Mielenterveystoimisto unohti mut näin kesäksi, kiva.

Mistä saat rahaa jos et pysty maksamaan edes julkisen puolen laskuja?

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 17:58"]Apua! Älä sitten ainakaan ala roikkumaan 24/7 av:llä, täällä se mielenterveys ainakin menee. Onko nyt kovin ahdistunut olo? Onko töitä/muuta tekemistä kesäksi? :) [/quote] Ei yhtään mitään, eikä kyllä ole kuntoa tehdäkkään. Päivittäin pakottaudun ulkoilemaan säässä kuin säässä, käymään kaupassa. Jatkuvasti ahdistaa, en etene elämässä. Jokaisesta työpaikasta on tullut potkut mt-ongelmien vuoksi - uni ei tule kun ahdistaa.

[/quote] Hyvä, että jaksat pitää kiinni noista ulkoiluista - uskon, että ihan positiivista vaihtelua ainakin palstailulle. 

Taustastasihan en mitään voi sanoa, mutta yhteiskuntakin luo paljon painetta sille, mitä "täytyy" olla saavuttanut minkäkin ikäisenä ja sekin jo varmasti lisää ahdistusta.. Kun tuntuu, ettei etene mihinkään, eikä ole saavuttanut "tarpeeksi" omaisuutta, kokemusta jne. Ainakin itse nuorena naisena koen murehtivani näitä juttuja vähän liikaakin, vaikka todellisuudessahan elämän ei tarvitse mahtua mihinkään tiettyyn muottiin. Ja on ihan ok ottaa aikaa myös itselleen ja keskittyä siihen, että oma mielenterveys tasaantuu.

Ovatko potkut liittyneet juuri unettomuudesta johtuvaan väsymykseen vai muihin tekijöihin? Onko sinulle ehdotettu kuntouttavaa työtoimintaa?

-4

Joo ei ole mielenterveysongelmaisen osa helppo kesäisin, kun ei ole minään muunakaan vuodenaikana. Tuo poli missä itse käyn on suurimmaksi osaksi kesän ajan kiinni, keskiviikkoisin olisi jotain ryhmäkokoontumisia(???!!!!!). Ymmärrän, että resursseja ei ole, mutta tuollainen on ihan haistapaskaa. Toivottavasti on kuitenkin jollekulle hyötyä.

Oma hoitoni on soittoaikaa soittoajan perään, ehkä kerran kahteen kuukauteen pääsee moikkaamaan sairaanhoitajaa. Ainoa mikä tässä tilanteessa auttaa on se diapam, ja kuten joku aiemmin sanoi, riittää siitä 5 mg:n paketista ehkä kymmeneksi päiväksi. MUTTA ETTEI VAAN TULE RIIPPUVUUTTA! 

Tsemppiä ap, moni meistä tietää millaista on, kun koko elämä tuntuu toivottomalta ja kaikki on sekaisin raha-asioista lähtien. 

Mä olen niin fakkiintunut Suomen mielenterveyspalvelujen tasoon. Yritäppä saada apua kun hädin tuskin pääsee ovesta ulos, rauhoittavia ei saa, ei tutkimuksia jotta saisi diagnoosit kuntoon. Ei ymmärretä yhtään jos toimintakyky ja muisti on heikko jatkuvan ahdistuksen takia. Rauhoittaviakaan en saa, koska niihinhän voi jäädä koukkuun...

Mulla on pää hajoamassa tähän ahdistukseen, joka päivä on jatkuvaa tuskaa. Ei paljoa lämmitä hoitajan kanssa juttelu silloin tällöin, olen alkanut vihaamaan koko ämmää.

Olisiko noista ryhmätapaamisista mitään apua vertaistukena? Lääkkeet ei aina yksinään riitä vaikka hyviä olemassa tietyissä tilanteissa.Voisitko aluksi olla vaikka kuuntelulinjalla tapaamisissa? Apu ei ehkä ole suoraan sitä mitä odotat ,mutta olisi edes jotakin.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 18:28"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 18:25"]Miksi valtion pitäisi maksaa hoidot? [/quote] Koska tämä on hyvinvointivaltio. Älä huoli, en minä saa hoitoa. Ehkä kuolen pian niin säästyy pitkä penni, sunkin verorahat menee paljon tärkeämpiin kohteisiin.

[/quote]

Asiassa on sellainenkin puoli, että oikestaan aapeen pitäisi olla oikeutettu vahingonkorvaukseen valtiolta. Meillä kun on päätetty yksilönvapauden nimeen tukea ihmisten oikeutta hylätä omat lapsensa uutta onnea etsiessään, ja on vielä päätetty olla paheksumatta suuremmin, kun joku sitä oikeutta käyttää. Minusta sellainen on ihan helvetin väärin. On varmasti ollut tiedossa jo etukäteen, että kun lapsista tehdään tuhkimoita tietentahtoen ja vaikka molemmat vanhemmat ovat elossa, niin ne lapset silloin uhrataan. Joku onnekas tai vahva selviytyy, mutta aiheutetusta kärsimyksestä ei piittaa kukaan.

Muutaman vuosikymmenen kuluttua tästä asiasta varmasti puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Nyt ollaan vielä vaiheessa, jossa kipu ei ole jalostunut jaetuksi tietoisuudeksi, ja aapee maksaa kovaa hintaa yksinäisyydentunteestaan tajuamatta, ettei hän ole lainkaan ainoa, eikä kysymys ole hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan. Et sinä mt-toimistoa tarvitsisi, vaan hylättyjen lasten yhdistystä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 18:21"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 18:17"]Mulla sama tilanne paitsi en saanut rauhoittaviakaan lisää. Ei tässä maassa saa kunnon hoitoa ilman rahaa
[/quote]

Eipä ne rauhoittavatkaan mihinkään riitä - lääkärin mielestä diapam 5mg 10mg riittää hyvin kolmeksi kuukaudeksi. Mulle se tarkoittaa 10kpl hyviä yöunia/hyviä päiviä - tai no muutamaa hyvää tuntia.
Lähinnä nukkumiseen käytän, muuta kun en saa koska "syntyy riippuvuus jos käyttää usein" - unettomuus se vasta hyvää tekee psyykkeelle. :(
[/quote]

Siis mikä pakkauskoko? Itselleni kirjoitetaan 5 mg Diapam 3xC, tarvittaessa otan.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 19:35"]

Voi voi, kyllä nyt on heitteillejätetty. Masentaako kun on teddykarhu hukassa? Voi kyynel.

[/quote]

No sinullapa huonosti menee, kun et yhtään vahvempaa edes uskalla kadehtia.

Nähtävästi ei ap. ole ainoa hoidon tarpeessa oleva tässä ketjussa.

nro 34 ja 36 ovat vielä vaikeampia tapauksia.

Itsekin mietin joka päivä kuolemaa ja itken solkenaan. Asiat on solmussa ja ei enää jaksa. Onneksi en kuitenkaan ole tuollainen paskatunkio kuin nuo 34 ja 36.

49:ltä erittäin hyvät toimintaohjeet :)

Uupuneet ja ahdistuneet: muistakaa vielä, että asioita kannattaa alkaa hoitaa yksi kerrallaan. Kaikkea ei tarvitse edes yrittää mahduttaa samaan päivään tai samalle viikollekaan.

Höppö