Lue keskustelun säännöt.
Miten selviän karmeasta erosta - Ilman mitään varoitusmerkkiä???
19.07.2015 |
En ikinä tiennyt minkään asian koskaan ikinä elämässäni voivan olla näin täyttä tuskaa. En saa kiinni mistään. Kaikki häipyy, palaa mieleen ja taas häviää. En ole nukkunut kolmeen vuorokauteen. Kaiken minkä syön, oksennan ulos.
Mies kertoi kolme pv sitten, että nyt riitti. Kävin hermoille, kuulemma. Olin paha ihminen. Nolla. Kuulemma.
Kaksi tuntia aiemmin hän oli kertonut rakastavansa minua enemmän, kuin ketään muuta koskaan. Kuten viisi kokonaista vuotta läpeensä aiemminkin.
Puff. Kaikki hävisi ilmaan saman tien.
Tämä oli se minun kypsemmän iän ainut rakkaustarinani. Se todellinen. Se ainut todellinen rakkaus. Sekunnissa se rikottiin palasiksi. Nyt makaan palasina lattialla, enkä saa enää elämästä kiinni.
Kommentit (93)
En tiedä kirjoittelenko täällä vain täysin itsekseni nyt, mutta kerron vielä sen, että mies kertoi haluavansa pitää suhteessamme "taukoa". Kysyin tauosta ja mies sanoi naureskellen, että aloitetaan vaikka parillakymmenellä vuodella, tai vähintään kolmella.
Ajatus tuon mittaisesta tauosta tuntuu itsestäni tietysti täysin mahdottomalta, etenkään kun en tiedä onko miehen puheissa mitään järjenhäivääkään. Ei kai ketään voi vuosiksi jäädä odottamaan? Mitä ihmettä voin tietää omasta elämästäni kolmen vuoden kuluttua?
Mutta mies hokee, että "tosirakkaus odottaa kyllä", ja saa minut tuntemaan oloni entistäkin syyllisemmäksi. Onko tämä nyt sitten minun syytäni, jos en jääkään odottamaan? Odottamaan jotain, johon en enää usko voivani luottaa pätkän häivää? Tuntuu, että mies tekee tämän tahallaan, täysin kiusallaan.
Haluaa kuulemma nyt vain "rauhaa". Yritin sanoa, että miksei sitä rauhaa voi olla kahdestaankin. Virhe. Ei vaan kuulemma voi, koska emme sovi toisillemme. No mihinkähän tuo sitten edes vuosien saatossa muuttuisi? Ja minä kun vielä luulin, että elimme ihan onnellista arkea.
T. Etistäkin enemmän päästään sekaisin oleva Ap, joka ei saa ex-miestä päästään pois kuin hetkellisesti. Ja muuten: Ihan kuin mies näillä kaikilla outouksillaan pyrkisi varmistamaan, että hän säilyy mielessäni, kun en ota ristiriitaisista tekemisistään tai sanomisistaan mitään tolkkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minkälaista teidän arkenne oli? Mitä teitte yhdessä? Mistä riitelitte? Minkälaista oli yhteiselonne ennen yllättävää eroa? Oliko mustasukkaisuutta tai pettämistä? Tai jotain sellaista?
Tuo tämänhetkinen tilanne kuulostaa aika oudolta ja miehen sanomiset myös. Ehkä noiden kysymysten kautta voisi ymmärtää miehen reaktioita paremmin. Nyt et lopulta ole kertonut suhteestanne paljoakaan, niin on vaikea kanssasi koittaa asioita ymmärtää.
Sinulle nro 66: Olen ollut 2 krt naimisissa, kyllä, ja luulin tosiaankin, että tämä olisi se viimeinen kerta. Kumpikin meistä halusi vanheta yhdessä.
Edellississä eroissani ei ole ollut niin minkäänmoista draamaa. Kaikki on hoidettu asiallisesti ja rauhallisesti. Aiemman aviomieheni kanssa asuimme eron jälkeen yhdessä vielä 2,5 kk olosuhteiden pakosta, ja vietimme joulunkin siinä samalla ihan mukavasti juhlien yhdessä miehen vanhempien kanssa (kun emme halunneet kertoa vanhemmille murhe-uutista juuri jouluna). Tuon exäni kanssa olemme edelleen mitä parhaimpia ystäviä, ja sama pätee oikeastaan jokaiseen exääni, jonka kanssa suhteemme on ollut yhtä kuukautta pitempiaikainen.
Siinä nyt jälleen taas yksi syy, miksi en ymmärrä tätä nyt tapahtunutta eroa "vihamiehinä". Sen tiedän, että mies puolestaan ei ole väleissä yhdenkään oman exänsä kanssa. Ex-vaimonsa kanssa viettivät yhdessä 10 vuotta, mutta eivät puhu toisilleen vielä tänä päivänäkään mitään.
Sen voin sanoa neuvona kaikille nyt, että jos mies puhuu jo heti alkuun pahaa exästään, kannattaa juosta karkuun!
Niin minunkin olisi pitänyt. Miehen ex kuulemma masentui ja muuttui oudoksi ja mies otti eron yhden isomman riidan jälkeen tuosta noin vain, päättäen 10 v suhteen siihen ja heittäen sekä ex-vaimonsa että poikansa ulos kodistaan. Ex-vaimo oli suhteen loppuaikoina kuulemma varsinainen bitch, mielenhäiriöinen, lähes hullu jne. Mutta minä kun tapasin tuon exän aikanaan, kohtasin varsin fiksun, rauhallisen, järkevän ja analyyttisen naisen, joka ei peitellyt sitä faktaa, että mies oli hänen elämänsä mies ja muita tuskin enää tulisi, mutta että "kaatunutta maitoa on turha enää itkeä". Olisi tietty pitänyt viimeistään silloin herätä...
Ap
en kovin pitkälle ehtiny tätä ketjua lukea, kun tuli mieleen, että ap:n mies kuulostaa pelottavan tutulta, siis käytökseltään. minusta aivan selvä narsisti. ne "suuret tunteet" ovat täyttä feikkiä ja teatteria. narsisti ei oikeasti tunne niitä tunteita, siksi voi hylätä kumppanin aivan kylmästi, ykskaks. totaalinen tunnekylmyys, aivan puskista. puhun täysin omasta kokemuksesta. ap:lle todella paljon voimia.
Melodramaattista kökköä, jossain teinin päiväkirjan ja halvan kioskikirjallisuuden rajamaastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän arkemme oli aika tavanomaista: Paljon haasteellisia töitä molemmilla, mutta hyvä niin: ymmärsimme toisiamme. Kotona osoitimme paljon hellyyttä toisillemme, ja mies oli se tunteitaan vielä avoimemmin esittelevä, kuin minä. Minä puhuin enemmän (niin hyvistä kuin ns. vaikeistakin asioista), mies taas osoitti rakkauttaan enemmän teoilla ja kosketuksella.
Eniten yhteistä aikaa käytimme urheiluun: lenkkeilimme monen tunnin lenkkejä yhdessä. Meitä yhdisti myös rakkaus luontoon ja esim. veneilyyn. Itse en ole mikään tv:n tuijottelija, mutta mieheni iloksi katsoin välillä hänen lemppariohjelmiaan tv:stäkin. Mies halusi katsoa kanssani esim. Runoraati-ohjelman, kun se aikanaan tuli. Aika symppistä. Hän piti minua runojen kaltaisella tavalla taiteellisena ihmisenä.
Pettämisiä ei ollut, mutta mies oli välillä täysin aiheetta mustasukkainen, joskus hyvin absurdillakin tavalla. Mies saattoi olla mustasukkainen jopa työssäni viettämästä ajasta (päivät venyivät töissä välillä yöhön asti), ei kuitenkaan niin pahasti kuin ex-aviomieheni. Välillä mies kertoi olevansa mustasukkainen jopa H:gin keskustalle (jossa olen töissä), jossa kuulemma vietin liikaa aikaa iltaisin, ja se oli häneltä pois.
Yleisin riidanaiheemme taisi olla lopulta juuri se, että mies koki ettei minulla ollut hänelle tarpeeksi aikaa. Tai että hänen ollessaan aamuvirkku, minä olin iltavirkku. Itseäni tuo ei haitannut. JA: jos ikinä varasin esim. kokonaisen päivän aikaa vain meille kahdestaan, saattoi mies jopa ahdistua, kun olisi ollut niin paljon muutakin tekemistä, talo kaipasi kunnostusta, poika huomiota, mies omia harrastuksiaan.
Omasta mielestäni mies pahoitti mielensä ihan liian helposti monasti. Paradoksaalista kyllä: juuri tästä mies on minua nyt eniten syyttänyt - olen kuulemma liian negatiivinen ihminen...
Ap
En tiedä tuosta melodraamasta, ainakaan arjessamme sitä ei pahemmin ollut.
Yli-analyyttinen sen sijaan olen aivan vissisti, etenkin juuri nyt, kun mies jätti kaiken niin levälleen, että tuntuu olevan minun tehtäväni kasata se kaikki jostakin kokoon, jotta saisin tarinallemme edes jonkinmoisen päätöksen, josta voin ottaa jotain tolkkua, kun toinen vain pakenee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Todella paljon voimia sinulle, ap! Veti sanattomaksi nämä sinun kirjoituksesi. Olin itse aikanaan samankaltaisessa tilanteessa (narsisti)ex-mieheni kanssa.
Vaikutat vahvalta ihmiseltä. Yritä nyt keskittyä itseesi ja ennen kaikkea, yritä syödä ja levätä. Viikon päästä tuntuu jo paremmalta, muutaman kuukauden päästä tuntuu vielä paremmalta. Pian huomaat, ettet oikeastaan edes kaipaa tätä miestä rinnallesi. Hän ei ollut arvoisesi. Yhtään vähättelemättä tätä suhdetta, löydät varmasti vielä sen tosirakkauden.
Itke, jos itkettää. Toisilla auttaa ammattiavun hakeminen. Saisitko vaikkapa jotakuta ystävää luoksesi henkiseksi tueksi?
Minä lupaan, ap, että elämäsi muuttuu vielä paremmaksi. Älä murru tähän kohtaan, pysy vahvana. Kaikki järjestyy. <3 todella paljon voimia ja jaksamisia sinulle!!
Et ole sinä nro 70 ensimmäinen narsistista puhuva mieheni yhteydessä. Miehen ex-vaimo mainosti miehen olevan tuota. No, en uskonut, muotisana kun tuntui olevan koko narsisti. Mies käänsi asian niin päin, että exänsä on narsisti ja puhuu siten itsestään.
Miehellä on kuitenkin työkaveri, joka kerran kahden kesken jutellessamme otti esiin sen, että hän pelkää minun joutuvan pelkäksi pelinappulaksi näin vankasti narsistisen miehen vaimona: nayttelijäksi näytelmässä jonka mies elämästämme luo. Tuo herätti jo minuakin, sillä ko. työkaveri on ammatiltaan psykiatri. Mies kuitenkin käänsi tämänkin niin, että "It takes one to know one" ja vihjasi samalla tämän miespuolisen työkaverin voivan olla minusta kiinnostunut. Mutta samallahan mies siis osittain myönsi, että samaa narskupoppoota ovat.
Narsisti-aiheesta kirjoitetut teokset ovat kuitenkin aika hurjia, eikä mies mitään äärisorttia ainakaan ole. Tämä tunnekylmyys ja tunteiden oudot äkilliset vaihtelut sen sijaan sopivat kuvaan äärettömän hyvin, samoin kuin kaikki ihailemiset ja korokkeelle nostamiseni.
Mies heitti itse eilen, että voi olla jollain tapaa persoonallisuushäiriöinen: Asperger, tai osittain narsistinen tms. Että kai nämä oudot reaktiot johtuvat siitä. Siihen päälle kuitenkin vain nauroi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle hurjasti nro 74! Vaikken toivokaan kenenkään kokeneen ikinä samaa, auttaa ihan suunnattomasti tietää, että täältä pääsee ylös! Ja etten ole yksin tämän koko outouden kanssa!
Olin ainakin joskus ennen vahva. Nyt minun tarvitsee vain opetella se taito uudelleen, tai kaivaa se jostain syvältä sisimmästäni uudestaan esiin. Kyllä sen täytyy jossain olla tallessa.
Ap
Tulen vielä myöhemmin paikalle päivittämään tilannetta, mutta nyt yritän saada jotain syötyä. Kunnon hiilihydraattipaukku voisi tuoda sopivan turran olon ja kenties untakin, niin toivon.
Toivon myös, että jo seuraavan kerran tänne palatessani olen vahvemmalla pohjalla omassa elämässäni. Kaikista eniten toivon, ettei mies enää kummittele mielessäni! Tämäkin on nimittäin täysin uusi reaktio: en muista aiempia miehiäni koskaan kaivanneeni näin epätoivoisesti, en oikein koskaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 03:47"]Kiitos sinulle hurjasti nro 74! Vaikken toivokaan kenenkään kokeneen ikinä samaa, auttaa ihan suunnattomasti tietää, että täältä pääsee ylös! Ja etten ole yksin tämän koko outouden kanssa!
Olin ainakin joskus ennen vahva. Nyt minun tarvitsee vain opetella se taito uudelleen, tai kaivaa se jostain syvältä sisimmästäni uudestaan esiin. Kyllä sen täytyy jossain olla tallessa.
Ap
[/quote]
Oikea asenne. Muuta en osaa tähän enää sanoa, kuin että toivon sydämeni pohjasta, että sinä luotat ja uskot parempaan tulevaan. Kuten sanoin, kaikki järjestyy. Anna nyt aikaa itsellesi ja jätä tuo mies omaan arvoonsa. Jos minä, todella herkkä ja haavoittuva ihminen, olen selvinnyt, niin sinäkin selviät. Tiedän sen tunteen, kun aamulla herätessä muistaa taas sen todellisuuden. Mutta siitäkin pääsee yli.
Yritä tehdä jotain mieluista. Tykkäätkö jostakin tvsarjasta? Onko sinulla harrastuksia? Keskitä ajatuksesi niihin. Tee ihan mikä vain tuntuu hyvältä. Käy kävelylenkillä aurinkoisessa säässä ja pistä lempimusiikkiasi soimaan korvanapeista. Pystytkö viettämään aikaa läheistesi kanssa? Tahtoisitko vaikka lähteä pienelle matkalle jonkun läheisen kanssa?
Kirjoituksesi kosketti minua todella. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Olet tärkeä ja aivan mahtava ihminen juuri tuollaisena kuin olet. <3
Anteeksi olemattomat kappalejaot, kirjoitan puhelimella :(
-74
74 täällä vielä kirjoittaa. Suosittelisin lukaisemaan tätä kirjoitusta. Auttoi ainakin minua erotessa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuulostaa pahasti epävakaalta, hyvä, kun pääsit eroon. Kannattaisiko yrittää opetella välillä olemaan yksin ja löytää tasapainoinen elämä, jos kymmeniä eroja olet jo läpikäynyt (vai oliko tämä ap ?).
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 03:48"]
Voimia sulle. Tuttu tunne. Pari päivää ennenö minut jätettiin mies osti minulle kissan pennun, vei leffaan ja ulos syömään, siivosi asunnon, teki kynttilä illallisen, harrastettiin seksiä jne. Sitten kaikki oli yhtäkkiä loppu. En tule ikinä pääsemään siitä yli. Todella kamala olo. Ihan kun sen toinen olisi robotti joka voisi vain nappia painamalla kadottaa kaikki tunteet minua kohtaan.
[/quote]
kyllä sä pääset siitä läpi ja niin pääsee aapeekin.
jos joku tyyppi on pimeä, niin ei siitä toisesta tarvi pimeetä tulla. Opettele näkemään, että olet eri kuin se toinen ihminen ja sen toisen ihmisen typerä toiminta tai ailahteleva toiminta. Eka uskot sen rakkausjuttua ja sit uskot sen ällöjutut? Ei sen toisen ihmisen pidä antaa määrittää sun koko maailmaa. On täällä muitakin ja muutakin.
Määritä itse onneksi. Etsi sitä. Ja sellainen luotettavammin löytyy, jos sen uskaltaa ottaa vastaan.
koeta muistaa sisälläsi ne häät asiat ja toisaalta ole,kiitollinen , että ero tuli. Ole kiitollinen, että se toinen osoittei sen pahuutensa. Ei siinä haluais koko elämäänsä olla. Eihän? Sellaisessa heittelevässä.
jatka omaa elämääsi yksi kokemus rikkaampana. Kyllä sä pärjäät.
ei hullujen jutuille kannata laittaa kaikkea painoa.
.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 03:48"]
Voimia sulle. Tuttu tunne. Pari päivää ennenö minut jätettiin mies osti minulle kissan pennun, vei leffaan ja ulos syömään, siivosi asunnon, teki kynttilä illallisen, harrastettiin seksiä jne. Sitten kaikki oli yhtäkkiä loppu. En tule ikinä pääsemään siitä yli. Todella kamala olo. Ihan kun sen toinen olisi robotti joka voisi vain nappia painamalla kadottaa kaikki tunteet minua kohtaan.
[/quote]
no, kuulostaako ihan normAlilta sun mielestä? Selvästi maanis-depressiivisen . Joki psyyken sairaus jokatapauksessa taustalla.
ei kannata jäädä roikkumaan. Mene eteenpäin. Toi kuulostaa jopa pelottavalta. Joku tasaisempi saattaisi olla luotettavampi.
Projisointia, ja draamaa täynnä tämä ketju.Voikohan ylläpito poistaa tätä?
Ikävuosia on 45. Tämän piti olla se, se johon molemmat uskoimme, luotimme ja annoimme kaikkemme.
Mutta mies ei kuulemma antanutkaan. Oli epäillyt alusta alkaen, etten voisi täyttää hänen ihannettaan. Olla tarpeeksi kaikkea.
Mies sanoi tarvinneensa sittenkin vielä niin paljon älykkäämmän naisen. Naisen, joka ymmärtäisi hänen jokaisen oikkunsa, ilkeilynsä ja kirosanansakin. Tajuaisi, etteivät ne mitään merkinneet. Osaisi ohittaa. Ei olisi "niin nainen".
Ymmärrän. Mutta sitä en ymmärrä, miksi hän valehteli minulle kaikki nämä vuodet. Vielä vähemmän sitä, miksi uskoin.
Kamala tilanne - sitä ei voi kiistää! Tsemppiä sinulle, toivon, että löydät vielä sen auringon elämääsi ja jossain vaiheessa tämä kaikki on vain pienen pieni tuskan murunen, lähes olematon muisto.
No voi hyvänen aika. Olet ollut kahdesti naimisissa ja suhteita siihen päälle. Ei se elämä nyt vaan voi aina olla yhtä draamaa? Onko jokainen ero ollut yhtä myrskyisä? Jos analysoit kaiken tuolla tavalla niin en yhtään kummastele miksei miehillä ole ollut kiire takaisin...