Lue keskustelun säännöt.
Miksi jengi ajattelee, että sillä on OIKEUS omakotitaloon?
22.07.2015 |
Minä olen köyhä vuokralla asuja, mutta olen huvikseni lukenut asuntolainakeskusteluja. Silmiini on pistänyt, että jotkut elleivät peräti monet ovat sitä mieltä, että on pakko ottaa 200-350 tuhannen asuntolaina, jotta pystyisi omakotitalon rakentamaan.
Kysynkin, että milloin omakotitalon rakentamisesta tai omistusasunnosta tuli jokin kansalaisoikeus? Kyllä minä vain joudun myöntämään, että vuokralla on pakko asua, koska rahat eivät riitä.
Hurjalta tuntuu nähdä, kuinka koko läntinen maailma kyykkää automatisoitumiseen ja ihmiset ottavat satojen tuhansien lainoja.
Kommentit (81)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 22:23"]
Mistä päättelet että omakotitalossa tai yleensä omistusasunnossa asuminen on kalliimpaa? tietysti mitä hienompi ja isompi niin sen kalliimpaa, mutta näinhän se on vuokralla asuessakin. Itse en ymmärrä että jos on mahdollista saada pankista lainaa niin miksi asua vuokralla? saman verran maksat lainan lyhennystä kuin vuokraa ja sitten jonain päivänä koettaa se ihan hetki kun asunto on kokonaan sinun oma,eikä tarvi maksaa enää "mitään".... Vastaapa AP tähän?
[/quote]
Omistaminen sisältää myös riskin, jota harva lainan ottava huomioi. Jos tulotasossasi tapahtuu jotain ikävää käännettä, sinun on kyettävä realisoimaan omaisuutesi ja suurena riskinä on se, että omaansa ei saa takaisin. (Kun esim työttömyys kohtaa, niin meneillään on ikävät ajat, jolloin talokauppa ei käy) Sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu niin, ettei se voi tukea pääoman kasvattamista, mutta pakollista asumista kyllä. Tämä tarkoittaa sitä, että vuokra-asuntoon saat asumistukea tai vuokra huomioidaan toimeentulotuen menona, mutta omistuasunnon lainanlyhennystä ei.
Omistusasunnossa voi koska vain tapahtua jotain, joka maksaa rahaa. Siis lyhennyksen lisäksi. Kuvitellaanpa, että koko talo onkin homeessa, läpimätä. Jos olisit vuokralla, lopetat vuokranmaksun ja muutat muualle. Jos omistusasut, jatkat lainanlyhennyksien maksua ja maksat lisäksi puhtaan kämpän vuokran. (lisäksi nostat oikeusjutun, jota ei tule voittamaan) Harva varautuu edes väistämättömiin saneerauskuluihin, kuten putkiremontteihin tai kylppäriremontteihin. (kylppärin ikä on 20 vuotta, sitten se on pakko uusia)
Kun olet saanut omistusasuntosi maksettua, se on on vanha. Siis seuraavana vuorossa kattava remontti ja sen kulut.
Harva ottaa näitä huomioon, kun ostaa niin kalliin omistusasunnon, kuin pankki vain suostuu lainoittamaan.
Kaikista yllä olevasta huolimatta, itse omistusasun, mutta erittäin edullisessa ja nykytasoon verrattuna vaatimattomassa asunnossa ja olen jättänyt pelivaraa muutosten, riskien ja remonttien varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 22:23"]Mistä päättelet että omakotitalossa tai yleensä omistusasunnossa asuminen on kalliimpaa?[/quote]
Ei se välttämättä kalliimpaa ole, mutta siihen saa yhteiskunnan tuet, kun työttömyys osuu kohdalle. Pidän täysin mahdottomana, että voisin itse enää elää maailmassa, johon ei sisältyisi pitkiä työttömyysjaksoja tai hyvin huonosti palkattua työtä.
Lisäksi omakotitalostakin koituu koko ajan kuluja. Remonttien hinnat voivat pahimmillaan nousta jopa yli 20 tonnin. Näin tapahtui esimerkiksi vanhemmilleni, kun tiensä päähän tullut lämmitysjärjestelmä piti vaihtaa uuteen (öljystä maalämpöön).
Pienikin omakotitalo maksaa avaimet käteen toimituksena lähelle 250 000. Jos lainaa siihen ottaa esimerkiksi 210 000, niin se tarkoittaa, että pelkkiin korkoihin kuluu 20 vuoden maksuajalla 69 500 euroa.
Siinä sitten stressaamaan työttömyyttä ja parisuhteen kestoa.
Ei kai tässä asiassa voida mistään oikeudesta puhua. Itsepähän ihmiset ne riskit ylivelkaantumisesta kantavat, ja jos tulee aikoja jolloin ei ole varaa lainoja maksella niin sitten talous kaatuu. Kai sitä tässä maailmassa hieman riskejä saa ottaa jos haluaa ja kyllä siinä on yleensä pankitkin hieman vahtimassa asiakkaan takaisinmaksukykyä. Enkä oikeen siihenkään usko, että kaikenmaailman narkkarit ja päivääkään työtä tekemättömät sossuasiakkaat kuvittelevat jotain omaa omakotitaloa saavansa. Kyllä ne on niitä ihan tavallaisia työssäkävijöitä joilla on näitä haaveita ja yleensä omaan tulotasoonsa mitoitettuna ihan hyvät mahdollisuudetkin tällaiseen hankintaan.
Miten joku voi ajatella, että automaattisesti lähäri-merkonomi -pariskunnan tulot ovat max 3500. Mieheni on merkonomi, hänen brutto on n. 6000 euroa ( sis. Auton). Eikä tämä ole ollenkaan tavatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:13"]Kyllä ihmisellä pitää olla myös unelmia ja tahtoa edetä kohti niitä. Ihan lähäri-merkonomi ammateilla meillä on nyt velaton omakotitalo 7 km Helsingin keskustasta. Tämä on ollut se unelma ja nyt se on saavutettu. Vuokrakämpästä lähdettiin pieneen omistuskämppään ja siitä isompaan ja isompaan ja viimeinen kämppä rempattiin niin, että saimme omakotitalomme sen myyntirahoilla. Nyt kunnostamme tätä hartiavoimin ja pienellä budjetilla loppuelämämme kodiksi. Miksi ei minulla olisi oikeus tähän? [/quote] Koska merkonomista on tullut ammatti?
[/quote] merkonomeja on kaupan kassoilla, kenties kirjanpitäjinä jne
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 22:10"]niin on turha kuvitella, että kovin kummoista omakotitaloa pystyisimme ostamaan edes suuren lainan ottamalla.
[/quote]
Tämäkin vielä. Että ette "kovin kummoista" omakotitaloa saa. Mutta jonkinlaisen? Edes sen oman talon?
Mikä vittu siinä on että tavalliselle ihmiselle ei mikään riitä?
Minkä vitun takia kukaan lähäri olisi edes ansainnut talon joka on enemmän kuin kovin kummoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
300 000 velkaa, käsittämätöntä. En ymmärrä miksi ihmiset haluavat tuollaista.
"Ei vittu en kestä tätä pikkupihaa, pikku asuntoa jossa ei saatana ole tilaa tavaroille" eli tavaroiden vuoksi pitää olla paljon tilaa. En vaan käsitä että raadetaan töissä jotta on varaa ostaa turhaa tavaraa joiden säilyttämisen vuoksi pitää raataa vielä enemmän jotta saadaan ostettua tilaa sille tavaralle.
Terveisin minimalisti joka haluaa materian orjuudesta ja kurimuksesta pois, materia orjuuttaa, vaatii aikaa ja energiaa. Itse nautin kerrostaloasunnossa asumisesta, minusta olisi kolkkoa asua jossain isossa talossa yksin. Kerrostalossa on kodikasta. Teen töitä vain sen verran että kohtuudella tulen toimeen, ja aikaa ja energiaa jää oikealle elämälle! Noh, ihmisiä on erilaisia, toisille se oikea elämä on katon maalamista tai shoppailua...itse laajennan aloittajan käsitettä että nykyaikainen länsimaalainen jengi ajattelee että on normaalia haalia ja kahmia ja ahnehtia tavaraa krääsää rättiä tonttia omaisuutta loputtomasti ja loputtomasti ja sitten heittää ne vaan roskiin tai kirpparille. On ihmeellistä että ei osata olla onnellisia ilman järjetöntä kulutusta. Ällöä.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 22:40"]
Miten joku voi ajatella, että automaattisesti lähäri-merkonomi -pariskunnan tulot ovat max 3500. Mieheni on merkonomi, hänen brutto on n. 6000 euroa ( sis. Auton). Eikä tämä ole ollenkaan tavatonta.
[/quote]
Mitä miehesi tekee työkseen? Mikä on ammattinimike? On tuo kuule aika tavatonta että merkonomilla on tuollainen ansiotaso. En väitä ettei olisi mahdollista, mutta nimenomaan on tavatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sitä minimalisteja. Minusta on tärkeää ja miellyttävää säilyttää sykupolvelta toiselle kulkevia koriste- ja käyttöesineitä, pöytäliinoja jne. Säästän myös lahjaksi saamiani tavaroita vähintään
10 vuotta arvostuksesta antajaa kohtaan.
.
Lapsiakaan en pakota heti heittämään lelujaan pois, vaan sitten kun otse ovat siihen valmiita ja halukkaita. Säästän myös osan leluista joka tapauksessa mahdollisille lapsenlapsille. Legot, briot, nukkekodit ym ym.
Minimalistisuus on sairaus ihan siinä missä hamstrauskin. Molemmat mielenterveyden sairauksia.
.
Minimalisti on tavaramaailman anorektikko ja hamstraaja lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:29"]Samaa ihmetellyt kuin ap. Ihmisillä on ilmeisesti täysin hämärtynyt omalle tulotasolle "normaali" kulutustyyli. Pienituloiset luulevat että heidän "kuuluu" elää kuin keskituloinen, ja keskituloiset että heidän "kuuluu" elää kuin rikkaat. Sitten ollaan ostamassa/rakentamassa pienituloisena uutta omakotitaloa koska muillakin on, tai keskituloisena ihmetellään miten rahat on tiukilla kun on se uusi talo, kaksi isoa uutta autoa, muutama lapsi ja pari kallista harrastusta. Ihan kuin normaalilla keskituloisella olisi joskus ollut vielä muuhunkin varaa!!
Vain 20 vuotta sitten oli täysin normaalia ja tavallista että duunariperhe asui vuokralla vanhassa asunnossa, lapset jakoivat huoneen ja perheessä oli enintään 1 auto, sekin joku pikkufiat. Ei ne ihmiset pitäneet itseään köyhänä tai mananneet elävänsä paskaa elämää kun pankki ei anna lainaa upouuteen taloon. Nyt vastaavaa tilannetta useat / useimmat pitäisivat todella kurjana tilanteena, ja haukkuisivat hallituksen paskaksi kun kansa joutuu elämään köyhyydessä.
En voi ymmärtää. Toki asiat kehittyvät ja elintasokin nousee, mutta ei se nyt niin paljoa muutu että kahden pienituloisen "kuuluisi" pystyä ostamaan upouusi talo ja uusi auto, tai muuten jossakin on muka pahasti jotain vialla...
[/quote]
Itse olen vaan huomannut että sen uuden omakotitalon rakentaa just halvemmalla kuin mitä jo rakennetuista pyydetään. Jengi luulee että suuret talokauppavoitot ovat kaikkien etuoikeus.
Minimalistille; jos sulla on lapsia, sulla on tavaraa. On luistimisa, suksia, jalkapalloa, jumppakassia, kirjaa, lelua, sählymailaa, rattaat, matkarattaat, syöttötuoli, ja taloudessa olevien pestävien ja huollettavien ja ostettavien ja myytävien vaatteiden määrä noin triljoonakertaistuu. Ei kyse ole valinnasta vaan siitä, ettei lapsi voi juosta nakuna ympäriinsä ja leikkiä pelkillä palikoilla. Siksi tilaa tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tarina: kumpikin ostimme pienen yksiön espoolaisesta lähiöstä valmistumisen ja työpaikan saamisen jälkeen. Molemmat olimme olleet asp-säästäjiä. Siellä lähiössä bussipysäkillä sitten tapasimme.
Kun menimme naimisiin, möimme yksiöt ja ostimme kaksion samasta lähiöstä. Kun esikoinen syntyi, vaihtui kaksio kolmioon rivitalossa Laurinlahdessa. Toinenkin lapsi syntyi. Kun esikoinen aloitti esikoulun, teimme jälleen asunnonvaihdon. Siitä lähtien kotinamme on ollut 120 neliön erillistalo Nöykkiössä. Täällä asumme varmaan niin kauan kuin lapset ovat saman katon alla.
Matkalla yksiöstä tähän taloon meillä on ollut koko ajan suurin piirtein saman verran velkaa eli noin 100.000 euroa yhteensä(nyt jo alle). Ei ole ollut mitään ongelmaa maksaa lainaa, vaikka olemme keskituloisia(just ja just) ja jompi kumpi on ollut hoitovapaalla yhteensä neljä vuotta. Lainanlyhennys+korko on 800€/kk.
Kiitos kertomuksesta! olisi mukava lukea muitakin "miten pääsin käsiksi perheasuntoon"-tarinoita.
Yksinkin voi taloon päästä kiinni, jos mitoittaa haaveensa oikein. Yksinäisenä asuin ensin pk-seudulla vuokralla yksiössä, sitten vaihdoin rivariin asumisoikeuskaksioon, jossa lainanlyhennys+sähkö+vastike olivat samaa luokkaa kuin vuokralla, tosin pelkkä vuokra ilman sähköä. Alue sama. Asolaina kun tuli maksettua aloin haluta sitä omaa rauhaa, ja oma unelma yli 100m2 omakotitalo isolla tontilla sitten löytyikin sellaiseen hintaan, että takaisin tuleva asomaksu kattoi noin 15% ostohinnasta, eli pankilta sai lopulle lainan varsin helposti näillä 'säästöillä' tällainen yksinäinenkin. Työmatka piteni hiukan, on nyt noin 30-35 minuuttia suuntaansa (40min Hgin keskustaan), mutta etäilen paljon ja se oma rauha on sen arvoista. Talo oli peruskorjattu 10v aikaisemmin ja ostohetkellä siinä kunnossa, että pientä laitettavaa on, mutta ei mitään kiireistä, eli pikkuhiljaa pääosin omin voimin pidän paikkaa pystyssä kun ei ole peukalo ihan keskellä kämmentä. Asumiseen ja autoiluun menevä kk-summa on pysynyt melko samana koko ajan, ja hiukan pystyn pistämään rahaa säästöönkin, sen verran että yllätykset ei kaada maailmaa. Eikä tämä laina yksinkään otettuna pelota, se on sen verran maltillinen että selviän aika pitkään vaikka jäisin hetkeksi työttömäksi, pikkuisten asuntojen vuokratkin ovat samaa luokkaa.
Tuo on tuota vasemmistolaista ajattelua, joka pohjautuu siihen että kaikki kerrytetty vauraus laitetaan ensin samaan koriin ja jetaan siitä sitten tasan kaikille ihan riippumatta siitä miten kukin on tämän vaurauden kasvattamiseen osallistunut.
Meidän salaisuus on siinä, että ei tarvitse käydä Helsingissä päivittäin. Voimme siis ostaa omakotitalon sen verran kauempaa pääkaupunkiseudusta, että se maksaa vähemmän kuin kerrostalokaksio Vantaalla. Se on myös valinta siitä, millaista elämää haluaa elää. Me tykkäämme molemmat touhuta kaikenlaista kotona, joten koti ja oma tila ovat tärkeitä meille. Jätämme sitten vaikka matkoja tekemättä tai säästämme muualta, että pystymme elämään talossamme, jos iskee vaikka työttömyys. Omakotitalossa on myös mahdollisuus kasvattaa kasveja itse ja säilöä niitä, autotallissa hoituvat monet autonkorjaukset ja punttisalille ei tarvitse erilleen lähteä, kun on laitteet kotona.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:13"]Ihan lähäri-merkonomi ammateilla meillä on nyt velaton omakotitalo 7 km Helsingin keskustasta.[/quote]
Olisi kiva kuulla tästä tarkemmin. Näitä juttuja aina kuulee, mutta kukaan ei kerro, että miten. Meillä samankaltaiset ammatit, mutta vaikka olemme säästäneet ja elämme niukasti, niin on turha kuvitella, että kovin kummoista omakotitaloa pystyisimme ostamaan edes suuren lainan ottamalla.
[/quote]
Minuakin kiinnostaa tämän tarinan taustat. Minkäikäisistä ihmisistä on kyse ja todellako pelkillä palkkatuloilla ovat tuohon omakotitalounelmaansa venyneet?
Lähäri-merkonomipariskunnan nettokuukausitulot lienevät ihan maksimissaan siinä 3500 euron paikkeilla. Ilmeisesti pääkaupunkiseudulla on koko ajan asuttu, ja vaikka lapsia ei olisikaan, niin asuminen on täällä kallista. On mennyt vuosia, että pariskunta on joutunut asumaan vuokralla, koska mikään pankki ei myönnä asuntolainaa tarpeeksi noilla spekseillä. Niin, voihan olla että säästöjä on ollut, mutta vuokranmaksajana on väistämättä kulunut vuosia ennen kuin säästöjä on karttunut kunnon pesämunan verran asuntoa varten.
Meilläkin on vanha omakotitalo 10 km Helsingin keskustasta, mutta tontti on kaupungin eli maksoimme vain talosta ja meillä oli pohjalla perintörahaa päälle 50 000 euroa ja ensiasunnosta saatu myyntivoitto 30 000 euroa. Ilman noita "ylimääräisiä" rahoja ei olisi ollut mitään mahiksia omakotitaloon. Ollaan alle nelikymppisiä korkeakoulutettuja molemmat, joilla yli mediaanipalkat.
[/quote] Jospa ovat ostaneet ensiasunnon hintojen ollessa alhaalla. Onhan siitä jo jokunen vuosi, mutta joillain on ollut hyviä ajoituksia.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:13"]Ihan lähäri-merkonomi ammateilla meillä on nyt velaton omakotitalo 7 km Helsingin keskustasta.[/quote]
Olisi kiva kuulla tästä tarkemmin. Näitä juttuja aina kuulee, mutta kukaan ei kerro, että miten. Meillä samankaltaiset ammatit, mutta vaikka olemme säästäneet ja elämme niukasti, niin on turha kuvitella, että kovin kummoista omakotitaloa pystyisimme ostamaan edes suuren lainan ottamalla.
[/quote]
Minuakin kiinnostaa tämän tarinan taustat. Minkäikäisistä ihmisistä on kyse ja todellako pelkillä palkkatuloilla ovat tuohon omakotitalounelmaansa venyneet?
Lähäri-merkonomipariskunnan nettokuukausitulot lienevät ihan maksimissaan siinä 3500 euron paikkeilla. Ilmeisesti pääkaupunkiseudulla on koko ajan asuttu, ja vaikka lapsia ei olisikaan, niin asuminen on täällä kallista. On mennyt vuosia, että pariskunta on joutunut asumaan vuokralla, koska mikään pankki ei myönnä asuntolainaa tarpeeksi noilla spekseillä. Niin, voihan olla että säästöjä on ollut, mutta vuokranmaksajana on väistämättä kulunut vuosia ennen kuin säästöjä on karttunut kunnon pesämunan verran asuntoa varten.
Meilläkin on vanha omakotitalo 10 km Helsingin keskustasta, mutta tontti on kaupungin eli maksoimme vain talosta ja meillä oli pohjalla perintörahaa päälle 50 000 euroa ja ensiasunnosta saatu myyntivoitto 30 000 euroa. Ilman noita "ylimääräisiä" rahoja ei olisi ollut mitään mahiksia omakotitaloon. Ollaan alle nelikymppisiä korkeakoulutettuja molemmat, joilla yli mediaanipalkat.