nkohan mulla ikä tehnyt tehtävänsä vai mit on tapahtunut?
Mitäköhän mulle on tapahtunut? Yhtäkkiä näen kaikki asiat selvääkin selvemmin: keskustelen hetken jonkun ihmisen kanssa, alan pian nähdä hänen tarkoitusperänsä. Katselen ihmismassaa, näen keiden välillä on yhteys ja ketkä ovat toisilleen ilmaa. Luen ihmisiä lähes kuin avointa kirjaa, aivan kuin heidän päänsä yläpuolella olisi puhekupla.
Mitä tämä on?
Kommentit (39)
No ei häiritse. Kyllä mulla on omien asioiden miettimisessä ja hoitamisessa ihan riittävästi. Pohdin vain, että mitä mulle on tapahtunut kun nyt havaitsen ja yhdistelen asioita ihan eri tavalla kuin ennen. Tämä ei häiritse elämääni millään tavalla, pikemminkin tuo lisää mielenkiintoa ympäristöäni kohtaan. Olen myös opetellut kuuntelemaan ihmisiä sen sijaan, että kommentoisin kaikkeen jotakin. Silloin voi oppia toisesta ihmisestä paljon!
Korostaisin, että en tuomitse ketään vaan yksinkertaisesti havaitsen asiat neutraalilla tavalla.
Mä taas mietin sellaista, että kumpi on enemmän sekaisin: se, kuka miettii aloittajan tavoin asioita vai se, joka muutaman rivin perustella on antamassa skitsofreniadiagnoosia?
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:54"]Mä taas mietin sellaista, että kumpi on enemmän sekaisin: se, kuka miettii aloittajan tavoin asioita vai se, joka muutaman rivin perustella on antamassa skitsofreniadiagnoosia?
[/quote]
Eihän kukaan ollut tässä mitään diagnoosia antamassa??
Iän myötä yleinen vokaalivaje sekä ikänäkö toisinpäin.
T. lääkäri
Luulen, että aloittaja on ennen ollut hyvä keskittymään omiin asioihinsa ja nyt persoonallisuudesta on tullut läpipäästävämpi. Minulle kävi noin ensimmäisen raskauden ja synnytyksen aikoihin. Olin väsynyt ja hormonihuuruinen ja kykyni sulkea pois kaikenlaisia virikkeitä huononi. Tämä oli hieman häiritsevää toisinaan, koska olen introvertti ja kuormitun muiden ihmisten asioista, prosessoitavaa ikään kuin tulvii liikaa mielen sisään. Ja olen aina ollut taipuvainen ajattelemaan hieman liikaa. Hyviäkin puolia oli: nuorena kärsityt dissosiaatioon viittaavat oireet häipyivät lopullisesti (eiväthän ne hullua kenestäkään tee, mutta häiritsevät).
Lisäksi alkavan psykoosin oireet, jos ne haluaa tulkita noin, eivät tee kenestäkään mielisairasta. Ihan hyvin voi käydä niin, että mieleen pyrkivä mielikuvatauhka tulee nätisti integroitua osaksi tietoista ajattelua. Skitsofreenikoilla niin ei valitettavasti käy, vaan mielikuvat korvaavat todellisuuden, ja monet heistäkin voivat tulla kuntoon.
Tarkoitin sanoa, että eipäs nyt liian kevyin perustein tehdä muista palstalaisista mielisairaita. Monet nyt taisivat loukkaantua, koska onhan se ajatuksena epämiellyttävää, että joku reagoi kovin herkästi toisten pieniin tahattomiin viesteihin.
Sitä, onko ap:lle puhkeamassa (/jo puhjennut) psykoosi, ei pysty muutaman viestin perusteella määrittelemään. Sen sijaan olen itse hoitanut lukuisia samalla tavoin ajattelevia psykoosipotilaita psykiatrisella osastolla.
T. sh
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:13"]Luulen, että aloittaja on ennen ollut hyvä keskittymään omiin asioihinsa ja nyt persoonallisuudesta on tullut läpipäästävämpi. Minulle kävi noin ensimmäisen raskauden ja synnytyksen aikoihin. Olin väsynyt ja hormonihuuruinen ja kykyni sulkea pois kaikenlaisia virikkeitä huononi. Tämä oli hieman häiritsevää toisinaan, koska olen introvertti ja kuormitun muiden ihmisten asioista, prosessoitavaa ikään kuin tulvii liikaa mielen sisään. Ja olen aina ollut taipuvainen ajattelemaan hieman liikaa. Hyviäkin puolia oli: nuorena kärsityt dissosiaatioon viittaavat oireet häipyivät lopullisesti (eiväthän ne hullua kenestäkään tee, mutta häiritsevät).
Lisäksi alkavan psykoosin oireet, jos ne haluaa tulkita noin, eivät tee kenestäkään mielisairasta. Ihan hyvin voi käydä niin, että mieleen pyrkivä mielikuvatauhka tulee nätisti integroitua osaksi tietoista ajattelua. Skitsofreenikoilla niin ei valitettavasti käy, vaan mielikuvat korvaavat todellisuuden, ja monet heistäkin voivat tulla kuntoon.
Tarkoitin sanoa, että eipäs nyt liian kevyin perustein tehdä muista palstalaisista mielisairaita. Monet nyt taisivat loukkaantua, koska onhan se ajatuksena epämiellyttävää, että joku reagoi kovin herkästi toisten pieniin tahattomiin viesteihin.
[/quote]
Hyvä viesti. Mutta ei ne mielenterveysongelmat ole edes mitenkään hävettäviä ja nehän on ihan ohimeneviä usein. Mielisairas-termi on kyllä ikävä ja antaa pelottavan kuvan nuista asioista.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:13"]
Luulen, että aloittaja on ennen ollut hyvä keskittymään omiin asioihinsa ja nyt persoonallisuudesta on tullut läpipäästävämpi. Minulle kävi noin ensimmäisen raskauden ja synnytyksen aikoihin. Olin väsynyt ja hormonihuuruinen ja kykyni sulkea pois kaikenlaisia virikkeitä huononi. Tämä oli hieman häiritsevää toisinaan, koska olen introvertti ja kuormitun muiden ihmisten asioista, prosessoitavaa ikään kuin tulvii liikaa mielen sisään. Ja olen aina ollut taipuvainen ajattelemaan hieman liikaa. Hyviäkin puolia oli: nuorena kärsityt dissosiaatioon viittaavat oireet häipyivät lopullisesti (eiväthän ne hullua kenestäkään tee, mutta häiritsevät).
Lisäksi alkavan psykoosin oireet, jos ne haluaa tulkita noin, eivät tee kenestäkään mielisairasta. Ihan hyvin voi käydä niin, että mieleen pyrkivä mielikuvatauhka tulee nätisti integroitua osaksi tietoista ajattelua. Skitsofreenikoilla niin ei valitettavasti käy, vaan mielikuvat korvaavat todellisuuden, ja monet heistäkin voivat tulla kuntoon.
Tarkoitin sanoa, että eipäs nyt liian kevyin perustein tehdä muista palstalaisista mielisairaita. Monet nyt taisivat loukkaantua, koska onhan se ajatuksena epämiellyttävää, että joku reagoi kovin herkästi toisten pieniin tahattomiin viesteihin.
[/quote]
Asiallinen viesti. Tulee myös mieleen huonoitsetuntoinen ihminen joka ajattelee paljon muita ja heidän tarkoituksiaan.
Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen tuskin pystyisi neutraaliin havainnointiin. En pyri lukemaan muita ihmisiä miellyttääkseni heitä. Totean vain itselleni että tuo käyttäytyy noin siitä ja siitä syystä.
Hei ap. Minulle on käynyt samalla lailla. Minusta se liittyy ihmisenä kasvamiseen ja elämänkokemuksen karttumiseen. Osaa ennakoida asioita paremmin ja osaa arvioida paremmin muiden motiiveja. On myös herkempi huomaamaan toisen ihmisen lähettämät viestit omasta voinnistaan, kun on enemmän keskittynyt hänen olemukseensa, ilmeisiinsä jne.
Itselleni kävi näin, kun iän ja kokemusten myötä olen alkanut keskittyä vähemmän itseeni ja enemmän muihin. Ihmiset viestivät itsestään valtavasti, se on meidän tärkein lajuominaisuutemme, eikä siinä ole mitään yliluonnollista että pystyy arvioimaan toisen ihmisen vireystason, tunneilmapiirin, tempperamentin, tai sen millä aisteilla hän pääsääntöisesti aistii ja jäsentää maailmaa (näkö, kuulo, liike jne).
Minusta tämä on myönteinen muutos, mutta samalla hävettää kuinka vähän olen ennen osannut lukea toisia ihmisiä. Ihan tällainen pieni juttu, että en ole osannut lukea ihmsiten kasvoilta väsymyksen tai kivun merkkejä, ja olen tulkinnut niistä johtuvaa lyhytpinnaista tai ärtynyttä käytöstä ihan väärin, ja välttänyt näitä ihmisiä ja kokenut heidät hankalaksi. Nykyään, kun näen että ihmisellä on hankalaa, tarjoan myötätuntoa ja kontaktia. Ja kappas vaan, elämä on paljon helpompaa.
Koska minun taitoni toisten ihmisten lukemisessa on olleet niin huonot, niin tämä on oikeastaan riemastuttavaa, yhtäkkiä toiset ihmiset ja koko ympäristö on tulleet todella mielenkiintoiseksi. Esimerkiksi katsoin tässä yksi päivä vierestä bigoa pelaavia ihmisiä ja mietin miksi eräs heistä on niin hartiat jännittyneinä (istui selin minuun). Mietin onko hänellä huono päivä tai huono olla, ja sitten tajusin, että hitto vie, tää tyyppi taitaa olla voittamassa ja nyt sitä jännittää niin että se meinaa tikahtua. Niinhän sieltä räpsähti bingo sit hänelle. Tällaisia pieniä asioita on hauska tarkkailla. Ennen näin vain ryhmän ihmisiä, nyt näen ryhmän persoonia ilmentämässä sitä omaa sisäistä maailmaansa.
Joo, mielenterveysongelmilla tosiaan on aivan turhan negatiivinen leima. Tuo ilmaisu mielisairas kuulostaa tosiaan kamalalta. Eikä esimerkiksi skitsofrenia kai nykykäsityksen mukaan ole edes mielen vaan aivojen sairaus.
Haluaisi lisätä, että tuollainen mielentila, että "tuntosarvet" ovat kovasti höröllään näkyy ilmeisesti päällekinpäin. Muistan, kuinka minulle joskus parin päivän sisään kolme ihmistä totesi, että "olin lukenut heidän ajatuksensa". Minusta on turhaa korostaa liiaksi herkäksi äityneen ihmisen "harhaisuutta". Voimakkaita mielikuvia on tutkittu sen vuoksi skitsofreenikoilla, että ne ovat heillä niin hyvin esillä, mutta aivan samantyyppisiä teemoja tulee mieleen terveemmilläkin, varsinkin luovilla ihmisillä. Jos ne kovasti pyörivät mielessä, voi niitä käsitellä vaikka lukemalla kaunokirjallisuutta tai nauttimalla taiteesta.
-31
Ihmisen itse asiassa kuuluu olla hyvin herkkä muiden tarpeille. Tiedän esimerkiksi runsaasti äitejä, jotka vastasyntyneen tai hyvin pienen vauvan äitinä tiesivät ilman itkuhälytintäkin, milloin lapsi oli herännyt päiväuniltaan ulkona vaunuissa. Ja pienissä yhteisöissä, joissa ihmisen kuuluisi luontaisesti elää, ollaan tiedetty toisista kaikki heti, menkatkin on olleet kaikilla naisilla yhtä aikaa, ja koko identiteetti on ollut yhteisöllinen.
Koska elämmme nykyään niin isoissa yhteisöissä, meidän on omaa energiaamme säästääksemme suljettava pois iso osa muiden ihmisten lähettämistä viesteistä. Muuten ylikuormittuu ja uupuu.
36: kiitos :) Osaisinpa ilmaisemaan itseään yhtä hyvin kuin sinä. Tuo bingoesimerkki on loistava: noin käy minullekin usein! Tapahtumat eivät siis välttämättä koske minua tai en itse ole niihin osallisena!
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:01"]
36: kiitos :) Osaisinpa ilmaisemaan itseään yhtä hyvin kuin sinä. Tuo bingoesimerkki on loistava: noin käy minullekin usein! Tapahtumat eivät siis välttämättä koske minua tai en itse ole niihin osallisena!
[/quote]
Ole hyvä. Ja tiedätkö, tää aloitus suorastaan pelasti mun päivän, koska juuri eilen mietin ihan samaa. Esimerkiksi ihmissuhteet on nykyään niin helppoja. Näen ihmisen, arvioin hänen vointinsa ja mietin mitä tarpeita hänellä on tällä hetkellä elämässä ja tässä tilanteessa. Sitten mietin miten minä voin antaa hänelle jotain mitä hän tarvitsee, siinä vuorovaikutuksessa mitä meillä on. Koska itselläni on asiat niin hyvin, koen että voin aidosti antaakin toiselle huomiota ja empatiaa ja tukea, ja silti olla tasavertaisessa vuorovaikutuksessa, niin että saan siitä itsekin mielihyvää tai tunteen siitä että se on mielekästä. Ennen koin että tein jonkun hirveän hyvän teon jos kuuntelin toista enemmän kuin mitä itse olin äänessä ja minusta tuntui etten silloin oikein saanut siitä itse mitään. Nykyään koen, että puhe on vaan pieni osa onnistunutta vuorovaikutusta. Se on oikeastaan energiaa, mitä siinä vältetään. Ja kun tajuaa, että on itse aika simppeli otus, elämä ylipäänsä on niin yksinkertaisen ennustettavaa. Näin minä toimin. Näin voin huonosti, näin voin hyvin. Sitä ei tarvitse enää miettiä, ja voi keskittyä muuhun ympärillään.
36
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:56"]Siis täh, psykoosi?! Haloo, et voi sanoa noin kun et ole minua ikinä nähnytkään. En nyt tarkoita mitään kuvitelmia vaan näen hyvin, miksi ihminen käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Se ei todellakaan ole psykoottista! [/quote] Saatoin käsittää väärin, mutta oikeasti, tuollainen ehkä yli menevä ihmisten (itsensä ja/tai muiden) käytösten tarkkailu ja analysointi liittyy psykoottisuuteen.
[/quote]Kieltääkö ap totuuden? Muiden mielestä ap:n kirjoitus oli mt-ongelmaisen tekstiä, itse hän ei sitä luonnollisesti huomaa.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:58"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:51"]
Mulla on ollut myös tuon tapaista. Kuulostaa alkavalta psykoosilta. Oletko ollut pahasti masentunut stressaantunut tms. ? Voi alkaa mennä psykoosin puolelle. Skitsofreniaankin kuuluu tuon tyylisiä juttuja.
[/quote]Tämä tuli minullekin ensimmäiseksi mieleen. Tuskinpa siis olet ihmiskunnalle mikään riemuvoitto tuntemuksiesi kanssa ja nyt kannattaisi hakeutua hoitoon kun kerran vielä olet edes suurinpiirtein järjissäsi. Oletko miettinyt mitä tuin jälkeen tulee ja miten pystyt tuntemuksiesi kanssa jatkossa elämään niin kuin normaalien ihmisten oletetaan elävän?
[/quote]
Mulla oli siis myös juuri tuollaista, että kuvittelin olevani jotenkin erityisen lahjakas lukemaan ihmisiä ja aistimaan ihmisten tunteita ja ajatuksia minusta yms. Oikeasti olenkin kova tarkkailemaan ihmisten käytöstä, mutta mulla tuo oli jo psykoottisuutta ja maanisuutta.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:06"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:56"]Siis täh, psykoosi?! Haloo, et voi sanoa noin kun et ole minua ikinä nähnytkään. En nyt tarkoita mitään kuvitelmia vaan näen hyvin, miksi ihminen käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Se ei todellakaan ole psykoottista! [/quote] Saatoin käsittää väärin, mutta oikeasti, tuollainen ehkä yli menevä ihmisten (itsensä ja/tai muiden) käytösten tarkkailu ja analysointi liittyy psykoottisuuteen.
[/quote]Kieltääkö ap totuuden? Muiden mielestä ap:n kirjoitus oli mt-ongelmaisen tekstiä, itse hän ei sitä luonnollisesti huomaa.
[/quote]
No ei olla liian hyökkääviä kuitenkaan. Voihan olla myös, että aloitus käsitettiin väärin.
Psykoosiinhan kuuluu todellisuudentunteen katoaminen, aistiharhat ym. Ei tuo nyt siltä kuulosta. Enemmän ahdistukselta ja stressiltä.
Mutta sinuna hakeutuisin juttelemaan noista asioista jos tuo asia häiritsee sun elämää.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:06"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:58"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:51"]
Mulla on ollut myös tuon tapaista. Kuulostaa alkavalta psykoosilta. Oletko ollut pahasti masentunut stressaantunut tms. ? Voi alkaa mennä psykoosin puolelle. Skitsofreniaankin kuuluu tuon tyylisiä juttuja.
[/quote]Tämä tuli minullekin ensimmäiseksi mieleen. Tuskinpa siis olet ihmiskunnalle mikään riemuvoitto tuntemuksiesi kanssa ja nyt kannattaisi hakeutua hoitoon kun kerran vielä olet edes suurinpiirtein järjissäsi. Oletko miettinyt mitä tuin jälkeen tulee ja miten pystyt tuntemuksiesi kanssa jatkossa elämään niin kuin normaalien ihmisten oletetaan elävän?
[/quote]
Mulla oli siis myös juuri tuollaista, että kuvittelin olevani jotenkin erityisen lahjakas lukemaan ihmisiä ja aistimaan ihmisten tunteita ja ajatuksia minusta yms. Oikeasti olenkin kova tarkkailemaan ihmisten käytöstä, mutta mulla tuo oli jo psykoottisuutta ja maanisuutta.
[/quote]
Todellisuudentaju säilyi mulla kuitenkin koko ajan.
[/quote]
Korjaan, että tiedostin siis silloinkin, että tämä mun "erityislahjakkuus" ei luultavasti ole edes totta. Eli todellisuudentaju ja järjellinen kyky kyseenalaistaa asioita säilyi koko ajan.