Apua puolison alkoholiongelmaan!

Itse kävin depressiohoitajalla. Nyt jo erottu, turhaan meni nekin vuodatukset, pitkitti vain tuskaa

Ap:lle ja kaltaisilleen alkoholistin läheisille: lopettakaa se mahdollistaminen. Juoppo ei meinaakaan lopettaa ennen kuin kaikki ympäriltä on hävinnyt - vasta silloin hän on risteyksessä, josta toinen on hoito/raitistuminen ja toinen rapajuoppous eli lopun ikää katuojassa juominen. Itse olisin säästynyt paljolta jos tämän olisin tajunnut vuosia sitten.

Toisekseen, juomattomuus on eri asia kuin raittius. Se, että käskee ukon olla juomatta ja tämä tottelee, ei alkoholistille ole edes askel kohti raitistumista - ilman hoitoa tilanne voi pahimmillaan mennä siihen, että hän kuivahumalassaan lahtaa koko perheen tai tekee jotain muuta hullua.

Alkoholismi on sairaus. En tiedä mikä lähihoitaja sieltä nyt oikein huutelee juopoista, mutta suosittelen ottamaan asioista selvää ennen kuin alkaa paasata ilman parempaa tietoa. Sairautta ei hoideta hyysäämällä, hyssyttelemällä tai antamalla aina vaan uusia alkuja - eikä varsinkaan lääkkeillä. Ja tästä päästäänkin siihen, miksi alkoholismihoitojen tulokset ovat Suomessa niin säälittävän huonoja.

Millaista hoitoa sitten pitäisi hakea miehelle joka voi olla kuukaudenkin juomatta mutta rahan mahdollistamana juo joka kerta?

Kyllä se alkoholismi sairaus on, ja sitä pitää hoitaa. Mutta ei se hoito ole mitään päänsilittämistä, vaan vakavaa keskustelua, tunteiden kokemista ja käsittelyä selvinpäin, ja ennenkaikkea vastuun siirtämistä takaisin juojalle itselleen. Tee ap nyt ihan ensiksi itsellesi selväksi, ettet ole miehen juomisesta vastuussa. Älä peittele ja paikkaile hänen tekemisiään, toisinsanoen, lakkaa pelastamasta häntä pinteistä, joihin juominen johtaa, anna hänen itse luovia miten parhaiten taitaa. Kun joku kysyy, ole rehellinen, kuten olet jo alkanut ollakin. Itsellesi voit hakea apua A-klinikalta, siellä osataan hoitaa myös läheisiä, tai psykiatrian polklinikalta. Ei se ole ajanhukkaa, vaan antaa mahdollisuuden selvitellä ajatuksiaan, kävi lpulta miten kävi. Ala myös elä lasten kanssa omaa elämääsi, toteutasuunnitelmat heidän kanssaan, huolimatta miehen juomisesta. Helppoa se ei tule olemaan, eikä välttämättä pitkänkään ajan jälkeen saa miestä heräämään hoidontarpeeseensa, mutta sinulla on itselläsi vahvempi olo ja jotain pohjaa mihin lähteä jos päädyt eroamaan. Voimia!!

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 07:04"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 01:04"]Ollaan oltu 15 vuotta yhdessä. Ei mies silloin ollut juoppo. Vaan siitä on vuosien varrella tullut sellainen. Ap [/quote]Ja miksköhän? Pitäskö sunkin kattoa vähän peiliin?

[/quote] Ohis: ainahan vika ja syy juomiseen on kaikkialla muualla ja muissa paitsi juojassa itsessään, hän on vain olosuhteiden Uhri ja hänen täytyy juoda koska akka nalkuttaa / on liian hiljainen / sataa / paistaa / on liikaa töitä / ei ole töitä / on mukavaa / on tylsää / on iloa / on surua / on kevät / kesä / syksy / talvi.

[/quote]

Alkoholistin ex-vaimona olen samaa mieltä. Ensin piti juoda koska oli niin kivaa, kavereiden kanssa, tai alkoi loma, tai sai renkaat vaihdettua. Kivat juomiset lähti käsistä niin että koko viikonloppu meni, mutta kun oli niin kivaa. Älä ämmä nalkuta, täytyy mullakin kivaa olla. Sitten kun akka lakkasi nalkuttamasta niin piti juoda kun ei vaimo ymmärrä. Vappuna pitää juoda. Juhannuksena pitää juoda. Häissä ja synttäreillä ja jouluna ja uutena vuonna pitää juoda. Sitten siinä välillä pitää ottaa saunakaljaa, sitten ottaa taksi terassille, mennä kavereille ja vetää siellä aamuviiteen kunnes sammuu, kömpiä kotiin sunnuntai-iltapäivänä viiden aikaan että alkaisi toipua työviikkoon. Maanantaiaamuna pitää pyytää vaimolta kyyti kun illalla piti ottaa vielä loiventavaa perheen mentyä nukkumaan, eikä ole ajokunnossa.

Kävin itse vuoden al-anonissa mutta kukaan ei puhunut minulle sanaakaan muuta kuin sen minuutin jolloin sain taas kertoa tarinaani. Minun piti kertoa piirissä omaa tarinaani täysin ventovieraille ihmisille jotka minusta nälvivät ongelmilleni sanoen että miksi et ota lapsia mukaan ja vietä aikaa kodin ulkopuolella ettei tarvitse kattoa juoppoa. Loppuaikoina en puhunut enää piirissä ja sitten häivyin. Vaihdoin ryhmää kolmesti ja aina sama juttu. Uudet tunkeutujat savustetaan pihalle.

Melkein 20 vuotta yritin liitossa joka lopulta päättyi siihen alkoholiin. Merkit oli selvät jo silloin nuorena yhteen mennessä, mutta nuoruuttani en sitä tajunnut silloin. Kaikki kaverithan vähän biletti, tämä yksi, minun kulta sitten aina vaan veti överiksi mutta meitähän on moneen junaan. Se ei ollut itselle niin rankkaa aluksi, kun ei ollut lapsia. Keksin vain muuta tekemistä kun hän oli krapuloissa. Lasten tultua tilanne kävi rankaksi, kun taapero herää kuudelta ja mies iltapäivällä kahdeta. Siinä vaiheessa hän oli alkanut juoda myös arki-iltaisin kun me muut olimme nukkumassa.

Kaksi kertaa hän "lopetti" , koska olin sanonut että tästä ei tule mitään ja meidän on parempi erota. Kummallakin kerralla olin onnellinen kun hän "raitistui" ja uskoin ja rakastin. Kunnes taas puolen vuoden - vuoden päästä se taas alkoi. Kolmanteen kertaan sinnittelin tosi kauan, kriisipuhelinten ja terapeutin ja ties minkä voimin, kunnes omat voimat loppuivat. Yksi sunnuntaiaamu lähdin ja se oli siinä. Ymmärsin että millään mitä teen ei ole hänen juomiseensa merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:18"]Ap:lle ja kaltaisilleen alkoholistin läheisille: lopettakaa se mahdollistaminen. Juoppo ei meinaakaan lopettaa ennen kuin kaikki ympäriltä on hävinnyt - vasta silloin hän on risteyksessä, josta toinen on hoito/raitistuminen ja toinen rapajuoppous eli lopun ikää katuojassa juominen. Itse olisin säästynyt paljolta jos tämän olisin tajunnut vuosia sitten.

Toisekseen, juomattomuus on eri asia kuin raittius. Se, että käskee ukon olla juomatta ja tämä tottelee, ei alkoholistille ole edes askel kohti raitistumista - ilman hoitoa tilanne voi pahimmillaan mennä siihen, että hän kuivahumalassaan lahtaa koko perheen tai tekee jotain muuta hullua.

Alkoholismi on sairaus. En tiedä mikä lähihoitaja sieltä nyt oikein huutelee juopoista, mutta suosittelen ottamaan asioista selvää ennen kuin alkaa paasata ilman parempaa tietoa. Sairautta ei hoideta hyysäämällä, hyssyttelemällä tai antamalla aina vaan uusia alkuja - eikä varsinkaan lääkkeillä. Ja tästä päästäänkin siihen, miksi alkoholismihoitojen tulokset ovat Suomessa niin säälittävän huonoja.
[/quote]

Mitä lähihoitajan huutelua mahdat tarkoittaa?

Sitä minäkin mietin että onko se pelkkää ajan tuhlausta? Olisiko helpompaa vain erota ja sen jälkeen hakea apua jos tarvitsee? Kokemuksia? Ap

Hei meillä sama tilanne! Vertaistuki olisi ihanaa. :)

Sos-puhelin päivystää ja voi auttaa kriisitilanteessa eteenpäin. A-alnon ( tai jotain sinnepäin, alkoholistien läheisten aa-kerhon muoto) auttaa miettimään mitä elämältään haluaa. Ihan tavallinen keskusteluterapiakin auttaa miettimään vaihtoehtoja.

Eikö miehelle maistu, vai mikä on ongelma?

Minulla on yksi ystäväpari jotka tietävät todellisen tilanteen. Muut eivät. Mutta olen pikkuhiljaa alkanut vähentämään näitä valkoisia valheita. Viimeski kun anoppi tuli muutaman muun sukulaisen kanssa käymään ja ukko makasi sängyssä niin sanoin suoraan että sillä on krapula. Käynti oli ennalta sovittu joten en jaksanut huijata. Yleensä mies livistää jonnekin juomaan jos tietää jonkun tulevan. Ap

Www.paihdelinkki.fi kotikanava kannattaa lukea

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 00:40"]Minulla on yksi ystäväpari jotka tietävät todellisen tilanteen. Muut eivät. Mutta olen pikkuhiljaa alkanut vähentämään näitä valkoisia valheita. Viimeski kun anoppi tuli muutaman muun sukulaisen kanssa käymään ja ukko makasi sängyssä niin sanoin suoraan että sillä on krapula. Käynti oli ennalta sovittu joten en jaksanut huijata. Yleensä mies livistää jonnekin juomaan jos tietää jonkun tulevan. Ap
[/quote]

Meillä suku jo tietää tästä. Nyt mies ollut viikon selvinpäin koska rahat loppu.. Kun taas rahaa tulee niin sen tietää mitä tapahtuu vaikka aina muuta lupaa. En oikein tiedä mitä tehdä?!
4

Kiitos 8. Pitääpä vilkaista tuota sivua. Ap

Parhaimman avun saat tietenkin täältä lukuisien av palstalääkäreiden, psykologien, terapeuttien ja ex alkoholistien kertomana!

Meilläkin rahat tiukilla mutta olen oppinut jemmaamaan sen verran että saan ruokaa lapsille ja bensaa autoon. Eli hänellä ei ole rahaa juoda mutta mutta..kun on kavereita niin voi lainata. En tiedä paljonka on maanantaina lainannut mutta tänään kuulemma 50 euroa. Juo arkisin vaikka aamulla töihin ja viikonloput juo aamusta iltaan. Nyt lomaviikko niin juonut viime viikon perjantaista asti aamusta iltaan. Ap

Mitä varten te edes aloitatte suhteen tuollasten juoppojen kanssa ja vielä menette lisääntymäänkin! En vaan tajua....

Ja num.11 luulen oikeesti että sen parhaan avun voi hyvinkin saada juuri siltä ex-alkoholistilta. Kuka muukaan siitä tilanteesta paremmin tietäis?