Kasvisten määrä lautasellasi lapsuudessasi ja nyt

Lapsena söin päivittäin ehkä pari viipaletta kurkkua. Ja toki omenoita yms. jos äiti/iskä oli niitä kuorinut :D

Nykyään syön erittäin kasvispainotteisesti, lihaa vain noin 3 kertaa viikossa.

Emmä oikein ole varma. Syön kasvispohjaista ruokaa kun alkoi tossa nelisen vuotta sitten ihan kunnolla nakit ja jauhelihat ällöttötämään. Jotenkin ensin kotoa pois muutettuani ajattelin ettei äidin muonat ole niin paljoa vaikuttaneet, mutta kyllä ne on. Peruskotiruokaa aika lailla, kasviksia jonkun verran. Itse vein sitä sitte pidemmälle. Äiti sai tajuamaan, että nimenomaan wokki, kasvissosekeitot ja hyvä salaatti on enemmän niitä mun juttuja ku nakkikastike.

Up

Kurkkua ja tomaattia sai, joskus porkkanaraastetta ja punajuurta. Nykyään teen salaattia monta kertaa viikossa.

Äitini käsitys salaatista on suolakurkkuviipaleet tai vaihtoehtoisesti etikkapunajuuret. Oma käsitykseni on kyllä laajempi.

Lapsuudessa ei juuri syöty kasviksia, nykyään tekemäni ruoka alkaa kasvisten pilkkomisella ja sitten mietitään että mitä laitetaan. Wokit, salaatit, paistetut/grillatut kasvikset, uunijuurekset, gratiinit yms. ovat usein pöydässä. Välipalaksi syön hedelmiä tai kasvistikkuja dipin kanssa. 

Jos joutuu olemaan parikin päivä ilman tuoreita kasviksia alkaa olo mennä pökkelöksi, turvonneeksi ja laiskaksi.

Maalla kasvaneena ja hullun puutarhurin lapsina kasviksia käytettiin tosi paljon. Teininä salaatti ja kasvikset olivat vähän pakollinen paha, joita nyt tottumuksesta vaan söi. Nyt aikuisena käytän taas mielelläni kasviksia ja kasvatan itsekin.

Lapsuudenkodissa oli suurimman osan ajasta kasviksina lähinnä tomaattia tai kurkkua pari kertaa viikossa.  Punaista lihaa oli lähes joka päivä, kasvissosekeittoonkin laitettiin jauhelihaa. Pari kertaa vuodessa oli kalaakin. 

Salaatinlehtiä oli kesäisin viikonloppuna, mutta en niistä oikein lapsena perustanut. Hedelmiä oli hyvin harvoin, olivat muka liian kalliita vaikka vanhempien tulot molemmilla selvästi yli keskiverron...

Nykyään olen vegaani, eli aika oudosti saisin syödä jos kasviksia ei olisi enemmän. Huomaan kuitenkin monen asian säilyneen - pidän vihersalaattia "juhlaruokana" eli teen sitä lähinnä viikonloppuisin kun on aikaa nautiskella. Ostaisin tuoreita kasviksia vähemmän kuin mieheni, jonka kotona on ollut terveellisemmät arvot. Höyrytetyistä kasviksista tykkään kyllä ja niitä kokkaan usein, ja niitä meillä oli lapsuudessa lisukkeena joitain kertoja kuussa.

Hedelmien kalleus on jäänyt takaraivoon ja tunnen syyllisyyttä syödessäni niitä.

Aikuinen syö kasviksia tai sitten ei.  Ei voida ajatella että kun kotona on oppinut syömään kasviksia niin sitten söisi aikuisenakin. Liiaan paljon muuttujia,  että viitsisi edes avata asiaa enempää.

Sillä on  varmaan vaikutusta jos  kotona vanhemmat muokkaa asenteita  kielteiseen suuntaan , "meillä ei  rehuja syödä hähä häh hää...lehmän ruokaa hähä häh hää... oletko kani häh häh hää ".

Meillä oli puoli lautasellista salaattia tai raastetta aina jokaiselle annosteltuna ja se oli pakko syödä. Opin syömään kasviksia:)

4-5 kurkkusiivua lautasella. Välillä pöydässä oli myös punajuuri- tai suolakurkkupurkki, ne lähinnä aikuisille, lapset saivat halutessaan mutta koskaan ei kehotettu maistamaan. Suunnilleen kerran viikossa, kun syötiin "paremmin", oli porkkanaraastettakin.

Nyt aikuisena syön pääsääntöisesti kasviksia, useammin tosin kypsennettynä kuin salaattina. Varmaan 2/3 annoksesta on kasviksia.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:59"]

Aikuinen syö kasviksia tai sitten ei.  Ei voida ajatella että kun kotona on oppinut syömään kasviksia niin sitten söisi aikuisenakin. Liiaan paljon muuttujia,  että viitsisi edes avata asiaa enempää.

Sillä on  varmaan vaikutusta jos  kotona vanhemmat muokkaa asenteita  kielteiseen suuntaan , "meillä ei  rehuja syödä hähä häh hää...lehmän ruokaa hähä häh hää... oletko kani häh häh hää ".

[/quote]

Todennäköisyydet ovat siitä hassuja että niitä on eri kokoisia. 1:1 ei tosiaan ole hyvä malli kuvaamaan lapsena kasviksia syöneiden tapoja aikuisena, mutta korrelaatio on käsittääkseni ihan tutkitusti olemassa.

Syötiin kasviksia lapsena ja syön edelleen, määrä suht sama. Salaatteja ei silloin pääruoaksi tehty kuitenkaan.

Lapsuudessa 0-100 g päivässä, nykyään 300-700 g päivässä. Kas kummaa, kun koko elämäni vaivannut ummetus parani alkaessani itse päättää syömisistäni teininä. Äitiäkin olen ytittänyt opastaa, mutta ei se vaan näytä oppivan. Pääsis niin paljon helpommalla, jos vaivautuisi puputtamaan se vihreätkin. -N21

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:59"]

Aikuinen syö kasviksia tai sitten ei.  Ei voida ajatella että kun kotona on oppinut syömään kasviksia niin sitten söisi aikuisenakin. Liiaan paljon muuttujia,  että viitsisi edes avata asiaa enempää.

Sillä on  varmaan vaikutusta jos  kotona vanhemmat muokkaa asenteita  kielteiseen suuntaan , "meillä ei  rehuja syödä hähä häh hää...lehmän ruokaa hähä häh hää... oletko kani häh häh hää ".

[/quote]

Kyllähän lapsuudenkodista saadut mallit vaikuttaa paljonkin lasten aikuiselämässä. Kyllähän se on ihan aikuisen oma päätös kokata vaikka kasviksia, mutta lapsuudenkodista saatetaan oppia esim. malli siihen miten monipuolisesti kasviksia voi ruuanlaitossa käyttää. Eräs ystäväni hämmästeli, kun laitan vaikka jauhelihakastikkeeseenkin muutamaa juuresta, ei ollut kuulemma koskaan tullut ajatelleeksi että noinkin voisi tehdä. Hänen kotonaan kasviksia käytettiin vain tuoreena salaatissa ja siinä kaikki. Netistä toki löytyy kaiken maailman ruokaohjeita, mutta jos ei ole kovin kiinnostunut ruuanlaittamisesta, ei netistä tule selattua uusia ideoita.

t. 8

Varsinkin jossain maatalousyhteisöissä on kielteinen asenne kasviksia kohtaan, etten sanosi pilkallinen. Jos joku yhteisön ulkopuolinen erehtyy puhumaan salaatista niin saa heti jonkun viherhörhön   leiman,  ja lähistön   turkistarhat tehostetun valvonnan piiriin kun kohta se hörho on minkkejä vapauttamassa.

Lisäksi ruvetaan pitämään luentoa salaatista  puhujalle , että mikä sitä oikeaa ruokaa on :( 

Meillä oli joskus italiansalaattia tai muuta vastaavaa, mutta vain erikoistilanteissa. Tuoresalaatteja ei ollut eikä raasteita. Kesällä syötiin porkkanoita ja herneitä kasvimaalta.

Nykyään syön kasvispainotteisesti. Tykkään tuoreista salaateista, marjoista ja hedelmistä :)

Meillä syötiin päivittäin lähes joka aterialla kasviksia. Ja niin syön edelleen. Ainoa ero kasvisten käytössä lapsuuteeni verrattuna on se, että syömme kasvispainotteista ruokaa. Liharuuissakin on paljon kasviksia ja syömme usein kasvisruokaa. Lapsuudenkodissani oli aina kasvikset vain tuoreina. Joskus saattoi olla keitettyjä porkkanoita tms. Myös vanhempieni ruuanlaittotapa on muuttunut kasvispainotteisemmaksi. 

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:59"]

Aikuinen syö kasviksia tai sitten ei.  Ei voida ajatella että kun kotona on oppinut syömään kasviksia niin sitten söisi aikuisenakin. Liiaan paljon muuttujia,  että viitsisi edes avata asiaa enempää.

Sillä on  varmaan vaikutusta jos  kotona vanhemmat muokkaa asenteita  kielteiseen suuntaan , "meillä ei  rehuja syödä hähä häh hää...lehmän ruokaa hähä häh hää... oletko kani häh häh hää ".

[/quote]

Todennäköisyydet ovat siitä hassuja että niitä on eri kokoisia. 1:1 ei tosiaan ole hyvä malli kuvaamaan lapsena kasviksia syöneiden tapoja aikuisena, mutta korrelaatio on käsittääkseni ihan tutkitusti olemassa.

[/quote]

Jos jotain vastaavuutta on niin  se ei tule siitä,  että on syönyt kasviksia,  vaan siitä,   että asenne  on kasviksia kohtaan myönteinen.  Vaikutus  olisi sama jos vanhemmat vaikka vain  haikailisivat kasvisten perään  myönteisessä hengessä. 

Meillä oli mökillä kasvimaa ja aina oli perunoita lautasella ja ainakin yksi tuoresalaatti, joko tomaatti, kurkku, vihersalaatti, paprika tai raastesalaatti kauden vihanneksista. Noin joka toinen päivä oli myös muu lämmin vihannes. Nykyään syömme perunaa todella harvoin, mutta edelleenkin ainakin yksi lämmin vihannes ja jokin salaatti lautasella.