Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten todella kovapäistä ja voimakastahtoista lasta kuuluu kasvattaa?
24.02.2022 |
Olen itse luonteeltani aika pehmeä enkä oikein tiedä mikä olisi toimivin keino todella kovapäisen kanssa. Lapsella on kyllä ollut aina selvät rajat ja niistä pidetty kiinni. Mutta lapsi uhmaa aivan valtavasti. Vaikka kyseessä olisi joku mitätön pikkuasia, hän tekee kaikkensa että saisi oman päänsä mukaan sen asian menemään. Jos vaikka pitäisi käydä lähtöpissalla ennen ulosmenoa, hän ei suostu menemään. Mieluummin vaikka pissaa housuunsa uhman osoituksena kuin menee vessaan lähtiessä. Mikään kehu tai palkinto ei toimi. Ei mikään ”rangaistus” kuten jonkun mukavan asian peruuntuminen, tärkeän tavaran poisottaminen, jäähy, ei mikään. Niillä ei ole häneen mitään vaikutusta. Jos itse alkaa huutaa niin uhma vain pahenee. Päivät on pelkkää valtataistelua. Meillä lapsi ei kuitenkaan saa uhmaamalla tahtoaan läpi joten valta ei hänellä ole vaan aikuisella. Silti tämä on ihan järkyttävän uuvuttavaa ja haluaisin että valtataistelu vihdoin loppuisi.
Lapsi saa olla sylissä paljon, häntä kehutaan hyvin toimimisesta ja yrittämisestä, hänen kanssaan leikitään ja ulkoillaan. On monta asiaa joita hän saa päättää, ikätasonsa mukaisesti eli ehdottaa tekemisiä ja häntä kuunnellaan siinä ja jos mahdollista usein toteutetaan hänen ehdotus, aina ei tietenkään. Saa valita parista vaatteesta minkä haluaa päälleen jne.
Sanokaa mikä kasvatusmetodi toimii.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun asian kieltää, vaikkapa nyt pattereiden hakkaamisen pikkuautoilla kerrostalossa, niin on aivan varmaa että lapsi yrittää jatkuvasti tehdä juuri sitä. Jos sanoo että pikkuautot otetaan pois jos teet noin niin on aivan varmaa että tekee heti niin eikä ole moksiskaan siitä että pikkuautot pantiin muovipussiin ja varastoon. Ap
Laps on helppo ohjata tekemään jotain muuta.
Miksi lähdet taisteluun, kun on yoimivakin ratkaisu?
Ei ole läheskään aina helppo ohjata tekemään jotakin muuta. Lapsi ei halua totella, jää raivoamaan, jää vetämään itkupotkuraivaria tai muuta.
Ei tottelemalla vaan niin että lapsi haluaa tehdä jotain muuta.
Ei voi pakottaa toista haluamaan. Raivoava lapsi ei yleensä ole edes vastaanottavainen millekään järjelliselle argumentaatiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä yksi ongelmasi on se että sinulle lapsen ongelmat ovat mitättömiä, mutta lapselle ne ovat kaikkea muuta.
Mitä enemmän mitätöit lapsen tunteita sitä voimakkaammiksi ne käyvät.
Lapsi saa tuntea ja koetella rajojaan, mutta huonoilla teoilla on tietenkin seurauksensa.
Et voi kieltää lasta olemasta vihainen tai surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi palaa hakkaamaan patteria heti. Hän haluaa uhmata. Ap
Mikset estä lasta siirtymästä patterin luokse?
Meillä on kotona joka huoneessa pattereita. Ainoa tapa estää menemästä patterin luokse olisi pitää kiinni. Ja jos pitäisin kiinni vaikkapa tunnin, kun päästäisin irti niin lapsi menisi heti suoraan hakkaamaan patteria. Sitten taas pitäisin kiinni tunnin ja lapsi menisi suoraan sen jälkeen hakkaamaan patteria. Jne. Ei kukaan voi elää siten. Ap
Valitse taistelusi ja vaikka curlinkivanhempia haukutaan, niin pyri curlaamaan teidän ympäristönne ja oma elämäsi. Eli jos lapsi hakkaa niitä pattereita, niin jokin huonekalu patterin eteen yms. jos yhä jatkaa, niin sitten lapsella on vain pehmoleluja ja roolivaatteita leluinaan. Pyydettäessä voi saada muita leluja.
Jos ei suostu laittamaan vaatteita hanskoja päälle, niin ulkona laittaa kyllä, kun on tarpeeksi kylmä. Eikä lapsi siihen kuole, jos sormiin tulee vilu.
Ketään ei lyödä. Jos lapsi lyö sinua, niin estä se.
Ja juuri niistä mitättömistä asioista väännetään kättä. Yritä niistä tärkeistä kuten ulosmenoon liittyvistä asioista tehdä ne asiat, jolloin lapsi saa päättää: menetkö pissalle vai laitetaanko vaippa. Isolle 3-vuotiaalle vaippa saattaa olla nolo, joten menee pissalle. Päätä sinä sitten muista asioista.
Oma lapseni oli hyvin uhmakas pienenä. Nyt teininä on hyvin miellyttävää seuraa. En ole oikein huomannut murrosikääkään.
Mulla näyttäs nyt auttavan todella selkeät rajat ja keskustelu tilanteiden jälkeen.
Lapseni täyttää kohta 4v, on ollut vauvasta asti hyvin päättäväinen ihmisen alku. Yritin olla pehmeä kasvattaja, mutta ei ole hänen kanssa toiminut yhtään. Olen nyt ihan tiukkis mutsi, josta en itse tykkäisi yhtään. Lähdin tälle linjalle viime kesänä kun tilanne alkoi kriisiytyä. Se on kuitenkin lasta helpottanut mielestäni tosi paljon. Ei hae enää pomon paikkaa perheessä niin paljon. Testikausia kyllä välillä tulee.
Kerron hankalien tilanteiden tullessa mitä seuraavaksi tapahtuu jos ei käytös välittömästi muutu, ja pitänyt kiinni rajoista. Lelujen pois otto ei aiemmin auttanut, nyt sekin toimii. Ovat säilössä muutaman päivän tai kunnes esim lällättely äidille loppuu (jos on jokapäiväistä). 3-vuotiaana pitelin sylissäni turvallisesti niin kauan kuin huusi ja rimpuili. 40min laskin aina menevän, eli ihan joka kerta tähän ei vain pystynyt.
Nyt hän osaa mennä jo omaan huoneeseen kun komentaa. Lelut keräilen pois jos paiskoo. Edelleen ottaisin kiinni ja syliin jos ei lopettaisi ikkunoiden hakkaamista sanomisella, niinkuin vaikkapa tänään kävi. Viitisen kertaa kun oli sen 40min ns. kiinnpidossa, niin lopetti.
Pyrin myös ennakoimaan tilanteita, koska helposti lähtee meno laukalle. En anna kotona juurikaan riehua, koska sitten ei osaa enää itse pysäyttää touhujaan kun alkaa meno kiihtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa valita taistelunsa, jollei lähtöpissa kelpaa niin kärsiköön sitten sen nolouden että joutuu olemaan pissaisissa housuissa ja tulemaan kivoista leikeistä sisälle kesken kaiken.
Jos kysymyksessä ei ole oikeasti henkeen, ruumiilliseen koskemattomuuteen ja terveyteen (muiden tai omaan) liittyvä asia, mieti tarkkaan onko sen tekeminen välttämättömyyttä vai vain (hyvä) tapa. Vähitellen sitten niitä hyviä tapoja voi ujuttaa mukaan kun lapsi on hiukan vastaanottavammassa iässä.
Olen yrittänyt valita taisteluni: jos mieluummin pissaa housuunsa niin pissatkoon, jos mieluummin rikkoo lelunsa kuin tottelee että ei saa rikkoa niin rikkokoon (uutta en osta tilalle). Mutta on paljon asioita joita vain täytyy kieltää. Kepeillä huitominen, kivien tai jääkokkareiden heittely sinne missä on muita ihmisiä, niiden pattereiden hakkaaminen pikkuautoilla, tahallinen maidon kaataminen lattialle joka aterialla jne. Ap
Jos kaataa maitoa tahallaan, niin nokkamuki/tuttipullo käyttöön.
Ilmoita lapselle, että saa mennä kokopäivähoitoon. Ja sitten toteuta uhkauksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi ongelmasi on se että sinulle lapsen ongelmat ovat mitättömiä, mutta lapselle ne ovat kaikkea muuta.
Mitä enemmän mitätöit lapsen tunteita sitä voimakkaammiksi ne käyvät.
Lapsi saa tuntea ja koetella rajojaan, mutta huonoilla teoilla on tietenkin seurauksensa.
Et voi kieltää lasta olemasta vihainen tai surullinen.
En kielläkään. Lapsi saa olla vihainen, surullinen, kiukkuinen, itkeä jne. Ja tämä kerrotaan lapselle joka viikko. Mielestäni en mitätöi lapsen tunteita vaan olen aina valmis niitä kuuntelemaan. Silti säännöt on säännöt ja rajat on rajat. Patteria ei hakata pikkuautoilla. Ap
Ei niille mitään voi. Ne kasvaa ja taistelee itsensä vinoon vaikka tuhoamalla muut ympäriltään ja murtavat kaiken minkä asettuu esteeksi. On niikuin suuria puita joiden juuret tunkeutuu vaikka betonin läpi jos on tarvis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun nuorin oli tuollainen. Häneen tehosi parhaiten juurikin vain sen että jos sanoin että käy pissalla eikä käynyt niin oppi seurauksista. En vängännyt vaan itse oppi vaikeimman kautta. Joissain asioissa toimi parhaiten kun en ollut huomaavinaan. Asiat joista ei edes neuvotella kuten turvallisuus niin ne tehtiin tasan niinkuin sanoin. Parkkipaikalla kävellään käsikädessä vaikka joutuisin puristamaan lujaa jne.
En tiedä mutta äitinä olen aina pärjännyt tuon tytön kanssa ihmeen hyvin, hänkin tietää mikä taistelu kannattaa valita. Jos itse aloitin niin ikinä en kesken jättänyt.
Tytössä on selvästi kova halu vaikuttaa asioihin. Helpottaa kun päivän kulkua ennakoi paljon, aloitan jo edellisenä iltana kertomaan ja tarkennan aamusta alkaen. Tiukat rutiinit toimii. Saatan antaa pari vaihtoehtoa ja niistä on valittava tai oltava ilman. Tälläiset lapset tarvitsevat tietämättään todella tiukan rutiinin arkeen. Nukkumaan mennään aina samaan aikaan, aina sama laulu ja selittely ennen. Nyt isompana vahtii itse kelloa ja ihan pyytämättä tekee asioita oikeisiin aikoihin.
Tytöllä on ADHD. Kotona sujuu hyvin, on nyt 3 luokalla. Koulussa haastaa opettajia, tarvitsisi sielläkin tiukemman otteen mutta nykykoulu perustuu vain keskusteluun joka ei toimi tälläisen kanssa.
Helpottaa oikeasti iän myötä kun olet vain kärsivällinen ja johdonmukainen. Kokeile myös palkontotaulukkoa, meillä tehosi hyvin.
Valtataistelu? Täytyykö sinun siis olla joku mielipuolinen yksinvaltias, jota kuuluu totella ilman että itse saa ajatella mitään ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähetä keskitysleirille eiku kesäleirille
Vierailija kirjoitti:
Et voi kieltää lasta olemasta vihainen tai surullinen.
Lapsella on täysi oikeus olla surullinen tai vihainen, mutta tämä ei tarkoita oikeutta vahingoittaa muita ihmisiä ja ympäristöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi palaa hakkaamaan patteria heti. Hän haluaa uhmata. Ap
Mikset estä lasta siirtymästä patterin luokse?
Meillä on kotona joka huoneessa pattereita. Ainoa tapa estää menemästä patterin luokse olisi pitää kiinni. Ja jos pitäisin kiinni vaikkapa tunnin, kun päästäisin irti niin lapsi menisi heti suoraan hakkaamaan patteria. Sitten taas pitäisin kiinni tunnin ja lapsi menisi suoraan sen jälkeen hakkaamaan patteria. Jne. Ei kukaan voi elää siten. Ap
Leikkikehä? tuo voisi olla ratkaisu. Ja sitten pyydät huoltomiestä/naapuria/ roskakuski-idolia kertomaan tiukkaan sävyyn, että pattereiden hakkaaminen haittaa vauvojen/koirien/vanhojen ihmisten nukkumista.
Voit myös pyytää, että päiväkodissa puhutaan tuosta asiasta. Yleensä lapset nimittäin uskovat asiat paljon paremmin, kun ne kertoo joku muu ulkopuolinen auktoriteetti.
Tärkeä pointti oli tuo ikä (vasta kolme), mikä ei käynyt vielä ilmi ajoituksesta. Kuullostaa voimakastahtoiselta uhmaikäiseltä - on varmasti koettelevaa vanhemmille. Taitaa olla esikoinen?
Kannattaa muistaa, että kolmivuotiaan ymmärrys syy-seuraus - suhteista on vasta hiljalleen kehittymässä. Märissä vaatteissa pakkasella kärsiminen tuskin yhdistyy käymättä jääneeseen lähtöpissaan hänen mielessään. Tuntuu vain vanhemman välittämisen puutteelta. Tuonikäiset eivät aina hallitse rakkoaan vielä niin hyvin, että kykenisivät pyynnöstä pissaamaan, jos pissahätää ei ole. Tämä esimerkiksi tilanteesta, joka tuntuu vain uhmaamiselta, mutta ei ole sitä. Kolmevuotias ei vielä osaa sanoittaa, miksi ei jotain tee.
Pikkuauton ääni patteriin voi kuullostaa vastustamattoman hauskalta lapsesta. Siihen voisi reagoida vaikkapa pyytämällä kokeilemaan, miltä se kuullostaa kopauteltuna (harmittomampaan) kattilan kylkeen tms. "Oo, mitäs muita ääniä voidaankaan tehdä - vaikka iiihan hiljaisia?"
Tsemppiä teille ohimenevään jaksoon, joita tulee vielä monina uhmakausina. Kuullostatte pärjäävän paremmin kuin moni asiattomuuksia kommentoiva.
Ei kolmevuotiasta pikkulasta saa rangaista, eikä sen ikäinen muista asioita vielä hyvin (lista kuulosti älyttömältä, ei hän ole iso lapsi), se tuo epäreiluuden vain lapsen mieleen. Ja lasta kielletään lyömästä nyrkeillä "ei saa" ja kädet ohjataan muualle, sekä huomiota muualle johonkin kivaan leluun. Ei 3v lapsi tunnista wc tarpeita ja ennen ulosmenoa odotellaan kunnes on käyty vaikka tehden muuta (ei lasta syyllistäen), tai aikuinen etsii wc tilat seuraavasta paikasta. Lapsi muistaa ei -sanan ja saa. Mennään perusasioissa vielä ja lapsella on uhmaikä. Mitään erityistä valtataistelua ei aleta käymään lapsen kanssa, lasta ohjataan oikeaan suuntaan. Googlaa uhmaikä. Siinä iässä pitää olla ystävällinen ja johdonmukainen, koska se on tärkeä ikä lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi palaa hakkaamaan patteria heti. Hän haluaa uhmata. Ap
Mikset estä lasta siirtymästä patterin luokse?
Meillä on kotona joka huoneessa pattereita. Ainoa tapa estää menemästä patterin luokse olisi pitää kiinni. Ja jos pitäisin kiinni vaikkapa tunnin, kun päästäisin irti niin lapsi menisi heti suoraan hakkaamaan patteria. Sitten taas pitäisin kiinni tunnin ja lapsi menisi suoraan sen jälkeen hakkaamaan patteria. Jne. Ei kukaan voi elää siten. Ap
Leikkikehä? tuo voisi olla ratkaisu. Ja sitten pyydät huoltomiestä/naapuria/ roskakuski-idolia kertomaan tiukkaan sävyyn, että pattereiden hakkaaminen haittaa vauvojen/koirien/vanhojen ihmisten nukkumista.
Voit myös pyytää, että päiväkodissa puhutaan tuosta asiasta. Yleensä lapset nimittäin uskovat asiat paljon paremmin, kun ne kertoo joku muu ulkopuolinen auktoriteetti.
Leikkikehä? Ne on vauvoille. Ei 3-v sellaisessa pysy hetkeäkään.
Ja siis uhmaiässä kehittyy omaa tahtoa lapselle. Hän haluaa myös sanoa mielipiteen. Ja kuulla selityksen. Kohta on kyselyikä.
Alue: Aihe vapaa
Autismin kirjolla