Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla tietoinen psykoosissa?
26.02.2022 |
Typerästi muotoiltu otsikko, mutta olen nyt hieman hädissäni, anteeksi.
Pelkään olevani psykoosissa ja olen ihan varma, että koko maailma puhuu minusta pahaa minun tietämättäni ja haluaisin tietää onko se totta, mutta en kehtaa kysyä keneltäkään ja pelkään että kaikki valehtelevat minulle.
Olin vähän aikaa sitten psykiatrisella osastolla viikonlopun yli itsem**hayrityksen takia ja mielialani aaltoilee jatkuvasti, keväisin minusta tulee vainoharhainen.
En tiedä mikä minua vaivaa, masennus ja paniikkihäiriö on kyllä diagnosoitu ainakin.
Kirjoitin tänne pari päivää sitten siitä, että työharjoittelu lasten parissa ahdistaa minua ja pelkään, että nämä lapset ja työyhteisö puhuu minusta pahaa ja että koko maailma noin yleisesti puhuu minusta ja kaikki täällä ovat minua vastaan eikä minulle kerrota siitä.
Pelkään, kun viesteihini ei vastata enkä saa kavereihini mitään yhteyttä ja olo on kuin olisin tippumassa johonkin kaivoon.
Jos kavereiden linjat tuottaa varattua, ajattelen että he soittavat toisilleen puhuakseen minusta.
Olen todella ahdistunut ja olen kohta repinyt kaikki hiukset päästäni tämän takia.
En halua sairaalaan, siellä on vielä ahdistavampaa.
Hoitajalle on aika ensi viikolla.
Lääkkeenä käytän vain essitalopraamia ja sitäkin pienellä annoksella.
Mikä neuvoksi, voinko olla psykoosissa?
Kommentit (90)
Voi. Mä oon kokenut psykoosin ja hankin siihen itse apua, kun tajusin jollain tasolla, että ei näissä ajatuksissa ole järkeä. Ne ajatukset oli tosi hallitsevia, mutta joku pieni ääni sanoi, että ku ei tää oo mahdollista. Mulla oli ajatuksia, että joku koettaa myrkyttää mut ja mun puoliso on vaihdettu kaksoisolioon yms. Joku pieni tolkku sano, että ei voi olla noin tarkkaa kaksoisolentoa ja kukaan ei tuhlais jotain salaista robottiteknologiaa tavalliseen ihmiseen, eli järjen mukaan sen on pakko olla ihan vaan se mun puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata murehtia liikaa maailman tilaa.
Yksi ihminen ei tälle kriisille mitään voi.
On vaikea seurata sivusta ja varmasti ahdistaa, kun kriisi tulee kavereiden kautta noin lähelle.
Suosittelen tutustumaan mieli ry:n sivuihin, sieltä löytyy vinkkejä miten käsitellä kriisiuutisia.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin 3-vuotias kun ensimmäinen psykoosi tuli eli ei skitsofrenia välttämättä puhkea nuorena ja 19-vuotias on vielä nuori.
Kerro ihmeessä äidillesi ja lähdette yhdessä hakemaan apua sulle. Et näytä pärjäävän juuri nyt ajatuksiasi kanssa.
Ei 3-vuotias vaan 38-vuotias :D.
Vierailija kirjoitti:
Torstain ja perjantain välisenä yönä nukahdin vasta aamulla joskus seitsemän aikaan, kun pelotti niin paljon säteily.
Eilen menin nukkumaan suunnilleen näihin aikoihin ja heräsin seitsemältä.
Uni on ollut katkonaista jo pidemmän aikaa ja vaikeuksia nukahtaa.
Lääkkeet ovat todennäköisesti syy itsetuhoisiin ajatuksiini, koska sellaisia ei ennen lääkityksen aloittamista kovinkaan usein ollut.
Olen sairastunut myös uudelleen bulimiaan harjoittelun aiheuttaman ahdistuksen takia, en keksi muuta tekemistä rankan päivän jälkeen kuin syödä karkkeja ja oksennella.
Olen harjoittelussa koululla ja inhoan lapsia, sain viime keväänä keskenmenon eikä raskaus ollut suunniteltu, ehkäisy petti.
Tämän jälkeen en ole voinut sietää lapsia ollenkaan ja yritän työstää tätä kuvotustani terapiassa, mutta en ole edennyt tarpeeksi pitkälle työskennelläkseni lasten parissa.
Ap
Entä jos jättäisit tuon harjoittelun? Se on selvästi ydinongelma tässä kaikessa. Mulla oli sama juttu työharjoittelun kanssa: hain ihan väärään hommaan. Pelkäsin sitä jo etukäteen, heräsin aamuyöstä pelkäämään niin, että meinasin kuolla, olin aivan vapinatilassa ja olin varma, etten pääse jo sen takia, koska olen sen näköinen kuin olen (jee, aika looginen ajatus...) Ehkä nuorempana olisin vain puskenut läpi pakolla. Mutta tällä kertaa luotin kehooni: jos se sanoo, että saan kauhukohtauksia, se on merkki siitä, että tämä tie ei nyt toimi. Niinpä peruin koko jutun. Kaduin vähän aikaa, koska eihän sitä koskaan tiedä, miten homma olisi sujunut. Mutta aiemmin, kun olen väkisin voittanut itseni ja mennyt vaan, siitä ei ole pidemmän päälle ollut kuin harmia ja stressiä ja aina vain huonompi stressinsietokyky. Kuuntele itseäsi. On aika paakku olla harjoittelussa juuri lasten kanssa tuollaisen kokemuksen jälkeen, mikä sinulla on taustalla. On aivan ymmärrettävää, että kipuilet ristiriitaa ahdistumalla. Noi muut syyt, kuten säteilypelko, ovat vain tapa hajauttaa se ahdistus useampaan kanavaan, jotta et ihan sekoaisi mutta kyllä pääsyy on tuo harjoittelu + kokemuksesi sitä ennen.
Jätä tosiaan se harjoittelupaikka.
Mieti joku muu ala itselles.
Ei muuta kuin valkkaamaan jotain mieleistäsi alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressi aiheuttaa kaikenlaisia ahdistavia ajatuksia. Ajatuksia tulee ja menee, eikä niitä voi hallita. Ajatukset eivät kuitenkaan ole todellisuus. Huolehdi että toimit kuitenkin järkevästi, lepäile, ulkoile ja liiku, huolehdi terveellisestä syömisestä ja nuku sillon kun nukuttaa. Rajoita maailman tapahtumien yksityiskohtaista seuraamista, se ahdistaa ketä vaan.
Kun jäät pois inhoamastasi harjoittelusta, stressitaakkasi kevenee jo kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa nyt ottaa lomaa velvollisuuksista.
Keskity itseesi ja lepää. Puhu itsellesi kauniisti.
Huono tehdä semmosta kenenkään, mitä inhoaa.
Ajattele omaa parastasi.
Sinulla on traumasta johtuva kriisi.
Syklinen, joo, mutta nyt ilmeisesti voimakkaampi kuin tavallisesti. Vai?
Kriisi liittyy elämäntilanteeseesi; kriisi helpottaa "itsestään" (psyykkistä työtä), mutta on pitkä prosessi.
Väärä "lääke" tai sen annos, ja/tai terapia liian stressaantuneena tai epäsopivan henkilön kanssa, vaikeuttaa tilannetta. Kaikki pakollinen, kuten työ josta ei pidä, pitkittää kriisiä sekin, jopa "traumatisoi".
Mielestäni et ole työkykyinen ainakaan 1,5 vuoteen. Ymmärrät tietysti, että tämä on vain aloituksesta ja parista lisäviestistä saamani vaikutelma.
Onko sinulla varaa olla toipilaana yli vuosi? Miltä kuulostaa ajatus, että hoitaja puhuu äitisi kanssa?
Lääkekokeilu ja terapia on mielestäni järjetön yhdistelmä. Ei omakohtaista kokemusta kummastakaan, mutta yhdistelmä kuulostaa aivan älyttömältä. Oletko käyttänyt "lääkettä" kauan? Millä periaatteella päätit, että "lääke" & annos on sinulle hyvä? Se ei kuulosta oikealta. JOS päätät vielä käyttää "lääkettä" tai kokeilla jotain uutta, ole vaativa sen suhteen.
Käytä terapiaa vain, jos koet sen itsellesi tarpeelliseksi kokonaisuudessaan. Kahden kuukauden välein tarkoittaa, ettet varsinaisesti saa terapiaa; olet vain seurannassa.
Parasta ehkä olisi, jos saisit järkättyä itsellesi pitkän vapaan pelkkään olemiseen. Sairaala ei voi sinua siinä auttaa. Toivottavasti joku muu voi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku jo ehdotti rauhallista hengitysharjoittelua. Suosittelen.
Katkaisee pahimman ahdistusajatteluryöpyn alkuunsa.
Se mitä nyt koet, on sinulle todellista - riippumatta siitä, mitä tiedät, tai et tiedä... On älytöntä, että käyt nyt töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kuitenkaan puhu äidillesi traumasta, ettet joudu puimaan hänenkin ongelmiaan (syyllisyyttä sinun traumastasi). Sillä ei ole nyt väliä!
Kyllä psykoottisella ihmisellä on tietoisuus, se on vain eri tasolla kuin muilla ihmisillä. Psykoosi voi myös vain näyttää siltä, että ihminen ei ole tietoinen ympäristöstään. Itselläni ainakin psykoosissa päässä pyöri sarjamurhaajafantasioita samaan aikaan, kun keskustelin normaalisti toisten ihmisten kanssa, opiskelin, kävin urheilemassa jne. Vähän kuin tajunta toimisi kahdella eri levelillä, jotka ovat vain osittain limittäiset. Psykoosiksi sitä sanotaan sitten, kun "painajaiset" ovat niin voimakkaita, että ne aktivoivat hallitsemattomasti ihmisen hyökkää-pakene mekanismeja, eikä ihmisen tilaan ja aikaan sidottu tietoisuus ole riittävän voimakas kontrolloimaan päässä pyöriviä ajatuksia. Jotkut aidosti uskovat ajatuksiaan, joillakin on niihin jonkunnäköinen etäisyys. Psykoosi siis ei itsessään ei synny siitä, että ihminen ei erota ajatuksiaan harhoista. Psykoosi on joukko toisistaan hyvinkin poikkeavia mielen-ja tajunnantiloja, jotka eivät synkronisoidu jaettuun todellisuuteen. Psykoosi voi saada aikaan sen, että ihminen hämmentyy kokemuksistaan ja pelkotiloistaan niin, ettei erota sitä mikä on totta ja mikä ei. Mutta ihmisellä voi olla voimakkaitakin psykoottisiksi miellettyjä kokemuksia ilman, että hän olisi muiden silmissä psykoosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap olet selvästi psykoottinen .
Noin vahva vainoharha , jota et voi hallita, on jo psykoottista. Siis että luulet kaikkien kokoajan puhuvan sinusta.
Et välttämättä ole vielä psykoosissa mutta ajatuksesi ovat psykoottisia .
Sinuna soittaisin päivystykseen heti, etenkin kun olet vasta yrittänyt päästää itsesi päiviltä.
Soita apua! Kaikki järjestyy kyllä! Sinun ei tarvitse yhtään hävetä sairauttasi! Tarvitset apua ja lepoa.
No voin paljastaa sinulle totuuden. Sinusta todennäköisesti puhutaan pahaa, jonkin verran. Niin kuin meistä kaikista. Se siitä. Nyt voit jatkaa elämääsi eteenpäin. Mutta me voimme itse myös vähän vaikuttaa siihen mitä meistä ajatellaan, omalla käytöksellämme. Mutta joskus emme, sille ei vaan voi mitään, kuin elää mahdollisimman hyvin ja eettisesti. Pahanpuhujia, kiusaajia on aina, et voi sitä estää. Joitain valheita voi yrittää korjata, todistamalla vslheelliset puheet hyvällä käytöksellä vääräksi. Totuus tulee aina julki.
Traumakin voi olla ilman, että tietää miksi. Eikä sillä ole oikeastaan väliä, miksi - ongelma on siinä, kuinka tyydyttäväksi koet elämäsi NYKYÄÄN. Sitä ei voi päättää... Se täytyy rakentaa. Luottamus täytyy rakentaa, pienistä asioista.
Sitä ei tarjoa sairaala, eikä "lääke".
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap olet selvästi psykoottinen .
Noin vahva vainoharha , jota et voi hallita, on jo psykoottista. Siis että luulet kaikkien kokoajan puhuvan sinusta.Et välttämättä ole vielä psykoosissa mutta ajatuksesi ovat psykoottisia .
Sinuna soittaisin päivystykseen heti, etenkin kun olet vasta yrittänyt päästää itsesi päiviltä.
Soita apua! Kaikki järjestyy kyllä! Sinun ei tarvitse yhtään hävetä sairauttasi! Tarvitset apua ja lepoa.
Kaikki puhuu kaikista. Älä valehtele.
Kyllä kun unetkin menee noin huonoksi, en menisi enää sinne paikkaan ollenkaan, joka sua ahdistaa.
Sehän on hyvä, että olet huomannut asian. Ei sinne ole pakko mennä, kun ei pysty.
Työpaikaltakin voi irtisanoutua, niin miksei harjoittelusta.
Minulla on maanantaina palaveri harkkapaikan vaihdosta. Toivottavasti saan uuden paikan, tämä on viimeinen harjoittelu ennen valmistumista.
Ei kestäisi enää pitkään, toukokuuhun asti tätä olisi mutta oma pää ei kestä sitten millään edes toista viikkoa tuota.
Ap
Itse olin 3-vuotias kun ensimmäinen psykoosi tuli eli ei skitsofrenia välttämättä puhkea nuorena ja 19-vuotias on vielä nuori.
Kerro ihmeessä äidillesi ja lähdette yhdessä hakemaan apua sulle. Et näytä pärjäävän juuri nyt ajatuksiasi kanssa.