Suurimmat kulttuurishokit/mokat?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:06"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:58"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:57"]

Mullekin nuo tervehdykseksi muotoillut kysymykset on aina yhtä vaikeita, tuntuu niin törpöltä vastata samalla kysymyksellä. 

Omalla kohdallani järkytyin julkisista vessoista Latviassa, Liettuassa, Romaniassa ja entisissä Jugoslavian maissa kun siellä ensimmäisetä kertaa matkustin joskus kymmenen vuotta sitten (eli tilanne on varmasti muuttunut sen jälkeen). Läntisissä hyvin vauraissa maissa matkustelleena mulle tuli totaalisena yllätyksenä ne reiät lattiassa. Selvisin kuitenkin siitäkin shokista :) 

[/quote]

Reikiä lattiassa on myös mm. Ranskassa, jopa Pariisissa.
[/quote]

Ja Italiassa.
[/quote]

ja Portugalissa

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:43"]

Joskus on ihanaa miten suoraan suomalaiset asiansa sanoo. Japanilainen anoppini suuttui kun olin ensikertaa vieraana enkä auttanut häntä keittiössä, vaikkei hän kyllä pyytänytkään. Seuraavalla kerralla muistin kysyä tarvitseeko apua, mutta hän vastasi kielteisesti. Hän suuttui taas kun en auttanut! Olen sittemmin oppinut marssimaan keittiöön omine lupineni. Tämä on suomalaisessa kulttuurissa melko vierasta sillä keittiö on talon omistajan personal space, eikä sinne kutsuta vieraita paiskimaan töitä, tutkimaan kaappeja ja sotkemaan järjestystä.

[/quote]

Tässäkin on Suomen sisälläkin eroa. Olen törmännyt meinaan suomessakin sellaiseen, erään satakuntalaisen sukulaisen kanssa, että siellä ei suoraan voi pyytää apua tai sanoa edes kysyttäessä että sitä haluaisi, mutta silti avun tarjoamista odotetaan.

Muutenkin sielläpäin tuntui näin suoraviivaiselle helsinkiläiselle vaikea kursailu olevan tapana. Esim. kun emäntä pyysi syömään tai kahville, kukaan ei lähtenyt mihinkään. Emännän täytyi monta kertaa pyydellä ennen kuin jähmeästi porukka lähti. Kerran lähdin itse heti, kuten meilläpäin on tapana, ja sain kuulla että se on loukkaus että en odottanut että vanhemmat lähtee ensin. Samalla sukulaisella vielä tapa että kun sinne vie tuliaisia, niin kauhea teatraalinen show että ei voi ottaa vastaan ja kuinka sinä minulle olet tuonut mitään, ei olisi tarvinnut, vaikka selvästi oikeasti haluaa että tuliaisia tuodaan ja luultavasti loukkaantuisi jos ei toisi mitään.

yksi sana: Napoli !
matka Napoliin laittoi kyllä meikäläisen miettimään... Ja kyllä, olen matkustanut Italiaan aikasemminkin, nyt kohteena sattui olemaan sellainen kaupunki, jota en suosittele ainakaan omalle lähi-/kaveripiirille...

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:43"]

Joskus on ihanaa miten suoraan suomalaiset asiansa sanoo. Japanilainen anoppini suuttui kun olin ensikertaa vieraana enkä auttanut häntä keittiössä, vaikkei hän kyllä pyytänytkään. Seuraavalla kerralla muistin kysyä tarvitseeko apua, mutta hän vastasi kielteisesti. Hän suuttui taas kun en auttanut! Olen sittemmin oppinut marssimaan keittiöön omine lupineni. Tämä on suomalaisessa kulttuurissa melko vierasta sillä keittiö on talon omistajan personal space, eikä sinne kutsuta vieraita paiskimaan töitä, tutkimaan kaappeja ja sotkemaan järjestystä.

[/quote]

Tässäkin on Suomen sisälläkin eroa. Olen törmännyt meinaan suomessakin sellaiseen, erään satakuntalaisen sukulaisen kanssa, että siellä ei suoraan voi pyytää apua tai sanoa edes kysyttäessä että sitä haluaisi, mutta silti avun tarjoamista odotetaan.

Muutenkin sielläpäin tuntui näin suoraviivaiselle helsinkiläiselle vaikea kursailu olevan tapana. Esim. kun emäntä pyysi syömään tai kahville, kukaan ei lähtenyt mihinkään. Emännän täytyi monta kertaa pyydellä ennen kuin jähmeästi porukka lähti. Kerran lähdin itse heti, kuten meilläpäin on tapana, ja sain kuulla että se on loukkaus että en odottanut että vanhemmat lähtee ensin. Samalla sukulaisella vielä tapa että kun sinne vie tuliaisia, niin kauhea teatraalinen show että ei voi ottaa vastaan ja kuinka sinä minulle olet tuonut mitään, ei olisi tarvinnut, vaikka selvästi oikeasti haluaa että tuliaisia tuodaan ja luultavasti loukkaantuisi jos ei toisi mitään.

[/quote]

:D Kuulostaa niin tutulta! Olen itse Porista kotoisin ja nämä kuviot tosiaan tanssitaan vierailuilla enemmän tai vähemmän selkeinä läpi.  Myöskään viimeistä pullan- tai kakunpalaa ei voi ottaa, vaikka emäntä kuinka tyrkyttäisi ja itsekin tekisi mieli. En ole tajunnutkaan, että me Satakuntalaiset olemme näin "japanilaisia".

Lapsena eka matka Espanjaan. Yllätyin kuinka mukavia ihmisiä maailmalla on. Isä kertoi aina vain varkaista, murhaajista ja raiskaajista.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:43"]

Joskus on ihanaa miten suoraan suomalaiset asiansa sanoo. Japanilainen anoppini suuttui kun olin ensikertaa vieraana enkä auttanut häntä keittiössä, vaikkei hän kyllä pyytänytkään. Seuraavalla kerralla muistin kysyä tarvitseeko apua, mutta hän vastasi kielteisesti. Hän suuttui taas kun en auttanut! Olen sittemmin oppinut marssimaan keittiöön omine lupineni. Tämä on suomalaisessa kulttuurissa melko vierasta sillä keittiö on talon omistajan personal space, eikä sinne kutsuta vieraita paiskimaan töitä, tutkimaan kaappeja ja sotkemaan järjestystä.

[/quote]

Tässäkin on Suomen sisälläkin eroa. Olen törmännyt meinaan suomessakin sellaiseen, erään satakuntalaisen sukulaisen kanssa, että siellä ei suoraan voi pyytää apua tai sanoa edes kysyttäessä että sitä haluaisi, mutta silti avun tarjoamista odotetaan.

Muutenkin sielläpäin tuntui näin suoraviivaiselle helsinkiläiselle vaikea kursailu olevan tapana. Esim. kun emäntä pyysi syömään tai kahville, kukaan ei lähtenyt mihinkään. Emännän täytyi monta kertaa pyydellä ennen kuin jähmeästi porukka lähti. Kerran lähdin itse heti, kuten meilläpäin on tapana, ja sain kuulla että se on loukkaus että en odottanut että vanhemmat lähtee ensin. Samalla sukulaisella vielä tapa että kun sinne vie tuliaisia, niin kauhea teatraalinen show että ei voi ottaa vastaan ja kuinka sinä minulle olet tuonut mitään, ei olisi tarvinnut, vaikka selvästi oikeasti haluaa että tuliaisia tuodaan ja luultavasti loukkaantuisi jos ei toisi mitään.

[/quote]

:D Kuulostaa niin tutulta! Olen itse Porista kotoisin ja nämä kuviot tosiaan tanssitaan vierailuilla enemmän tai vähemmän selkeinä läpi.  Myöskään viimeistä pullan- tai kakunpalaa ei voi ottaa, vaikka emäntä kuinka tyrkyttäisi ja itsekin tekisi mieli. En ole tajunnutkaan, että me Satakuntalaiset olemme näin "japanilaisia".
[/quote]

Nyt menee metsään. Ekassa viestissä puhutaan oletuksesta että vieras osallistuu keittiöhommiin, ei siitä ettei suomalainen kehtaa ottaa ensimmäistä tai viimeistä kakkupalaa. Siinä ei ole mitään japanilaista.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:56"]

Kulttuurishokki Kiinassa työmatkalla. Poikkesimme matkalla yhdessä isossa kaupungissa olevalta tavarantoimittajalta toisen kaupungin yrityskumppanille ravintolaan viehättävässä pienessä kylässä. Siinä kun oluttakin join tuli vessahätä. Järkytys oli suuri että ravintolassa oli reikiä lattiassa vessana, ja ei mitään yksityisyyttä, vaan niitä oli ilman mitään näköesteitä vierekkäin. Valitettavasti minulla oli myös isompi hätä, ja kun aloin sitä asiaa toimittaa, kaikki katsoivat, ja pari naista tuli pissattuaan oikein lähempääkin katsomaan. Tiedä sitten mitä katsoivat, sitäkö että tuleeko länsimaalaisen peräpäästä samanlaista tavaraa kuin heilläkin. Vaivaannuttavaa kyllä oli.

[/quote]

Kauhein tapaus tähän mennessä tätä ketjua lukiessani!

Tää nyt ei ole mitenkään shokeeraava juttu mutta kuitenkin jo 6v USA:ssa asuneena se jaksaa yhä hämmästyttää että useat pitävät kengät jalassa sisällä. Alussa otin ihan automaattisesti kengät pois kun olin vieraana mutta sitä hämmästeltiin ja naureskeltiin niin paljon että nykyään kävelen vaan muiden mukana sisään. Ällöttävää! Asun suurkaupungissa ja ties mihin koiranpaskan jäämiin, sylkeen, virtsaan yms sitä astuu päivän mittaan vaikka miten varoisi. Vierailta kyllä pyydän kengät pois kun he tulevat kylään mutta siitäkin saa kuulla kuittailua että hehheh onpas se suomalainen taas niin tarkkana... Tuntuu siltä että pelkästään todelliset siivousfriikit pitävät kotinsa kengättömänä.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:40"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:21"]

Anoppi ei suostunut tippaamaan kun oltiin amerikassa. Piru että hävetti!

[/quote] Saitkin haveta kun anopilla maksatit.
[/quote]
Niin siis maksettiin ruoat erikseen, ja anoppi ei suostunut tippaamaan niitä omia ruokiamaksujaan. Yritin siinä inttää että niin, ei se tippi suomessa ole pakollinen mutta täällä on. Kun ei mene perille niin ei mene...

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:02"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:57"]Italialaiset miehet. Tunkivat iholle ja huutelivat "beautiful beautiful" vaikka olin avovaimon ja lasten kanssa matkassa. Puistattaa vieläkin. [/quote] Totta! Mistähän johtuu, että Välimeren maista vain Italiassa miehet ovat niin tungettelevia? Kyllähän Espanjassa ja Ranskassakin huudellaan, mutta Italiassa miehet jopa seuraavat kadulla eivätkä luovuta, kun sanoo ei.

[/quote]

Voi kuule, et taida olla käynyt Alanyassa Turkissa! siellä miehiä kiinnostaa lukemani mukaan myös vaaleat pikkupojat ja Kreikansaarillakin suominainen on kuin kultakala. Pääset eroon italian gigoloista niin että sanot olevasi naimisissa, tai niin ettet sano sanaakaan ja otat kasvoillesi vihaisimman ilmeen. Etenkin aidot blondit kiehtovat Välimeren miehiä koska heidän naisillaan on lähes kaikilla mustat hiukset

Järkytyin englantilaisista vessoista! Kävin isolla hädällä leffateatterin wc:ssä, enkä tietysti tällaisena moukkana suomalaisjunttina osannut vetää oikein sitä pirun vessaa! Sanomattakin kai selvää, että sinne se hauki jäi lillumaan, ja arvatkaa vaan oliko sinne jo seuraava tyttö menossa! Hävettää! Miten ihmeessä se perkeleen vessa vedetään :DD

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:43"]

Joskus on ihanaa miten suoraan suomalaiset asiansa sanoo. Japanilainen anoppini suuttui kun olin ensikertaa vieraana enkä auttanut häntä keittiössä, vaikkei hän kyllä pyytänytkään. Seuraavalla kerralla muistin kysyä tarvitseeko apua, mutta hän vastasi kielteisesti. Hän suuttui taas kun en auttanut! Olen sittemmin oppinut marssimaan keittiöön omine lupineni. Tämä on suomalaisessa kulttuurissa melko vierasta sillä keittiö on talon omistajan personal space, eikä sinne kutsuta vieraita paiskimaan töitä, tutkimaan kaappeja ja sotkemaan järjestystä.

[/quote]

Tässäkin on Suomen sisälläkin eroa. Olen törmännyt meinaan suomessakin sellaiseen, erään satakuntalaisen sukulaisen kanssa, että siellä ei suoraan voi pyytää apua tai sanoa edes kysyttäessä että sitä haluaisi, mutta silti avun tarjoamista odotetaan.

Muutenkin sielläpäin tuntui näin suoraviivaiselle helsinkiläiselle vaikea kursailu olevan tapana. Esim. kun emäntä pyysi syömään tai kahville, kukaan ei lähtenyt mihinkään. Emännän täytyi monta kertaa pyydellä ennen kuin jähmeästi porukka lähti. Kerran lähdin itse heti, kuten meilläpäin on tapana, ja sain kuulla että se on loukkaus että en odottanut että vanhemmat lähtee ensin. Samalla sukulaisella vielä tapa että kun sinne vie tuliaisia, niin kauhea teatraalinen show että ei voi ottaa vastaan ja kuinka sinä minulle olet tuonut mitään, ei olisi tarvinnut, vaikka selvästi oikeasti haluaa että tuliaisia tuodaan ja luultavasti loukkaantuisi jos ei toisi mitään.

[/quote]

:D Kuulostaa niin tutulta! Olen itse Porista kotoisin ja nämä kuviot tosiaan tanssitaan vierailuilla enemmän tai vähemmän selkeinä läpi.  Myöskään viimeistä pullan- tai kakunpalaa ei voi ottaa, vaikka emäntä kuinka tyrkyttäisi ja itsekin tekisi mieli. En ole tajunnutkaan, että me Satakuntalaiset olemme näin "japanilaisia".
[/quote]

Mikä v**** teitä porilaisia oikein vaivaa? :)

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 02:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:54"] [quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:43"] Joskus on ihanaa miten suoraan suomalaiset asiansa sanoo. Japanilainen anoppini suuttui kun olin ensikertaa vieraana enkä auttanut häntä keittiössä, vaikkei hän kyllä pyytänytkään. Seuraavalla kerralla muistin kysyä tarvitseeko apua, mutta hän vastasi kielteisesti. Hän suuttui taas kun en auttanut! Olen sittemmin oppinut marssimaan keittiöön omine lupineni. Tämä on suomalaisessa kulttuurissa melko vierasta sillä keittiö on talon omistajan personal space, eikä sinne kutsuta vieraita paiskimaan töitä, tutkimaan kaappeja ja sotkemaan järjestystä. [/quote] Tässäkin on Suomen sisälläkin eroa. Olen törmännyt meinaan suomessakin sellaiseen, erään satakuntalaisen sukulaisen kanssa, että siellä ei suoraan voi pyytää apua tai sanoa edes kysyttäessä että sitä haluaisi, mutta silti avun tarjoamista odotetaan. Muutenkin sielläpäin tuntui näin suoraviivaiselle helsinkiläiselle vaikea kursailu olevan tapana. Esim. kun emäntä pyysi syömään tai kahville, kukaan ei lähtenyt mihinkään. Emännän täytyi monta kertaa pyydellä ennen kuin jähmeästi porukka lähti. Kerran lähdin itse heti, kuten meilläpäin on tapana, ja sain kuulla että se on loukkaus että en odottanut että vanhemmat lähtee ensin. Samalla sukulaisella vielä tapa että kun sinne vie tuliaisia, niin kauhea teatraalinen show että ei voi ottaa vastaan ja kuinka sinä minulle olet tuonut mitään, ei olisi tarvinnut, vaikka selvästi oikeasti haluaa että tuliaisia tuodaan ja luultavasti loukkaantuisi jos ei toisi mitään. [/quote] :D Kuulostaa niin tutulta! Olen itse Porista kotoisin ja nämä kuviot tosiaan tanssitaan vierailuilla enemmän tai vähemmän selkeinä läpi.  Myöskään viimeistä pullan- tai kakunpalaa ei voi ottaa, vaikka emäntä kuinka tyrkyttäisi ja itsekin tekisi mieli. En ole tajunnutkaan, että me Satakuntalaiset olemme näin "japanilaisia". [/quote] Nyt menee metsään. Ekassa viestissä puhutaan oletuksesta että vieras osallistuu keittiöhommiin, ei siitä ettei suomalainen kehtaa ottaa ensimmäistä tai viimeistä kakkupalaa. Siinä ei ole mitään japanilaista.

[/quote]

Vaan, kun kursailu tuntuu olevan yhteistä. Ei voida pyytää auttamaan tai sanoa asioita suoraan, vaan vieraan pitäisi ymmärtää jopa kielloista huolimatta tehdä niin.

Terveisiä vaan australiasta. Oon asunut täällä jo 3 vuotta enkä edelleenkään oo tottunut siihen kun tuntemattomat tulee kadulla kehumaan ulkonäköä/vaatteita tms.. alkuun myös näiden "How ye going mate" tervehdys tuntu niin vieraalta.. sama kans kun kyselevät mitä syötäisiin illalliseksi "what's for tea doll?" Ei vittu että kesti kauan alkaa ymmärtää tätä kieltä. :D

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 04:43"]
Vaan, kun kursailu tuntuu olevan yhteistä. Ei voida pyytää auttamaan tai sanoa asioita suoraan, vaan vieraan pitäisi ymmärtää jopa kielloista huolimatta tehdä niin.
[/quote]

On kyllä ihan pipipäistä ja rasittavaa. Ylipäätään ihmiset, jotka kiertelee ja kaartelee eivätkä pyydä/sano suoraan. Tuollaisissa tilanteissa saakin puurtaa yksin jne. Mitäs ei sanonut suoraan, kun kysyttiin. Ihme pelleilyä, ain't got time for dat shit.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:06"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:58"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:57"] Mullekin nuo tervehdykseksi muotoillut kysymykset on aina yhtä vaikeita, tuntuu niin törpöltä vastata samalla kysymyksellä.  Omalla kohdallani järkytyin julkisista vessoista Latviassa, Liettuassa, Romaniassa ja entisissä Jugoslavian maissa kun siellä ensimmäisetä kertaa matkustin joskus kymmenen vuotta sitten (eli tilanne on varmasti muuttunut sen jälkeen). Läntisissä hyvin vauraissa maissa matkustelleena mulle tuli totaalisena yllätyksenä ne reiät lattiassa. Selvisin kuitenkin siitäkin shokista :)  [/quote] Reikiä lattiassa on myös mm. Ranskassa, jopa Pariisissa. [/quote] Ja Italiassa. [/quote] ja Portugalissa

[/quote]

ja Japanissa. Sielä oli huvittavaa kun kaikki, joissa kävin oli joko huipputeknisiä tai sitten noita reikiä. Kyllä kai jossain on ihan samanlaisia kuin meidän omat.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:20"] [quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:37"] Kulttuurishokki minulle: helsinkiläiset eivät osaa käyttää oikeita verbimuotoja. Pitäisi sanoa "haluan pelata", helsinkiläinen sanoo "haluan pelaa". Kuulostaa ihan hirveältä. [/quote] Ei se ole "haluan pelaa", vaan "mä haluun pelaa" tai "m'haluun pelaa". T. Helsinkiläinen [/quote] Todistit juuri, että olet moukka. Häpeän! Terveisin viidennen polven helsinkiläinen [/quote] Oon Helsingistä ja sanoisin varmaa mä haluun pelaa. Onks tää nyt outoa tai väärin?

[/quote]

On väärin ja outoa, jos ei erota verbin perusmuotoa ja yksikön kolmannen persoonan muotoa. Pääverbin jälkeen verbi tulee aina perusmuodossa. Ihan ala-asteella opittua tämä. Pitäisi helsinkiläisenkin osata.

Harvassa maassa on kunnollisia hanoja. Englannin kaksi hanaa mahdollisimman eri puolilla lavuaaria on jo legendaarinen, mutta esim. USA:ssakin on sellaisia virityksiä suihkuissa, että orakseen tottunut ei voi kuin ihmetellä. Esim. sellainen, että on vain yksi pyöritettävä osa, josta säätyy samaan aikaan sekä lämpö että virtaus. Siis vain kylmää vettä saa pienellä paineella ja kun haluaa lämmintä, se tulee aina suurella paineella. Whaaaat ??

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 07:50"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:20"] [quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:37"] Kulttuurishokki minulle: helsinkiläiset eivät osaa käyttää oikeita verbimuotoja. Pitäisi sanoa "haluan pelata", helsinkiläinen sanoo "haluan pelaa". Kuulostaa ihan hirveältä. [/quote] Ei se ole "haluan pelaa", vaan "mä haluun pelaa" tai "m'haluun pelaa". T. Helsinkiläinen [/quote] Todistit juuri, että olet moukka. Häpeän! Terveisin viidennen polven helsinkiläinen [/quote] Oon Helsingistä ja sanoisin varmaa mä haluun pelaa. Onks tää nyt outoa tai väärin?

[/quote]

On väärin ja outoa, jos ei erota verbin perusmuotoa ja yksikön kolmannen persoonan muotoa. Pääverbin jälkeen verbi tulee aina perusmuodossa. Ihan ala-asteella opittua tämä. Pitäisi helsinkiläisenkin osata.
[/quote] Anna olla, älä edes jaksa provosoida. Samalla logiikalla raumalaiset eivät osaa suomea yhtään. Murre ku murre.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 08:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 07:50"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:32"] [quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:20"] [quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:37"] Kulttuurishokki minulle: helsinkiläiset eivät osaa käyttää oikeita verbimuotoja. Pitäisi sanoa "haluan pelata", helsinkiläinen sanoo "haluan pelaa". Kuulostaa ihan hirveältä. [/quote] Ei se ole "haluan pelaa", vaan "mä haluun pelaa" tai "m'haluun pelaa". T. Helsinkiläinen [/quote] Todistit juuri, että olet moukka. Häpeän! Terveisin viidennen polven helsinkiläinen [/quote] Oon Helsingistä ja sanoisin varmaa mä haluun pelaa. Onks tää nyt outoa tai väärin? [/quote] On väärin ja outoa, jos ei erota verbin perusmuotoa ja yksikön kolmannen persoonan muotoa. Pääverbin jälkeen verbi tulee aina perusmuodossa. Ihan ala-asteella opittua tämä. Pitäisi helsinkiläisenkin osata. [/quote] Anna olla, älä edes jaksa provosoida. Samalla logiikalla raumalaiset eivät osaa suomea yhtään. Murre ku murre.

[/quote]

Lue tuosta:

http://moninet.rovala.fi/loader.aspx?id=431b285d-bd91-4638-89e6-2e31af9c94b4