Hyväksyisitkö pettämisen tässä tilanteessa?

En olisi valmis avoimeen suhteeseen tuossa tilanteessa. Avioliitossa ollaan mielestäni tiimi, ja siinä tuetaan toista myös taloudellisesti. Yhdessä olette päättäneet yrittäjyyden olevan ok, ja siinä on aina omat riskinsä, joten turha syyttää vaimoa jos se ei olekaan ottanut ihan toivotulla tavalla tulta alleen. Ja sitten kun yritys jossain vaiheessa alkaa tuottaa, niin varmasti vaimosi maksaisi kaiken tilanteessa, jossa vaikka jäisit työttömäksi.

Haluttavaksi itsensä tunteminen on kyllä tärkeää parisuhteessa. Veikkaan kuitenkin, että olet heti alkuun ollut niin arvosteleva seksielämänne suhteen, ettei vaimosikaan ole tuntenut itseään kovin haluttavaksi. Ja tuskinpa tuntee nytkään, kun koko ajan jaksat muistuttaa kuinka huono hän on sängyssä. Tuolla asenteella en yhtään ihmettele, että seksielämänne on epätyydyttävää.

Suosittelen eroa, kuulostaa parhaalta ratkaisulta kummankin kannalta.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 21:07"]Teille, jotka kerroitte hyväksyvänne avoimen suhteen, lisäkysymys: Hyväksyisitkö edelleen, jos miehelläsi olisi jo vakituinen panokumppani katsottuna ja he olisivat toisiinsa vastavuoroisesti ihastuneita? ap [/quote] Minua kiinnostaisi tietää, miksi haluat sekä vaimosi että sivusuhteen/ suhteita?

[/quote]

Elämä olisi mukavampaa niin. Tällä hetkellä elämäni on sitä, että teen rankkaa työtä jotta voin rahoittaa molempien elämän, minulla on vain vähän vapaa-aikaa, ja vaimo on kiireinen yrittäjä joka ei ehdi pitää juuri lomiakaan. Muutenkaan kiinnostuksen kohteemme eivät mene kokonaan yksiin, minua kiinnostaa tietyt harrastukset jotka häntä eivät kiinnosta. Näitä olen alkanut harrastaa naisen kanssa, johon olen myös ihastunut samoin kuin hän minuun. Seksiä ei ole vielä ollut koska suhteemme on yksiavioinen enkä halua toimia vaimon selän takana, mutta flirttiä on ilmassa ja voin aavistaa millaista seksi tämän naisen kanssa olisi. Saisin siitä myönteistä sisältöä elämääni, joka tällä hetkellä on lähestulkoon pelkkää työtä ja tylsää kotiarkea (ja -seksiä).

ap

[/quote]

Tämä varmasti on jo sanottu täällä sata kertaa, mutta: mitä enemmän tilannetta avaat, sitä enemmän ihmetyttää, miksi ylipäätään olet vaimosi kanssa? Itse lähtisin tuossa tilanteessa lätkimään, saishan sitte vapaasti sekstailla ja harrastaa missä ja miten haluaa.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 20:51"]30, seksuaalinen vapaus olisikin yhtäläinen, jos sopisimme avoimesta suhteesta. Molemmilla olisi silloin vapaus puuhata myös suhteen ulkopuolella.

Olemme menneet naimisiin rakastuneina kuten moni muukin, ja vaikka sitä tietynlaista seksiä ei olekaan niin on kuitenkin toisenlaista, ihan mukavaa sekin. Harva varmaankaan saa suhteestaan aivan kaikkea toivomaansa, koska erilaisissa ihmisissä on erilaisia puolia. Jos haluaisi esim. vaihtelua, niin sitä ei yhdeltä ja samalta ihmiseltä vain välttämättä saa.

ap
[/quote]

Ja sulle ei ole kukaan muistanut kertoa ettei se ole aina mahdollista? Ei sitten äiti opettanut että kuule Jorma, elämässä ei voi saada aina kaikkea mitä haluaa? Mutkun MÄ haluun, yhyy ja itkupotkuraivarit päälle? T. Jorma 4(4) v.?

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:19"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:06"]Mitä olet nyt mieltä näistä kommenteista, että et ole kuitenkaan rehellinen rakastamallesi ihmiselle, vaan koitat manageroida avioliittoanne itseäsi tyydyttäväksi?

[/quote]

Vaikka en olekaan sitä tässä keskustelussa eksplisiittisesti maininnut, niin olen kyllä ollut rehellinen vaimolleni. Olen kertonut hänelle ihastumisestani heti kun se tapahtui (se oli hänelle ok, kunhan ei etenisi fyysiseen toimintaan) ja sittemmin myös polyamoriatoiveestani heti, kun itse tajusin toivovani sellaista.

ap
[/quote]

No mitäs vaimo vastasi polyamoriatoiveeseesi? Tosin vähän epäilen, että esititkö asian polyamoriana hänelle, kun nyt vasta tämän ketjun loppupuolella itse vasta ymmärsit käyttää ensimmäistä kyseistä termiä kuvailemaan toiveitasi ja tarkoitusperiäsi.

Minusta sinun oikeasti kannattaa erota. Jo tuo mitä kerroit teidän seksielämästä, että vaimo teki jopa taulukon jonka mukaan meinasi haluamiasi asioita tarjota (ja ei kuitenkaan noudattanut sitä) sekä kun yrität olla hiljaa, kunnes et kestä enää ja vaimosi taas puuskahtaa että juuri oli painostus hellittämässä ja asiat muuttumassa paremmiksi (ja sinä taas ajattelet että noinkohan), joo ette te saa ikinä systeemiä toimimaan molempia tyydyttävästi. Tuo aikataulun teko on niin absurdia ettei tosikaan, miten olette molemmat saattaneet ajatella että hyvä idea?! Nyt olet ihastunut tai jopa rakastunut toiseen, jolta saisit älyllistä vastinetta mutta myös sinulle sopivaa seksiä ilman että kumpikaan joutuu kieltämään itsensä. Vaimonkin soisi löytävän jonkun joka saa hänestä hyvät puolet esiin. Eikö talo ja vaimon yritys ole vain tekosyitä?

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:18"]

Niin, jos kommunikoinnin tarkoitus on vain välittää tosiasiallista informaatiota vallitsevista asiantiloista ja hyötyä jotenkin, niin miksi ottaisi puheeksi. Mutta kommunikoida voi muustakin syystä, ilman että tavoitteena on muuttaa mitään. Yritän sanoa että parisuhteessa ollessa voi olla sellaista läheisyyttä ja luottamusta, että voidaan puhua asioista ja samalla kertoa itsestään ilman että se johtaa mihinkään muutoksiin, muuta kuin läheisempiin väleihin. Siis onhan se iso persoonallisuuskysymys, ja mielenkiintoinen aihe, miksi toinen on vaikka siitä avoimesta suhteesta yhtä mieltä ja toinen toista. Mutta ehkä sinusta sellainen keskustelu on turhauttavaa? Puhuitte asiasta, painoit mieleesi vaimon kannan asiaan ja siirryit toisiin puheenaiheisiin.

[/quote]

On sitä aihetta sivuttu myöhemminkin tuon alun jälkeen, mutta yhteisymmärrystä ei ole saavutettu. Minä en ymmärrä miten se olisi vaimoltani pois, että minulla olisi toinenkin suhde, johon käyttäisin aikaa ainoastaan silloin kun en kuitenkaan voi olla vaimon kanssa. Vaimon kanta on ollut aina selkeä tyyliin: "Voin teoriassa kuvitella suhteen jossa avoin mallikin saattaisi toimia, mutta meidän suhteemme ei ole sellainen suhde". Jos olen intensiivisemmin grillannut häntä ja vaatinut perusteluja mielipiteille, hän on saattanut pahoittaa mielensä ja sanoa että käyttäydyn kuin syyttäjä oikeussalissa. Olen kuitenkin vain yrittänyt ymmärtää hänen kantaansa asiassa paremmin.

ap

Olen muuten tässä Ap:ta kritisoinut, mutta olen silti sitä mieltä että jotain hämärää on vaimossakin. Jos hän on sellainen kuin Ap on kuvannut, niin miksi on antanut asioiden jatkua ja mutkistua näin kauan ja miksi jopa niitä lapsia haluaa tuohon suhteeseen? Monet AP:lle esitetyt kysymykset voisi esittää vaimollekin ja avioliiton terveydestä ja tasapainosta hän on yhtä vastuullinen kuin miehensä ( kuin myös omasta seksuaalisuudestaan jne.)...

Eihän teillä näy vaimon kanssa pelaavan edes peruskommunikaatio! Menkää juttelemaan jonnekin pariterapiaan, niin voitte saada selville onko teillä vielä toivoa. Pelkkä rakkaus ei aina riitä. Ja: Ei lapsia tähän soppaan teille nyt!

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:30"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:18"]

Niin, jos kommunikoinnin tarkoitus on vain välittää tosiasiallista informaatiota vallitsevista asiantiloista ja hyötyä jotenkin, niin miksi ottaisi puheeksi. Mutta kommunikoida voi muustakin syystä, ilman että tavoitteena on muuttaa mitään. Yritän sanoa että parisuhteessa ollessa voi olla sellaista läheisyyttä ja luottamusta, että voidaan puhua asioista ja samalla kertoa itsestään ilman että se johtaa mihinkään muutoksiin, muuta kuin läheisempiin väleihin. Siis onhan se iso persoonallisuuskysymys, ja mielenkiintoinen aihe, miksi toinen on vaikka siitä avoimesta suhteesta yhtä mieltä ja toinen toista. Mutta ehkä sinusta sellainen keskustelu on turhauttavaa? Puhuitte asiasta, painoit mieleesi vaimon kannan asiaan ja siirryit toisiin puheenaiheisiin.

[/quote]

On sitä aihetta sivuttu myöhemminkin tuon alun jälkeen, mutta yhteisymmärrystä ei ole saavutettu. Minä en ymmärrä miten se olisi vaimoltani pois, että minulla olisi toinenkin suhde, johon käyttäisin aikaa ainoastaan silloin kun en kuitenkaan voi olla vaimon kanssa. Vaimon kanta on ollut aina selkeä tyyliin: "Voin teoriassa kuvitella suhteen jossa avoin mallikin saattaisi toimia, mutta meidän suhteemme ei ole sellainen suhde". Jos olen intensiivisemmin grillannut häntä ja vaatinut perusteluja mielipiteille, hän on saattanut pahoittaa mielensä ja sanoa että käyttäydyn kuin syyttäjä oikeussalissa. Olen kuitenkin vain yrittänyt ymmärtää hänen kantaansa asiassa paremmin.

ap
[/quote]

Rakas ap, idean toimimattomuus voi hyvinkin olla sinun kaipuu olla rakkaussuhteessa kahden kanssa, jolloin vaimosi ei kokisi olevansa ykkönen ja ainutlaatuinen, vaan vain rinnakkaisnainen, yhtä tärkeä, ei enempää. Eksäni lipsautti, että en ole hänelle se ykkösnainen, vaan kaikki olisi tasaisesti ja jaettu, jos avoimeen ryhdyttäisiin. Tai no lipsautti ja lipsautti, mutta tunnusti toivovansa jotain, johon en ikinä olisi ryhtynyt.
.
Sinun täytyy nyt vain ymmärtää, että jotkut meistä ovat yksiavioisia ja toiset moniavioisia. Sinä ja vaimosi olette huono match. Tulee pahoja muistoja mieleen tuosta kun sanoit, että grillasit vaimoasi vaatien perusteluja. Joskus se on vaan se tunne siitä, että mikä on oikein ja väärin. Mikä tuntuu itselleen mukavalta, turvalliselta, toivotulta. Aivan kuin sinulle tuntuu polyamorisuus aivan samoin. Olette lähtökohtaisesti jo erilaisia ja _kumpikaan teistä ei tästä muuksi muutu_. Kävin saman paskan läpi vaimosi roolissa ja oikeasti ap, älä pitkitä tätä vaan eroa. Jos jompi kumpi kokee olonsa epämukavaksi parisuhteen säännöistä tai raameista, niin se on yksinkertaisesti eron merkki, jos ei synny kumpaakin miellyttävää kompromissia. Sitä ei vain välttämättä ole lainkaan olemassa, oikeasti!

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:28"]No mitäs vaimo vastasi polyamoriatoiveeseesi? Tosin vähän epäilen, että esititkö asian polyamoriana hänelle, kun nyt vasta tämän ketjun loppupuolella itse vasta ymmärsit käyttää ensimmäistä kyseistä termiä kuvailemaan toiveitasi ja tarkoitusperiäsi.

[/quote]

Esitin sen ensin avoimena suhteena, mutta viime aikoina olen puhunut polyamoriasta. Tänne tulin alun perin puolileikilläni heittämään tuon kysymyksen eikä tarkoitus ollut keskustella näin vakavasti, mistä johtuu tuo huonosti tilannetta kuvaava terminologia ketjun alussa.

Vaimon kanta on, että häntä kaduttaa nyt että suhtautui myönteisesti edes ihastumiseeni ja siihen, että harrastan yhdessä ko. naisen kanssa, ja että hän ei halua missään tapauksessa muuttaa suhdettamme avoimeksi saati polyamoriseksi. Hän sanoi, että voisi hyväksyä sen, että joskus käyttäisin maksullisia seksipalveluja jos en muuten voi olla seksielämäämme tyytyväinen, mutta seksi henkilön kanssa johon olen myös ihastunut/rakastunut ei vaimolle käy. Minä en suoraan sanottuna ymmärrä logiikkaa siinä, miksi pitäisi olla vaimoni asia määrätä, mitä minä teen tai en tee omalla elämälläni. En vaadi vaimoltani mitään, miksi hänen pitäisi voida vaatia minulta uskollisuutta?

ap

Se on ap kello nyt niin pal että käyppä nyt ensi hätää polkasemassa sitä punkassas makavaa vaimoa ja lopeta täällä päivystäminen.Huomenna sitte taas mietit muita kujeita.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:41"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:30"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:18"] Niin, jos kommunikoinnin tarkoitus on vain välittää tosiasiallista informaatiota vallitsevista asiantiloista ja hyötyä jotenkin, niin miksi ottaisi puheeksi. Mutta kommunikoida voi muustakin syystä, ilman että tavoitteena on muuttaa mitään. Yritän sanoa että parisuhteessa ollessa voi olla sellaista läheisyyttä ja luottamusta, että voidaan puhua asioista ja samalla kertoa itsestään ilman että se johtaa mihinkään muutoksiin, muuta kuin läheisempiin väleihin. Siis onhan se iso persoonallisuuskysymys, ja mielenkiintoinen aihe, miksi toinen on vaikka siitä avoimesta suhteesta yhtä mieltä ja toinen toista. Mutta ehkä sinusta sellainen keskustelu on turhauttavaa? Puhuitte asiasta, painoit mieleesi vaimon kannan asiaan ja siirryit toisiin puheenaiheisiin. [/quote] On sitä aihetta sivuttu myöhemminkin tuon alun jälkeen, mutta yhteisymmärrystä ei ole saavutettu. Minä en ymmärrä miten se olisi vaimoltani pois, että minulla olisi toinenkin suhde, johon käyttäisin aikaa ainoastaan silloin kun en kuitenkaan voi olla vaimon kanssa. Vaimon kanta on ollut aina selkeä tyyliin: "Voin teoriassa kuvitella suhteen jossa avoin mallikin saattaisi toimia, mutta meidän suhteemme ei ole sellainen suhde". Jos olen intensiivisemmin grillannut häntä ja vaatinut perusteluja mielipiteille, hän on saattanut pahoittaa mielensä ja sanoa että käyttäydyn kuin syyttäjä oikeussalissa. Olen kuitenkin vain yrittänyt ymmärtää hänen kantaansa asiassa paremmin. ap [/quote] Rakas ap, idean toimimattomuus voi hyvinkin olla sinun kaipuu olla rakkaussuhteessa kahden kanssa, jolloin vaimosi ei kokisi olevansa ykkönen ja ainutlaatuinen, vaan vain rinnakkaisnainen, yhtä tärkeä, ei enempää. Eksäni lipsautti, että en ole hänelle se ykkösnainen, vaan kaikki olisi tasaisesti ja jaettu, jos avoimeen ryhdyttäisiin. Tai no lipsautti ja lipsautti, mutta tunnusti toivovansa jotain, johon en ikinä olisi ryhtynyt. . Sinun täytyy nyt vain ymmärtää, että jotkut meistä ovat yksiavioisia ja toiset moniavioisia. Sinä ja vaimosi olette huono match. Tulee pahoja muistoja mieleen tuosta kun sanoit, että grillasit vaimoasi vaatien perusteluja. Joskus se on vaan se tunne siitä, että mikä on oikein ja väärin. Mikä tuntuu itselleen mukavalta, turvalliselta, toivotulta. Aivan kuin sinulle tuntuu polyamorisuus aivan samoin. Olette lähtökohtaisesti jo erilaisia ja _kumpikaan teistä ei tästä muuksi muutu_. Kävin saman paskan läpi vaimosi roolissa ja oikeasti ap, älä pitkitä tätä vaan eroa. Jos jompi kumpi kokee olonsa epämukavaksi parisuhteen säännöistä tai raameista, niin se on yksinkertaisesti eron merkki, jos ei synny kumpaakin miellyttävää kompromissia. Sitä ei vain välttämättä ole lainkaan olemassa, oikeasti!

[/quote]

Niin ja teidän kommunikaationne on tosiaan sillä tasolla, että ette pysty niihin todellisiin syihin pääsemään näissä tärkeissä aiheissa... Se vaatisi luottamusta, jota ei ole, jos toisen näkemys syvällisestä keskustelusta on toisen mielestä syyttämistä ja grillaamista.

Sellainen yhtälö, että onnistuu haluamaan vain harvoja ihmisiä ja sitten on vielä jotain pornosta omaksuttuja erikoispyyntöjä ja kaiken kukkuraksi hyvin kärsimätön luonne kyllä kuulostaa siltä, että vaikeudet seksielämässä ovat taattuja. Miten olisi pieni peiliin katsominen ja hetki depressiivistä suhtautumista: "minulla on ongelma"?

Meillä on hieman samoja elementtejä, vaikka tilanne on muuten erilainen. Mies siis suhteemme alussa esitteli joitain toiveitaan, pornosta keksittyjä, ja sitten niitä yritettiin yhdessä toteuttaa, sillä lailla tyhmästi, ettei otettu selvää, miten ne saa käytännössä onnistumaan. Miehellä toiveiden esittäjänä olisi mielestäni ollut jonkinlainen vetovastuu, muutenkin kuin vain esitellä kuvia ja sanoa, että haluan tuollaista juttua, siis etsiä tietoa. Mies olisi halunnut mm. fistausta, mutta eihän siitä tullut mitään: ei kunnon liukkaria, minä synnyttämätön nuori nainen ja miehellä sellainen leveä räpylä kätenä, jossa nivelet eivät jousta mihinkään suuntaan. Pissajutut eivät minulta onnistuneet, virittyneessä tilassa on niin vaikea olla jännittämättä lantiopohjan lihaksia, silloin en tajunnut tuotakaan. Anaalijutut eivät onnistu pelkällä vaseliinilla jne... Ja mies tosiaan niin häveliäs, ettei itse saa ostettua niitä liukkareita, eikä puhuttua seksistä. Ja painostava ja epäempaattinen kaupan päälle. Olen vielä uudemmasti yrittänyt monesti saada miestä uudelleen avautumaan nykyisistä toiveistaan, jotta voitaisiin koittaa toteuttaa niitä fiksusti, mutta kun ei niin ei. Jos sillä nyt on makkarissa tylsää (todennäköistä, kun niin pihtaa), niin minusta se ei ole minun vastuullani enää.

En osaa sanoa, mitä täsmälleen teillä tapahtui, mutta noissa pornonuttujen yrittämisissä on kyllä monta kohtaa, joissa voi mennä vikaan. Nainen tuntee itsensä vertailluksi, "temppuja" mahdollisesti toteutetaan tyhmästi, ei ehkä ymmärretä, että porno ei ole kovin realistista.

Oliko se talo lainalla rakennettu? Miksei voi erota ja talo jää AP:lle joka on tähänkin asti sitä maksanut, ja se harrastusmuija muuttaa sinne myös. Jos harrastuskaveri on palkkatyössä, niin AP n taloudellinen tilannehan helpottuu siinä, jos on toinen osallistumassa asumiskuluihin.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:41"]Eksäni lipsautti, että en ole hänelle se ykkösnainen, vaan kaikki olisi tasaisesti ja jaettu, jos avoimeen ryhdyttäisiin. Tai no lipsautti ja lipsautti, mutta tunnusti toivovansa jotain, johon en ikinä olisi ryhtynyt.

[/quote]

Minäkin näen, että vaimoni ja tämä toinen olisivat yhtä tärkeitä. Vaimoni puolestaan sanoo, että hänen täytyy saada kokea olevansa kumppanilleen ehdottomasti tärkein henkilö.

Oletko sinä siis sitä mieltä, että kun haluaisin suhdetta näiden molempien kanssa niin se osoittaa minun olevan jotenkin "luonteeltani" polyamorinen, ja että en voi koskaan onnistua vain yhden kumppanin kanssa? Itse luulisin voivani olla vain yhdenkin kanssa, jos vain olisin onnellinen.

ap

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:50"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:41"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:30"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:18"] Niin, jos kommunikoinnin tarkoitus on vain välittää tosiasiallista informaatiota vallitsevista asiantiloista ja hyötyä jotenkin, niin miksi ottaisi puheeksi. Mutta kommunikoida voi muustakin syystä, ilman että tavoitteena on muuttaa mitään. Yritän sanoa että parisuhteessa ollessa voi olla sellaista läheisyyttä ja luottamusta, että voidaan puhua asioista ja samalla kertoa itsestään ilman että se johtaa mihinkään muutoksiin, muuta kuin läheisempiin väleihin. Siis onhan se iso persoonallisuuskysymys, ja mielenkiintoinen aihe, miksi toinen on vaikka siitä avoimesta suhteesta yhtä mieltä ja toinen toista. Mutta ehkä sinusta sellainen keskustelu on turhauttavaa? Puhuitte asiasta, painoit mieleesi vaimon kannan asiaan ja siirryit toisiin puheenaiheisiin. [/quote] On sitä aihetta sivuttu myöhemminkin tuon alun jälkeen, mutta yhteisymmärrystä ei ole saavutettu. Minä en ymmärrä miten se olisi vaimoltani pois, että minulla olisi toinenkin suhde, johon käyttäisin aikaa ainoastaan silloin kun en kuitenkaan voi olla vaimon kanssa. Vaimon kanta on ollut aina selkeä tyyliin: "Voin teoriassa kuvitella suhteen jossa avoin mallikin saattaisi toimia, mutta meidän suhteemme ei ole sellainen suhde". Jos olen intensiivisemmin grillannut häntä ja vaatinut perusteluja mielipiteille, hän on saattanut pahoittaa mielensä ja sanoa että käyttäydyn kuin syyttäjä oikeussalissa. Olen kuitenkin vain yrittänyt ymmärtää hänen kantaansa asiassa paremmin. ap [/quote] Rakas ap, idean toimimattomuus voi hyvinkin olla sinun kaipuu olla rakkaussuhteessa kahden kanssa, jolloin vaimosi ei kokisi olevansa ykkönen ja ainutlaatuinen, vaan vain rinnakkaisnainen, yhtä tärkeä, ei enempää. Eksäni lipsautti, että en ole hänelle se ykkösnainen, vaan kaikki olisi tasaisesti ja jaettu, jos avoimeen ryhdyttäisiin. Tai no lipsautti ja lipsautti, mutta tunnusti toivovansa jotain, johon en ikinä olisi ryhtynyt. . Sinun täytyy nyt vain ymmärtää, että jotkut meistä ovat yksiavioisia ja toiset moniavioisia. Sinä ja vaimosi olette huono match. Tulee pahoja muistoja mieleen tuosta kun sanoit, että grillasit vaimoasi vaatien perusteluja. Joskus se on vaan se tunne siitä, että mikä on oikein ja väärin. Mikä tuntuu itselleen mukavalta, turvalliselta, toivotulta. Aivan kuin sinulle tuntuu polyamorisuus aivan samoin. Olette lähtökohtaisesti jo erilaisia ja _kumpikaan teistä ei tästä muuksi muutu_. Kävin saman paskan läpi vaimosi roolissa ja oikeasti ap, älä pitkitä tätä vaan eroa. Jos jompi kumpi kokee olonsa epämukavaksi parisuhteen säännöistä tai raameista, niin se on yksinkertaisesti eron merkki, jos ei synny kumpaakin miellyttävää kompromissia. Sitä ei vain välttämättä ole lainkaan olemassa, oikeasti!

[/quote]

Niin ja teidän kommunikaationne on tosiaan sillä tasolla, että ette pysty niihin todellisiin syihin pääsemään näissä tärkeissä aiheissa... Se vaatisi luottamusta, jota ei ole, jos toisen näkemys syvällisestä keskustelusta on toisen mielestä syyttämistä ja grillaamista.
[/quote]

Teillä on huono riippuvuussuhde. Teille tulee oikeasti ero ennenmin tai myöhemmin. Ap, vaimosi on jo mielipiteesi sanonut ja sinun täytyy tyytyä siihen kuten hänen sinun. Hän ei ole ok rakkaussuhteen kanssa, koska hän oikesti menettää aikaa kanssasi, vaikka muuta väitätkin jälleen samalla tavalla kuin eksäni. Totta kai olisit usein poissa iltoja, päiviä ja öitä, haluaisit matkustaa toisen kanssa, olisi toinen soittelemassa ja viesittelemässä jne. Voit tähän väittää, että niin olisit muutenkin, mutta ei, et tällä tavalla ja näin paljon. Tämä oli minulla kynnyskysymys kuten myös se, että halusin olla sellaisessa suhteessa, jossa sain toiselta kaiken romanttisen rakkauden, sitoutumisen ja välittämisen, koska itse annoin saman toiselle. Se ei toimi monelle samalla lailla kuin sinulle, ymmärrä se! Valitettavasti sinä olet tässä se harvinaisempi tapaus, ei vaimosi. Yhtä lailla hän voisi tivata sinulta näitä kysymyksiä ja sinä voisit ahdistua, kun omat vastauksesi aina päätyvät perusteluun "koska haluan kaiken ja koska yksin et tyydytä minua" noin kärjistäen.

Olisit onnellinen yhden kanssa, jos se yksi vastaisi sinun toiveitasi. Hyvin harvoin niin käy, jolloin on oltava nöyrä, joustava, kärsivällinen (joita et ole) tai kenties polyamorinen tms., jotta ei tunnu niin ahdistavalta sen yhden suhteellinen vajavaisuus kun on toisiakin...

Ette sovi vaimosi kanssa yhteen, teillä on hyvin erilaiset näkemykset sekä parisuhteessa olemisesta että siitä mitä ylipäätään haluatte arkiselta elämältä. Jos vain toinen olisi pielessä niin voisi olla järkeä hakea kompromissia, sen nöyryyden kautta. 

Mistä tiedät että harrastuskaveri suostuisi niihin juttuihin mitä vaimollesi näytit videolta?Kuinka yllättynyt/pettynnyt olisit jos seksi uuden kanssa olisi tosi huonon laimeeta?Olisiko uus sitten niinku sun tyttökaveri kenen kanssa kävisit harrastuksessa ja panisitte?kenties ravintoloissakin elokuvissa?Mitä sä vaimolla kenen kanssa ei natsaa enää silloin teet?

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:57"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:41"]Eksäni lipsautti, että en ole hänelle se ykkösnainen, vaan kaikki olisi tasaisesti ja jaettu, jos avoimeen ryhdyttäisiin. Tai no lipsautti ja lipsautti, mutta tunnusti toivovansa jotain, johon en ikinä olisi ryhtynyt.

[/quote]

Minäkin näen, että vaimoni ja tämä toinen olisivat yhtä tärkeitä. Vaimoni puolestaan sanoo, että hänen täytyy saada kokea olevansa kumppanilleen ehdottomasti tärkein henkilö.

Oletko sinä siis sitä mieltä, että kun haluaisin suhdetta näiden molempien kanssa niin se osoittaa minun olevan jotenkin "luonteeltani" polyamorinen, ja että en voi koskaan onnistua vain yhden kumppanin kanssa? Itse luulisin voivani olla vain yhdenkin kanssa, jos vain olisin onnellinen.

ap

 
[/quote]

En osaa sanoa, että millainen olet. Voisin kuvitella, että joku sinulle kokonaisvaltaisemmin sopivampi kumppani tyydyttäisi tarpeesi niin, että vain hän riittäisi. Toisaalta en tiedä tarpeittesi ja toiveittesi rajoja, joten voi olla, ettet kaikkea saa samassa pakkauksessa. Ehkä sinua helpottaa, jos kerron, että eri ihmisiä voi rakastaa täysin eri syistä. Toista, koska on älykäs, hoikka ja rauhallinen ja toista hänen räiskyvän luonteen, runsaiden muotojen ja nauravaisuuden tähden. On sinun asiasi pohtia, että mitä todellisuudessa etsit ja mikä sopii sinulle. Millaisen kumppanin haluaisit? Voiko sellaista kumppania olla yhdessä ihmisessä, vai tarvitseeko siihen kaksi? Vai kolme? Missä menee raja? Mitkä ovat ne aidot tarpeeni, joiden täytyttyä olisin oikeasti onnellinen?

Myös tuon polyamorian suhteen voi olla niin, että hyvin sulle sopisi kaksi naista kun aikataulutkaan ei toisen työn takia mene päällekkäin, mutta et lopulta sietäisikään sitä jos näillä naisilla olisi sinulle kuulumattomia suhteita toisiin miehiin. Voiko silloin sanoa että on "luonteeltaan polyamorinen", no ehkä vastakohtana tuolle että haluaa olla puolisolleen ainoa eikä ole kiinnostunut edes luvan kanssa muista.