Emme kohtaa mieheni kanssa henkisellä tasolla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliittoa ole alunperin luotu jonkinlaiseksi Hollywood-rakkauden ilmentymäksi, vaan kautta historian avioliitto on perustunut enemmän järkeen kuin tunteeseen. Avioliiton perimmäinen tarkoitus on olla kivijalka, jonka päälle voi perustaa perheen, jossa lapsilla on vakaa kasvuympäristö.

On tietenkin hyvä, jos puolisoon on vahva henkinen yhteys, mutta vaikka sitä ei olisi, niin avioliitto on onnistunut, jos pari pysyy yhdessä (ilman suurempaa draamaa ja perheväkivaltaa tms.), kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja ollakseen henkisesti itsenäisiä. Jos sitten ei enää haluta yhdessä, niin ei se ole mikään katastrofi, eikä ole oikeasti syytä katua, että meni "väärän miehen/naisen" kanssa naimisiin. Tuo täydellisen parin välisen synergian ja onnellisuuden odotus on modernin rakkausviihteen ja hedonismin tuomaa hapatusta.

Ajatus romanttisesta rakkaudesta nimenomaan avioliiton perustana on syntynyt jo 1800-luvulla. Ja aikoina jolloin on painotettu avioliittoa käytännön sopimuksena, on yleensä hyväksytty sivusuhteet nykyistä laajemmin. Toisaalta elämä nyt on muuttunut muutenkin historian saatossa, vai perustelisitko yhteiskuntajärjestystä sillä että rikkaat miehet ne on vaan historiallisesti tehneet päätökset ja jos ei rytinöitä synny, tämä on onnistunut tapa toimia?

Rakastavan suhteen löytäneenä harmittaa kaikkien puolesta, joille saadaan myytyä tuota "ei sillä ny ni väliä ole" -hapatusta. Onhan sillä. Parisuhde on yksi isoimmista onnellisuuden tekijöistä silloin kun on. Toisille onnettomuuden.

Ja kuten monet ovat kertoneet tässäkin ketjussa, henkinen yhteys on se joka kantaa huuman loputtuakin.

Mitä tarkoitat henkisellä yhteydellä? Pitääkö olla täydellinen yhteisymmärrys, olla juuri ja tasan samalla aaltopituudella, olla "samiksia"? 

Se on kyllä totta, että suhteita on aina pidetty niiden järkiavioliittojen ohella, ja vielä nykyaikanakin ilmeisesti ainakin Ranskassa se on usein jopa sosiaalisesti hyväksyttyä tai normalisoitua.

Henkinen yhteys on helpompi säilyttää virkistävänä kun se arki hoidetaan jonkun muun kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän se henkinen yhteys lopulta on? Ehkä samankaltaisuus, samat arvot, samankaltaiset mielipiteet asioista. Tulee juttuun, ymmärretään toisen huumoria. Kiinnostus toisen sielunelämään ja kiinnostusten kohteisiin puolin ja toisin. Tällaista tulee mieleen.

Ymmärrän että on vaikea olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole mielenkiintoinen tai joka ei tuo haastetta omiin näkemyksiin. Tai jos yksinkertaisesti toinen ei avaudu. Ei huomioi. Ei ole läsnä.

Kuitenkin pelkästään sillä yhteydellä ei pärjää pidemmän päälle. On oltava turva, kunnioitus, tahto, kyky rakentaa konfliktien keskellä. Jos rakkaus löytyy ja hyväksyntä, se on tärkeintä. Luulisi että rakkauteen kuuluu noita ominaisuuksia mitä mainitsin henkisestä yhteydestä. Mutta ihmiset muuttuvat ja loukkaantumisia tulee. Henkinen yhteys ei korjaa loukkaantumisia, vaan loukkaukset ja pettymykset voivat särkeä sen yhteyden.

Siksi lie yksi tärkeimmistä asioista on hyvä kohtelu puolin toisin ja tahto etsiä ratkaisuja ja myös antaa anteeksi. Kaikki eivät ole kestäviä pitkässä suhteessa. Vaikka yhteyttä löytyy, se voi kadota, toinen voi kyllästyä, pettyä, loukata, muuttaa ajatuksia ja jopa arvoja ajan myötä. Siksi pitkässä juoksussa varsinkin alussa koettu yhteys ei takaa hyvää parisuhdetta.

Tässä tää keskustelu sitten olikin - viisasta! 

Miksi olet mennyt yhteen ihmisen kanssa, mikäli ette kohtaa henkisellä tasolla? Olette väärät kumppanit toisillenne.

Elämä varmasti olisi helpompaa ja yksinkertaisempaa jos pariutuminen tapahtuisi etusijassa ystävyyden kokemisen kautta. Mutta seksuaalisuus on monimutkaisempi juttu. Jos kyse olisi nimenomaan siitä että etsimme kumppania jonka kanssa on mahdollisimman syvä ymmärrys ja ystävyys, olisi fiksumpaa valita samansukupuolinen kumppaniksi. Yleisesti nainen ymmärtää naista paremmin ja päinvastoin.

Se mikä sytyttää seksuaalisesti on usein muunlaiset ominaisuudet. Myös tähän ymmärryksen ja yhteyden kokemiseen tarvitaan nimenomaan tunne siitä että esimerkiksi naisen kohdalla mies haluaa ja huomioi naista seksuaalisesti. Se että hän on mielestämme älykäs huomaamaan tarpeitamme ja älykäs siinä että ei loukkaa eikä käyttäydy typerällä tavalla. Silloin miestä voi kunnioittaa ja on helpompi pitää yllä yhteyttä, mitä ikinä se onkin. Yhteyttä löytyy monella tasolla. Parisuhteessa seksuaalinen intiimi yhteys ja turvallisuuden tunne on tärkeää. Muuten varmaan voisi olla paras ystävä vaikka homokumppanin kanssa.

Aika moni nainen valittaa kun ei ole kipinää vaikka mies on hyvä ystävä arjessa. Henkistä yhteyttä varmasti kompensoi esimerkiksi se että mies tuo hyvän taloudellisen turvan tai osaa luoda romantiikkaa. Siihen ei aina tarvita sitä että on bestis. Jos on liian bestis, se voi jopa sammuttaa kipinän. Mies ei ole mielestäni sitä varten olemassa että hän on paras ystävä henkisellä tasolla. Parisuhde ja perheen perustaminen vaatii todella paljon muutakin, ja se kipinä.

Ymmärrystä on aina opeteltava, mikään parisuhde ei ole valmis heti alusta. Naiset ja miehet ovat myös erilaisia. On helppo kunnioittaa miestä joka on älykäs ja on valmis oppimaan, tekee vaivaa naisensa eteen. Älyllisesti heikompi mies joka ei ymmärrä eikä opi vaikka koittaa selittää on varmasti huonompi tapaus.

On varmaan aika ikävä tunne jos vuosien jälkeen kokee että kumppani on vain ”kiva kaveri”. Jos kokee yhdessä elämän myrskyt ja vuodet, voiko sitä kutsua vain pinnalliseksi kaveriksi? Ehkä siinä on sitten laiminlyöty yhteydenpitoa. Ilman yhteydenpitoa ei ole yhteyttä, vaikka joskus oliskin ollut.

Voi voi, se on huono jos värähtelette eri taajuuksilla, oletteko koettaneet tasoittaa sitä ostamalla kristalleja ja meditoimalla?

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa heti naistenlehtien kvasipsykologisten artikkeleiden lukeminen samoin kuin noiden ah-oih-voi-hömppäromaanien lukeminenkin. Ja riisukaa ne vaaleanpunaiset silmälasit nenältänne ja olkaa onnellisia, että teillä on hyvä mies. Vai olisiko parempi sittenkin näennäisen syvällisesti keskusteleva viinaan menevä sohvalla laiskana makaava ja itseään passuuttava haiseva äijä? Oma on valintanne.

Niin että nuoko ne vaihtoehdot sun elämässä ovat olleet, huhhuh :D käy sua sääliksi, missä ihmeen roskasakissa pyörit? Et taida itsekään olla kovin tasokas kun et ole kunnon miehiä tavannut. Mullapa on syvällinen, älykäs, alkoholia vain samalla tavalla sosiaalisesti kuin minä käyttävä, komea, lempeä ja upea aviomies. Mitäs siihen sanot? Meidän kaikkien ei tarvi valita noin huonoista vaihtoehdoista :)

Edustan päinvastaista miestyyppiä. Olen fiksu ja filmaattinen, erinomainen small talk ja laaja yleissivistys, äly terävä hengen partaveitsi ja parkettien, öljylanne myös sängyssä, hyvin varusteltu ydinvatkainta myöten. Ripaus huikentelevaisuutta kuuluu pakettiin, kevyesti flirtti ote elämään ja naiskauneuden kantajiin. Huumoria ja taidetta, filosofiaa ja kirjallisuutta. Hallitsen alan kuin alan ja vien keskustelun kuin naisen vaivatta g-pisteen g-voimaiseen kiihtymykseen ja kliimaksiin ja yli. Olen siis hengenvarustukseltani varsin epäsuomalainen supliikkimies laajalla lantion ja älyn liikkuvuudella. Jos nyt jonkun sitkeän, nätin tai seksikkään hamehelman pikkuhousut hiukan kostuivat ja arjen harmaa turvallista tylsyyttä haluaisi hiukan värittää syrjähypyllä kaikkeeb siihen mitä salaa kaipaat, kaunis nainen - niin rohkeasti vain kommenttia tähän ketjuun niin sovitaan etkot, sessiot ja jatkot eikä koskaan takaisin!

Vierailija kirjoitti:

Edustan päinvastaista miestyyppiä. Olen fiksu ja filmaattinen, erinomainen small talk ja laaja yleissivistys, äly terävä hengen partaveitsi ja parkettien, öljylanne myös sängyssä, hyvin varusteltu ydinvatkainta myöten. Ripaus huikentelevaisuutta kuuluu pakettiin, kevyesti flirtti ote elämään ja naiskauneuden kantajiin. Huumoria ja taidetta, filosofiaa ja kirjallisuutta. Hallitsen alan kuin alan ja vien keskustelun kuin naisen vaivatta g-pisteen g-voimaiseen kiihtymykseen ja kliimaksiin ja yli. Olen siis hengenvarustukseltani varsin epäsuomalainen supliikkimies laajalla lantion ja älyn liikkuvuudella. Jos nyt jonkun sitkeän, nätin tai seksikkään hamehelman pikkuhousut hiukan kostuivat ja arjen harmaa turvallista tylsyyttä haluaisi hiukan värittää syrjähypyllä kaikkeeb siihen mitä salaa kaipaat, kaunis nainen - niin rohkeasti vain kommenttia tähän ketjuun niin sovitaan etkot, sessiot ja jatkot eikä koskaan takaisin!

Luetun ymmärtämistä ja sosiaalista silmää vielä niin avot.

Kutsu Tapio teille terapeutiksi, niin alkaa juttu luistaa ja tunteet auki.

Alle 20€ alkossa

Taitaa aloittajalla kevät nipistellä alavatsassa. Onko joku mies katsonut silleen?

Alkuperäisellä on se vika ettei ole kovinkaan älykäs vaan tyhmänlainen tallukka jonka pitäisi saada sellainen mies joka saa tyhmän yksinkertaisen naisen syttymään puhumalla kun sitä ei muuten saa. 

Senkus alat vaihtamaan mutta kyllä se on ihan neulan etsimistä heinäsuosta ellet mene ulkomaille kuokkimaan niin silloin voi olla paremmat matsit. 

Eli suomeksi sanottuna ulkonäkö miellytti aikoinaan ja se riitti. Nyt kun on lapsiperhearki päällä ja toisesta haluaisi järkevää seuraa, niin ollaan ongelmissa.

Eroa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet mennyt yhteen ihmisen kanssa, mikäli ette kohtaa henkisellä tasolla? Olette väärät kumppanit toisillenne.

Näinhän monet pariutuu ettei ole mitään henkisellä tasolla eikä parempaakaan saa jälkeläisten siittämiseen niin pitää ottaa se minkä saa ja alkaa sitten valittamaan ja eroomaan. 

Oikeastaan mitään henkisesti kypsää valmista kumppania ei löydä koskaan vaan siihen kasvetaan vastoinkäymisten myötä yhdessä. Jos ei ole kasvu kelpoinen itse niin ei se kumppanikaan kasva negatiivisessa ilmapiirissä. Jos ei itsestään löydä onnea niin ei sitä kukaan tuo tarjottimella. Ensin pitää hakea viat itsestä jos haluaa kasvaa ihmisenä ja henkisenä eikä toisista ihmisistä. 

Itselläni hieman epäkypsä kokematon mies, varsinkin tunneasioissa ja niiden ilmaisemisessa. Mutta potentiaalia on runsaasti joten on jo oppinut paljon ja uskon että tulee oppimaan tulevaisuudessakin. Vikoja on kaikissa. Aina ei pidä heti luovuttaa koska seuraavan henkilön myötä saa uudet viat riesakseen.

Mutta oikeasti jos mies ei kiinnosta ihmisenä, ei kai siitä mitään hyvää seuraa. Toki suurin osa tykkää jos toinen osaa olla puhelias ja viihdyttävä, mutta ei niitä riitä kaikille ja monet suomalaiset ovat tässä juuri heikoilla. Tiedän esimerkiksi erään nelikymppisen miehen jolla on oma talo, tontti, on mukava ja hyvät arvot elämässä ja luotettava ja rehti. Naisen on saanut pariinkin otteeseen mutta ei ole kelvannut pidemmälle, hänet aina jätettiin vaikka ei ollut mitään suurempaa draamaa tapahtunut. Hän on hieman taidoton kommunikaatiossa, jopa asperger piirteitä, vaikka en voi olla varma. Hieman outo, mutta tavallinen. Ihan ok näköinen. Mutta ei kelpaa. Rehellisesti sanoen ymmärrän naisena että naiset hänet jättivät. Voin kuvitella että hänen kanssaan ei kovin syvää älykästä henkistä yhteyttä saa, vaikka eivät ne naisetkaan olleet mitään tohtoreita.

Pirtiuaalinen taso oli kieltolakiin aikana kielletty.

Aapee kuvittelee. Aapee vois puhua. Sanoa. Menkää jollekin puhelurssille.

Ketjun otsikko on niin ylitasoinen, että en ihmettele, jos ei löydy samaa tasoa…. Vähän sfääreissä.

Tule aapee tänne maanpinnalle! Helpottuu. Tee asioista yksinkertaisia… nyt monimutkaistat.

Emme mekään kohtaa. Mies halveksii ”suuria ajatuksia” kuten elämän tarkoituksen pohtimista jne. On usein tosi poissaoleva. Möllöttää vaan ja odottaa että vuoden valuvat vessanpöntöstä alas. Viikonloppuisin istuu koneella ja ottaa olutta AINA. Tylsyyden huippu. Kyllä harkitsen eroa. En halua että oma elämäni valuu samaan vessanpönttöön.

Onko teillä yhteyttä ees jollakin tasolla?

Seksuaaliselta tasolla

Puhetasolla

Keittiöntasolla

Fyysisellä tasolla

Psyykkisellä tasolla

Sosiaalisella tasolla

?

Jos jollakin tasolla löytyy yhteys, niin olkaa siinä ja vahvistamaa sitä ja ruvetkaa sitten hiljalleen avaamaan muillekin tasoille.

Ei se henkinen taso ole ainoa… ja jos yrität suoraan hypätä henkiselle tasolle, niin voi olla mutka matkassa.

Aloita tästä ihan tavallisesta arjessa kohtaamisesta.

Kehu, näe hyvä toisessa ja itsessäsi. Arvosta.

Tuo hyvä julki!

Sitä kautta etenette luontevasti muillekin tasoille.

Malttia uteliaisuutta empatiaa ymmärrystä suopeutta armollisuutta pitkäjänteisyyttä ja, että saa olla.

Saa olla oma itsensä.

Ette tietenkään kohtaa.

Herra loi naisen miehelleen vain alamaiseksi.

Tyydy osaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ei vaan ole varaa valita. Ikä ja terveydentila voivat olla syitä, joiden vuoksi ei ole enää turvallista asua yksin. Ja jos toinen on sinänsä kunnollinen, luotettava ja turvallinen, ei haittaa vaikkei henkistä yhteyttä aina niin saavuttaisikaan. Voihan henkistä puolta etsiä muista kuin parisuhteesta, esim. ystävistä.

N65v.

Olen sinua hiukan vanhempi nainen ja asunut yksin jo yli kymmenen vuotta eron jälkeen. Välillä tulee itsellekin näitä mietteitä, että olisi turvallista ja olisi juttukaveri jos olisi joku tavallinen ja kunnollinen mies tässä seurana.

Mutta joka kerta asiaa mietittyäni tulen tulokseen, että vaikka se ajatuksena tuntuu mukavalta todellisuus voisi olla toista.

Itse kaipaan kyllä vieläkin, kaikesta huolimatta, parisuhteessa vetovoimaa, henkistä yhteyttä ja sitä, että olisi luontevaa ja leppoisaa olla yhdessä.

Myös olen oppinut "huonoille tavoille". Nukun aamulla niin kauan kuin nukuttaa, valvon niin kauan kuin huvittaa, köpsöttelen ja haahuilen tässä oman mielen mukaan.

Jos mies ei nappaa muussa mielessä kuin turvallisuuden takia, niin en usko, että meillä olisi kummallakaan tässä mukavaa.

Hermostuisin häneen ja hän minuun.

Siksi olen ollutkin niin kauan yksin ja tulen luultavasti olemaan edelleen kun en ole tavannut toisillemme sopivaa ihmistä.

Niin, yksin asuin minäkin eron jälkeen parikymmentä vuotta. Siitä 10 vuotta olin naimisissakin, mutta yhteen en halunnut muuttaa. Yksi sairauskohtaus muutti kaiken, yhteen oli muutettava. Hermostumatta oppii olemaan kun on ollut pakko. Ja kun on aiemmin ollut naimisissa alkoholistin kanssa, oppii sitä turvallisuuttakin arvostamaan. Ja kuten sanoin, sitä henkistä yhteyttä voi etsiä muista ihmissuhteista - tai vaikka suhteesta Jumalaan.

N65v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ei vaan ole varaa valita. Ikä ja terveydentila voivat olla syitä, joiden vuoksi ei ole enää turvallista asua yksin. Ja jos toinen on sinänsä kunnollinen, luotettava ja turvallinen, ei haittaa vaikkei henkistä yhteyttä aina niin saavuttaisikaan. Voihan henkistä puolta etsiä muista kuin parisuhteesta, esim. ystävistä.

N65v.

Olen sinua hiukan vanhempi nainen ja asunut yksin jo yli kymmenen vuotta eron jälkeen. Välillä tulee itsellekin näitä mietteitä, että olisi turvallista ja olisi juttukaveri jos olisi joku tavallinen ja kunnollinen mies tässä seurana.

Mutta joka kerta asiaa mietittyäni tulen tulokseen, että vaikka se ajatuksena tuntuu mukavalta todellisuus voisi olla toista.

Itse kaipaan kyllä vieläkin, kaikesta huolimatta, parisuhteessa vetovoimaa, henkistä yhteyttä ja sitä, että olisi luontevaa ja leppoisaa olla yhdessä.

Myös olen oppinut "huonoille tavoille". Nukun aamulla niin kauan kuin nukuttaa, valvon niin kauan kuin huvittaa, köpsöttelen ja haahuilen tässä oman mielen mukaan.

Jos mies ei nappaa muussa mielessä kuin turvallisuuden takia, niin en usko, että meillä olisi kummallakaan tässä mukavaa.

Hermostuisin häneen ja hän minuun.

Siksi olen ollutkin niin kauan yksin ja tulen luultavasti olemaan edelleen kun en ole tavannut toisillemme sopivaa ihmistä.

Niin, yksin asuin minäkin eron jälkeen parikymmentä vuotta. Siitä 10 vuotta olin naimisissakin, mutta yhteen en halunnut muuttaa. Yksi sairauskohtaus muutti kaiken, yhteen oli muutettava. Hermostumatta oppii olemaan kun on ollut pakko. Ja kun on aiemmin ollut naimisissa alkoholistin kanssa, oppii sitä turvallisuuttakin arvostamaan. Ja kuten sanoin, sitä henkistä yhteyttä voi etsiä muista ihmissuhteista - tai vaikka suhteesta Jumalaan.

N65v

Olit siis ensin 10 vuotta naimisissa tämän miehen kanssa ja ette muuttaneet yhteen? Ja sitten sairauskohtauksen jälkeen muutitte?

Se on ihan eri juttu muuttaa yhteen jo kauan tuntemansa ihmisen kanssa kuin alkaa tutustua ihan uuteen ihmiseen.

Olisi todella riskialtista jos minäkun nyt sairastuisin ja ottaisin tähän täysin ennen tuntemattoman miehen. Kun se on riski ilman isompaa sairauttakin.