Säälin avioerolapsia. Halveksin liian helposti eronneita.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:53"]Puoliso voi rakastua toiseen, vaikkapa ei olisi aiemmin ollut ollenkaan kelvoton. [/quote] Rakastuminen toiseen on KAIKKEIN typerin syy erota. Rakastuminen on viihdeteollisuuden luoma myytti, oikeastaan siinä on kyse seksuaalisesta himosta uutta kumppania kohtaan. Ja aina se katoaa ja sama arki koittaa uudenkin kumppanin kanssa. Ihmettelen miten jopa järkevät aikuiset lankeavat näihin romanttisiin kuvitelmiin...

[/quote]

Ei ole kysymys vain seksuaalisesta himosta TODELLAKAAN, mnä sen tiedän, kun in-ho-sin seksiä 40-vuotiaaksi asti, mutta olin rakastunut useammankin kerran. En kylläkään ole eronnut tai pettänyt, mutta siis voisitko olla väittämättä moisia höpöjä? 

Mä muutin heti 16v pois lapsuudenkodista kun en kestänyt äidin ikuista itsensä etsimistä. Lähdin opiskelemaan tod kauas. Äidin mielilause oli : minulla on oikeus onneen. Ja sitä etsittiin AINA eri miehistä. Miehen piti tuoda äidille se onnellisuus. Äidillä on ollut todellakin erittäin monta miestä. Omille lapsille olen halunnut hieman turvallisemman ja tasapainoisemman lapsuuden. On olemmassa tietty naistyyppi,sellanen lähiö liisa. Elämä pyörii miesten ja sen lähibaarin ympärillä. Mikään yleissivistävä ei kiinnosta,eii opiskelu,ei harrastukset yms. Elämä ja ajattelu on kapea alaista.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:09"]

Toimihenkilö :D wtf.

[/quote]

kirjotin hieman nopeasti tuon viestin, tarkoitan toimihenkilöllä yleensä nämä paremmin tienaavat ja paremmissa töissä olevat ihmiset. kun taas duunari on se köyhä paskasakki. mutta tuli vaan heti mieleleen toimihenkilö tästä ap:sta kun niitten naamoja on katsellut vuosikausia.

toimihenkilö pariskunta eroaa yhtä helposti kuin duunari/työtön pariskunta?? :D siinä sulle WTF!

on veneet on talot, eihän sellaset nyt eroa talousliitosta herran jumala! tämä nyt ei varmaan tähä keskusteluun kuulu ja olen sivusta vittuilija en keskustelija.

ja huomenna pitäis mennä töihin alipalkattuna,ei vois vittu vähempää kiinnostaa.

t: velaton perheetön vapaana oleva mies.

Jos et jaksanut niin et jaksanut, ymmärrän että tilanne oli vaikea. Syyllisyyttä sinun on turha kantaa, tärkeintä on elää nyt.

Siis eihän toimihenkilöt todellakaan ole mitään hyvin tienaavia :D Ne just on niitä tavallisia duunareita.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:09"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 17:48"]Määrittele liian helposti? Mitä kaikkea pitää kestää ja kärsiä pyhän ydinperheilluusion nimissä? Mikä sinä olet arvostelemaan ihmisiä kun et tiedä mitä kaikkea perheissä on tapahtunut ennen eroa? Ulkopuolelta on niin pirun helppo  huudella ylemmyydentunnoissaan kun ei tiedä oikeista syistä mitään. Onko käynyt mielessä että jos vanhemmat eivät voi hyvin keskinäisessä suhteessaan, heijastuu se myös lapsiin? [/quote] Ehkä nuo asiat pitäisi miettiä ennen kuin alkaa puskea niitä penikoita värkistään. Sinulla on tyypillinen yh-asenne, ensin hölmöillään, sitten avataan silmät. Ja mikään ei ole ikinä oma vika, ei edes se kelvottoman miehen valinta lisääntymiskumppaniksi.

[/quote]

Luitko alemman kommenttini? Olen perhehelvetissä kasvanut avioerolapsi (se minusta tuli siis vasta teininä).  Minun asenteeni ei ole mikään tyypillinen yh-asenne. Jospa jatkossa lukisit alemmas ennen kuin alat solvata tuntemattomia ihmisiä. Sinä et tiedä minun lapsuudestani, jonka vietin keskiluokkaisessa ydinperheessä jossa piti  pitää kulissit pystyssä ulospäin. Joka kasvavalle lapselle oli täysi helvetti.

Onpa hienoa että tällä palstalla on noinkin hienoja ihmisiä jotka pikaisesti kirjoittavat toiselle postaajalle täysin asiatonta tekstiä vain omien kuvitelmiensa perusteella. Minä en ole pykännyt lasta kenelle tahansa enkä  ihannoi yh-elämää. En ole hölmöillyt.Äitini vain kesti kusipäistä miestään turhan monta vuotta lasten takia. Jospa seuraavalla kerralla ennen postaamista lukisit ketjun läpi ettei tarvitsisi pahoittaa sivullisten mieltä?

Minua hävettäisi jos minulla olisi samanlaisia ennakkoasenteita kuin sinulla.8&9
[/quote]
Ai että koko ketju pitää lukea läpi, ennen kuin kommentoi? Mitä jos itse opettelisit sanomaan sanottavasi kerralla, ääliö.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:44"]Siis eihän toimihenkilöt todellakaan ole mitään hyvin tienaavia :D Ne just on niitä tavallisia duunareita.
[/quote]

Ilman vuorolisiä pikkupomon tai muun paperinpyörittäjän liksa jää pienemmäksi kuin alaisilla! Mutta ajaako se helppoon eroon? Tuskin.

Ryyppääminen rikkoo monen suomalaisen perheen. Jos yksi ottaa liikaa, koheltaa, sammuu, teloo itsensä, ryyppää lisää, huutaa ja uhoaa, pitää pari kitkerää krapulapäivää ja ryyppää taas, niin kauanko sitä pitää muun perheen katsella? Jos ihminen ei halua viinasta eroon tai ei kykene siihen, niin pitääkö koko porukan kärsiä siinä rinnalla?

T: alkoholistin tytär

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:09"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:30"] [quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 17:48"]Määrittele liian helposti? Mitä kaikkea pitää kestää ja kärsiä pyhän ydinperheilluusion nimissä? Mikä sinä olet arvostelemaan ihmisiä kun et tiedä mitä kaikkea perheissä on tapahtunut ennen eroa? Ulkopuolelta on niin pirun helppo  huudella ylemmyydentunnoissaan kun ei tiedä oikeista syistä mitään. Onko käynyt mielessä että jos vanhemmat eivät voi hyvin keskinäisessä suhteessaan, heijastuu se myös lapsiin? [/quote] Ehkä nuo asiat pitäisi miettiä ennen kuin alkaa puskea niitä penikoita värkistään. Sinulla on tyypillinen yh-asenne, ensin hölmöillään, sitten avataan silmät. Ja mikään ei ole ikinä oma vika, ei edes se kelvottoman miehen valinta lisääntymiskumppaniksi. [/quote] Luitko alemman kommenttini? Olen perhehelvetissä kasvanut avioerolapsi (se minusta tuli siis vasta teininä).  Minun asenteeni ei ole mikään tyypillinen yh-asenne. Jospa jatkossa lukisit alemmas ennen kuin alat solvata tuntemattomia ihmisiä. Sinä et tiedä minun lapsuudestani, jonka vietin keskiluokkaisessa ydinperheessä jossa piti  pitää kulissit pystyssä ulospäin. Joka kasvavalle lapselle oli täysi helvetti. Onpa hienoa että tällä palstalla on noinkin hienoja ihmisiä jotka pikaisesti kirjoittavat toiselle postaajalle täysin asiatonta tekstiä vain omien kuvitelmiensa perusteella. Minä en ole pykännyt lasta kenelle tahansa enkä  ihannoi yh-elämää. En ole hölmöillyt.Äitini vain kesti kusipäistä miestään turhan monta vuotta lasten takia. Jospa seuraavalla kerralla ennen postaamista lukisit ketjun läpi ettei tarvitsisi pahoittaa sivullisten mieltä? Minua hävettäisi jos minulla olisi samanlaisia ennakkoasenteita kuin sinulla.8&9 [/quote] Ai että koko ketju pitää lukea läpi, ennen kuin kommentoi? Mitä jos itse opettelisit sanomaan sanottavasi kerralla, ääliö.

[/quote]

Tuliko sinulle hyvä mieli kun tuon kirjoitit? Taisi osua sikäli kun olet tuo minulle törkeän  kommentin aiemmin kirjoittanut henkilö. Jos et ole niin ihmettelen miksi tunsit tarvetta nimitellä minua ääliöksi.

Toisinaan tulee vielä lisää mieleen heti kun postauksen lähettänyt, silloin mielellään pyrkii jatkamaan mahdollisimman nopeasti perään.Eikö sinulle ole koskaan käynyt niin?

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:30"]

Mikä sitten on liian helposti eroamista? Minun poikaystäväni jätti minut, kun olin 22 v. ja 5 yhteistä vuotta takana. En minä valinnut helppoa eroa. Aika harva tietää, miksi erosimme. Nyt 15 vuotta myöhemmin olen havainnut, että monesti toinen jättää toisen yksipuolisella ilmoituksella. Onko se helppo ero? Liian vähäiset eroperusteet? Ei siinä toisen osapuolen ininät auta, jos toinen lähtee.

[/quote]

No se on helppo ero, jos vaan ilmottaa lähtevänsä. Tietysti toinen osapuoli ei voi asialle varmaan mitään, mutta lähtevä puoliso ehkä luovuttaa liian helpolla.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:09"]

Toimihenkilö :D wtf.

[/quote]

kirjotin hieman nopeasti tuon viestin, tarkoitan toimihenkilöllä yleensä nämä paremmin tienaavat ja paremmissa töissä olevat ihmiset. kun taas duunari on se köyhä paskasakki. mutta tuli vaan heti mieleleen toimihenkilö tästä ap:sta kun niitten naamoja on katsellut vuosikausia.

toimihenkilö pariskunta eroaa yhtä helposti kuin duunari/työtön pariskunta?? :D siinä sulle WTF!

on veneet on talot, eihän sellaset nyt eroa talousliitosta herran jumala! tämä nyt ei varmaan tähä keskusteluun kuulu ja olen sivusta vittuilija en keskustelija.

ja huomenna pitäis mennä töihin alipalkattuna,ei vois vittu vähempää kiinnostaa.

t: velaton perheetön vapaana oleva mies.

[/quote]

Ahaa, entäs kun tähän paskaan duunarisakkiin kuuluva on tälläisen toimihenkilön kanssa, vai meinaatko että duunarit on vain toisten duunareiden/työttömien kanssa ja toimihenkilöt toimihenkilöiden kanssa?

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 18:05"]Määrittele liian helposti? Esim. me erottiin, kun mies viiletti omissa harrastuksissaan ja kävi kotona vain nukkumassa ja välillä taas makasi vain sohvalla töiden jälkeen ja tiuski ja vittuili kaikille ja lapsetkin alkoi jo ihmetellä, että miksi isi on pelottava. Paljastui myöhemmin bipolaariseksi, mutta mä en todellakaan katsele kun joku karjuu mun lapsille mitättömistä syistä ja itkettää niitä tahallaan, en vaikka se olisi lasten oma isä. [/quote] Tässä tilanteessa oikea ratkaisu on laittaa mies hoitoon - eikä eropaperit vetämään.

[/quote]

Kerropa meille muillekin, millä laitat aikuisen ihmisen hoitoon vastoin tahtoaan? Pakkohoidon kriteerit eivät täyty kuin psykoosissa.

Ulkopuolinen ei koskaan voi tietää eron todellisia syitä. Eihän eron todellista syytä tiedä aina edes sen toinen osapuoli.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:09"]

Toimihenkilö :D wtf.

[/quote]

kirjotin hieman nopeasti tuon viestin, tarkoitan toimihenkilöllä yleensä nämä paremmin tienaavat ja paremmissa töissä olevat ihmiset. kun taas duunari on se köyhä paskasakki. mutta tuli vaan heti mieleleen toimihenkilö tästä ap:sta kun niitten naamoja on katsellut vuosikausia.

toimihenkilö pariskunta eroaa yhtä helposti kuin duunari/työtön pariskunta?? :D siinä sulle WTF!

on veneet on talot, eihän sellaset nyt eroa talousliitosta herran jumala! tämä nyt ei varmaan tähä keskusteluun kuulu ja olen sivusta vittuilija en keskustelija.

ja huomenna pitäis mennä töihin alipalkattuna,ei vois vittu vähempää kiinnostaa.

t: velaton perheetön vapaana oleva mies.

[/quote]

Ahaa, entäs kun tähän paskaan duunarisakkiin kuuluva on tälläisen toimihenkilön kanssa, vai meinaatko että duunarit on vain toisten duunareiden/työttömien kanssa ja toimihenkilöt toimihenkilöiden kanssa?

[/quote]  :D lol. siis jos mies on ylempitoimari ja nainen duunari ne voi vielä olla yhdessä mutta onko joskus ylempitoimihenkilö NAINEN tullut duunari MIEHELLE sanomaan että lähdetääs käymään ulkona olet niin kuuma mies?? ylempitoimihenkilö nainen ei duunaria ottais ikinä jo pelkän palkkauksen takia.

Itse en tiedä yhtäkään turhaa eroa. Kaikissa tapauksissa eroa on edeltänyt vuosia kestänyt jatkuva henkinen ja fyysinen väkivalta.
-
Vanhempieni ero aikoinaan aiheutti kunnon kohahduksen. Heidän piireissään ei erottu. Sanottiin, että vanhempani aloittivat erobuumin ja muut pariskunnat rohkaistuivat tekemään saman ratkaisun. Eroa ihmeteltiin ja äitiäni arvosteltiin. "Isäsi oli niin rakastunut äitiisi. Heitä pidettiin ihanneparina!" Joo, paitsi että isäni oli väkivaltainen ja lopulta äitini pakeni meidän pienten lasten kanssa turvakotiin. Olen helpottunut heidän erostaan, koskaan en sitä kyseenalaistanut.
-
Omien kokemusten vuoksi olen kuitenkin varpaillaan isä- ja äitipuolien kanssa. Äitini uusi mies ei pystynyt täysin hyväksymään lapsia äitini ekasta liitosta ja kohtelu oli välillä aika kovakouraista ja väkivaltaista. Ongelmista selvittiin ja mulla on nykyään hyvät välit isäpuoleeni, mutta kovan hinnan maksoin äitini uudesta onnesta. Isäni uudet puolisot ovat myös osoittaneet, missä on edellisen liiton lapsien paikka.
-
Kun meidän uusperheen ongelmia aikoinaan setvittiin, psykologi sanoi, että esim. seksuaalinen hyväksikäyttö on yleistä uusperheessä. Vallankäyttöä ja vihan tunnetta lasta kohtaan.
-
Mieheni kanssa olemme puhuneet, että jos jotakin tapahtuu ja jompi kumpi esim. kuolee, se eloon jäänyt ei mene uudelleen naimisiin lasten vielä asuessa kotona. Haluamme lasten kasvavan turvassa ilman ulkopuolisen aikuisen tuomia jännitteitä ja valtasuhteita.

Hyvä ystäväni erosi, koska "kasvoi erilleen". Hän oli löytänyt pari vuotta aiemmin uuden ja eli pitkään molempien miesten kanssa, koska ei halunnut tehdä mitään radikaalia. Lapsetkin tottuivat äidin poissaoloon, kun oli tämän toisen miehen kanssa ja toisaalta saivat kuitenkin elää vielä ajoittain sitä ydinperhearkeakin. Ystäväni oli jo pidempään kertonut, miten perhe-elämä ja koti ahdistavat ja miten haluaa jotain uutta, ja tuon parin vuoden aikana hankki mm. töitä, uusia harrastuksia ja uuden ystäväpiirin.

Pidin eroa osittain turhana, koska vanhempien välit olivat tuolloin ja ovat edelleen hyvät, keskusteluyhteys säilynyt ja parisuhteen ongelmat ns. hienosäätöä. Isoin ongelma oli se uusi rakkaus, jonka varjoon sitten kaikki muu jäi.

Nyt erosta on reilu viisi vuotta, ystävälläni on kaksi lasta tämän uuden miehen kanssa ja hän elää täsmälleen samanlaista elämää kuin edellisen miehen kanssa. Ihan pilkulleen näin ulkopuolisen silmin. Ehkä parisuhteen dynamiikassa on eroja, mutta en voi olla uskomatta, että jos joku ihana mies tulisi taas kuvioihin, niin tämäkin suhde saisi jäädä.

Haluaisin uskoa, että ystäväni kokee nyt paljon syvempää ja täydellisempää onnea uuden miehen kanssa kuin vanhan, mutta luultavasti ei, kun aivan samoja juttuja tupsahtaa vastaan kuin heidän suhteessaan 5-7 vuoden jälkeen. Olenkin sitä mieltä, että kyse on ihmisen mielentilasta eikä mistään välttämättömyydestä erota. Ystäväni kaipasi muutosta ja teki isoja muutoksia jo parisuhteensa vedellessä viimeisiään. Hän ei vain jaksanut uskoa, että se parisuhde pysyisi muutosten mukana ja oli ilmeisesti helpompaa muokata uusi elementti osaksi vanhaa kuin yrittää sitä vanhaa muokata uuden elementin tasolle.

Jos ystäväni on nyt todela onnellisempi ja tämä parisuhde kestää vahvana pitkään, ei ero varmaan ystäväni kannalta ole turha. Lisäksi hän on saanut kaksi uutta lasta eikä kukaan kai voi kokea lapsiaan virheeksi/turhaksi. Sen sijaan vanhempien lasten kannaltahan ero on ollut traaginen huolimatta siitä, että vanhempien välit ovat hyvät. Tällä hetkellä ovat joko toipuneet hyvin tai elävät sitä kieltämisvaihetta, kunnes kaikki traumat paukahtavat esille. Eron ensimmäiset vuodet olivat kaikesta totuttelusta huolimatta vaikeita ja ovathan nuo lapset sellasiia ylikilttejä suorittajia, jotka kylässäkin seuraavat koko ajan vanhempiaan ja heidän tekemisiään.

Ystäväni ero oli tasan  yhden ihmisen onnellisemmaksi tekevä ero. Ex ei halunnut erota ja lapset eivät halunneet kahta kotia. Ystäväni ei ollut suunnattoman onneton liitossaan mutta tyytymätön kyllä. Minusta tämän eron syynä on kaikissa tapauksissa itsekkyys. Vaikka ystäväni kahden vuoden aikana mietti ja suunnitteli eroaan, niin hän ei missään vaiheessa mennyt pariterapiaan, ei luopunut tästä uudesta rakkaudesta, jota tapaili koko kahden vuoden ajan lähes päivittäin eikä siis tehnyt mitään konkreettista saadakseen parisuhteensa pelastettua. Hän vain mietti itsekkäästi kahden vuoden ajan, onhan hän varmasti onnellisempi tämän uuden kanssa. Muiden onnea tai epäonnea hän ei miettinyt. Siinä mielessä siis turha ero, että vain yksi selvisi voittajana eikä siitäkään ole varmaa, miten onnellinen hän tällä hetkellä on.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 16:46"]Ja kyllä, jotkut eroavat liian helposti. "Et sinä voi tietää muiden tilanteesta!" No valitettavasti kyllä voin. Jotkut_eroavat_liian_helposti, olen nähnyt liiankin monta esimerkkitapausta. Lapsettomat erotkoon ihan niinku lystäväät, mutta perheelliset voisivat vähän harkita.  Lapset jäävät erossa jalkoihin, kun vanhemmat haluavat löytää itsensä ja vihdoinkin ajatella itseänsä ja haluavat uusia kokemuksia ja uusia suhteita ja minäminäminäminäminä. Avioerolapsen elämä ei ole helppoa. Se voi jäädä vaivaamaan koko elämän ajaksi. 

En haluais tehdä tästäkin mitään wt-keskustelua, mutta valitettavasti alemmissa sosiaaliluokissa eroaminen näyttää olevan hyvin paljon yleisempää kuin ylemmissä. Mistähän sekin johtuu.
[/quote]

Et voi tietää toisten perhetilanteesta, ellet sitten asu heidän kanssaan 24/7. Jos sinulla olisi vähänkään järkeä, tajuaisit asian itsekin.

Oma eroni näytti varmasti monien silmään heppoiselta, vain lähipiiri tiesi kotimme seinien sisäpuolella olevasta perhehelvetistä. Enkä todellakaan huudellut tilannetta julkisesti. Lapsemme ovat voineet huomattavasti paremmin eron jälkeen (erosta jo aikaa 7 vuotta), väittäisin, että ovat huomattavasti tasapainoisempiä kuin monien ydinperheiden lapset. Jos se sinua säälittää, noin voi voi.

Terveisin kahden erolapsen akateeminen yh-äiti

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 16:46"]

Ja kyllä, jotkut eroavat liian helposti. "Et sinä voi tietää muiden tilanteesta!" No valitettavasti kyllä voin. Jotkut_eroavat_liian_helposti, olen nähnyt liiankin monta esimerkkitapausta. Lapsettomat erotkoon ihan niinku lystäväät, mutta perheelliset voisivat vähän harkita.  Lapset jäävät erossa jalkoihin, kun vanhemmat haluavat löytää itsensä ja vihdoinkin ajatella itseänsä ja haluavat uusia kokemuksia ja uusia suhteita ja minäminäminäminäminä. Avioerolapsen elämä ei ole helppoa. Se voi jäädä vaivaamaan koko elämän ajaksi. 

En haluais tehdä tästäkin mitään wt-keskustelua, mutta valitettavasti alemmissa sosiaaliluokissa eroaminen näyttää olevan hyvin paljon yleisempää kuin ylemmissä. Mistähän sekin johtuu.

[/quote]

Sun tunteet ja ajatukset ei kiinnosta eikä liikuta mua.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 17:53"]

Mä uskon kyllä vakaasti, että kuka tahansa lapsi haluaisi elää ydinperheessä, vaikka tunnelma olisi mikä. (Tietysti väkivaltaisuus yms. syyt poislukien.) Sellainen liian helposti luovuttaminen on jo melkoinen kulttuurillinen ilmiö maassamme, vastuuttomuus omista tekemisistä leimaa tietyntyyppisiä ihmisiä. Harkintaa ja epäitsekkyyttä peräänkuulutan! Vanhemmilla kun on vastuu niistä omista lapsista, heidän hyvinvointinsa pitäisi olla etusijalla, ei omat mielihalut.

[/quote]

Minä pelkäsin koko lapsuuteni, että vanhempani erovat. Kulissit oli kyllä kauniit ja pystyssä. Vanhempani eivät eronneet, mutta miten tuo tilanne vaikutti minuun? Olin näkymätön kodissani. Minun tarpeitani ei nähty, eikä minua koskaan opittu perheessäni tuntemaan. Kaiken aikaa vanhempani tappelivat keskenään, kun olivat samanaikaisesti kotona. Minä puolestani mietin, kumman luokse muutan eron sattuessa... Kyllä tämäkin vaikuttaa minuun ja ihmissuhteisiini koko loppuelämäni.

Erossa on aina kaksi osapuolta.

Ehjiäkin perheitä tuntevana voin sanoa, että seinien sisällä sattuu ja tapahtuu. Ulospäin näyttää hyvältä. Mahdollisesti tuomitaan kaikki erilaiset perheet, eikä haittaa että itse on ihan tossun alla ja lieassa.