Säälin avioerolapsia. Halveksin liian helposti eronneita.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 22:44"]

Joku kysyy, että kun ei enää haluta seksiä harrastaa puolison kanssa, niin onko pakko. . No on pakko, jollei sulla mitään sairautta ole, joka estää. Teit sen päätöksesi silloin naimisiin mennessäsi. Ei ole oikein kieltäytyä, kun nyt vaan ei enää haluta.

[/quote]

Ei missään lue että avioliitossa olisi pakko harrastaa seksiä.  Avioliitto ei ole mitään muuta kuin juridinen sopimus (mikä tuntuu monelle olevan täysin outo asia).

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 22:44"]

Joku kysyy, että kun ei enää haluta seksiä harrastaa puolison kanssa, niin onko pakko. . No on pakko, jollei sulla mitään sairautta ole, joka estää. Teit sen päätöksesi silloin naimisiin mennessäsi. Ei ole oikein kieltäytyä, kun nyt vaan ei enää haluta.

[/quote]

Jos avioliitto tarkoittaa seksiorjuutta niin katson sen fyysiseksi pahoinpitelyksi, joka käsittääkseni jopa ap:n maailmankuvassa oikeuttaa eroamisen.

Vaikka toisin kuin ilmeisesti sinulta, minulta itse asiassa ei vihkimisessä kysytty, sitoudunko antamaan seksiä vastoin tahtoani koko loppuelämäni.

Ai ihan oikeen halveksit. Taidatkin olla tosi empaattinen ihminen.

Totta kai ero tuntuu lapsille useimmiten helpotukselta, jos sitä edeltää usean vuoden riitaisa, ahdistava, virtahepo olohuoneessa -tyyppinen ilmapiiri. Idea onkin se, että vanhempien velvollisuus olisi yhdessä tehdä töitä ja rakentaa parempi liitto - päättää rakastaa toisiaan ja alkaa tehdä rakastavia tekoja toistensa hyväksi. Tähän ei panosteta, vaan sen sijaan erotaan, ja puolustetaan sitten eroa sillä, että riitely pilasi lasten elämän.

Ehkä lapsille on parempi olla eroperheessä kuin riitaisassa, mutta kaikkein paras olisi varmasti ei-riitaisa ydinperhe? Vanhemmilla on yhdessä velvollisuus pyrkiä sellainen saavuttamaan, kun kerran ovat lapsia päättäneet hankkia. Valitettavasti moni pariskunta tätä ei tee, joko molempien tai vain toisen tahdosta, ja ero sitten seuraa.

No jotkut varmasti eroaa "liian helposti", mutta monesti se ero on ihan hyväkin asia. En ymmärrä miks pitäs jäädä huonoon suhteeseen, vaikka tietenkään ihan minkä tahansa riidan tai erimielisyyden jälkeen ei ookkaan syytä erota varsinki jos on yhteisiä lapsia. Ei sillä lapsella sen parempi elämä tuu olemaan jos vanhemmat ei halua yhdessä olla tai on vaikeeta.

Itselle vanhempien ero oli mahtava juttu, tulevat nykyään paljon paremmin toimeen ja itse en olis varmasti isän kanssa näin hyvissä väleissä jos oltais aikoinaan hänen luokseen jääty.

Ajatelkaapa sen avioerolapsen elämää omalle kohdallenne. Joka toinen viikko pitää asua eri paikassa tai vaihtoehtoisesti viikonloput menee aina pois kotoa. Sitten toisessa/molemmissa kodeissa voi asua joku henkilö, joka ei yhtään halua, että sä meet sinne (jos vanhempien uudet puolisot on tällaisia). Siis millaista elämää se oikein on? Mihinkään ei oo tervetullut, kulkemista paikasta toiseen, pahimmassa tapauksessa olla vielä vanhempien välissä sanansaattajana. En kyllä ymmärrä, miksi kukaan haluaisi lapsensa sellaiseen tilanteeseen.

Lainaus: "En ymmärrä miksi pitäisi tuhlata tämä yksi ja ainutlaatuinen elämä ihmisen kanssa, vaikka et sitä oikeasti halua. Vaikka ei olisikaan riitoja tai mitään vakavaa takana, niin eikö kaikilla kuitenkin ole oikeus olla onnellinen?"

just tällaista en tajua. Eikö lapsilla ole oikeus olla onnellinen?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 17:04"]Ajatelkaapa sen avioerolapsen elämää omalle kohdallenne. Joka toinen viikko pitää asua eri paikassa tai vaihtoehtoisesti viikonloput menee aina pois kotoa. Sitten toisessa/molemmissa kodeissa voi asua joku henkilö, joka ei yhtään halua, että sä meet sinne (jos vanhempien uudet puolisot on tällaisia). Siis millaista elämää se oikein on? Mihinkään ei oo tervetullut, kulkemista paikasta toiseen, pahimmassa tapauksessa olla vielä vanhempien välissä sanansaattajana. En kyllä ymmärrä, miksi kukaan haluaisi lapsensa sellaiseen tilanteeseen.
[/quote]
Lapsilla on kaksi kotia, ei se toinen koti mikään vieras paikka ole. Ja tutkimusten mukaan viikko)viikkosysteemi on lapsille paras eron tullessa. Järkikin sen sanoo; saa pysyä molemmat vanhemmat lasten elämässä tiiviisti mukana eikä toinen jää taka-alalle. Eron voi hoitaa myös niin, ettei lapset suurempia traumoja alun jälkeen koe.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 17:06"]Lainaus: "En ymmärrä miksi pitäisi tuhlata tämä yksi ja ainutlaatuinen elämä ihmisen kanssa, vaikka et sitä oikeasti halua. Vaikka ei olisikaan riitoja tai mitään vakavaa takana, niin eikö kaikilla kuitenkin ole oikeus olla onnellinen?"

just tällaista en tajua. Eikö lapsilla ole oikeus olla onnellinen?
[/quote]
On tietenkin. Mutta ei meidän lapset ainakaan sitä olleet kun me riideltiin. Nyt on hyvä kaikkien olla :)

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:30"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 17:48"]Määrittele liian helposti? Mitä kaikkea pitää kestää ja kärsiä pyhän ydinperheilluusion nimissä? Mikä sinä olet arvostelemaan ihmisiä kun et tiedä mitä kaikkea perheissä on tapahtunut ennen eroa? Ulkopuolelta on niin pirun helppo  huudella ylemmyydentunnoissaan kun ei tiedä oikeista syistä mitään. Onko käynyt mielessä että jos vanhemmat eivät voi hyvin keskinäisessä suhteessaan, heijastuu se myös lapsiin?
[/quote]
Ehkä nuo asiat pitäisi miettiä ennen kuin alkaa puskea niitä penikoita värkistään. Sinulla on tyypillinen yh-asenne, ensin hölmöillään, sitten avataan silmät. Ja mikään ei ole ikinä oma vika, ei edes se kelvottoman miehen valinta lisääntymiskumppaniksi.
[/quote]

Siinä tapauksessa sinut pitäisi steriloida, koska olet ilkeä, sairas ja ymmärtämätön. Köytätkö iltaisin puolison kiinni itseesi? Tuollaisen törkimyksen mies vielä ennen pitkää jättää. Älä huoli, pääset yh:ksi aiemmin kuin uskotkaan
[/quote]
Ei ole enää alaikäisiä lapsia, en voi siis siihen suohon vajota. Harmittaako?

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:53"]Puoliso voi rakastua toiseen, vaikkapa ei olisi aiemmin ollut ollenkaan kelvoton.
[/quote] Rakastuminen toiseen on KAIKKEIN typerin syy erota. Rakastuminen on viihdeteollisuuden luoma myytti, oikeastaan siinä on kyse seksuaalisesta himosta uutta kumppania kohtaan. Ja aina se katoaa ja sama arki koittaa uudenkin kumppanin kanssa. Ihmettelen miten jopa järkevät aikuiset lankeavat näihin romanttisiin kuvitelmiin...

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 16:46"]

Ja kyllä, jotkut eroavat liian helposti. "Et sinä voi tietää muiden tilanteesta!" No valitettavasti kyllä voin. Jotkut_eroavat_liian_helposti, olen nähnyt liiankin monta esimerkkitapausta. Lapsettomat erotkoon ihan niinku lystäväät, mutta perheelliset voisivat vähän harkita.  Lapset jäävät erossa jalkoihin, kun vanhemmat haluavat löytää itsensä ja vihdoinkin ajatella itseänsä ja haluavat uusia kokemuksia ja uusia suhteita ja minäminäminäminäminä. Avioerolapsen elämä ei ole helppoa. Se voi jäädä vaivaamaan koko elämän ajaksi. 

En haluais tehdä tästäkin mitään wt-keskustelua, mutta valitettavasti alemmissa sosiaaliluokissa eroaminen näyttää olevan hyvin paljon yleisempää kuin ylemmissä. Mistähän sekin johtuu.

[/quote]

Täällä on taas joku saatanan toimihenkilö ämmä selittämässä ja viisastelemassa. huvittavaa nois toimihenkilöissä on se että ne ei tajuu miten paljon meitä persaukisia duunareita/työttömiä vituttaa toi jatkuva rahanhuoli.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 17:48"]Määrittele liian helposti? Mitä kaikkea pitää kestää ja kärsiä pyhän ydinperheilluusion nimissä? Mikä sinä olet arvostelemaan ihmisiä kun et tiedä mitä kaikkea perheissä on tapahtunut ennen eroa? Ulkopuolelta on niin pirun helppo  huudella ylemmyydentunnoissaan kun ei tiedä oikeista syistä mitään. Onko käynyt mielessä että jos vanhemmat eivät voi hyvin keskinäisessä suhteessaan, heijastuu se myös lapsiin? [/quote] Ehkä nuo asiat pitäisi miettiä ennen kuin alkaa puskea niitä penikoita värkistään. Sinulla on tyypillinen yh-asenne, ensin hölmöillään, sitten avataan silmät. Ja mikään ei ole ikinä oma vika, ei edes se kelvottoman miehen valinta lisääntymiskumppaniksi.

[/quote]

Luitko alemman kommenttini? Olen perhehelvetissä kasvanut avioerolapsi (se minusta tuli siis vasta teininä).  Minun asenteeni ei ole mikään tyypillinen yh-asenne. Jospa jatkossa lukisit alemmas ennen kuin alat solvata tuntemattomia ihmisiä. Sinä et tiedä minun lapsuudestani, jonka vietin keskiluokkaisessa ydinperheessä jossa piti  pitää kulissit pystyssä ulospäin. Joka kasvavalle lapselle oli täysi helvetti.

Onpa hienoa että tällä palstalla on noinkin hienoja ihmisiä jotka pikaisesti kirjoittavat toiselle postaajalle täysin asiatonta tekstiä vain omien kuvitelmiensa perusteella. Minä en ole pykännyt lasta kenelle tahansa enkä  ihannoi yh-elämää. En ole hölmöillyt.Äitini vain kesti kusipäistä miestään turhan monta vuotta lasten takia. Jospa seuraavalla kerralla ennen postaamista lukisit ketjun läpi ettei tarvitsisi pahoittaa sivullisten mieltä?

Minua hävettäisi jos minulla olisi samanlaisia ennakkoasenteita kuin sinulla.8&9

Toimihenkilö :D wtf.

Teiniaikojen kaveri tehnyt 4 lasta kolmen eri miehen kanssa: paikkakunnat ovat vaihtuneet parin vuoden välein. Viime suhteesta ei tullut lapsia kun kesälomalla tyypin näin,oli tuossa 1,5v ja nyt kuulemma on taas jo vaihtanut miestä. En voi sille mitään mutta tuon eukon lapset säälittää. Aina pitää olla suurta tunnetta ja jännitystä yms.

Olen APn kanssa samaa mieltä ja muutaman muunkin.

Ihmiset eroavat liian helpolla tai sitten alunperin menty naimisiin heppoisin perustein. On kuviteltu sen alkupörinän olevan rakkautta, vaan ei... Se oli vaan seksistä johtuva hyvä fiilis, että edes joku on vierellä. Sitten se pörinä laantuu, niin huomataan olevan väärän ihmisen kanssa yhdessä. TAAS.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:53"]Puoliso voi rakastua toiseen, vaikkapa ei olisi aiemmin ollut ollenkaan kelvoton. [/quote] Rakastuminen toiseen on KAIKKEIN typerin syy erota. Rakastuminen on viihdeteollisuuden luoma myytti, oikeastaan siinä on kyse seksuaalisesta himosta uutta kumppania kohtaan. Ja aina se katoaa ja sama arki koittaa uudenkin kumppanin kanssa. Ihmettelen miten jopa järkevät aikuiset lankeavat näihin romanttisiin kuvitelmiin...

[/quote]

Onkohan sulla mitään kokemusta parisuhteesta tai erosta ylipäätään? Voit julistaa että rakastuminen on typerä syy erota. Joopa. Mutta kun se vakiparisuhde on kuollut pystyyn: ei ole rakkautta, ei välittämistä eikä kunnioitusta toista kohtaan. Siinä vaiheessa ihminen miettii - näilläkö mennään hautaan asti? Ja jos sitten tarjoutuu tilaisuus kokea rakastuminen uudelleen johonkin uuteen ihmiseen... Kyllä ainakin itse ymmärrän sen logiikan, mikä tuossa tilanteessa painaa. Eihän se mene kuin oppikirjoissa, mutta eihän elämä yleensäkään...

Tämähän on sellainen asia, että tosielämässä ei ikinä voi kertoa oikeaa mielipidettään. Pitää vaan hymistellä ja myönnellä, kun taas yks uutta sisältöä elämään etsivä kertoo erostaan. Kun ei vaan enää tunnu samalta ku ennen. Voi nyyh ja kyynel sentään.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:22"]

Tämähän on sellainen asia, että tosielämässä ei ikinä voi kertoa oikeaa mielipidettään. Pitää vaan hymistellä ja myönnellä, kun taas yks uutta sisältöä elämään etsivä kertoo erostaan. Kun ei vaan enää tunnu samalta ku ennen. Voi nyyh ja kyynel sentään.

[/quote]

Oletpas kyyninen. Onhan ero kova paikka ja kriisi ihmisen elämässä. Varsinkin jos toinen osapuoli lähtee jonkun bimbon matkaan.

Mikä sitten on liian helposti eroamista? Minun poikaystäväni jätti minut, kun olin 22 v. ja 5 yhteistä vuotta takana. En minä valinnut helppoa eroa. Aika harva tietää, miksi erosimme. Nyt 15 vuotta myöhemmin olen havainnut, että monesti toinen jättää toisen yksipuolisella ilmoituksella. Onko se helppo ero? Liian vähäiset eroperusteet? Ei siinä toisen osapuolen ininät auta, jos toinen lähtee.