Mieheni sai diagnoosin narsistisista luonteenpiirteistään

Minkä ihmeen takia olet ap vielä tuossa suhteessa? Viis diagnoosista; sinä voit suhteessa selkeästi pahoin, joten mitään järkeä sen jatkamisessa ei ole. Nyt ei ole aika kysellä "miksi, miten, kuinka", vaan ensin pelastaa itsesi suuremmilta vanhingoilta. Sen jälkeen hakeudu yksilöterapiaan ja hanki vastaukset noihin kysymykseen, ja samalla itsellesi sellainen tietous ja taidot, ettet enää joudu narsistin loukkuun. Vanhempasi kouluttivat sinusta uhrin, nyt sinun pitää itse karistaa se koulutus ja eheytyä. Narsistin vallan alta se ei onnistu.

Vielä lisäsin, että minulla itsselläni oli muutaman vuoden ajan poikaystävä, joka tuntui kohdistavan hyvin paljon kriittistä huomiota minuun. Huomasin, että ärsyynnyin häneen helposti ja aloitin jatkuvasti riitoja. Huomasin myös, että kommunikoinnistamme hyvin suuri osa koostui minun ominaisuuksieni vatvomisesta ja että pidin itsekin yllä sitä aihetta ja hauskutin usein häntä kertomalla taas uusista kommelluksistani ja mokista, joita hän sai sitten tyytyväisenä päivitellä. Samalla kuitenkin vähä vähälta vahvistimme molempien kuvaa minusta mahdottoman vaikeana tapauksena. Lopulta älysin kysyä itseltäni, että miksi riitelen hänen kanssaan jatkuvasti? Joo, ehkä minun ei vaan ole hyvä olla tässä suhteessa, ehkä on parempi että olen yksin tai jonkun muun kanssa. Kysyin myös itseltäni ja häneltä , että miksi sinun kanssa juttelemme niin paljon juuri minun vioistani? Vähitellen tajusin, että hän ei kiltteydestään ja sävyisyydestään huolimatta ei olla minulle ja itsetunnolleni hyväksi, että olimme ajatuneet vuorovaikutkseen ja olin itsekin mennyt mukaan rooliin joka muokkasi itsekuvaani hyvin negatiiviseksi.
Lähdin siitä suhteesta onneksi jo muutaman vuoden katselemisen jälkeen. Ja harmittaisi ihan vietävästi jos olisin roikkunut hänessä yhtään kauempaa. Nyt jälkeenpäin juttuamme ajatellessani olen erittäin kiitollinen että tulin riidelleeksi itseni siitä suhteesta ulos.
Eli olen nyt ihan tyytyväinen siihen riitaisaan luonteeseeni, jota hän jatkuvasti kritisoi ja päivitteli, mutta joka on pelastanut minut irti jo kolmesta itselleni aivan toivottomasta ja huonosta miessuhteesta. Eli ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin : )

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:51"]

Tästä tulee mieleen miten kerroin eksäni narsismista. Kaveri kysyi pokerina "Mistä tiedät että se on narsisti." 

Miten vastata noin ääliömäiseen kysymykseen, kun ehkä se oli selvää käytöksen perusteella?

[/quote]

Ottaen huomioon, kuinka köykäisin perustein narsisti-leimaa nykypäiväisin lätkitään joka toisen otsaan niin tuo on kyllä ihan validi kysymys.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:58"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:15"]Ero.Itse en jatkaisi. Ongrlmiahan teillä on jo ollut kun terapiassa käytte. Totta, tila ei parane. Vähän ot., mitä merkitystä sillä on missä dg asetettiin? En oikein ym.miksi mainitsit paikan. [/quote] Diagnoosia ei annettu... [/quote] No aloitisviestissä kerrotaan psykiatri asettaneen diagnoosin

[/quote]

Minä tulkitsin aloitusviestin niin, että narsistisen persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit eivät täyttyneet, mutta narsistisia piirteitä on kuitenkin niin paljon, että se on ongelma.

Kyllä narsistin kanssa voi elää sairastumatta itse. Mutta se vaatii aika kylmää ja kovaa luonnetta; kaiken paskan pitää antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, antamatta sen vaikuttaa. Ja ei voi odottaa että toinen osoittaa myötätuntoa tai aitoa empatiaa tai huolehtii sinun tarpeistasi, häntä kiinnostaa oikeasti vain oma itse. Niin kauan kuin jaksat yrittää uskoa että siellä alla on normaali ihminen ja petyt joka kerta, katkeruus lisääntyy. Kun tajuat että tuota sairautta ei voi parantaa ja hän on mikä on, voit paremmin. Väkivaltaa ja huonoa kohtelua ei missään nimessä pidä sietää mutta narsismissa on tosiaan aste-eroja, ja omasta persoonallisuudesta riippuu myös miten kestät. Mieti voisistko paremmin ilman häntä vai haluatko hyväksyä elämän vajavaisen ihmisen kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:26"]Meillä on paljon erilaisia kommunikaatio- ja vuorovaikutusongelmia. Kun puhun omista tuntemuksistani ja tarpeistani, mies saattaa noteerata ne ensin nyökyttelemällä, jopa empatiaa muistuttavalla tavalla, jolloin koen luottamusta. Mutta samaiset asiat kääntyvät hyvin helposti myös minua vastaan heti, kun en tee jotakin mieheni tahdon mukaan. Silloin saan kuulla heti, kuinka itsekäs olen, kuinka valehtelen joka välissä ja kuinka olen lopulta syyllinen kaikkiin suhteemme ongelmiin, koska silloinkin vaadin itselleni sitä ja tätä huomiota jne. Voin huonosti. Jos kerron miehlle asiasta, voimme molemmat huonosti, koska asiasta eskaloituu aina valtaisa riita. Haluaisin voida hyvin yhdessä hänen kanssaan.

Mies ei näe näitä ongelmiamme oikein lainkaan, vain omat ongelmansa. Tai hän kyllä puhuu minun ongelmistani, mutta kokee ne kaikki joko minun tai maksimissaan meidän yhdessä aiheuttamiksemme, ja ohittaa ne siten aivan kuin niitä ei olisi, sillä "me nyt olemme tällaisia ja meillä siksi käy näin, kun me kommunikoidaan niin huonosti".

Miehen mielestä mitään ei voi muuttaa, vaan koko suhteemme tuntuu jotenkin järkkäytyvän jostain yläkerrasta käsin. Että "katsotaan nyt, miten tässä käy". "En tiedä oletko riittävän vahva minulle, tai riittävän älykäs, mutta kyllä mä aina niin toivoin". "Arvaa onko mulle pettymys, jos et ookaan?".

Ja jos en ole, eli aina kun mies joutuu jotenkin pettymään minuun, niin sitten olen kuulemma huijari tai näyttelijä, joka on valheellisesti houkutellut hänet näin pitkälle.

Tässä siis nyt jotain päälimmäisiä mieleeni tulevia asioita. Koko kokonaisuutta on todella vaikea kuvailla, koska tuskin sitä itse oikein hahmotankaan. Toisaalta taas tuntuu, että siitä tulisi helposti kokonaisen romaanin mittainen, kun asioita alan tunnustelemaan.

AP
[/quote]
Oletkohan itse narsisti? Mitä jos olet syylinen ongelmiin ja mies on idiiootti kun on kanssasi.
[/quote]

Mieshän sai diagnoosin. Siitä tässä nyt lähdetään.

Aito narsisti ei taida paljoa diagnooseja itsestään kuunnella, jos sellaisen saakin niin silloin terapeutti, psykiatri tai vaikka koko muu maailma laimataan idiooteiksi. Mutta koskapa miehesi kuitenkin yritti käsitellä asiaa ja jopa muuttaa itseään, niin ehkä hän ei todellakaan ole pahimman sortin narsu, jolloin hänestä voi jopa erota asiallisesti jos tekee sen viisaasti. Pahimpia narsujahan ei jätetä, vain he itse voivat jättää. Ja jos kävisi päinvastoin niin silloin on jättäjälle kostettava hyytävästi. Juuri se grandioosi kostaminen on tyypillistä pahasta narsismista kärsiville.
Mutta kuten sanottu, miehesi ei luultavasti ole sitä pahinta, kostaja sorttia vaan ehkä pysyt nostamaan nuo teidän ongelmat sille tasolle minne kuuluvatkin, eli puhukaa hänen luonnehäiriöstä tai narsistisista piirteistä kuin mistä vammasta tai sairaudesta tahansa. Ei siinä ole mitään moralisoitavaa eikä hän tahallaan ole tuhonnut itsetuntoasi, hän toimii tietyllä tavalla intuitiivisesti, selkäydinreaktiona. Mutta koska se tuhoaa myös sinun terveyttäsi niin teidän on yhteisesti mietittävä mikä olisi paras ratkaisu, molempin kannalta.
Jos miehelläsi olisi tarttuva tuberkuloosi niin sopisitte muitta mutkitta miten tarttumisen leviäminen estetään. Ei psyykeongelmat ole sen kummempia kuin fyysiset sairaudet, tutkimus on osoittanut, että mielentervesyongelmat kuin luonnehäiriötkin ovat hermoston tai sanottakoon aivojen toimintahäiriö, puuttuu jokin tärkeä mekanismi, välittäjäaine, hormoni, reseptori jne. Tai jotain niistä on liikaa. Se voi olla synnynnäistä, se voi olla viruksen, neuronien solutason metabolismin tai trauman aiheuttamaa. Joten ihmisiä on turha jaotella armottomalla moralisoinnilla vaan käsitellä ongelmaa älyllisellä ja tiedon tasolla, samoin etsiä ratkaisuja jotka ovat järkeviä ja joita toteuttamalla molemmat voivat selvitä tilanteesta jotakuinkin toimintakykyisinä.

Eroaisin eihän tuossa teidän suhteessa ole mitään järkeä.

Lainaus: "Kyllä narsistin kanssa voi elää sairastumatta itse. Mutta se vaatii aika kylmää ja kovaa luonnetta; kaiken paskan pitää antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, antamatta sen vaikuttaa. Ja ei voi odottaa että toinen osoittaa myötätuntoa tai aitoa empatiaa tai huolehtii sinun tarpeistasi, häntä kiinnostaa oikeasti vain oma itse"

Mutta miksi olla sellaisessa suhteessa? Jos toisella ei ole empatiakykyä eikä häntä kiinnosta muut kuin oma itsensä ? Eikö parisuhde ole paitsi toisistaan välittämistä ja lasten kasvattamista niin myös seuraa ja turvaa toinen toisistaan vanhuuden ja sairauden päivinä ? Naisten kannattaa muistaa, että narsistinen mies ei myönnä vanhenemistakaan vaan pyrkii hankkimaan aina uusia näyttämisen aiheita, jos ei muuta niin vanhat ukot hakevat thaikkuvaimot, joilla sitten mallailevat ja taas voi pistää kaikki omat ongelmat ja erot entisten vaimojen syyksi.

Voi ap, olen tosi pahoillani puolestasi. Luulen, ettet itsekään juuri nyt tajua tuon suhteen sairautta ja vahingollisuutta itsellesi. Onko sinulla ajatusta, miten voisit helpoiten erkaantua miehestä? Sanot, ettet jollain tavalla edes halua päästää irti. Se on kuitenkin vain jokin itsetuhoinen osa sinussa, jota vastaan sinun on pakko taistella!

Analysoit hyvin tarkasti miehesi käytöstä ja omia reaktioitasi. Se puoli sinusta, joka toivoo, että kaiken teatterin takana on empaattinen ja rakastava mies, on valitettavasti väärässä. Ymmärrän tuota kuvailemaasi tunneta hyvin, sillä itse samalla tavalla toivoin saavani narsistiselta isältäni rakkautta ja hyväksyntää siitä huolimatta että hän oli aina henkisesti väkivaltainen minua kohtaan. Mutta kun hän näytti "empaattisen" (lue:manipuloivan) puolensa, niin se meni täydestä todella pitkään.

Se puoli sinusta, jolla menee kylmät väreet selkäpiitä pitkin, on oikeassa. Kuuntele sitä ja pakene.

Mitä tahansa päätät, niin muista että nämä ihmiset eivät muutu, etkä voi odottaa että saisit empatiaa osaksesi, mikäli jäät suhteeseen. Sanoo hän mitä hyvänsä, niin kuitenkin teidän suhteessanne on aina kyse hänen eduistaan ja tarpeistaan, ei koskaan sinun. Tai sinun tarpeitasi voidaan täyttää, jos niiden täyttäminen palvelee hänen tarpeitaan.

Oma parantumiseni alkoi vasta kun katkaisin välit isääni. Sitä seurasi hirvittävä rangaistus (tästä piirteestä joku kirjoittikin hyvin), mutta se rangaistus ei ole mitään sen tasapainon ja onnellisuuden rinnalla jota tunnen, kun minun ei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä.

Ei tarvi hyväksyä toisen käytöstä siinä vaiheessa enää kun voi jo itse huonosti, joku kirjoitti että ota toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihminen joka ei kykene rakastamaan itteä, ei kykene rakastamaan myös muita. Eikä sinun tarvi ymmärtää sitä miestä, vaan kuunnella itseä tällä hetkellä. Sinulla on oikeus nautinnolliseen elämään, ja myös oikeus kumppaniin, jonka kanssa voit hyvin ja olette tunne-tasolla samalla tavalla. Se, että se mies on kehityksessä lapsen tasolla, ei kyllä ole sinun vika, eikä vastuulla. Narsisti luo tunnekoukun toiselle osapuolelle, mitä ei itse edes ymmärrä, ja itsellä on kokemusta tuohon tunnekoukkuun jäämisestä, kun siitä vapautuu niin vapautuu myös narsistin otteesta.Kunnon kumppani ei aseta toiselle ristiriitaisia tilanteita koko ajan, ja hyvä kumppani huomaa toimineensa väärin, jos se kantaa vastuun omasta itsestä. Ajattele omaa etua nyt vaan :)