Suurimmat kulttuurishokit/mokat?

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:06"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:04"] [quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:57"] Italialaiset miehet. Tunkivat iholle ja huutelivat "beautiful beautiful" vaikka olin avovaimon ja lasten kanssa matkassa. Puistattaa vieläkin. [/quote] Siis huutelivat sinulle beautiful beautiful (miehelle) ? [/quote] Missä kohtaa on sanottu että kyseessä olisi mies? [/quote] No eihän ne gigolot arvanneet, että kyseessä on naispari. [/quote] Ei ne gigolot taida hirveän fiksuja olla jos eivät tajua että kaksi toistensa käsiään pitelevää naista + kaksi lasta eivät luultavasti ole vapaita kaveruksia lomailemassa? -Tuo avovaimon ja lasten kanssa Italiassa ollut [/quote] Kumppani, ei vaimo. Ei koskaan vaimo.

[/quote]

Älä sinä tule tänne kyseenalaistamaan ventovieraiden ihmisten parisuhteita! Sekä naisen että miehen kumppania voi kutsua vaimoksi, koska vaimohan se on. Herra paratkoon.

Mua helsinkiläisenä ärsyttää se että Stadin slangia eli Helsingin MURRETTA kritisoidaan aina! Helsinkiläiset ei osaa puhua kunnolla blaablaa. En mäkää muille murrehirmuille mee avautumaan "Tsiisus sä kuullostat urpolta ku puhut mie, sie, pokaletta naamaan, jätäkkönä hiseet" ym ihmeellistä puhetta. Jos menee vaikka Savon murretta helsinkiläisenä haukkumaan, se on törkeää, mutta toisinpäin se on ihan ok. En ymmärrä.

uppista

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 01:43"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 01:41"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 23:22"]

Olisiko voinut olla..? Ei jotenkin yhtään ollut mitenkään muslimimainen :D Ja aika vähän niitä taitaa edes Kyproksella olla.

[/quote]

Voi tätä yleissivistyksen määrää. Toinen lähtee Kyprokselle eikä edes tiedä, että Turkki on miehittänyt puolet saaresta. Ja sanotaan nyt vielä varmuuden vuoksi, että turkkilaiset ovat muslimeja.

[/quote]

Ja tuskin edes erottaisit kyproslaista ja turkkilaista toisistaan vain ulkonäön perusteella.
[/quote]

No kyllä minä sen tiesin. Mutta ei me siellä Turkkilaisten puolella oltu.
Ja mulla on jonkun verran Turkkilaisia ystäviä, jotka eivät ole muslimeita ja ovat kyllä erinäköisiä kuin se kyproslainen miestarjoilija. Kauhee ulina nyt alko tästäkin.

Toisella reissulla Ugandassa paikallinen tuttavani huudahti ihastuneena: "oh, you've gotten fat!" Olin tosiaan lihonut reissujen välissä muutaman kilon, kun aiemmin olin hyvin hoikka. Heistä lihavuus on arvostettavaa ja rehevyys on kauneusihanne.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 03:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:54"] [quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:43"] Joskus on ihanaa miten suoraan suomalaiset asiansa sanoo. Japanilainen anoppini suuttui kun olin ensikertaa vieraana enkä auttanut häntä keittiössä, vaikkei hän kyllä pyytänytkään. Seuraavalla kerralla muistin kysyä tarvitseeko apua, mutta hän vastasi kielteisesti. Hän suuttui taas kun en auttanut! Olen sittemmin oppinut marssimaan keittiöön omine lupineni. Tämä on suomalaisessa kulttuurissa melko vierasta sillä keittiö on talon omistajan personal space, eikä sinne kutsuta vieraita paiskimaan töitä, tutkimaan kaappeja ja sotkemaan järjestystä. [/quote] Tässäkin on Suomen sisälläkin eroa. Olen törmännyt meinaan suomessakin sellaiseen, erään satakuntalaisen sukulaisen kanssa, että siellä ei suoraan voi pyytää apua tai sanoa edes kysyttäessä että sitä haluaisi, mutta silti avun tarjoamista odotetaan. Muutenkin sielläpäin tuntui näin suoraviivaiselle helsinkiläiselle vaikea kursailu olevan tapana. Esim. kun emäntä pyysi syömään tai kahville, kukaan ei lähtenyt mihinkään. Emännän täytyi monta kertaa pyydellä ennen kuin jähmeästi porukka lähti. Kerran lähdin itse heti, kuten meilläpäin on tapana, ja sain kuulla että se on loukkaus että en odottanut että vanhemmat lähtee ensin. Samalla sukulaisella vielä tapa että kun sinne vie tuliaisia, niin kauhea teatraalinen show että ei voi ottaa vastaan ja kuinka sinä minulle olet tuonut mitään, ei olisi tarvinnut, vaikka selvästi oikeasti haluaa että tuliaisia tuodaan ja luultavasti loukkaantuisi jos ei toisi mitään. [/quote] :D Kuulostaa niin tutulta! Olen itse Porista kotoisin ja nämä kuviot tosiaan tanssitaan vierailuilla enemmän tai vähemmän selkeinä läpi.  Myöskään viimeistä pullan- tai kakunpalaa ei voi ottaa, vaikka emäntä kuinka tyrkyttäisi ja itsekin tekisi mieli. En ole tajunnutkaan, että me Satakuntalaiset olemme näin "japanilaisia". [/quote] Mikä v**** teitä porilaisia oikein vaivaa? :)

[/quote]

Se on, katsos, sitä erilaista kulttuuria, monimuotoisuutta. Jos kaikki olisivat niin kuin sinä, me kaikki vain haistattelisimme toisillemme kaiken aikaa.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:48"]

Käynti ihan Suomen Helsingissä :D

Kyllä meitä katsottiin vihaisesti kun liukuportaisiin astuttiin lasten kanssa ja ihmeteltiin isoa kauppakeskusta, sama juttu kun käytiin metrossa, ihmeteltiin super pitkiä liukuportaita. Moni kyttäsi vihaisesti.

Myöhemmin sain kuulla, että siellä pitäisi olla toisessa reunassa niissä portaissa, jotta kiireisimmät pääsee ohi. En minä sellaista voinut tajuta, kun ei täällä kukaan koskaan halua mennä ohi eikä kiirettäkään kellään tunnu olevan. Me kyllä veimme lasten kanssa koko portaan :D

[/quote]

Tämä on niin totta: maalaisen tunnistaa heti liukuportaissa! ;)

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:18"]

Ranskassa se kuinka miehet kohtelee naista kuin kukkaa kämmenellä. Esim jo niinkin pieni juttu kuin juomien maksaminen jos on pyytänyt treffeille, kotoa hakeminen jne. En ikinä Suomessa tällaista kohtelua saanut. Vaan eipä ne miehet toisia treffejäkään saaneet.

[/quote]

Se on aina kiva muistutus siitä, millaisen aarteen olenkaan saanut, kun kuule jotain tällaista. :)

T: Nainen, jonka mies tuli hakemaan ensimmäisille treffeille, tarjosi ruoat ja juomat ja tekee niin vieläkin usein (tietenkin minäkin tarjoan nykyään välillä). Ja on muuten suomalainen.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 07:50"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:20"] [quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:37"] Kulttuurishokki minulle: helsinkiläiset eivät osaa käyttää oikeita verbimuotoja. Pitäisi sanoa "haluan pelata", helsinkiläinen sanoo "haluan pelaa". Kuulostaa ihan hirveältä. [/quote] Ei se ole "haluan pelaa", vaan "mä haluun pelaa" tai "m'haluun pelaa". T. Helsinkiläinen [/quote] Todistit juuri, että olet moukka. Häpeän! Terveisin viidennen polven helsinkiläinen [/quote] Oon Helsingistä ja sanoisin varmaa mä haluun pelaa. Onks tää nyt outoa tai väärin?

[/quote]

On väärin ja outoa, jos ei erota verbin perusmuotoa ja yksikön kolmannen persoonan muotoa. Pääverbin jälkeen verbi tulee aina perusmuodossa. Ihan ala-asteella opittua tämä. Pitäisi helsinkiläisenkin osata.

[/quote]

Täältä ohiksena: se on murretta! Miksi sitä ei hyväksytä helsinkiläisille??

Tää olis ollut kerrankin kiva ja mielenkiintoinen keskustelu mutta Helsinki- vihaajat tuli tännekin vinkumaan. Pitäkää tunkkinne.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:43"]

Joskus on ihanaa miten suoraan suomalaiset asiansa sanoo. Japanilainen anoppini suuttui kun olin ensikertaa vieraana enkä auttanut häntä keittiössä, vaikkei hän kyllä pyytänytkään. Seuraavalla kerralla muistin kysyä tarvitseeko apua, mutta hän vastasi kielteisesti. Hän suuttui taas kun en auttanut! Olen sittemmin oppinut marssimaan keittiöön omine lupineni. Tämä on suomalaisessa kulttuurissa melko vierasta sillä keittiö on talon omistajan personal space, eikä sinne kutsuta vieraita paiskimaan töitä, tutkimaan kaappeja ja sotkemaan järjestystä.

[/quote]

Tässäkin on Suomen sisälläkin eroa. Olen törmännyt meinaan suomessakin sellaiseen, erään satakuntalaisen sukulaisen kanssa, että siellä ei suoraan voi pyytää apua tai sanoa edes kysyttäessä että sitä haluaisi, mutta silti avun tarjoamista odotetaan.

Muutenkin sielläpäin tuntui näin suoraviivaiselle helsinkiläiselle vaikea kursailu olevan tapana. Esim. kun emäntä pyysi syömään tai kahville, kukaan ei lähtenyt mihinkään. Emännän täytyi monta kertaa pyydellä ennen kuin jähmeästi porukka lähti. Kerran lähdin itse heti, kuten meilläpäin on tapana, ja sain kuulla että se on loukkaus että en odottanut että vanhemmat lähtee ensin. Samalla sukulaisella vielä tapa että kun sinne vie tuliaisia, niin kauhea teatraalinen show että ei voi ottaa vastaan ja kuinka sinä minulle olet tuonut mitään, ei olisi tarvinnut, vaikka selvästi oikeasti haluaa että tuliaisia tuodaan ja luultavasti loukkaantuisi jos ei toisi mitään.

[/quote]

:D Kuulostaa niin tutulta! Olen itse Porista kotoisin ja nämä kuviot tosiaan tanssitaan vierailuilla enemmän tai vähemmän selkeinä läpi.  Myöskään viimeistä pullan- tai kakunpalaa ei voi ottaa, vaikka emäntä kuinka tyrkyttäisi ja itsekin tekisi mieli. En ole tajunnutkaan, että me Satakuntalaiset olemme näin "japanilaisia".
[/quote]
Kuulostaa tutulta meillä savossakin. Eräät sukulaiset vievät tämän äärimmilleen: tiukasti seisotaan takki päällä eteisessä ja istumaan tullaan vasta monennen kehoituksen jälkeen. Sittenkin istutaan takki päällä kiireisen näköisenä olohuoneessa. Mitään ei oteta vastaan (tai ainakin kieltäydytään hyvin tiukasti), mutta itse tyrkytetään toiselle esim. korvausta tehdystä työstä. Oli rasittavaa lapsensa, kun serkut oli opetettu siihen, että mitään ei saa meillä käydessä ottaa, vaikka kuinka tarjottaisi. Itse taas serkkujen luona syötiin usein ruokaa, kun ei osattu tarpeeksi topakasti kieltäytyä.

Huomasin itsekin olevani ärsyttävä kursailija, kun eräs toinen sukulainen tarjosi minulle korvausta tehdystä työstä. Kieltäydyin, koska ajattelin sen "kuuluvan asiaan". Yllätyin aivan, kun sukulainen pistikin viisikymppisen takaisin omaan taskuunsa enempiä vastaan väittämättä. Olisi se raha todellisuudessa kelvannut köyhälle opiskelijalle. :)

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:53"]

Tämä nyt ei mikään suuren suuri moka ole, mutta vaivasi sillon pahasti. Kyproksella mentiin miehen kanssa ravintolaan, jossa miestarjoilija tuli kättelemään miestä ja sitten toki tottuneena tarjosin omaakin kättäni, mutta tarjoilija vaan mulkas kummallisesti. Ja englanniksi selitti, että ei hän koskaan kättele naisia! Kaikki oltiin vähän hämmästyneinä siinä ja kyllä se tarjoilija lopulta minuakin kätteli, mutta jäi kyllä koko tapahtuma mieltä ikävästi vaivaamaan silloin. :/

[/quote]

Mä oon kerran vahingossa kätellyt muslimimiestä kun en tiennyt tuosta rajoitteesta. Miesparka oli kovin hämmentynyt eikä ehtinyt kieltäytymään kun reippaasti esittelin itseni ja ojensin käteni. Kaveri sitten valisti mua jälkeenpäin ja mua lähinnä huvitti kun mietin että mitähän kiellettyä siinä sitten oikein mahtoi tapahtua kun julkisella paikalla todistajien läsnäollessa kätemme koskettivat n. 0,75 sekuntia. Toisaalta myös loukkasi, eikö muka kelpaa ja missäs mun ihmisarvo on. Olisi luullut sitäpaitsi jo tottuneen kun oli ilmeisesti jo jokusen vuoden asunut länsimaassa.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 21:52"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:43"]

Kuulostaa tutulta meillä savossakin. Eräät sukulaiset vievät tämän äärimmilleen: tiukasti seisotaan takki päällä eteisessä ja istumaan tullaan vasta monennen kehoituksen jälkeen. Sittenkin istutaan takki päällä kiireisen näköisenä olohuoneessa. Mitään ei oteta vastaan (tai ainakin kieltäydytään hyvin tiukasti), mutta itse tyrkytetään toiselle esim. korvausta tehdystä työstä. Oli rasittavaa lapsensa, kun serkut oli opetettu siihen, että mitään ei saa meillä käydessä ottaa, vaikka kuinka tarjottaisi. Itse taas serkkujen luona syötiin usein ruokaa, kun ei osattu tarpeeksi topakasti kieltäytyä.

Huomasin itsekin olevani ärsyttävä kursailija, kun eräs toinen sukulainen tarjosi minulle korvausta tehdystä työstä. Kieltäydyin, koska ajattelin sen "kuuluvan asiaan". Yllätyin aivan, kun sukulainen pistikin viisikymppisen takaisin omaan taskuunsa enempiä vastaan väittämättä. Olisi se raha todellisuudessa kelvannut köyhälle opiskelijalle. :)
[/quote]
Inhoan muuten yli kaiken sitä tapaa, ettei heti ensimmäisestä kehotuksesta saa mennä pöytään. Voin hyvin elävästi kuulla mielessäni äitini ensimmäiseen kehotukseen vastaukseksi lausuman vaimean "kiitos". Tällöin ollaan jo vähän lähtövalmiudessa, mutta vielä ei nousta. Vasta toisesta tai kolmannesta kutsusta voi jo hyvin hitaasti lähteä valumaan pöytää kohti. Voisi tietyille sukulaisille tehdä joskus niin, että jos ekasta kutsusta ei pöytään tulla, niin en pyydä toista kertaa, vaan alan keräillä tarjottavia pois.

Olin nuorena opiskelijavaihdossa Saksassa aika isossa kaupungissa, jossa oli paljon mm. turkkilaisia vierastyöläisiä. Vaalea tukkani ja ihoni herätti kiinnostusta, joten äijät pyrkivät suoranaisesti iholle. Saksaksi ei kannattanut hätistellä heitä pois, ei tehonnut. Mutta kun päästi muutaman suomalaisen ärräpään, niin jo saivat äijät liikettä kinttuihin.

Olen kotoisin Itä-Suomesta ja huvittuneena olen lueskellut, miten maamme toisella laidalla suhtaudutaan kahvi- ja ruokapyötäkutsuun. Näin meillä lapsuudessani: 

Vaihe 1: Kutsutaan kohteliaasti pöytään. Mitään ei tapahdu.

Vaihe 2: Uusi kutsu, jos hyvin kävi, niin sitä jopa jo noudatetaan.

Vaihe 3: Napakampi kutsu, nyt on kaadettu kuppiin ja kohta kaikki jäähtyy

Vaihtoehtoisesti: Älkää käskettäkö. Tuttujen kesken jopa: Kelpaako vai korjataanko pois? Kieltämättä välillä on tehnyt mieli korjata pois. Tosin nykyään ei käsketetä enää niin monta kertaa kuin ennen, jolloin oli lisäksi katsottava, missä järjestyksessä otetaan eli onko ruustinna tai apteekkarska paikalla, hätätilassa kansakoulunopettajakin kelpasi aloittamaan. Nokkimisjärjestys oli ennen maalla selvä, jokainen tiesi paikkansa.

Paiskaanpa vielä yhden kulttuurishokin. Kun aloin muutama vuosi sitten silloin tällöin lueskella tätä palstaa, järkytyin, millaista kieltä suuri osa kirjoittajista käyttää. Naisen alapäätä ilmaisevaa sanaa, jota en suostu suustani päästämään enkä edes kirjoittamaan - kyllä te tiedättä, mitä tarkoitan - käytetään ihan jatkuvasti jopa omituisissa asiayhteyksissä, joihin minkäänlainen kiroilu ei sovi. Mutta minähän olenkin eri sukupolvea, sitä alkupuolella mainittua ennen Kekkosen kautta syntynyttä.

up

Olen työpaikassa, jossa matkustan säännöllisin välein arabimaihin. Vieläkin tuottaa vaikeuksia muistaa, että kaikki muslimit eivät kättele vastakkaista sukupuolta. Palavereissa oon monet kerrat ollu aina ekana ojentamassa moukkamaisesti kättä.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:07"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:53"]

Tämä nyt ei mikään suuren suuri moka ole, mutta vaivasi sillon pahasti. Kyproksella mentiin miehen kanssa ravintolaan, jossa miestarjoilija tuli kättelemään miestä ja sitten toki tottuneena tarjosin omaakin kättäni, mutta tarjoilija vaan mulkas kummallisesti. Ja englanniksi selitti, että ei hän koskaan kättele naisia! Kaikki oltiin vähän hämmästyneinä siinä ja kyllä se tarjoilija lopulta minuakin kätteli, mutta jäi kyllä koko tapahtuma mieltä ikävästi vaivaamaan silloin. :/

[/quote]

Mä oon kerran vahingossa kätellyt muslimimiestä kun en tiennyt tuosta rajoitteesta. Miesparka oli kovin hämmentynyt eikä ehtinyt kieltäytymään kun reippaasti esittelin itseni ja ojensin käteni. Kaveri sitten valisti mua jälkeenpäin ja mua lähinnä huvitti kun mietin että mitähän kiellettyä siinä sitten oikein mahtoi tapahtua kun julkisella paikalla todistajien läsnäollessa kätemme koskettivat n. 0,75 sekuntia. Toisaalta myös loukkasi, eikö muka kelpaa ja missäs mun ihmisarvo on. Olisi luullut sitäpaitsi jo tottuneen kun oli ilmeisesti jo jokusen vuoden asunut länsimaassa.

[/quote]

Miksei asiaa voi miettiä toisinpäin? Miksi hänen kulttuurinsa pitää kävellä sinun kulttuurisi yli? Sinun kulttuurissa naisia kätellään ja se ajatus on ihan yhtä arvokas kuin tuo naisten kättelemättömyys -kulttuuri. Jomman kumman on joustettava ja ehkä muslimikin saa kerrankin joustaa.

[/quote]

Sitähän minäkin mutta ilmeisesti tämä "maassa maan tavalla" ei vaan kaikille käy.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 07:50"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:20"] [quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:37"] Kulttuurishokki minulle: helsinkiläiset eivät osaa käyttää oikeita verbimuotoja. Pitäisi sanoa "haluan pelata", helsinkiläinen sanoo "haluan pelaa". Kuulostaa ihan hirveältä. [/quote] Ei se ole "haluan pelaa", vaan "mä haluun pelaa" tai "m'haluun pelaa". T. Helsinkiläinen [/quote] Todistit juuri, että olet moukka. Häpeän! Terveisin viidennen polven helsinkiläinen [/quote] Oon Helsingistä ja sanoisin varmaa mä haluun pelaa. Onks tää nyt outoa tai väärin?

[/quote]

On väärin ja outoa, jos ei erota verbin perusmuotoa ja yksikön kolmannen persoonan muotoa. Pääverbin jälkeen verbi tulee aina perusmuodossa. Ihan ala-asteella opittua tämä. Pitäisi helsinkiläisenkin osata.
[/quote]

Voi luoja kyllä mä OSAAN, mutta slangit ja murteet sekä puhekieli ei nyt vaan mene kieliopin mukaan. Emmä kirjallisesti tietenkään noin kirjoittaisi, halooo.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 09:28"]OT

Lause "minä haluan pelata" olisi kyllä stadiksi jotain sen suuntaista kuin: "mä haluu skulaa". Kuitenkin, kun tuo muualtamuutto on pitänyt pk-seudun porukan vaihtuvana, ei tulijalle eksoottiset sanat ole ikävä kyllä jääneet käyttöön. Siksi nykyhelsinkiläinen sanonee "mä haluu pelaa". Sillä ei ole mitään tekemistä oikeaoppisen kirjakielen kanssa, jonka puhumista ja  käyttämistä vaikkapa tällaisessa kirjoittelussa useimmat ihmiset välttelevät tietoisestikin. Syynä ovat tietenkin ne näppylöitä vatsalaukkunsa sisäpinnalla potevat ihmiset, jotka aina jostakin kolosta ilmestyvät puimaan muiden ihmisten ulosannin laatua ja erityisesti sen puuttumista. Heidän kaltaisensa harva haluaa olla. Anteeksi, siis tarkoitin: Harva haluaa olla heidän kaltaisensa. 

M 41 

/OT

[/quote]

Sä et ole varmaa edes käynyt täällä Helsingissä? Skulaa = toimia. "Mun puhelin ei skulaa"

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:55"]

yksi sana: Napoli ! matka Napoliin laittoi kyllä meikäläisen miettimään... Ja kyllä, olen matkustanut Italiaan aikasemminkin, nyt kohteena sattui olemaan sellainen kaupunki, jota en suosittele ainakaan omalle lähi-/kaveripiirille...

[/quote]

Mikä siinä Napolissa on niin kamalaa? Me ollaan just lähdössä sinne...

En tiedä onko tämä sanottu jo mutta Venäjällä eräiden tuttujeni kuullen erehdyin sanomaan kirosanan venäjäksi. Aijai sitä tuijotuksen ja vihaisten katseiden määrää. Sain sitten lempinimen "Hullu suomalainen".