisia ja kohtuullisia, niin sehän on vain hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi parempi kasvattaa niitä lapsia? Heidän tulevaisuutensa olisi paljon mukavampi, jos koiratarhamaisen kurinpidon sijaan lapsille opetettaisiin elämässä olemista.

Mikä sinun tapasi olisi, jos ap:n tapa on mielestäsi väärä?

Vierailija kirjoitti:

Kova kuri terminä kuulostaa aina pahalta, koska siitä tulee mielleyhtymä menneiden vuosikymmenten mielivaltaisesta ja autoritäärisesta kasvatusmallista, jossa piiskaa sai heti jos jotenkin uhmasi vanhempiaan.

Jos kovalla kurilla tarkoitetaan sitä, että on järkevät rajat, joista pidetään johdonmukaisesti kiinni ja seuraukset huonosta käytöksestä ovat loogisia ja kohtuullisia, niin sehän on vain hyvä asia.

Meillä ei todellakaan ole mitään fyysistä kuritusta mutta miellän että meillä on kova kuri kun olen sika ehdoton kieltäessäni tietyt asiat (jotka kuvasin aiemmin keskustelussa) ja koska niistä nykyään seuraa suoraan rangaistus eli mukavan asian peruuntuminen tai se mitä kutsun jäähyksi mutta joka kai on enemmän puhuttelu. Tuntuu että monessa muussa perheessä mitään tällaista ei ole ja minua kauhistellaan kun pidän niin kovaa kuria. Ap

En lukenut vastauksia, mutta luulen, että tiedät ap itse vastauksen. Jos elämänmeno on teillä tällä systeemillä rauhoittunut ja niin, että sinulla ja lapsilla on oikeasti LÄMPIMÄT välit, niin sittenhän homma toimii. Joskus lapset menevät vain hullummaksi, jos kuria pidetään väärin tai ainakin rikotaan kiintymyssuhde, mutta eiköhän sen nyt huomaa, jos näin käy :)

Meillä vasta kuusivuotias sai kaukosäätimen itselleen, sitä ennen aikuinen avasi television ja vaihtoi tarvittaessa kanavaa.

Mutta joo, vaikea arvioida ap:n tilannetta. Lasten ikätaso kannattaa huomioida, pienet helposti esim. purevat. Joskus riittää vähempikin rankaisu. Ehkä voisit lukea sen Sinkkosen kirjan poikien kasvatuksesta, jos siinä olisi jotain vinkkejä?

Rangaistuskeskeinen kasvatustyyli ei toimi. Olen kasvattanut ison liudan omia ja lainalapsia, enkä juuri ole 20 vuoteen rangaistuksia ja seuraamuksia tarvinnut. Oikein mallikelpoisia kansalaisia heistä kasvanut.

Kohtuutonta oli ainoastaan pakottaa heidät syntymään.

Vaikea sanoa, kun jotkut pitävät kasvatusta ja kuria samana asiana. Joillekin taas kuri on kielteinen sana, joillekin myönteinen. Jotkut lapset tarvitsevat hieman enemmän kasvatusta kuin toiset. Sen kun pitää mielessä, että jos haluaa, että lapsi oppii jonkin tavan, niin keskimäärin siihen tarvitaan 1000 (tuhat) toistoa. esimerkiksi käsienpesu ennen ruokailua, kiittäminen tervehtiminen, lakin ottaminen pois sisällä jne. Samalla tavoin tarvitaan monta toistoa kun leikkii sisaruksen/kaverin kanssa.

Oma lapseni joka on jo teini sanoi, että sinun jäähysi ei ole jäähy vaan keskustelu/puhuttelu riippuen siitä, millaista keskustelu on.

Näin olen omaani pääosin kasvattanut tai ainakin pyrkinyt kasvattamaan: Jos jotain kiellän, niin lapsen ensimmäisestä yrityksestä tehdä toisin, siirrän lapsen, siirrän toiminnan kohteen tai muulla tavoin estän epätoivotun toiminnan. Tämän jälkeen voin harhauttaa toiseen asiaan. Sama toiseen suuntaan: Kehoitan tekemään asian. Viimeistään toisen kehoituksen jälkeen, pieni lapsi on "pakotettu" tekemään asia. esim. viemään roska roskiin. Lapsi ei vie. Otan lapsen mukaani ja "yhdessä" laitamme roskan roskiin. Juu tämäkään malli ei nykyään saa aina kannatusta, eikä kaikille sovi. Lopputulos on kuitenkin se, että lapsella on tietämys, että minun sanaani uskotaan.

Toisaalta  siitä saakka kun lapsi on ollut kykeneväinen kertomaan, että miksi ei jotain halua tehdä, niin minun kehoituksestani/käskystäni riippumatta olen voinut pyörtää päätökseni, jos lapsi on osannut perustella asian. Olen muutamalta kaveriltani saanut noottia, että    en vaadi teini-ikäistäni tarpeeksi tekemään kuten sanon. (Tämä on tietyllä tavalla totta. Monesti kun pyydän tekemään jotain/tulemaan kotiin yms, niin teini neuvottelee. Ei kuitenkaan jankkaa.) Kun olen kuitenkin kysynyt heiltä, että mitä lapseni käytöksessä pitäisi muuttaa, niin heidän mielestä ei mitään. Teini osaa käytöstavat, on hyvä kaveri, tunnollinen koulussa, nauttii harrastuksistaan, pitää jopa itsenäisesti vuorokausirytminsä kunnossa, tekee vapaaehtoisestikin kotitöitä. Minusta nykyään olisi turhaa pitää suoraan kehoituksestani kiinni kuulematta lasta, kun kerran asiat sujuvat ilman käskyjänikin.

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuskeskeinen kasvatustyyli ei toimi. Olen kasvattanut ison liudan omia ja lainalapsia, enkä juuri ole 20 vuoteen rangaistuksia ja seuraamuksia tarvinnut. Oikein mallikelpoisia kansalaisia heistä kasvanut.

Hienoa, sittenhän meillä on asiantuntija linjoilla. Olisin kiitollinen konkreettisista vinkeistä.

Mitä teen kun kolmevuotias heittää (vitsinä) joka iltapalalla veljeään voileivällä. Toistuva kieltäminen vain innosti lisää. Kiellon perusteleminen vain innosti lisää. Huomion ohjaaminen muuhun ei onnistunut millään, leipä lensi heti sen jälkeen aina. Äänen korottaminen ei vaikuttanut mihinkään. Ei onnistuneen syömisen kehuminen. Ei tarrapalkintosysteemi. Ei leivän poisjättäminen aterialta koska sillon lensi joku muu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, kun jotkut pitävät kasvatusta ja kuria samana asiana. Joillekin taas kuri on kielteinen sana, joillekin myönteinen. Jotkut lapset tarvitsevat hieman enemmän kasvatusta kuin toiset. Sen kun pitää mielessä, että jos haluaa, että lapsi oppii jonkin tavan, niin keskimäärin siihen tarvitaan 1000 (tuhat) toistoa. esimerkiksi käsienpesu ennen ruokailua, kiittäminen tervehtiminen, lakin ottaminen pois sisällä jne. Samalla tavoin tarvitaan monta toistoa kun leikkii sisaruksen/kaverin kanssa.

Oma lapseni joka on jo teini sanoi, että sinun jäähysi ei ole jäähy vaan keskustelu/puhuttelu riippuen siitä, millaista keskustelu on.

Näin olen omaani pääosin kasvattanut tai ainakin pyrkinyt kasvattamaan: Jos jotain kiellän, niin lapsen ensimmäisestä yrityksestä tehdä toisin, siirrän lapsen, siirrän toiminnan kohteen tai muulla tavoin estän epätoivotun toiminnan. Tämän jälkeen voin harhauttaa toiseen asiaan. Sama toiseen suuntaan: Kehoitan tekemään asian. Viimeistään toisen kehoituksen jälkeen, pieni lapsi on "pakotettu" tekemään asia. esim. viemään roska roskiin. Lapsi ei vie. Otan lapsen mukaani ja "yhdessä" laitamme roskan roskiin. Juu tämäkään malli ei nykyään saa aina kannatusta, eikä kaikille sovi. Lopputulos on kuitenkin se, että lapsella on tietämys, että minun sanaani uskotaan.

Toisaalta  siitä saakka kun lapsi on ollut kykeneväinen kertomaan, että miksi ei jotain halua tehdä, niin minun kehoituksestani/käskystäni riippumatta olen voinut pyörtää päätökseni, jos lapsi on osannut perustella asian. Olen muutamalta kaveriltani saanut noottia, että    en vaadi teini-ikäistäni tarpeeksi tekemään kuten sanon. (Tämä on tietyllä tavalla totta. Monesti kun pyydän tekemään jotain/tulemaan kotiin yms, niin teini neuvottelee. Ei kuitenkaan jankkaa.) Kun olen kuitenkin kysynyt heiltä, että mitä lapseni käytöksessä pitäisi muuttaa, niin heidän mielestä ei mitään. Teini osaa käytöstavat, on hyvä kaveri, tunnollinen koulussa, nauttii harrastuksistaan, pitää jopa itsenäisesti vuorokausirytminsä kunnossa, tekee vapaaehtoisestikin kotitöitä. Minusta nykyään olisi turhaa pitää suoraan kehoituksestani kiinni kuulematta lasta, kun kerran asiat sujuvat ilman käskyjänikin.

Terveisiä teinillesi, että haluan kiittää häntä fiksusta palautteesta jäähy-sanan suhteen. Hän on oikeassa kyllä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuskeskeinen kasvatustyyli ei toimi. Olen kasvattanut ison liudan omia ja lainalapsia, enkä juuri ole 20 vuoteen rangaistuksia ja seuraamuksia tarvinnut. Oikein mallikelpoisia kansalaisia heistä kasvanut.

Hienoa, sittenhän meillä on asiantuntija linjoilla. Olisin kiitollinen konkreettisista vinkeistä.

Mitä teen kun kolmevuotias heittää (vitsinä) joka iltapalalla veljeään voileivällä. Toistuva kieltäminen vain innosti lisää. Kiellon perusteleminen vain innosti lisää. Huomion ohjaaminen muuhun ei onnistunut millään, leipä lensi heti sen jälkeen aina. Äänen korottaminen ei vaikuttanut mihinkään. Ei onnistuneen syömisen kehuminen. Ei tarrapalkintosysteemi. Ei leivän poisjättäminen aterialta koska sillon lensi joku muu.

Ap

Saa muutkin vastata tähän.

Kiittäen, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuskeskeinen kasvatustyyli ei toimi. Olen kasvattanut ison liudan omia ja lainalapsia, enkä juuri ole 20 vuoteen rangaistuksia ja seuraamuksia tarvinnut. Oikein mallikelpoisia kansalaisia heistä kasvanut.

Hienoa, sittenhän meillä on asiantuntija linjoilla. Olisin kiitollinen konkreettisista vinkeistä.

Mitä teen kun kolmevuotias heittää (vitsinä) joka iltapalalla veljeään voileivällä. Toistuva kieltäminen vain innosti lisää. Kiellon perusteleminen vain innosti lisää. Huomion ohjaaminen muuhun ei onnistunut millään, leipä lensi heti sen jälkeen aina. Äänen korottaminen ei vaikuttanut mihinkään. Ei onnistuneen syömisen kehuminen. Ei tarrapalkintosysteemi. Ei leivän poisjättäminen aterialta koska sillon lensi joku muu.

Ap

Saa muutkin vastata tähän.

Kiittäen, ap.

Mitä sitten teet nyt, ja toimiiko se? Hankala tilanne tuo kyllä on.

Aikuinen istuu itse vieressä pöydässä rauhoittamassa tilannetta. Jos leipä lentää, niin pöydästä poistaisin lapsen. Itse olen myös syöttänyt joskus lasta, joka käyttäytyi "kuin vauva" (huom, en tietenkään väkisin), oli niin noloa isolle pojalle, että käytös koheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko keskustelua. Aika paljon pitäisi antaa esimerkkejä, että tiedetään onko kuri liian tiukka.

Ajatus että lapset ymmärtäisivät/uskoisivat vain selittämällä, on minusta absurdi. Ihan on haettu esim tulitikkuja lapselta jolle on monen kertaan selitetty miten tulitikkuihin ei saa koskea ja miksi. Monet kerrat istuttu tulen ääressä. Että kyse ei ole siitä että ei tietäisi, vaan ei usko.

Mutta toisaalta, joskus olen todistanut tilanteita joissa vanhemmat (yleensä tytön) ovat järkytteneitä ihan vain siitä, että lapsi ei pelkkää nätisti sanomista usko! Että miten se nyt noin holtiton ja huonotapainen on!

Jostain syystä samanlaisia tilanteita ei tule poikien vanhempien kanssa, yleensä.

Että kai se vaan on erilaista..

Normaaliälyinen lapsi ymmärtää selityksiä eli syitä ja seurauksia. Osalla lapsista älykkyysosamäärä on alhainen, he eivät valitettavasti ymmärrä lapsina tai aikuisina samalla tavalla kuin muut.

Jo esimerkistäsi huomaa, että kasvattaja ei osaa kasvattaa. Jos lapsella on tulitikut saatavilla, ei vika ole lapsessa vaan vanhemmassa. Me normaaliälyiset hoksaamme, että tulitikut pitää laittaa lasten ulottumattomiin, silloin niitä ei tarvitse napata lapselta pois kuin yhden kerran eli sen ensimmäisen, kun itse tajuamme, että olemme toimineet typerästi ja jättäneet tulitikut saataville.

Olipa ylimielinen ja ilkeä kommentti, ei tarvitse ihmetelä mistä niitä kiusaajalapsia tulee... Tämmöiset sitten vielä kasvattavatkin lapsia, alan pikkuhiljaa ymmärtää koulumaailman ongelmia paremmin lukemalla tätä palstaa

Mutta mieti kahdesti: kun ap:n lapsista tulee tulevaisuudessa Wilman kautta pelkkiä ikäviä tietoja, niin kasvatettujen lasten vanhemmille tulee kiitoksia ja hyvää palautetta. Ap:n lapset viskovat luokassa kirjoja, heittelevät muiden reput ikkunasta ulos jne. ja sitten ihmettelevät, kun siitä ei saakaan halausta eikä kukaan halua olla kanssaan. Sen sijaan ne kasvatetut lapset osaavat olla muiden kanssa, eivät pure tai lyö.

Mutta ei siinä mitään, sinun lapsesi voivat olla ap:n lasten kavereita koulussa, jos sietävät sitä, että päälle syljetään ja vihot revitään, koska ap on lapsilleen opettanut, että kielto ei merkitse mitään.