Säälin avioerolapsia. Halveksin liian helposti eronneita.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:53"]Puoliso voi rakastua toiseen, vaikkapa ei olisi aiemmin ollut ollenkaan kelvoton. [/quote] Rakastuminen toiseen on KAIKKEIN typerin syy erota. Rakastuminen on viihdeteollisuuden luoma myytti, oikeastaan siinä on kyse seksuaalisesta himosta uutta kumppania kohtaan. Ja aina se katoaa ja sama arki koittaa uudenkin kumppanin kanssa. Ihmettelen miten jopa järkevät aikuiset lankeavat näihin romanttisiin kuvitelmiin...

[/quote]

Mutta rakastumisen takiahan se kakara väännetään, että saadaan sidottua toinen itseensä. Kun lapsi sitoo enemmän, kuin avioliitto.

Ja hups, kun se lapsi on tekaistu, niin huomataan, että paskanmarjat, ei tuo jätkä sellainen ollutkaan, kuin kuvittelin. Eroa kehiin ja kakara joka toinen viikko isälleen, että saa taas etsiä sitä uutta rakkautta joka toinen viikko.

Täällä oli joskus keväällä.ketju missä kyseltiin että eroaako turhaan. Siinäkin mielipiteet jakaantui melko kahtia joten ei näissä ole mitään yhtä oikeaa mielipidettä. Minusta se mies oli ihan kaheli jos se kaikki oli totta.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 14:20"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:53"]Puoliso voi rakastua toiseen, vaikkapa ei olisi aiemmin ollut ollenkaan kelvoton. [/quote] Rakastuminen toiseen on KAIKKEIN typerin syy erota. Rakastuminen on viihdeteollisuuden luoma myytti, oikeastaan siinä on kyse seksuaalisesta himosta uutta kumppania kohtaan. Ja aina se katoaa ja sama arki koittaa uudenkin kumppanin kanssa. Ihmettelen miten jopa järkevät aikuiset lankeavat näihin romanttisiin kuvitelmiin...

[/quote]

Mutta rakastumisen takiahan se kakara väännetään, että saadaan sidottua toinen itseensä. Kun lapsi sitoo enemmän, kuin avioliitto.

Ja hups, kun se lapsi on tekaistu, niin huomataan, että paskanmarjat, ei tuo jätkä sellainen ollutkaan, kuin kuvittelin. Eroa kehiin ja kakara joka toinen viikko isälleen, että saa taas etsiä sitä uutta rakkautta joka toinen viikko.
[/quote] Mä en ainakaan uutta etsi. Voisko vähemmän kiinnostaa, mutta ehkä oon poikkeus ja tylsä ihminen, jonka kanssa exälläkin on tylsä arki. Sä ap et voi lopultakaan sanoa mitään miehesi puolesta.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 14:25"][quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 14:20"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:53"]Puoliso voi rakastua toiseen, vaikkapa ei olisi aiemmin ollut ollenkaan kelvoton. [/quote] Rakastuminen toiseen on KAIKKEIN typerin syy erota. Rakastuminen on viihdeteollisuuden luoma myytti, oikeastaan siinä on kyse seksuaalisesta himosta uutta kumppania kohtaan. Ja aina se katoaa ja sama arki koittaa uudenkin kumppanin kanssa. Ihmettelen miten jopa järkevät aikuiset lankeavat näihin romanttisiin kuvitelmiin...

[/quote]

Mutta rakastumisen takiahan se kakara väännetään, että saadaan sidottua toinen itseensä. Kun lapsi sitoo enemmän, kuin avioliitto.

Ja hups, kun se lapsi on tekaistu, niin huomataan, että paskanmarjat, ei tuo jätkä sellainen ollutkaan, kuin kuvittelin. Eroa kehiin ja kakara joka toinen viikko isälleen, että saa taas etsiä sitä uutta rakkautta joka toinen viikko.
[/quote] Mä en ainakaan uutta etsi. Voisko vähemmän kiinnostaa, mutta ehkä oon poikkeus ja tylsä ihminen, jonka kanssa exälläkin on tylsä arki. Sä ap et voi lopultakaan sanoa mitään miehesi puolesta.

[/quote] oli tylsä arki

Jes, jes, jes. Mun lapset ei ole avioerolapsia, koska isänsä oli sitä mieltä että avioitumisesta on ihan liikaa vaivaa!

Meitä ei tarvitse sääliä!

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:11"]

Ap, anna kun arvaan: olet itsekin miettinyt eroa huonosta liitostasi, mutta sinulla ei ole munaa tehdä asialle mitään, joten purat pahaa oloasi provosoimalla täällä?

[/quote]

Sori, pieleen meni. Mulla on hyvä, tasainen ja onnellinen liitto, josta käsin tää nykyinen erobuumi näyttää aivan järkyttävältä. -Ap

[/quote]

Ja jatkan vielä: Avauduin tästä täällä, koska eihän tällaista voi oikeassa elämässä sanoa kenellekään. Kun nykyään pitää olla niin helvetin suvaitsevainen näitä sarjasuhteilijoita(kin) kohtaan. Jos avioliitossa tulee huonoja kausia, ei kannata heti luovuttaa. Yhdessä niistä voi selvitä ja suhde muuttuu entistä onnellisemmaksi. Me ollaan oltu lähes 15 vuotta naimisissa, joten kokemusta on. -Ap

[/quote]

Samaa mieltä. Meillä 16 vuotta liittoa takana.

Mielestäni olisi helvetin vaivalloistakin alkaa rakentamaan jotain uutta elämää uuden partnerin kanssa ja tavallisesti vaihtamalla et saa mitenkään parempaa. Ja nyt en puhu mistään väkivaltaisista ja hulluista puolisoista. 16 vuodessa on kyllä oppinut nykyisen kanssa elämään ja mitään hirveitä odotuksia ei enää ole; vain yhdessä oloa, keskustelua, käydään siellä sun täällä ja muuta vastaavaa.

Unohtamalla itsekkyyden molemmin puolin liitosta saa toimivan ja säästyt paljoilta eromurheilta etenkin lapsien takia.

[/quote]

Niinhän minäkin ajattelin. Parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen miehelle tulikin ikäkriisi ja muutti naapurikaupunkiin. Nyt on pari kuukautta veivattu erotako vai ei. Vaikka itse miten haluaisi jatkaa avioliittoa niin en minä sitä yksin päätä.

Ap, asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia, varsinkaan parisuhteet ja elämä yleensä. En sinuna kauheasti täällä ylvästelisi onnistuneesta avioliitosta ja halveksisi muiden eroja. Voi olla joskus sinullakin edssä.

"Uskon itse, että avioero voi pilata hyvistäkin lähtökohdista olevan lapsen. Tunnen myös yhden eroperheen, jossa vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja. Lapsista tullut haihattelijoita, opiskelevat ihan hömppäaloja ja etsivät itseään vielä kolmekymppisinäkin."

Voi ei! Minä olen tuollainen, vaikka yliopistokoulutetut vanhempani ovat edelleen yhdessä. Minulla on kaksi hömppätutkintoa, joista toinen tosin alkuun työllisti oikein hyvin ja seuraavankin työllisyysnäkymät olivat aloittaessa hyvät. Olen tosin ollut haaveilija aivan päiväkoti-iästä lähtien, jotenkin onnistuivat minut pilaamaan.

Mulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin että tämä on sellainen aihe johon ulkopuolinen ei voi ottaa kantaa. Ellei ole asunut eroavan parin kanssa 24/7.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:15"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:53"]Puoliso voi rakastua toiseen, vaikkapa ei olisi aiemmin ollut ollenkaan kelvoton. [/quote] Rakastuminen toiseen on KAIKKEIN typerin syy erota. Rakastuminen on viihdeteollisuuden luoma myytti, oikeastaan siinä on kyse seksuaalisesta himosta uutta kumppania kohtaan. Ja aina se katoaa ja sama arki koittaa uudenkin kumppanin kanssa. Ihmettelen miten jopa järkevät aikuiset lankeavat näihin romanttisiin kuvitelmiin...

[/quote]

Onkohan sulla mitään kokemusta parisuhteesta tai erosta ylipäätään? Voit julistaa että rakastuminen on typerä syy erota. Joopa. Mutta kun se vakiparisuhde on kuollut pystyyn: ei ole rakkautta, ei välittämistä eikä kunnioitusta toista kohtaan. Siinä vaiheessa ihminen miettii - näilläkö mennään hautaan asti? Ja jos sitten tarjoutuu tilaisuus kokea rakastuminen uudelleen johonkin uuteen ihmiseen... Kyllä ainakin itse ymmärrän sen logiikan, mikä tuossa tilanteessa painaa. Eihän se mene kuin oppikirjoissa, mutta eihän elämä yleensäkään...

[/quote]

Ja anna kun arvaan? Se on vain lapsillekin hyväksi ja oikein, että saa nähdä vanhemman onnellisena. Yök. Kuka ajattelisi lapsia...

Ap, mieheni ei enää rakasta minua. Jäänkö silti avioliittooni?

Miksi 2 alapeukuttaa paremman avioliiton perheleirejä? Niistä on oikeasti apua monille.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 18:46"]

Omalla kohdallani vanhempien ero oli helpotus. Vanhemmat riitelivät jatkuvalla syötöllä, välillä lenteli tavaratkin. Sitten uhkailtiin, että häivytään jos meno ei parane (yleensä äiti uhkaili). Äiti muutaman kerran heitti isän pihalle ja tavarat (vaatteet) menivät perässä. Pari kertaa äiti tosiaan häipyi. Jätti muutaman setelin pöydälle ja lähti ovet paukkuen. Palasi takaisin muutamaa tuntia myöhemmin todeten, että se on isä, joka häipyy.

Elin monta vuotta peläten, kumpi lähtee. Tuleeko äiti enää takaisin. Entä isä? Heräsin yöllä itkemään ja varmistamaan että vanhemmat ovat paikalla, ettei meitä ole jätetty yksin.

Vanhemmat erosivat kun olin teini-iässä ja nuorin siskoni 6v. Vahinko oli jo kuitenkin tapahtunut. Käyn näin kolmikymppisenä terapeutilla selvittämässä tunne-elämän solmuja, joita vanhempani aiheuttivat. Eivät erollaan vaan sitä edeltävänä aikana kun ylpeys ei ilmeisesti antanut periksi, ei voinut erota kun sitten olisi mennyt kulissit nurin.

[/quote]

Kuule, ei se ero ole aina joku ratkaisu, jolla kaikki muuttuu paremmaksi. Päinvastoin, meillä meni pahemmaksi vaan kun vanhemmat riitaisasti erosivat. Siitähän se likapyykki vasta alkoikin.

Jos on noin itsekkäät vanhemmat, eivät he ajattele lapsiaan eroa ennen, erotessa eikä eron jälkeenkään yhtään.

Mä voisin jatkaa huonossa suhteessani vielä toisetkin kymmenen vuotta jos saisin olla harrastamatta seksiä. Se on kuitenkin liikaa vaadittu että ihminen jota en rakasta enkä halua seksuaalisesti saisi loputtomiin panna minua vastoin tahtoani.

Te jotka sanotte etteivät ihmiset saisi erota puolisostaan ellei heitä pahoinpidellä fyysisesti - onko teidän mielestänne pakko kuitenkin alistua seksiin? 

Jaa, no meidän perheessä kaikki kolme lasta ovat menneet kehityksessään ainoastaan myönteiseen suuntaan (sama viesti päiväkodista + koulusta) eron jälkeen. Kun se jatkuva negaatio hävisi, niin ilmapiiri on nyt vapaa ja mukava. Isä asuu lähellä, tapaa paljon ja joustavasti lapsia, joten kumpikin vanhempi on tiiviisti lasten elämässä. Meilläkin menee nyt ex-miehen kanssa käytännön jutut, kuten synttäreiden järjestelyt hyvin, kun ei sitä jatkuvaa arjenhoitoa tarvitse yhdessä hoitaa. Mä en enää räjähtele lapsille, kun tosi asiassa se räjähtely ennen johtui vain raivosta miestä kohtaan. 

Meillä on niin monenlaisia perheitä tuttavapiirissä, etten usko lasten kauheasti mitään perinteistä ydinperhemallia kaipaavan. Olen itse akateemisesta perheestä ja akateeminen itsekin. En ole kyllä piireissäni mitään statuksen laskua huomannut. Jotkut toki ovat liitoissaan ja osaa esim. alkoholistipuolison kanssa tai kulissiliitoissa, koska ei taloudellista syistä haluta erota. Ymmärrän senkin. Ei tietenkään ole kiva, että lapset joutuvat omakotitalosta kerrostalokämppään, kun vanhemmat eroavat. Ei helppoja ratkaisuja tietenkään. Ja varmaan on niitäkin, jotka liian helpolla luovuttavat, kuten myös niitä, jotka taas kitkuttavat kuolleissa liitoissaan lasten takia, vaikka kaikki olisivat ehkä onnellisempia, jos vanhemmat eroaisivat. 

Mä muuten elän ihan tavallista arkea ilman mitään "uusien kokemusten hakua" töissä käyden ja arkea hoitaen. Ei ole tarvetta uudelle miehelle eikä muillekaan kokemuksille ilman lapsia. Hyvä näin. 

Ap, mullakin oli hyvä ja tasainen liitto, kunnes mies alkoi viihtyä harrastuksissaan monta kertaa viikossa. Yksi päivä sitten ilmoitti, että haluaa erota. Ja ei yllätys, että uusi rakkaushan se harrastuspiireistä oli löytynyt. 

Ja ns. kunnon mies, josta kaikki sanoivat, että "ei olisi hänestä uskonut". No se uusi rakkaustarina ei kauan kestänyt ja nyt mies vikisee yksiössään. Kyllä halveksin miestä, joka rikkoi perheemme, mutta lapsia ei tarvitse sääliä. Me tarjoamme heille yhä hyvän arjen ja lapset voivat hyvin. Ex-mies asuu lähes naapurissa.  Minä tuen lasten ja isän suhdetta ja paljon hoidetaan asioita yhdessä. Harkitaan jopa matkaakin yhdessä. En ole katkera, mutta en koskaan voisi enää rakastaa tai kunnioittaa miestäni, kuten parisuhteessa pitäisi. Enkä hänkään minua rakasta Meillä on parhaimmillaan kuitenkin ihan hauskaakin yhdessä ja mitä enemmän aikaa kuluu, sen vähemmän menneet painaa. 

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:11"]

Ap, anna kun arvaan: olet itsekin miettinyt eroa huonosta liitostasi, mutta sinulla ei ole munaa tehdä asialle mitään, joten purat pahaa oloasi provosoimalla täällä?

[/quote]

Sori, pieleen meni. Mulla on hyvä, tasainen ja onnellinen liitto, josta käsin tää nykyinen erobuumi näyttää aivan järkyttävältä. -Ap

[/quote]

Ja jatkan vielä: Avauduin tästä täällä, koska eihän tällaista voi oikeassa elämässä sanoa kenellekään. Kun nykyään pitää olla niin helvetin suvaitsevainen näitä sarjasuhteilijoita(kin) kohtaan. Jos avioliitossa tulee huonoja kausia, ei kannata heti luovuttaa. Yhdessä niistä voi selvitä ja suhde muuttuu entistä onnellisemmaksi. Me ollaan oltu lähes 15 vuotta naimisissa, joten kokemusta on. -Ap

[/quote]

Voi selvitä, mutta entä jos ei vaan enää halua eikä jaksa?

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:11"]

Ap, anna kun arvaan: olet itsekin miettinyt eroa huonosta liitostasi, mutta sinulla ei ole munaa tehdä asialle mitään, joten purat pahaa oloasi provosoimalla täällä?

[/quote]

Sori, pieleen meni. Mulla on hyvä, tasainen ja onnellinen liitto, josta käsin tää nykyinen erobuumi näyttää aivan järkyttävältä. -Ap

[/quote]

Ja jatkan vielä: Avauduin tästä täällä, koska eihän tällaista voi oikeassa elämässä sanoa kenellekään. Kun nykyään pitää olla niin helvetin suvaitsevainen näitä sarjasuhteilijoita(kin) kohtaan. Jos avioliitossa tulee huonoja kausia, ei kannata heti luovuttaa. Yhdessä niistä voi selvitä ja suhde muuttuu entistä onnellisemmaksi. Me ollaan oltu lähes 15 vuotta naimisissa, joten kokemusta on. -Ap

[/quote]

Samaa mieltä. Meillä 16 vuotta liittoa takana.

Mielestäni olisi helvetin vaivalloistakin alkaa rakentamaan jotain uutta elämää uuden partnerin kanssa ja tavallisesti vaihtamalla et saa mitenkään parempaa. Ja nyt en puhu mistään väkivaltaisista ja hulluista puolisoista. 16 vuodessa on kyllä oppinut nykyisen kanssa elämään ja mitään hirveitä odotuksia ei enää ole; vain yhdessä oloa, keskustelua, käydään siellä sun täällä ja muuta vastaavaa.

Unohtamalla itsekkyyden molemmin puolin liitosta saa toimivan ja säästyt paljoilta eromurheilta etenkin lapsien takia.

[/quote]

Miksi pitäisi ottaa uusi puoliso vaivoiksi? Minä suunnittelen eroa, enkä todellakaan alkaisi rakentamaan uutta perhettä. Pärjään yksin (siis minä ja lapset) paljon paremmin.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 17:54"]minun mies paljastui osa-aika transuksi. oliko hyvä syy erota, kun oma naisellinen itsetunto hävisi täysin ja mies tuntui todella vieraaksi. ihan koulutettu ylemmän sos. luokan ydinperhe oltiin. 

lapsethan olivat tästä täysin tietämättömiä. tunnen monesti syyllisyyttä, olisiko pitänyt jaksaa. no, olisiko?? 
[/quote]

Kannattaa vähän kattoa, kenen kanssa menee naimisiin ja perustaa se perheen. Parikymppisenä ei tällaista varmaan parin vuoden seurustelun jälkeen huomaa. Mutta jos on vaikka 7 vuotta yhdessä, niin luulisi siinä ajassa jo tulevan ilmi. Harkintaa!!!

Joku kysyy, että kun ei enää haluta seksiä harrastaa puolison kanssa, niin onko pakko.
.
No on pakko, jollei sulla mitään sairautta ole, joka estää. Teit sen päätöksesi silloin naimisiin mennessäsi. Ei ole oikein kieltäytyä, kun nyt vaan ei enää haluta.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 21:39"]Ap, mieheni ei enää rakasta minua. Jäänkö silti avioliittooni?
[/quote]

Rakkaus ei ole mikään lapsellinen tunne joka tulee ja menee. Se on tahtotila. Te teette niin kuin tahdotte. Haluatko sinä vahingoittaa lapsiasi ? Vahingoitatko siltikin ?