Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla tietoinen psykoosissa?
26.02.2022 |
Typerästi muotoiltu otsikko, mutta olen nyt hieman hädissäni, anteeksi.
Pelkään olevani psykoosissa ja olen ihan varma, että koko maailma puhuu minusta pahaa minun tietämättäni ja haluaisin tietää onko se totta, mutta en kehtaa kysyä keneltäkään ja pelkään että kaikki valehtelevat minulle.
Olin vähän aikaa sitten psykiatrisella osastolla viikonlopun yli itsem**hayrityksen takia ja mielialani aaltoilee jatkuvasti, keväisin minusta tulee vainoharhainen.
En tiedä mikä minua vaivaa, masennus ja paniikkihäiriö on kyllä diagnosoitu ainakin.
Kirjoitin tänne pari päivää sitten siitä, että työharjoittelu lasten parissa ahdistaa minua ja pelkään, että nämä lapset ja työyhteisö puhuu minusta pahaa ja että koko maailma noin yleisesti puhuu minusta ja kaikki täällä ovat minua vastaan eikä minulle kerrota siitä.
Pelkään, kun viesteihini ei vastata enkä saa kavereihini mitään yhteyttä ja olo on kuin olisin tippumassa johonkin kaivoon.
Jos kavereiden linjat tuottaa varattua, ajattelen että he soittavat toisilleen puhuakseen minusta.
Olen todella ahdistunut ja olen kohta repinyt kaikki hiukset päästäni tämän takia.
En halua sairaalaan, siellä on vielä ahdistavampaa.
Hoitajalle on aika ensi viikolla.
Lääkkeenä käytän vain essitalopraamia ja sitäkin pienellä annoksella.
Mikä neuvoksi, voinko olla psykoosissa?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
En ole ap mutta tungen samaan ketjuun. Minulla on muuten samanlaista, mutta pelkään, että joku on kuollut/tapettu jos en saa heihin vaikka päivässä yhteyttä. Alan kehittelemään kaikenlaisia kauhuskenaarioita, esim että parhaan ystäväni mies tappoi hänet koska ei vastannut päivän aikana viestiini. Tai että joku on tappanut äitini, koska ei vastannut puheluuni.
Minulla on näitä samoja pelkoja. Tajuan, että ne johtuvat siitä, että eräs läheiseni kuoli hyvin traagisella tavalla, kun olin nuori ja muutenkin ne normaalit emotionaaliset turvaverkot, joita ihmisillä on, ovat puuttuneet täysin minun lapsuudenkodistani. Sitten sitä alkaa pelätä pahinta mahdollista kaikissa muissakin suhteissa, koska sitähän jo kokemuspohjaisesti varmuudella tietää, että joskus ne pahimmat pelot todella toteutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli lapsena ssri-lääkkeestä psykoosi. Se vei yöunet.
Nää, psykoosissa sitä uskoo noihin juttuihin ihan tosissaan. Mut jos susta tuntuu siltä, että nuo ajatukset ahdistaa, puhu niistä hoitajalle ja lääkärille.
t:skitsofreniaa sairastava
Ei ne toiset sinua koko ajan ajattele. Ne ajattelee itseään. Ei kukaan jaksa toisia ihmisiä koko ajan pohtia. Nyt on liian itsekeskeistä ajattelua. Et ole niin merkittävä, vaikka jokainen meistä onkin kallisarvoinen.
Et ole psykoosissa, sillä epäilet kuitenkin ajatuksiasi vaikka niihin sitten kuitenkin uskot. Psykoosissa kaikki on täyttä totta niin harhat kuin todellisuus. Siinä. tilassa ei kyseenalaista mitään.
Olet kuitenkin mt-ongelmista kärsivä., joten hae apua. Pääsisitkö päivystyksen kautta osastolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsen osastolle milloin vain haluan, lääkkeiden aloituksen jälkeen kun on alkanut ilmaantua itsetuhoisia ajatuksia.
Olen nyt maalla äitini luona enkä uskalla hänelle kertoa tästä, täältä on pitkä matka lähteä sairaalaan.
Lääkärit ovat sitä mieltä, että minua vaivaa lähinnä teini-ikä, mutta ei kai nyt enää tässä iässä pitäisi sellaista ongelmaa olla? Olen siis 19.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et ole psykoosissa, sillä epäilet kuitenkin ajatuksiasi vaikka niihin sitten kuitenkin uskot. Psykoosissa kaikki on täyttä totta niin harhat kuin todellisuus. Siinä. tilassa ei kyseenalaista mitään.
Olet kuitenkin mt-ongelmista kärsivä., joten hae apua. Pääsisitkö päivystyksen kautta osastolle?
Eli mulla on useita vääriä psykoosidiagnooseja? Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä rakas tee itsellesi mitään pahaa. Olet tärkeä ainakin äidillesi. Miksi et voisi kertoa äidillesi voinnistasi?
Tiedostan jollain tasolla, ettei ketään oikeasti kiinnosta minun asiani niin hirveästi, mutta toisaalta ajattelen jostain syystä olevani todella tärkeä ihminen ja että kaikki olisivat kiinnostuneita asioistani. Tätä ajatusta valitettavasti ruokkii se, että olen oikeasti suosittu puheenaihe tietyissä piireissä ja yleinen juoruilun kohde, että jotain totuusperää näissä ajatuksissa saattaisi ollakin.
Paniikkikohtaukselta tämä fyysisesti tuntuu, mutta nämä ajatukset eivät mene mitenkään ohi.
Kriisipuhelin on varattu, yritän koko ajan sinne soittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio tehdä itselleni mitään pahaa, mutta minua hävettää, ahdistaa ja pelottaa ja mietin olenko tehnyt jotain pahaa, joka antaisi aihetta pahan puhumiseen vaikken tiedä puhutaanko minusta edes.
Tuntuu vain siltä että varmasti kaikki puhuvat.
Tämä on hermojaraastavaa, aina sama juttu tähän aikaan vuodesta.
Voikohan tälle olla jotain fyysistä selitystä?
Voiko lisääntynyt valon määrä tehdä ihmisen tilapäisesti hulluksi?
Ei tätä koskaan muina vuodenaikoina ole, vuosikausia tämä on tullut näihin aikoihin vuodesta.
Ap
Jos sua ahdistaa omat ajarttukset, niin älä kuuntele äläkä seuraa mitään uutisia telkkarista vaan pelaa ennen kvaikka tietokonepelejä tai ratko sanaristikoita tai jotain joka sinusta on kivaa.
Kyllä sun äitisi varmaan tiedostaa, ja tuntee että sulla on vaikeuksia.
Tuosta edellisestä viestistä sai vaikutelman, että sinulla ei asiat ole kuitenkaan huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsen osastolle milloin vain haluan, lääkkeiden aloituksen jälkeen kun on alkanut ilmaantua itsetuhoisia ajatuksia.
Olen nyt maalla äitini luona enkä uskalla hänelle kertoa tästä, täältä on pitkä matka lähteä sairaalaan.
Lääkärit ovat sitä mieltä, että minua vaivaa lähinnä teini-ikä, mutta ei kai nyt enää tässä iässä pitäisi sellaista ongelmaa olla? Olen siis 19.
Ap
Psykoosisairaus alkaa usein nuorena. Minulle aikoinaan psykiatri selitteli oireiden kuuluvan normaaliin murrosikään, mutta hän oli väärässä. Jos sinun psykoottiset oireet ovat alkaneet vasta nyt 19-vuotiaana, en usko ne johtuisivat enää teini-iästä.
Nyt minua alkaa jo vähän naurattaa koska ajattelen itsekin vain itseäni koko ajan, niin varmaan kaikki muutkin ihmiset tekevät.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, tuntuu todella hullulta.
Minulle on kerääntynyt lyhyen ajan sisään hirveästi stressiä ja oireilen sitä luultavasti nyt tällä.
Minulla on kavereita Ukrainassa ja Venäjällä ja pelkään että heille sattuu jotain ja mieltä painaa myös tuo työharjoittelu.
Ylipäätänsä maailmantilanne ahdistaa ja oma uravalinta v*tuttaa ja tässä on ollut kaikenlaista pientä hässäkkää, enkä ole ehtinyt prosessoida oikein mitään kunnolla.
Kun kuulin että Tsernobylin alueella on sotilaita, kadotin ajantajuni täysin ja tuijotin tyhjyyteen huomaamattani ihan tuntikausia.
Pelkään kuollakseni kaikkea säteilyyn liittyvää ja olin niin shokissa, etten ole oikein vieläkään täysin selvillä.
Kaipa tässä vaan paineet kasautuu kerralla hieman liikaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En aio tehdä itselleni mitään pahaa, mutta minua hävettää, ahdistaa ja pelottaa ja mietin olenko tehnyt jotain pahaa, joka antaisi aihetta pahan puhumiseen vaikken tiedä puhutaanko minusta edes.
Tuntuu vain siltä että varmasti kaikki puhuvat.
Tämä on hermojaraastavaa, aina sama juttu tähän aikaan vuodesta.
Voikohan tälle olla jotain fyysistä selitystä?
Voiko lisääntynyt valon määrä tehdä ihmisen tilapäisesti hulluksi?
Ei tätä koskaan muina vuodenaikoina ole, vuosikausia tämä on tullut näihin aikoihin vuodesta.
Ap
Itse asiassa juurikin valon lisääntyminen saattaa olla yksi laukaiseva tekijä psykoosille/manialle. Oletko nukkunut viime aikoina huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Pääsen osastolle milloin vain haluan, lääkkeiden aloituksen jälkeen kun on alkanut ilmaantua itsetuhoisia ajatuksia.
Olen nyt maalla äitini luona enkä uskalla hänelle kertoa tästä, täältä on pitkä matka lähteä sairaalaan.
Lääkärit ovat sitä mieltä, että minua vaivaa lähinnä teini-ikä, mutta ei kai nyt enää tässä iässä pitäisi sellaista ongelmaa olla? Olen siis 19.
Ap
Tutkimusten mukaan SSRI-lääkkeet lisäävät itsetuhoisuutta nuorilla. Kyseessä voi siis olla lääkkeen sivuvaikutus, ja siihen viittaa myös se että se on alkanut lääkkeen aloituksen jälkeen.
Minulla on asiat oikeasti aika hyvin, on paljon kavereita ja harrastuksia ja kaikki pinnallisin puolin hyvin.
Pelkäsin kevättä jo etukäteen, koska tiesin että tämä kamala sekoilu alkaisi taas.
Suvussa on paljon skitsofreniaa ja muita mt-ongelmia kyllä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsen osastolle milloin vain haluan, lääkkeiden aloituksen jälkeen kun on alkanut ilmaantua itsetuhoisia ajatuksia.
Olen nyt maalla äitini luona enkä uskalla hänelle kertoa tästä, täältä on pitkä matka lähteä sairaalaan.
Lääkärit ovat sitä mieltä, että minua vaivaa lähinnä teini-ikä, mutta ei kai nyt enää tässä iässä pitäisi sellaista ongelmaa olla? Olen siis 19.
ApTutkimusten mukaan SSRI-lääkkeet lisäävät itsetuhoisuutta nuorilla. Kyseessä voi siis olla lääkkeen sivuvaikutus, ja siihen viittaa myös se että se on alkanut lääkkeen aloituksen jälkeen.
Mietin ihan tätä samaa. Ja hei: 19-vee on vielä teini! Aivot kehittyvät sulla edelleen (joten kannattaako niitä sotkea lääkkeillä, jos ei ole ehdoton pakko). Tutkimusten mukaan vielä 23-vuotiaalla aivot kehittyvät ja oliko niin, että jopa 30-vuotiaalla. Joten sulla on teiniaivot edelleen. Ja ne ovat ihan yksinkertaisesti nyt ylikuormittuneet. Liian monta huolta ja stressiä, ja niistä moni, kuten Ukraina, sellainen, jolle et edes halutessasi voi tehdä mitään. Tieto siitä saa jopa laboratorioissa koe-eläimet lamaantuneen masennuksen valtaan. Opittu avuttomuus tai joku oli sen tilan nimi ja se on tosi tuhoisa. Sanoit hyvin, ettet tiedä, itkeäkö vai nauraa itsellesi. Se on hyvä merkki, pystyt suhtautumaan tilaasi jo vähän etäisyyttä ottaen ja liki ironisoiden. Hyvä kuin kirjoitat tänne, kirjoittamisella on parantavaa voimaa. Saat lisää etäisyyttä tilaasi ja saat sen paremmin haltuun.
Torstain ja perjantain välisenä yönä nukahdin vasta aamulla joskus seitsemän aikaan, kun pelotti niin paljon säteily.
Eilen menin nukkumaan suunnilleen näihin aikoihin ja heräsin seitsemältä.
Uni on ollut katkonaista jo pidemmän aikaa ja vaikeuksia nukahtaa.
Lääkkeet ovat todennäköisesti syy itsetuhoisiin ajatuksiini, koska sellaisia ei ennen lääkityksen aloittamista kovinkaan usein ollut.
Olen sairastunut myös uudelleen bulimiaan harjoittelun aiheuttaman ahdistuksen takia, en keksi muuta tekemistä rankan päivän jälkeen kuin syödä karkkeja ja oksennella.
Olen harjoittelussa koululla ja inhoan lapsia, sain viime keväänä keskenmenon eikä raskaus ollut suunniteltu, ehkäisy petti.
Tämän jälkeen en ole voinut sietää lapsia ollenkaan ja yritän työstää tätä kuvotustani terapiassa, mutta en ole edennyt tarpeeksi pitkälle työskennelläkseni lasten parissa.
Ap
Ei ihme jos ahdistaa, onhan tuossa hirveästi tapahtunut ja varmasti huoli kavereista on nyt suuri.
Yritä vielä soittaa kriisipuhelimeen niin olo helpottuu.
Sinulla on jonkin muu ongelma kuin psykoosi. Läheisriippuvuus ehkä.