Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten todella kovapäistä ja voimakastahtoista lasta kuuluu kasvattaa?
24.02.2022 |
Olen itse luonteeltani aika pehmeä enkä oikein tiedä mikä olisi toimivin keino todella kovapäisen kanssa. Lapsella on kyllä ollut aina selvät rajat ja niistä pidetty kiinni. Mutta lapsi uhmaa aivan valtavasti. Vaikka kyseessä olisi joku mitätön pikkuasia, hän tekee kaikkensa että saisi oman päänsä mukaan sen asian menemään. Jos vaikka pitäisi käydä lähtöpissalla ennen ulosmenoa, hän ei suostu menemään. Mieluummin vaikka pissaa housuunsa uhman osoituksena kuin menee vessaan lähtiessä. Mikään kehu tai palkinto ei toimi. Ei mikään ”rangaistus” kuten jonkun mukavan asian peruuntuminen, tärkeän tavaran poisottaminen, jäähy, ei mikään. Niillä ei ole häneen mitään vaikutusta. Jos itse alkaa huutaa niin uhma vain pahenee. Päivät on pelkkää valtataistelua. Meillä lapsi ei kuitenkaan saa uhmaamalla tahtoaan läpi joten valta ei hänellä ole vaan aikuisella. Silti tämä on ihan järkyttävän uuvuttavaa ja haluaisin että valtataistelu vihdoin loppuisi.
Lapsi saa olla sylissä paljon, häntä kehutaan hyvin toimimisesta ja yrittämisestä, hänen kanssaan leikitään ja ulkoillaan. On monta asiaa joita hän saa päättää, ikätasonsa mukaisesti eli ehdottaa tekemisiä ja häntä kuunnellaan siinä ja jos mahdollista usein toteutetaan hänen ehdotus, aina ei tietenkään. Saa valita parista vaatteesta minkä haluaa päälleen jne.
Sanokaa mikä kasvatusmetodi toimii.
Kommentit (110)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo mukavan asian peruuntumiset, tärkeän tavaran poisottamiset ja jäähyt ovat aika lieviä rangaistuksia.
Ok. Mikä olisi äskettäin kolme täyttäneelle sopiva tehokas rangaistus?
Ap
Tunti turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla
Tai sitten vaan kauhukakara.
Kysy teidän neuvolasta apua. Meillä oli uhmaikäisen väkivaltaisen käytöksen kanssa ongelmia ja päästiin neuvolassa kokoontuvan moniammatillisen tiimin tapaamiseen. Olisikohan ollut terkka, psykologi, päiväkodin ope ja joku perhetyön henkilö paikalla. He haastattelivat ja saatiin hyvä apu tilanteeseen.
Ratkaisu oli niin yksinkertainen, etten meinannut siihen oikein uskoa. No kokeiltiin toimia heidän ehdotuksen mukaan ja tilanne lähtikin ratkeamaan samantien. Ei tarvittu mitään valtataistelua tai rankaisuja. Lapsi on nyt jo toisella kymmenellä, mutta sama metodi toimii yhä oli ongelma mikä vain.
Lääkärissä tosiaan kannattaa käydä jotta saat suljettua pois autisminkirjon, ADHD:n ym. Sieltä saataa saada hyviä neuvoja muutenkin vaikka ei mitään vakavampaa olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmevuotiaalle voisi kokeilla piirrettyä päiväjärjestystä, joka aamulla käydään yhdessä läpi. Uhmakkuus ei sillä välttämättä katoa, mutta voihan sitäkin kokeilla. Joskus kova kuormitus voi purkautua jatkuvana huomion hakemisena.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokeillut sitäkin että jätän huomiotta sen uhman ja kiukun. Esimerkiksi siis vain rauhallisesti kävelen toiseen huoneeseen enkä reagoi muuten mitenkään. Se tuntuu olevan lapsen näkökulmasta pahin mitä voin tehdä, hän tulee perään, takoo minua pikkuisilla nyrkeillään ja huutaa. Ja on pitkään sen jälkeen todella kiukkuinen. Ap
Lapsestasi kasvaa tuleva mielenterveyspotilas tuolla kasvatustyylillä. Minunkin hätä jätettiin huomiotta pienenä ja nykyään kärsin ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja epävakaasta persoonallisuus häiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi ongelmasi on se että sinulle lapsen ongelmat ovat mitättömiä, mutta lapselle ne ovat kaikkea muuta.
Mitä enemmän mitätöit lapsen tunteita sitä voimakkaammiksi ne käyvät.
Lapsi saa tuntea ja koetella rajojaan, mutta huonoilla teoilla on tietenkin seurauksensa.
Et voi kieltää lasta olemasta vihainen tai surullinen.En kielläkään. Lapsi saa olla vihainen, surullinen, kiukkuinen, itkeä jne. Ja tämä kerrotaan lapselle joka viikko. Mielestäni en mitätöi lapsen tunteita vaan olen aina valmis niitä kuuntelemaan. Silti säännöt on säännöt ja rajat on rajat. Patteria ei hakata pikkuautoilla. Ap
Raja teillä ehkä on, mutta ei kuria. Kuri on sitä, että luvaton rajanylitys estetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan ekana lopettaa komentaminen ja yrittää luoda lapseen luottamuksellinen suhde, esim joku kiva yhteinen harrastus jossa lapsi saa positiivisia onnistumisia, yhteisiä matkoja ym. Jos tosi kovapöinen, et onnistu mitenkään muuten.
Lapsen pitää pitää sua fiksuna ja arvostaa sua ja sun arvostelukykyä. Uskoa että sulla on sen paras mielessä. Huumorilla pääsee monesti pitkälle.
Uskom että on haastavaa jos on itse conflict averse..
Jään tätä miettimään, kiitos kun kommentoit. Lapsi täytti äskettäin kolme eli vielä ehkä varsinainen harrastus ei ole ajankohtainen, lapsi tuntuu lyhyistä päiväkotipäivistäkin (joita siis vain 3-4/vk) uupuvan niin että olen yrittänyt rauhoittaa iltapäivät, illat ja vapaapäivät rauhalliselle yhdessäololle kotoba ja ulkoillen. Ap
ADHD lapsi.Vie tutkituttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla
Tai sitten vaan kauhukakara.
Ei nykyään ole kauhukakaroita. On vain a) erityislapsia ja b) kilttejä lapsia.
Lapsi on luonteeltaan sellainen kuin on, eikä ole muuksi muuttumassa. Et voi kasvattaa hänestä pois noita ominaisuuksia, vaikka sinun toki onkin pidettävä tietyistä rajoista kiinni. Sinun on säädettävä omaa päätäsi niin, ettet odota hänen muuttuvan, etkä ota tilanteita itseesi. Tähän sinun saattaa olla hyvä hakea tukea.
Lapsi kasvaa kyllä ja oppii käymään aikanaan lähtöpissalla jopa ihan ilman muistuttelua jne. Nyt tuo kaikki tuntuu vaikealta ja unohtuu se, että oikeasti aika hoitaa suuren osan noista ongelmista.
Tulevaisuudessa tuo luonteenlujuus voi olla suuri vahvuus. Lastasi ei varmaan kukaan saa noin vain manipuloitua ja ylipuhuttua tekemään tyhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me täällä voidsa auttaa kun ei varmaan koulutetutkaan.
Tunnen tilanteen , Väsyttävää teille vielä monta vuotta.
Pelkään että jos jatkat tätä keskustelua, sinua tullaan loukkaamaan ja syyttelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun asian kieltää, vaikkapa nyt pattereiden hakkaamisen pikkuautoilla kerrostalossa, niin on aivan varmaa että lapsi yrittää jatkuvasti tehdä juuri sitä. Jos sanoo että pikkuautot otetaan pois jos teet noin niin on aivan varmaa että tekee heti niin eikä ole moksiskaan siitä että pikkuautot pantiin muovipussiin ja varastoon. Ap
Laps on helppo ohjata tekemään jotain muuta.
Miksi lähdet taisteluun, kun on yoimivakin ratkaisu?
Voi kuule. Luuletko etten olisi yrittänyt satoja ja taas satoja kertoja ohjata muuhun tekemiseen, siirtää huomiota muualle, hämätä toisaalle. Ei ne tepsi. Lapsi palaa hakkaamaan patteria heti. Hän haluaa uhmata. Ap
Miten se lapsi uhmaa ellei ole mitään uhmattavaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon "kaikki tunteet ovat sallittuja" -jutun toisteleminen lapselle on kovasti muodissa, mutta mitäpä lapsi siitä ymmärtää. Jos ymmärtää jotain niin todennäköisesti ymmärtää väärin. Aikuisellekin tuo on abstraktia.
Tämä. Kaikenlaisia älyttömyyksiä sitä keksitäänkin. Lapselle pitää olla selvät säännöt, joiden rikkomisesta seuraa tuntuva rangaistus, ei mitään voivoinytoletvihainen-lässytyksiä.
Unohdin tosiaan sanoa että kuormitus purkautuu usein huonona käytöksenä. Ennakoi ja kerro päivän rakenne, pidä kiinni ruoka- ja ulkoiluajoista, nukkumaanmenosta ja kaikesta. Me tehtiin virhe kun päiväkodissa kuormittui ja luultiin että tarvitsee vastapainoksi rauhaa. Se jotenkin sotki kaiken kun sitten kaikki purkaantui tunnemyrskyinä ja uhmana.
Tajusin että lapsi tarvitsee keinon purkaa kuormitus. Tehtiin heti päikkärin jälkeen jotain missä sai purkaa olonsa. Mentiin uimaan, pulkkamäkeen, liikuntakerhoon yms
Liikkumisella lapsi purki olonsa ja loppuilta meni kotona hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Kysy teidän neuvolasta apua. Meillä oli uhmaikäisen väkivaltaisen käytöksen kanssa ongelmia ja päästiin neuvolassa kokoontuvan moniammatillisen tiimin tapaamiseen. Olisikohan ollut terkka, psykologi, päiväkodin ope ja joku perhetyön henkilö paikalla. He haastattelivat ja saatiin hyvä apu tilanteeseen.
Ratkaisu oli niin yksinkertainen, etten meinannut siihen oikein uskoa. No kokeiltiin toimia heidän ehdotuksen mukaan ja tilanne lähtikin ratkeamaan samantien. Ei tarvittu mitään valtataistelua tai rankaisuja. Lapsi on nyt jo toisella kymmenellä, mutta sama metodi toimii yhä oli ongelma mikä vain.
Miksi et sitten kerro täällä mikä se ratkaisu oli? Vai kestääkö se päivänvaloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi ongelmasi on se että sinulle lapsen ongelmat ovat mitättömiä, mutta lapselle ne ovat kaikkea muuta.
Mitä enemmän mitätöit lapsen tunteita sitä voimakkaammiksi ne käyvät.
Lapsi saa tuntea ja koetella rajojaan, mutta huonoilla teoilla on tietenkin seurauksensa.
Et voi kieltää lasta olemasta vihainen tai surullinen.En kielläkään. Lapsi saa olla vihainen, surullinen, kiukkuinen, itkeä jne. Ja tämä kerrotaan lapselle joka viikko. Mielestäni en mitätöi lapsen tunteita vaan olen aina valmis niitä kuuntelemaan. Silti säännöt on säännöt ja rajat on rajat. Patteria ei hakata pikkuautoilla. Ap
Etpä.. silti puhut että lapsi alkaa riehumaan mitättömistä asioista.
Uhmaikäisen jäärän kanssa todella vaikeata. Ei ole ikävä niitä aikoja. Teini-ikäinen jäärä sitten oma lukunsa...
Mikä auttaa? Aika. Esimerkiksi tuo pattereiden hakkaaminen. Pitää kieltää, pitää nostaa pois, pitää kuunnella huudot, pitää yrittää olla itse huutamatta, pitää siirtää sohva patterin eteen jne. Ja mikään ei auta. Mutta sitten lapsi keksii muuta ja patterit jäävät.
Mitkään rangaistukset ja palkkiot ja muut ei välttämättä tehoa, ainakaan nopeasti, mutta kannattaa kuitenkin pitää se linja että huonosta käytöksestä tulee jokin rangaistus ja hyvästä palkkio. Vaikka esimerkiksi lelujen pois vieminen ei näytä tuovan tulosta, kyllä siitä pientä vaikutusta ajan myötä tulee. Muistat vaan järkevät (etukäteen ilmoitetut) aikarajat. Pienen lapsen kanssa päivä tai pari on hyvä aika.
Muuten keskity niihin hyviin hetkiin, läheisyyteen ja yhdessä tekemiseen silloin kun se sujuu. Ei kannata etukäteen suunnitella että NYT on se perheen hyvä yhteinen hetki kun leivotaan yhdessä tms. vaan teette kaikenlaista yhdessä ja nauti silloin kun se sujuu. Se hyvä hetki voi olla kävely tai automatka tai muu vastaava tylsä hetki.
En suosittele perumaan tekemisiä rangaistuksena. Tekemisen voi (ja kannattaa) keskeyttää jos ongelmia, mutta kannattaa antaa mahdollisimman paljon mahdollisuuksia hyviin hetkiin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa valita taistelunsa, jollei lähtöpissa kelpaa niin kärsiköön sitten sen nolouden että joutuu olemaan pissaisissa housuissa ja tulemaan kivoista leikeistä sisälle kesken kaiken.
Jos kysymyksessä ei ole oikeasti henkeen, ruumiilliseen koskemattomuuteen ja terveyteen (muiden tai omaan) liittyvä asia, mieti tarkkaan onko sen tekeminen välttämättömyyttä vai vain (hyvä) tapa. Vähitellen sitten niitä hyviä tapoja voi ujuttaa mukaan kun lapsi on hiukan vastaanottavammassa iässä.
Esikoiseni, nyt jo aikuinen, on Asperger, ja nimenomaan "valitse taistelusi" on ollut paras kasvatuskeino. Mihinkään pikkuasioihin ei kannata tuhlata ruutia lapsen kanssa, joka on joustava kuin rautakanki. On vahingollista, jos koko arkielämästä tulee valtataistelua, paljon tärkeämpää on rakentaa rakastava yhteys. Sen kiintymyksen ja rakkauden takia lapsi sitten tottelee tai ei tottele, joskus muinoin tottelu perustui vain rangaistuksen pelkoon. Tämä kai johti usein siihen, että lapsi saattoi ankaran aikuisen läsnä ollessa käyttäytyä hyvin, mutta purkaa vihansa sisaruksiin, eläimiin tms. Eli ei siinä tottelemisessa aina ole mitään tavoiteltavaa muiden tavoitteiden kustannuksella. Toki olisi kivaa, jos lapsi olisi joustava ja ns. helppo luonteeltaan kuten minulla toinen lapseni, mutta sitä ei voi valita. Toinen lempisanontani onkin "niillä korteilla pelataan mitkä on saatu". Sivumennen sanoen esikoiseni on nykyisin varsin tavallisen oloinen ihminen :) Hyvänä piirteenä on mm. se, ettei nuoruudessaan ole ollut vähääkään yllytyshullu, kun on niin omaehtoinen.
Alue: Aihe vapaa
Eikö teillä ole valjaita hankittuna? Vai miksi pitäisi pitää lapsesta kiinni koko ajan?