Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hei kissaihmiset! Pelkäättekö?
15.07.2015 |
Pelkäättekö päivittäin, että kissalle tapahtuu jotain? Sairastuu, livahtaa ulos ja eksyy tai vastaavaa? Minä pelkään joka päivä. Näen myös painajaisia, missä kissani kärsii tai muut ihmiset ottavat sen pois minulta. En ole ollut kissastani enempää kuin yhden yön erossa ja silloinkin mietin jatkuvasti, onkohan sillä kaikki hyvin hoidossa. Inhottaa jos on vieraita ja täytyy vaikka käydä äkkiä kaupasta hakemassa maito. Vaikka olisi oma sisko tai paras ystävä (jolla myös kissa), mua ahdistaa suunnattomasti jättää kissa sen kanssa keskenään. Olen pian muuttamassa kaverikämppään. Täytyy painottaa selkeästi, ettei kissaa saa päästää vahingossakaan ulos. Tänään tuli mieleen, jos se jostain syystä vaikka kämppiksen kaverin takia pääsee ulos ja eksyy sinne. Kulkee yksinään peloissaan ympäri kyliä turkki takussa ja jää rekan alle :( Aloin itkemään ihan kamalasti, kun mietin tätä. Piti mennä halaamaan kissaa, että heräsi siitä kuvitelmasta. Se tuntui niin todelta. En haluaisi pelätä näin paljon. En hanki koskaan lapsia, jos tää on jo kissan kanssa tällaista.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osannut pelätä ennenkuin kissa sai parvekelasin auki ja tippui viidennestä kerroksesta :( nyt pelkään jokaisen puolesta.
Tuo kaverikämppä ei toimi :( Aivan varmasti se kissa livahtaa ulos ovenraosta ennemmin tai myöhemmin , ja menee hukkaan kun ei tunne seutua. :( Ja kyllä pelkään kissojeni puolesta, enkä turhaan. Neljä mulla niitä on, ja ovat tunaroineet oikein urakalla, reppanat.
Ihan samanlaista se on mulla. Mulla se on mennyt jo siihen, että mua ahdistaa lähteä kämpästä ulos, kun en sitten voi olla koko ajan vahtimassa, ettei mitään käy. Pureskelee virtajohtoja ja kuolee sähköiskuun, liesi on jäänyt päälle ja syttyy tulipalo, saa jonkin kohtauksen ja kuolee kivuissa, mitä ikinä! Käyn terapiassa muutenkin, ja tätä asiaa käsitellään aika paljon. Mä en koskaan tule hankkimaan lapsia, joten siksi en pelkää, että millaista olisi lasten kanssa. Mutta kyllä tää ahdistaa pelkän kissankin kanssa, ja toivoisin olevani rennompi. Ehkä terapia alkaa jossain vaiheessa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siirrät jonkin toisen, tiedostamattoman pelon rakkaaseen kissaan.
Kun minä olin oikein masentunut, pelkäsin kuollakseni, että jääkaappi menee rikki, järjetöntä!
Ei auttanut vaikka kuinka selitin, että ei haittaa, jaakapin voi korjata tai hankkia uuden. Fobia meni ohi sitten, kun aloin saamaan hoitoa (terapia ja lääkitys) sairauteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:59"]
Siis te olette oikeasti sekaisin...
Se on vaan kotieläin, ei muuta!
[/quote]
Sekaisin ehkä ollaan, mutta sinä olet väärässä. Kissa on rakas perheenjäsen, ihan siinä missä veli tai oma lapsi.
Lemmikkiperheenjäsentä ei voi eikä tule verrata ihmiseen. Eläin on aivan eri asia kuin veli, vanhemmat tms. ja se tulee arvottaa eläimenä.
Eläinten inhimillistäminen on yhtäältä osa lemmikkibisnestä (esim. vuosittaiset neuvola-tyyppiset eläinlääkärin tarkastukset terveelle eläimelle, tarvike- ja ruokabisbes) ja toisaalta osoitus ihmisen hyvinvoinnista (voidaan pitää ylimääräisiä ruokittavia suita jotka eivät ole tuottavia kotieläimiä, ainoastaan ilona ihmiselle).
Lemmikkeihin kohdistetaan inhimillstämisen vuoksi myös lajille ei-tyypillisiä rajoitteita, esim. liikuntaa, saalistusviettiä, ulkoilua, lisääntymistä ja ravinnon valintaa rajoitetaan voimakkaasti. Näitä ovat kaikki ihmisen pitämät ötökät kaneista kissoihin, koiriin, akvaariokaloihin ja häkkilintuihin.
.
Lemmikin pito on siis mukava ja vastuullinen asia, mutta sen vuoksi, että ihminen on vanginnut omaksi ilokseen lajeja ja kesyttänyt niitä, ei tarkoita että ne olisivat yhtään enempään ihmiseen verrattavissa kuin metsässä loikkiva rusakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:26"]
Lemmikkiperheenjäsentä ei voi eikä tule verrata ihmiseen. Eläin on aivan eri asia kuin veli, vanhemmat tms. ja se tulee arvottaa eläimenä. Eläinten inhimillistäminen on yhtäältä osa lemmikkibisnestä (esim. vuosittaiset neuvola-tyyppiset eläinlääkärin tarkastukset terveelle eläimelle, tarvike- ja ruokabisbes) ja toisaalta osoitus ihmisen hyvinvoinnista (voidaan pitää ylimääräisiä ruokittavia suita jotka eivät ole tuottavia kotieläimiä, ainoastaan ilona ihmiselle). Lemmikkeihin kohdistetaan inhimillstämisen vuoksi myös lajille ei-tyypillisiä rajoitteita, esim. liikuntaa, saalistusviettiä, ulkoilua, lisääntymistä ja ravinnon valintaa rajoitetaan voimakkaasti. Näitä ovat kaikki ihmisen pitämät ötökät kaneista kissoihin, koiriin, akvaariokaloihin ja häkkilintuihin. . Lemmikin pito on siis mukava ja vastuullinen asia, mutta sen vuoksi, että ihminen on vanginnut omaksi ilokseen lajeja ja kesyttänyt niitä, ei tarkoita että ne olisivat yhtään enempään ihmiseen verrattavissa kuin metsässä loikkiva rusakko.
[/quote]
joku on tainnut lukea erään uutisen... :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Heijastat lemmikkiisi omia hylätyksi tulemisen, pelon ja epävarmuuden tunteitasi. On ok huolehtia eläimen hyvinvoinnista, mutta kohdallasi kyse on jo muustakin.
-
Kaverikämppä huolesi on sen sijaan realistinen. Et voi olettaa, että kämppiksesi ja hänen kaverinsa huomaavat huolehtia kissan karkaamisen varomisesta. Kissa myös karvastaa vaatteita, voi oksentaa tekstiilien päälle, pureskella jotain rikki jne. ja tämän vuoksi kimppakämpissä ei edes ole yleensä lemmmikkejä.
-
Minulla on 3 rotukissaa ja 4 lasta, jokainen lapsi kasvanut pienestä asti varomaan kissoja kulkiessaan ovista eikä vahinkoja ole käynyt. Jos kylässä on useampia vieraita (juhlat tms.) ovat kissat varmuuden vuoksi sen ajan saunatiloissa, eivät muut ihmiset muista varoa oven raolleen jäämistä kesällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lemmikkieläimen pitäisi rajoittaa noin paljon ihmisen elämää. Sen pitäisi olla ilo eikä jatkuva pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kissa karkasi viikoiksi ja löysin sen viimein auton alle jääneenä. Paranihan se mutta kyllä oli elämäni hirveintä aikaa! Sen jälkeen olin todella vainoharhainen ikkunoista, ovista yms. Mutta kyllä se helpotti.
Mä pelkään myös, oon melkein vainoharhanen.. Pelkään muuttaa korkeammalle kerrostalossa jos joku ajattelematta avaa ikkunan.. Näin kerran painajaista että olin kissan kanssa parvekkeella ja että se hyppäsi linnun perään 10kerroksesta.. Sitten näin kun läsähti maahan ja kuoli.. Heräsin itkien..
Et ole ainut!
Kyllä sitä aina joutuu pelkäämään että joku päästää sen vahingossa ulos tai jotain muuta. Onneks asun kerrostalossa ylimmässä kerroksessa,että rappukäytävään jos se livahtaa niin ehkä sen vielä kerkee saada takasin kotiin ennekuin joku avaa ulko-oven ellei huomaa liian myöhään.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 09:05"]Sisäkissa ei kovin kauas lähde, varsinkin jos on jo aikuinen.
[/quote]
Ei lähdekään, mutta säihkähtäessään joutuu vaaroille alttiiksi. Pelko on aiheellinen.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 09:05"]
Sisäkissa ei kovin kauas lähde, varsinkin jos on jo aikuinen.
[/quote]
niinno mikä on "kauas"...
Älä tee lapsia ennen kuin olet selvittänyt ton sun menettämisen pelon. Lapsen kanssa se on yhtä helvettiä. Kävin psykoterapiassa pari vuotta menettämisen pelon vuoksi, siitä oli apua.
Alue: Aihe vapaa
En pelkää.