Lue keskustelun säännöt.
Mieheni sai diagnoosin narsistisista luonteenpiirteistään
21.07.2015 |
Viime viikolla. Olen sen jälkeen lukenut asiasta aika lailla webistä. Olo on hyvin tyhjä, oikeastaan aika epätodellinen.
Olenko elänyt jonkun ihmisen kuoren kanssa 2,5 vuoden verran? Ovatko mitkään mieheni osoittamista tunteista tosia? Onko tässä jotain pelastettavaa jäljellä? Onko joku ollut samassa tilanteessa kanssani?
Parisuhdeterapeuttimme ohjasi miehen psykiatrille, joka päätyi tulkitsemaan, että mieheni ei ole sanan suoranaisessa merkityksessä mikään "puhdas narsisti", mutta omaa niin huomattavan määrän erilaisia narsistisia luonteenpiirteitä, että ne nousevat persoonallisuuhäiriön tasolle ja uhkaavat sekä miehen että tämän läheisten terveyttä.
En varmaan olisi koskaan saanut mieheltäni tietoa diagnoosista, ellei pariterapeuttimme olisi nostanut sen yhdeksi pääteemaksi keskusteluissamme.
Diagnoosi tehtiin yhdellä Suomen suurimmalla yksityisellä lääkäriasemalla.
Oma pääni takoo nyt aika lailla tyhjää. Ennuste on niin lohduton. Tuosta ei voi parantua. Ihmiset ympärillä sairastuvat. Minulla on jo stressi- ja ahditusneisuushäiriöiden oireita (melko vakavia) sekä vankkana jylläävä unettomuus (ns. ei-elimellinen unettomuus), joka tuntuu pahenevan koko ajan.
Kommentit (52)
Olen vankasti mieheni koukussa, sen tiedän. En pysty kuvittelemaankaan elämääni ilman häntä enää. Mutta nyt ymmärrän, että mies käyttää juuri tätä häpeilemättä hyväkseen. Enkä ilmeisesti voi muuttaa mitään hänessa.
Eihän toista ihmistä toki voi yleensäkään muuttaa, vaan ihminen muuttuu vain itse niin tahtoessaan ja lopulta vain itseään voi muuttaa. Mutta narsistisia piirteitä omaava henkilö ei ilmeisesti edes halua muuttua, vaikka huomaa kumppaninsa voivan huonosti?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero.Itse en jatkaisi. Ongrlmiahan teillä on jo ollut kun terapiassa käytte. Totta, tila ei parane.
Vähän ot., mitä merkitystä sillä on missä dg asetettiin? En oikein ym.miksi mainitsit paikan.
Millaisia piirteitä hänellä on (vaikka verrattuna "normaaliin" ihmiseen)? miten hän käyttäytyy?
Meillä on paljon erilaisia kommunikaatio- ja vuorovaikutusongelmia. Kun puhun omista tuntemuksistani ja tarpeistani, mies saattaa noteerata ne ensin nyökyttelemällä, jopa empatiaa muistuttavalla tavalla, jolloin koen luottamusta. Mutta samaiset asiat kääntyvät hyvin helposti myös minua vastaan heti, kun en tee jotakin mieheni tahdon mukaan. Silloin saan kuulla heti, kuinka itsekäs olen, kuinka valehtelen joka välissä ja kuinka olen lopulta syyllinen kaikkiin suhteemme ongelmiin, koska silloinkin vaadin itselleni sitä ja tätä huomiota jne. Voin huonosti. Jos kerron miehlle asiasta, voimme molemmat huonosti, koska asiasta eskaloituu aina valtaisa riita. Haluaisin voida hyvin yhdessä hänen kanssaan.
Mies ei näe näitä ongelmiamme oikein lainkaan, vain omat ongelmansa. Tai hän kyllä puhuu minun ongelmistani, mutta kokee ne kaikki joko minun tai maksimissaan meidän yhdessä aiheuttamiksemme, ja ohittaa ne siten aivan kuin niitä ei olisi, sillä "me nyt olemme tällaisia ja meillä siksi käy näin, kun me kommunikoidaan niin huonosti".
Miehen mielestä mitään ei voi muuttaa, vaan koko suhteemme tuntuu jotenkin järkkäytyvän jostain yläkerrasta käsin. Että "katsotaan nyt, miten tässä käy". "En tiedä oletko riittävän vahva minulle, tai riittävän älykäs, mutta kyllä mä aina niin toivoin". "Arvaa onko mulle pettymys, jos et ookaan?".
Ja jos en ole, eli aina kun mies joutuu jotenkin pettymään minuun, niin sitten olen kuulemma huijari tai näyttelijä, joka on valheellisesti houkutellut hänet näin pitkälle.
Tässä siis nyt jotain päälimmäisiä mieleeni tulevia asioita. Koko kokonaisuutta on todella vaikea kuvailla, koska tuskin sitä itse oikein hahmotankaan. Toisaalta taas tuntuu, että siitä tulisi helposti kokonaisen romaanin mittainen, kun asioita alan tunnustelemaan.
AP
Voi voi.Suosittelen nyt eroa,vaikka kuinka rakastaisit häntä tai koet,että rakastatte.Olen pahoillani,mutta älä jatka itsesi tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti ero! Juokse ja kovaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko ystävä hyvä meitä muita naisia myt.Kaikkea oon nähnyt.Eroa ihan heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies asettaa minulle ikään kuin jonkin valtaisan suoriutumisvelvoitteen, ja vain ajoittain suoriudun hyvin. Mitään hyvän ja huonon väliltä ei tunnu löytyvän. Olen joko ihannoitu, tai halveksittu. Itse mies ei tätä kuitenkaan myönnä. Mutta tunnen kaikki hänestä huokuvat vaatimukset, joko tajunnan tai alitajunnan tasolla.
Olen tämän kaiken seurauksena ollut nyt jo 4 kk sairaiuslomalla töistäni ja aivan hukassa elämässäni. Olen jo aika säikky, säpsähtelen kaikkea, pulssini on koko ajan korkealla, ikään kuin "pakene tai taitele" -reaktio olisi koko ajan päällä.
Nyt mietin, että eivätkö nämä kaikki ongelmat, joissa painimme, todellakaan olekaan niin vankasti meidän ongelmia, vaan suuremmalta osin peräisin miehestäni? Voinko minä parantua paljon paremmin yksikseni tai ihan muussa seurassa?
Olen pitkään ihmetellyt mieheni outoja syytöksiä, mutta silti yrittänyt vääntää itseäni aina vaan tiukemmin rautalangasta soikeaksi, onnistumatta siinä kuitenkaan koskaan.
Tuntuu, että tein minä ihan mitä tahansa, niin joku päivä se on kuitenkin väärin tehty mieheni mielestä. JA lähes joka päivä jokin tekemäni aia on täysin väärin teht mieheni mielestä. Enkä voi koskaan ennustaa, että mikä ja koska on se väärintehty asia, josta taivas taas repeää neljän seinän sisällä.
AP
Pahoittelen noita typojani edellisessä tekstissäni (12). Jonkin tunnekuohon vallassa tätä nyt kirjoitan.
Eli "pakene tai taistele -reaktio" jne.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa tuo "jostakin yläkerrasta käsin"? Onko mies uskovainen?
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:35"]Mies asettaa minulle ikään kuin jonkin valtaisan suoriutumisvelvoitteen, ja vain ajoittain suoriudun hyvin. Mitään hyvän ja huonon väliltä ei tunnu löytyvän. Olen joko ihannoitu, tai halveksittu. Itse mies ei tätä kuitenkaan myönnä. Mutta tunnen kaikki hänestä huokuvat vaatimukset, joko tajunnan tai alitajunnan tasolla.
Olen tämän kaiken seurauksena ollut nyt jo 4 kk sairaiuslomalla töistäni ja aivan hukassa elämässäni. Olen jo aika säikky, säpsähtelen kaikkea, pulssini on koko ajan korkealla, ikään kuin "pakene tai taitele" -reaktio olisi koko ajan päällä.
Nyt mietin, että eivätkö nämä kaikki ongelmat, joissa painimme, todellakaan olekaan niin vankasti meidän ongelmia, vaan suuremmalta osin peräisin miehestäni? Voinko minä parantua paljon paremmin yksikseni tai ihan muussa seurassa?
Olen pitkään ihmetellyt mieheni outoja syytöksiä, mutta silti yrittänyt vääntää itseäni aina vaan tiukemmin rautalangasta soikeaksi, onnistumatta siinä kuitenkaan koskaan.
Tuntuu, että tein minä ihan mitä tahansa, niin joku päivä se on kuitenkin väärin tehty mieheni mielestä. JA lähes joka päivä jokin tekemäni aia on täysin väärin teht mieheni mielestä. Enkä voi koskaan ennustaa, että mikä ja koska on se väärintehty asia, josta taivas taas repeää neljän seinän sisällä.
AP
[/quote]
Tajuat ihan itsekin että ero on ainoa ratkaisu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:40"]
Mitä tarkoittaa tuo "jostakin yläkerrasta käsin"? Onko mies uskovainen?
[/quote]
Ap taitaa tarkoittaa sitä, että mies jättää ajelehtimaan eikä tartu vastuuseen.
AP, ota riski ja eroa.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:26"]Meillä on paljon erilaisia kommunikaatio- ja vuorovaikutusongelmia. Kun puhun omista tuntemuksistani ja tarpeistani, mies saattaa noteerata ne ensin nyökyttelemällä, jopa empatiaa muistuttavalla tavalla, jolloin koen luottamusta. Mutta samaiset asiat kääntyvät hyvin helposti myös minua vastaan heti, kun en tee jotakin mieheni tahdon mukaan. Silloin saan kuulla heti, kuinka itsekäs olen, kuinka valehtelen joka välissä ja kuinka olen lopulta syyllinen kaikkiin suhteemme ongelmiin, koska silloinkin vaadin itselleni sitä ja tätä huomiota jne. Voin huonosti. Jos kerron miehlle asiasta, voimme molemmat huonosti, koska asiasta eskaloituu aina valtaisa riita. Haluaisin voida hyvin yhdessä hänen kanssaan.
Mies ei näe näitä ongelmiamme oikein lainkaan, vain omat ongelmansa. Tai hän kyllä puhuu minun ongelmistani, mutta kokee ne kaikki joko minun tai maksimissaan meidän yhdessä aiheuttamiksemme, ja ohittaa ne siten aivan kuin niitä ei olisi, sillä "me nyt olemme tällaisia ja meillä siksi käy näin, kun me kommunikoidaan niin huonosti".
Miehen mielestä mitään ei voi muuttaa, vaan koko suhteemme tuntuu jotenkin järkkäytyvän jostain yläkerrasta käsin. Että "katsotaan nyt, miten tässä käy". "En tiedä oletko riittävän vahva minulle, tai riittävän älykäs, mutta kyllä mä aina niin toivoin". "Arvaa onko mulle pettymys, jos et ookaan?".
Ja jos en ole, eli aina kun mies joutuu jotenkin pettymään minuun, niin sitten olen kuulemma huijari tai näyttelijä, joka on valheellisesti houkutellut hänet näin pitkälle.
Tässä siis nyt jotain päälimmäisiä mieleeni tulevia asioita. Koko kokonaisuutta on todella vaikea kuvailla, koska tuskin sitä itse oikein hahmotankaan. Toisaalta taas tuntuu, että siitä tulisi helposti kokonaisen romaanin mittainen, kun asioita alan tunnustelemaan.
AP
[/quote]
Oletkohan itse narsisti? Mitä jos olet syylinen ongelmiin ja mies on idiiootti kun on kanssasi.
Minkä ikäinen miehesi on? Siis suurin piirtein.
Hän käyttäytyy tismalleen samoin kuin oma eksäni käyttäytyi ja hän sai minussa aikaan samat oireet kuin mitä itse kuvailet. Jätä tuo mies. Parisuhteen ei kuulu kuluttaa niin että jäät saikulle ja oma henkilökohtainen elämäsi menee raiteiltaan kun sen kuuluisi olla juuri päinvastoin.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:26"]Meillä on paljon erilaisia kommunikaatio- ja vuorovaikutusongelmia. Kun puhun omista tuntemuksistani ja tarpeistani, mies saattaa noteerata ne ensin nyökyttelemällä, jopa empatiaa muistuttavalla tavalla, jolloin koen luottamusta. Mutta samaiset asiat kääntyvät hyvin helposti myös minua vastaan heti, kun en tee jotakin mieheni tahdon mukaan. Silloin saan kuulla heti, kuinka itsekäs olen, kuinka valehtelen joka välissä ja kuinka olen lopulta syyllinen kaikkiin suhteemme ongelmiin, koska silloinkin vaadin itselleni sitä ja tätä huomiota jne. Voin huonosti. Jos kerron miehlle asiasta, voimme molemmat huonosti, koska asiasta eskaloituu aina valtaisa riita. Haluaisin voida hyvin yhdessä hänen kanssaan. Mies ei näe näitä ongelmiamme oikein lainkaan, vain omat ongelmansa. Tai hän kyllä puhuu minun ongelmistani, mutta kokee ne kaikki joko minun tai maksimissaan meidän yhdessä aiheuttamiksemme, ja ohittaa ne siten aivan kuin niitä ei olisi, sillä "me nyt olemme tällaisia ja meillä siksi käy näin, kun me kommunikoidaan niin huonosti". Miehen mielestä mitään ei voi muuttaa, vaan koko suhteemme tuntuu jotenkin järkkäytyvän jostain yläkerrasta käsin. Että "katsotaan nyt, miten tässä käy". "En tiedä oletko riittävän vahva minulle, tai riittävän älykäs, mutta kyllä mä aina niin toivoin". "Arvaa onko mulle pettymys, jos et ookaan?". Ja jos en ole, eli aina kun mies joutuu jotenkin pettymään minuun, niin sitten olen kuulemma huijari tai näyttelijä, joka on valheellisesti houkutellut hänet näin pitkälle. Tässä siis nyt jotain päälimmäisiä mieleeni tulevia asioita. Koko kokonaisuutta on todella vaikea kuvailla, koska tuskin sitä itse oikein hahmotankaan. Toisaalta taas tuntuu, että siitä tulisi helposti kokonaisen romaanin mittainen, kun asioita alan tunnustelemaan. AP [/quote] Oletkohan itse narsisti? Mitä jos olet syylinen ongelmiin ja mies on idiiootti kun on kanssasi.
[/quote]
Tästä tulee mieleen miten kerroin eksäni narsismista. Kaveri kysyi pokerina "Mistä tiedät että se on narsisti."
Miten vastata noin ääliömäiseen kysymykseen, kun ehkä se oli selvää käytöksen perusteella?
Kirjoita näitä asioita ylös, kaikki mitä voit vain muistaa. Myöhemmin kiität itseäsi.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:26"]Meillä on paljon erilaisia kommunikaatio- ja vuorovaikutusongelmia. Kun puhun omista tuntemuksistani ja tarpeistani, mies saattaa noteerata ne ensin nyökyttelemällä, jopa empatiaa muistuttavalla tavalla, jolloin koen luottamusta. Mutta samaiset asiat kääntyvät hyvin helposti myös minua vastaan heti, kun en tee jotakin mieheni tahdon mukaan. Silloin saan kuulla heti, kuinka itsekäs olen, kuinka valehtelen joka välissä ja kuinka olen lopulta syyllinen kaikkiin suhteemme ongelmiin, koska silloinkin vaadin itselleni sitä ja tätä huomiota jne. Voin huonosti. Jos kerron miehlle asiasta, voimme molemmat huonosti, koska asiasta eskaloituu aina valtaisa riita. Haluaisin voida hyvin yhdessä hänen kanssaan. Mies ei näe näitä ongelmiamme oikein lainkaan, vain omat ongelmansa. Tai hän kyllä puhuu minun ongelmistani, mutta kokee ne kaikki joko minun tai maksimissaan meidän yhdessä aiheuttamiksemme, ja ohittaa ne siten aivan kuin niitä ei olisi, sillä "me nyt olemme tällaisia ja meillä siksi käy näin, kun me kommunikoidaan niin huonosti". Miehen mielestä mitään ei voi muuttaa, vaan koko suhteemme tuntuu jotenkin järkkäytyvän jostain yläkerrasta käsin. Että "katsotaan nyt, miten tässä käy". "En tiedä oletko riittävän vahva minulle, tai riittävän älykäs, mutta kyllä mä aina niin toivoin". "Arvaa onko mulle pettymys, jos et ookaan?". Ja jos en ole, eli aina kun mies joutuu jotenkin pettymään minuun, niin sitten olen kuulemma huijari tai näyttelijä, joka on valheellisesti houkutellut hänet näin pitkälle. Tässä siis nyt jotain päälimmäisiä mieleeni tulevia asioita. Koko kokonaisuutta on todella vaikea kuvailla, koska tuskin sitä itse oikein hahmotankaan. Toisaalta taas tuntuu, että siitä tulisi helposti kokonaisen romaanin mittainen, kun asioita alan tunnustelemaan. AP [/quote] Oletkohan itse narsisti? Mitä jos olet syylinen ongelmiin ja mies on idiiootti kun on kanssasi.
[/quote]
Tästä tulee mieleen miten kerroin eksäni narsismista. Kaveri kysyi pokerina "Mistä tiedät että se on narsisti."
Miten vastata noin ääliömäiseen kysymykseen, kun ehkä se oli selvää käytöksen perusteella?
[/quote]
Usein narsisti ajautuu suhteisiin toistensa kanssa. Etsivät toistensa kaltaisia piirteitä. Ap ei vaikuta myöskään ihan terveeltä. Tietysti kykenemätön näkemään omia virheitään.
Miten hän kohtelee sinua? Mikä teidät vei parisuhdeterapiaan?