15v itkee koko ajan. Ei ole varmaan enää normaalia?

Tuleva armeija mielessä, varmaan sodanpelkoa, kun tällä viikolla vielä alkanut.

Syyllisyys painaa. On tehnyt jotain tosi pahaa.

Venäjän sotahulluus masentaa monia varsinkin naapurimaissa. Hullua ajatella että me joudumme ehkä kokemaan jopa sodan! Korona on pikkujuttu tämän rinnalla.

Lapsi on elänyt kaksi vuotta pandemian keskellä - ikävuodet 13-15, jolloin kehitys on valtavaa ja nämä vuodet on tosi kriittisiä. No, nyt näyttäis hillittävän, mutta seuraavaa kriisiä pukkaa kun sota kolkuttaa ovella. Lisäski teini-ikäisen henk. koht elämän ongelmat.

Olen niin pahoillani nuorten puolesta, jotka ovat eläneet nuoruusvuotensa 2020-luvulla. Olen itse 27, ja silti tuntuu että pandemian takia vuodet valuu hukkaan ja nyt tulee vielä elämän pilaava sota. Koukkuun vaan.

Voi poikaparka :( toivottavasti kaikki on hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöhuolia?

Vielä vähemmän uskon tähän. Ei taida vielä tytöt kiinnostaa :)

Ap

Ai 15-vuotiaalla ei tytöt kiinnosta? Kyllä niillä kuule piirakat jo mielessä pyörii. Voi ehkä olla ettei sun poika ole päässyt vielä pinpin päälle, mutta ehkä siinä onkin se syy jos kaverit on saaneet ja hän ei.

No ei täällä tyttöjä ole näkynyt. Poikia vain.

Ap

Voihan se silti olla ihastunut johonkin yksipuolisesti

Minunkin poika oli itkuinen.  Koulussa kiusattiin. Oli varmaan masentunutkin sen takia.  Ei pystynyt heti kertomaan asiasta vanhemmille. Kiusaamiseen puututtiin ja ei ole enää itkuinen. Mutta kyllä on avuton olo kun lapsi itkee ja ei vielä syytä tiedä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyys painaa. On tehnyt jotain tosi pahaa.

Tämä mullekin tuli mieleen

Mun luokalla oli koulussa Pirkko joka itki aina. Ihan joka asiasta.

Viime vuonna hänen nimi muuttui Petteriksi.

Kertoi avoimesti et oli lapsuudesta saakka tuntenut olleensa oikeasti poika, ja ei hänellä kuulemma ollut ikinä kehittyny munasarjoja, eli varmaan todellisuudessa joku kehityshäiriö jo sikiövaiheessa.

Nykyisin hän on varsin komea nuori mies.

Jotain on selvästi tapahtunut ja ei uskalla Kertoa mitä. Pyydä et lähettää vaikka tekstiviestillä sulle mitä on sattunut.

Sydänsuruja varmaan.

Se hyvä puoli näissä vaikeissa ajoissa on, että oppii arvostamaan terveyttä ja rauhan aikaa.

Olen miettinyt että nuorien voisi olla nyt helpompi miettiä realistisia tulevaisuuden toiveita. Tyyliin millaista työtä haluaisi tehdä myös kriisien aikana ja millä tavalla asua. Haluaako vaikka asua jossakin maaseudulla mahdollisimman omavaraisesti, ettei tarvitse huolehtia epidemioista ja ruuan pulista tms. kriiseistä. Siitä voisi keskustella nuoren kanssa silloin kun hän on hyvällä tuulella, mitä näistä erikoisista ajoista voi oppia ja millä tavalla vastaaviin ongelmiin tulevaisuudessa voisi varautua omassa elämässään, kun aikuistuu.

Voisiko helpottaa historiasta puhuminen? Kannattaa vaikka katsoa joku maailmansotiin sijoittuva elokuva yhdessä (the Dig, Kuninkaan puhe tai se uusin Churchill-elokuva voisi olla sopiva) tai pohtia nuoren kanssa, millaista omien sukulaisten elämä oli sotien aikaan. Siitä voisi tulla sellaista jatkuvuuden tunnetta ja ymmärrystä mitä aiemmat sukupolvet ovat käyneet läpi. Ennenkin on ollut kulkutauteja ja sotia, mutta kun niistä on selviydytty, elämä on jatkunut. Maailmansodista on myös opittu niin etteivät muut eurooppalaiset valtiot halua siksi lähteä mukaan sotaan Ukrainassa, koska sodan ei haluta leviävän kuten silloin.