Lue keskustelun säännöt.
Nyt minä avaudun teille hyväosaisille! :(
16.07.2015 |
Niin, juuri teille, joilla on:
* Ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa. Sellaisia ystäviä, jotka järjestävät joskus illanistujaisia, tai babyshowereita tai kolmekymppisiä toisille. Sellaisia, joille voi soittaa että hei paistetaan täällä lettuja tulkaa tekin, ja ne tulee. Mielellään.
* Teille, joilla on oma tai sukulaisen tai kumminkaiman kesäpaikka joihin teitä kutsutaan ihan vilpittömästi viettämään aikaan. Sellainen paikka, jossa te saatte saunoa ja uida ja grillata luonnonhelmassa.
* Teille, joilla on hyvät vanhemmat. Ei varmaan tarvitse edes kuvailla, millaiset. Sellaiset normaalit ja hyvät.
Minä täytän kohta 33-vuotta, ja olen melko yksinäinen tässä elämässä. Jos mitään haluan itselleni, saan sen tehdä itse. Yritän ajatella, että vielä joskus tämä kaikki palkitaan ja että voin järjestää elokuisen illalisen oman kesäpaikan pihalla ihmisille, jotka todella haluavat olla osa elämääni. Ennusteiden mukaan elän noin 90 vuotta eikö? Vielä on siis peliaikaa rakentaa tätä elämää, vaikuttaa niihin seikkoihin joihin itse voin vaikuttaa.
Se ei vaan nyt auta, kun on mieli maassa :( Kun on kolmas lapsi mahassa ja kuuntelee kuinka muilla on äidit ja mummit ja kummit mukana raskaudessa. Ei auta, kun selailee Facebookia ylös alas ja katselee muiden mökkikuvia. Ja reissukuvia. (No okei, olen kiitollinen että olemme reissanneet oman perheen kesken kaksi viikkoa Italiassa tänä kesänä). Ei auta, kun soittaa muutamalle ihmisille ja pyytää lenkille tai elokuviin ja saa vastaukseksi sen tutun "oi olis niin ihana, mutta". Kuinkahan monta muttaa minä olen elämäni aikana jo kuullut?
Kommentit (30)
Haluisitko AP vaihtaa osia? Olen mies jolla ei ole edes naista, ei lapsia, eikä yhtään ystävää, ei perhettä. Olen täysin yksin, eikä minusta kukaan kiinnostu. Olisit iloinen, minusta sinä olet se hyväosainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on kymmenen kertaa käyty kylässä vuoden aikana. Se on kyllä paljon. Viimeiseen vuoteen meillä on käynyt 3 vierasta pidempään ja kaksi pikaisesti.
Hanki harrastuksia, joissa ollaan ryhmässä. Saat sosiaalisia kontakteja. Mene vaikka kansalaiopiston ryhmiin.
Muista sekin, että vain harvat ihmiset jaksavat ylläpitää tiiviitä kaverisuhteita, joissa tapaillaan viikoittain kahvilla tms. Huomattavasti suurempi osa ihmisistä näkee kavereita vapaa ajalla harvakseltaan.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:27"]
Ok, mä pyöritän tätä rulettia ihan yksin, sairas lapsi mukana... Ei muakaan mihinkään kutsuta, en tosin jaksa tehdä sitä itsekään.
Sinä voisit aloittaa ja pyytää niitä kaipaamiasi kavereita letulle vielä silti, aikaa on.
[/quote]
Niin ap, sulla on kolmas lapsi tulossa, ja mies siinä mukana... Mutta ymmärrän, että korpeaa, ettei äitisi tai kaverisi kutsu, mutta jos miehes on ns erakko, ni mitä voit vaatia? Sä olet parempiosainen kuin moni muu, sun vanhat harlekiinit vaan antoi ymmärtää elämästä toisin.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:27"]
Ok, mä pyöritän tätä rulettia ihan yksin, sairas lapsi mukana... Ei muakaan mihinkään kutsuta, en tosin jaksa tehdä sitä itsekään.
Sinä voisit aloittaa ja pyytää niitä kaipaamiasi kavereita letulle vielä silti, aikaa on.
[/quote]
Niin ap, sulla on kolmas lapsi tulossa, ja mies siinä mukana... Mutta ymmärrän, että korpeaa, ettei äitisi tai kaverisi kutsu, mutta jos miehes on ns erakko, ni mitä voit vaatia? Sä olet parempiosainen kuin moni muu, sun vanhat harlekiinit vaan antoi ymmärtää elämästä toisin.
[/quote]
Minun vanhat Harlekiinit? Miksi sinä noin katkera? Kyllä minä ymmärrän, että toisilla on asiat toisin ja että moni kaipaa elämäänsä puolisoa ja lapsia, joita minulla taas on. Minulla ei ole tapana lähteä aliarvioimaan tai vähättelemään muiden suruja, sillä jokaisella on taakkansa kannettavana enkä minä voi mitenkään päälle päin niitä nähdä tai niistä tietää (jos jonkun elämä omaan silmään näyttää "täydellistä").
Mutta minä tosiaan pidän hyväosaisina ihmisiä, joilla on lähellään muita ihmisiä. Luotettavia ihmisiä. Enkä minä kaipaa viikottaista näkemistä/yhteydenpitoa, enkä minä kaipaa harkelikiiniromaanimaista elämää (toisaalta en ole niitä koskaan lukenut, että ehkä kaipaankin). Ap
Ymmärrän kyllä ap:ta. Mulla ei ole omaa perhettä, siis miestä ja lapsia. Muutama kaveri on, mutta heidän kanssaan ei ole sellaista, että voisi vain soittaa ja pyytää esim. leffaan tai kahville. Aina pitäisi varata tapaamisaika viikkoja etukäteen, ja aina se olen minä, joka tekee aloitteen. Tuntuuhan se pahalta, vaikka toisaalta olen oppinut viihtymään yksinkin ja löytämään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:37"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:34"]Minä ymmärrän täysin sinua, mutta olen myös kateellinen. Meillä ei ole rahaa todellakaan matkustaa, miehellä ei edes lomaa tänä kesänä. Olen lapsen kanssa 24/7 kotona, prikulleen samat asiat joka päivä. Minä oikeasti luulin, että minulla on ystäviä ja äiti, jota kiinnostaa. Lapsi on nyt noin vuoden ja arviolta heitän, että meillä on vierailtu noin kymmenen kertaa sinä aikana. Mukaanlukien siis vauvan ihastelut. Olen kutsunut kaikkia käymään, olen ehdottanut tapaamisia esim kaupungilla, olen kysynyt voinko/voimmeko itse vierailla. Juuri tänään päätin et luovutan. Päätin etten pidä lapsen yksivuotis synttäreitä, koska olen varma, ettei kukaan tulisi paikalle. Monesti olisin tämän vuoden aikana antanut vaikka molemmat käteni, jos joku olisi edes tullut seuraksi.
[/quote]
Pidä vain synttärit, jää lapselle kuvien muodossa mukava muisto. Ja ei minunkaan miehellä ollut viime kesänä lomaa, vaihtoi työpaikkaa keväällä. Mutta se poiki sitten tämän vuoden matkan, se (ties kuinka mones) lomaton kesä ja paikan vaihto.
Mutta juu, ymmärrän sinua oikein hyvin. Minäkin yritin esikoisen vauvavuotena paljon pitää yhteyttä ihmisiin, mutta se ei riittänyt. Haleja sinne Sinulle :) Ap
[/quote]
Tuota mä juuri mietin itsekin, että jäisi lapselle jokin muisto. Pitää olla ainakin kakku ja muutama lahja. Onneksi meitä on kuitenkin kolme.
Sinä muuten vaikutat hirveän sympaattiselta, sydämelliseltä ja avarakatseiselta. On siis varmaankin muiden tappio, etteivät sinua tapaa.
Kullä me hyväosaiset olemme ihan itse sen ystäväpiirimme luoneet, ei kaverit ole yhtäkkiä putkahtaneet vaan heidän kanssaan on oltu yhteydessä vuosia. Toki on uusiakin ystäviä, mutta heilläkin yhteydenpito on vastavuoroista eli ei kuvitella, että koska on kaveri, saa kutsun meidän mökille. Kyllä siihen ystävyyteen pitää kuulua jotain muuta kuin taloudellista hyväksikäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Koen itseni ihan hyväosaiseksi, vaikka minua ei olekaan kutsuttu vuosiin kenenkään kaverin kotiin, mökeistä puhumattakaan. Sellainen ei ole täällä ikäluokassani (35+) tapana.
Kavereita tavataan silloin kun on aihetta. Ei mitään leffaan menoja jne. teennäisiä pakkotapaamisia.
Ei mulla mitään ystäviä ole, mutta viihdynkin parhaiten miehen ja lapsen kans ja koirien, koska en tykkää bilettää enkä viihdy alkoholin käyttäjien seurassa, se on pelottavaa. Jouduin nuorempana käymää mökillä jos toisellakin, mutta ei se minua erityisemmin ilahduttanut. Kun olin raskaana, en uskaltanut asioistani kertoa edes neuvolantädille, sukulaisista puhumattakaan, ihan vaan menin tietoa keräilemällä ja kun olin valinnut hyvän miehen, joten lapsi on kaikin puolin yhteinen, myös sen hoidon suhteen ja ihan alusta asti. Mitenkäs se suhde jakselee? Koetahan, juniori, järjestää elämäsi kuntoon. Ainakin hommaa tuon lapsen jälkeen viimeistään se ehkäisy, koska sinä olet ylirasittunut.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:29"]
Oikeesti kiukuttelet tuollaisista asioista ja pidät niitä jopa merkittävinä??? :=DDDDDDDDDDDDD
[/quote]
Kyllä pidän ystäviä ja sukulaisia ja heidän läheisyyttään elämässä hyvin tärkeinä asioina. Sitä kun ei ole, sen tärkeyden huomaa. Ap
[/quote]
Ymmärsinkö nyt oikein, että sulla on lapsia? Voisko lapsen/lasten isä/ isät tuoda jotain lisää sun sosiaalisiin kuvioihin?Jos isällä vaikka olisi niitä sukulaisia tai muita, joiden luona voisi kyläillä/mökkeillä?
[/quote]
Lapsilla on sama isä, olemme naimisissa, ja kyllä kyläilemme siellä päin silloin tällöin. Mökkikutsuja ei tule, en tiedä miksi. Mies on erakkoluonne, ehkä siksi? Ap