Te joille paljastui vasta avioliitossa puolison herkkänahkainen narsismi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei selvästi ymmärrä miksi paksunahkaisen ja ohutnahkaisen narsistin välille tehdään tämä ero. Narsismi ei ole pelkästään epärealistisen myönteistä kuvaa itsestä. Se voi yhtä lailla olla jossain asiassa epärealistisen kriittinen näkemys itsestä. Pointti on se, että se mitä olen tai olen olematta on jotenkin huomattavan paljon tärkeämpää ja merkittävämpää kuin mitä muut ovat tai ovat olematta. Siksi ohutnahkainen on nimenomaan äärimmäisen herkkä kritiikille, siinä missä paksunahkainen pyyhkii kritiikin selästään koska sehän on vaan jonkun mitättömyyden esittämää. Ei itsekeskeisyys ole pelkästään omaa erinoimaisuutta korostavaa, vaan samalla tavalla itsekeskeistä on miettiä että minun sairaus, minun potkut, minun sosiaaliset ongelmat on niin hemmetin paljon tärkeämpiä kuin muiden, siksi koska ne vaan on.

Ja joku ottaa nyt niin kovin itseensä nämä luokittelut, mutt

"vähän naiivia ajatella että joku olis niin jalo tyyppi että antaisi enemmän painoarvoa jonkun toisen potkuille, kuin omilleen??"

Ei tietenkään, ero onkin siinä että normaali ihminen ymmärtää tämän. Ohutnahkainen kuvittelee että jokaisen kaverin ja kylänmiehen kuuluu romahtaa minun potkuistani kuten minä, tuntea minun murheeni kuin ne olisivat omiaan. Muiden murheet eivät sitten häntä itseään juuri liikuta, osaa toki näytellä empatiaa,  mutta taas tuntee pettymystä jos se lohdutuksen kohde ei vastaa lohdutukseen hänen odotuksiensa mukaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopulta se narsismi paljastui vasta, kun tutustuin ex-puolisoni entiseen tyttöystävään. Minulla ei ollut todisteita eksän valheista, mutta tuo entinen tyttöystävä kykeni todistamaan minulle sen, mitä olin kaiken aikaa epäillyt. Olen ikuisesti hänelle kiitollinen. Eron jälkeen narsistin naamio tipahti pois hetkeksi. Hän myönsi miten oli sepittänyt erilaisia tarinoita vahingoittaakseen minua. Suhde ei todellakaan jatkunut. 

Jos ihmisen henkilöhistoriassa on useita häiriintyneitä ihmisiä, narsuja, poltettuja siltoja..niin kannattaa hetki miettiä. Voiko olla että yksi ihminen vaan imee puoleensa vaikeuksia ja kamalia ihmisiä, täysin ilman omaa syytään?

Jos ei ihmisellä ole yhtään pitkäaikaista oikeasti läheistä ystävää ja on jatkuvaa hänkslää perheenjäsenien kanssa, niin..

Tähän varoituksen sana. Joskus se narsisti ei ole tämä henkilö, jolla on kyvyttömyys uusiin ihmissuhteisiin, vaan hänen vanhempansa. Olen nähnyt monia tapauksia, joissa aikuisen ihmisen lapsuudenperhesuhteita hallitsee toinen vanhemmista, jonka kautta kaikki ihmissuhteet kulkevat. Tämä vanhempi pilaa haluamansa perheenjäsenen suhteet muuhun perheeseen ja epäsuorasti myös uhrinsa kaikki muutkin ihmissuhteet, koska narsistisen vanhemman lapsen on mahdoton luottaa syvällisesti kehenkään.

Suhteen alussa herkän puolen näyttämistä. Fyysistä hellyttä. Tukena ja turvana esiintymistä. Hyväksynnän vakuuttelua. Vähitellen fokuksen siirtymistä ruutuihin ja omiin oloihin vetäytymistä. Mielenkiinnon menetys perheen muihin jäseniin. Kuulumiset tai voinnit eivät kiinnosta. Lopulta tousten tarpeet herättävät suuttimusta, ärtymistä, uhripuhetta ja viikkojen mykkäkoulua. Perhejuhlien ajaksi vilahtaa näkyviin pariksi tunniksi vielä alkuaikojen empaattinen keskustelija. Muutoin enää jäljellä on passiivisaggressiivinen ja kostonhaluinen kylmä kivimuuri.

Siinähän sitten ihmettelet, miten jaksat yksin pyörittää perhettä ja miten päädyit tähän jamaan. Eron jälkeen huomaat ihmeellistä keveyttä ja riemua siitä, että sinua syyllistävä ja tuomitseva tunnelma on poissa ja pärjäät hyvin.

Enää ei tarvita kuin järjetön määrä kärsivällisyyttä sietää expuolison lasuja, ohareita lapsille, uhkauksia, takaisin ruikutuksia, vakoilua ja häirintää, lastenvalvojalla valehtelua jne, mutta selviät kyllä.

On aika tyypillistäkin, että narsisti esittää jonkinlaista uhria, jos on huomannut sen tehoavan. Saahan sillä hoivaa ja huomiota. Jotkut myös oikeasti uskovat olevansa uhreja, nuo syyttömät piruparat joille kaikki on aina muiden syytä.

Vierailija kirjoitti:

Suhteen alussa herkän puolen näyttämistä. Fyysistä hellyttä. Tukena ja turvana esiintymistä. Hyväksynnän vakuuttelua. Vähitellen fokuksen siirtymistä ruutuihin ja omiin oloihin vetäytymistä. Mielenkiinnon menetys perheen muihin jäseniin. Kuulumiset tai voinnit eivät kiinnosta. Lopulta tousten tarpeet herättävät suuttimusta, ärtymistä, uhripuhetta ja viikkojen mykkäkoulua. Perhejuhlien ajaksi vilahtaa näkyviin pariksi tunniksi vielä alkuaikojen empaattinen keskustelija. Muutoin enää jäljellä on passiivisaggressiivinen ja kostonhaluinen kylmä kivimuuri.

Siinähän sitten ihmettelet, miten jaksat yksin pyörittää perhettä ja miten päädyit tähän jamaan. Eron jälkeen huomaat ihmeellistä keveyttä ja riemua siitä, että sinua syyllistävä ja tuomitseva tunnelma on poissa ja pärjäät hyvin.

Enää ei tarvita kuin järjetön määrä kärsivällisyyttä sietää expuolison lasuja, ohareita lapsille, uhkauksia, takaisin ruikutuksia

Kyllä! Kaikki muut sopi exääni paitsi mitään lasuja ja uhkauksia ei ole ollut. Omat lapset hylkäsi, mutta teki kyllä selväksi, että uuden puolison lasten elämässä on aktiivisesti mukana. 

Miksi fiksut naiset valitsevat väärin...ihan joka himskutin kerta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi fiksut naiset valitsevat väärin...ihan joka himskutin kerta?

Älykkään palstamamman tunnistaa siitä, että hänen miehensä ovat suhteen päätyttyä narsisteja. Joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi fiksut naiset valitsevat väärin...ihan joka himskutin kerta?

Älykkään palstamamman tunnistaa siitä, että hänen miehensä ovat suhteen päätyttyä narsisteja. Joka kerta.

Miksi palstamamman väkivaltainen eksä on ruskeasilmäinen ja/tai jännittävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 " Unohtui mainita, että hän nautti pelottelemisesta. Ajoi lomamatkoillamme turhan kovaa, jouduin koko ajan tarkkailemaan ja jännittämään sekä käskemään hiljentämään.

Hän myös kontrolloi ajankäyttöä. Kaikki tehtiin sillä kellonlyömällä kuin hän halusi, esim kauppaan meno. Eli jos olin vaikka valmis töiden jälkeen kauppaan, hän meni löhöilemään kännykän kanssa sanoen, mennään kohta. Jos aloin puuhaamaan odottaessa jotain, hän halusikin heti kauppaan ja tekemiseni keskeytyi.

Hän myös pinkoi aina kävelylenkillä edelläni. Loppuaikoina, kun olin päättänyt erota hänestä, annoin hänen pinkoa kauas edelleni, halusin nähdä, kuinka kauan menee ennen kuin hän huomaa minun jääneen jälkeen. Muistan elävästi hänen hölmistyneen ilmernsä kun olin kaukana takana enkä yrittänytkään pysyä perässä. Se typerä ilme oli kieltämättä hauska nähdä. 

 

Oliko kovin nuuka tyyppi? Nyt n 50v? :]

Miksi narsisti menee edellä lenkillä? Ei tahdo huomioida toista? 

Vierailija kirjoitti:

On aika tyypillistäkin, että narsisti esittää jonkinlaista uhria, jos on huomannut sen tehoavan. Saahan sillä hoivaa ja huomiota. Jotkut myös oikeasti uskovat olevansa uhreja, nuo syyttömät piruparat joille kaikki on aina muiden syytä.

Ex-mieheni, joka jäi kiinni pettämisestä, oli kuulemma se uhri. Tämä pettäminen otti muka niin koville että hän meni sairaalan päivystykseen ahdistuksen vuoksi ja sieltä ohjasivat pään magneettikuvaukseen kun niin huimasi ja särki päätä tämä pettäminen.

Minä eli aviovaimo ja se petetty olin aivan hämilläni, kun miehen lähisukulaiset juoksivat exän kanssa sairaalassa suremassa pettämisestä aiheutunutta terveysvaivaa. Kukaan ei sanonut minulle, että ovat pahoillaan kun ex on pettänyt. Oli kyllä todella hölmistynyt olo ja tilanne kääntyi aivan ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteen alussa herkän puolen näyttämistä. Fyysistä hellyttä. Tukena ja turvana esiintymistä. Hyväksynnän vakuuttelua. Vähitellen fokuksen siirtymistä ruutuihin ja omiin oloihin vetäytymistä. Mielenkiinnon menetys perheen muihin jäseniin. Kuulumiset tai voinnit eivät kiinnosta. Lopulta tousten tarpeet herättävät suuttimusta, ärtymistä, uhripuhetta ja viikkojen mykkäkoulua. Perhejuhlien ajaksi vilahtaa näkyviin pariksi tunniksi vielä alkuaikojen empaattinen keskustelija. Muutoin enää jäljellä on passiivisaggressiivinen ja kostonhaluinen kylmä kivimuuri.

Siinähän sitten ihmettelet, miten jaksat yksin pyörittää perhettä ja miten päädyit tähän jamaan. Eron jälkeen huomaat ihmeellistä keveyttä ja riemua siitä, että sinua syyllistävä ja tuomitseva tunnelma on poissa ja pärjäät hyvin.

Enää ei tarvita kuin järjetön määrä kärsivällisyyttä sietää expuolison lasuja

 

Meillä sama. Miksi narsisti mies hylkää omat biologiset (kiltit) lapsensa ja alkaa eron jälkeen leikkiä ja esittää osallistuvaa ja omistautuvaa isää uuden naisen ex-suhteen eli vieraan miehen lapsille? 

Voi apua tuo pettämisensä takia sairaalaan hakeutunut mies. 

Meillä syynä oli yksinäisyys ja se, että luuli minun pettävän. Tämä siis jo siinä vaiheessa suhdetta, kun en enää poistunut kotoani, tavannut ketään muita ihmisiä tai kiinnittänyt enää mihinkään muuhun huomiota kuin exääni. "En saanut tarpeeksi huomiota ja olin yksinäinen. Sitä paitsi luulin, että sinä petät." Jep jep. 

Vierailija kirjoitti:

Voi apua tuo pettämisensä takia sairaalaan hakeutunut mies. 

Meillä syynä oli yksinäisyys ja se, että luuli minun pettävän. Tämä siis jo siinä vaiheessa suhdetta, kun en enää poistunut kotoani, tavannut ketään muita ihmisiä tai kiinnittänyt enää mihinkään muuhun huomiota kuin exääni. "En saanut tarpeeksi huomiota ja olin yksinäinen. Sitä paitsi luulin, että sinä petät." Jep jep. 

Minä sain exältä tismalleen saman selityksen ja syyn miksi hän petti! Minä olin kaiken työajan ulkopuolisen ajan kotona exän kanssa, joten hän sai 100% huomioni. Myös hän epäili että petän vaikka olin aina 100% uskollinen. Hänellä ei ollut edes mitään todisteita, että pettäisin. Hän vain oli varma että kyllä ainakin töissä petän miesten kanssa. Ja oli vakuuttunut että varsinkin pomon kanssa petän, mahdollisesti myös muiden työpaikan miesten kanssa mutta hän ei vaan ole varma nimistä. Eikä auttanut vaikka kuinka sanoin että töissä teen töitä enkä ole kannat katossa tarjolla kolleegoille.

Käsittämätöntä asioiden ympärikääntämistä.

-se, jonka ex joka päätyi magneettikuvaukseen kun hänen oma pettämisensä aiheutti niin kovaa ahdistusta

edellisestä tulee mieleen isäni. Hän oli nuorempana tuurijuoppo. Opin ennakoimaan koska alkaa suu napsaa ihan siitä, että hän alkoi kaivaa riitaa tai syytä pahoittaa mielensä ihan kaivamalla. Kai sillä sai perusteltua itselle jo ennakkoon että tuli taas jätettyä äiti yksin lasten kanssa viikonlopuksi ja dokattua.