Lue keskustelun säännöt.
Miten todella kovapäistä ja voimakastahtoista lasta kuuluu kasvattaa?
24.02.2022 |
Olen itse luonteeltani aika pehmeä enkä oikein tiedä mikä olisi toimivin keino todella kovapäisen kanssa. Lapsella on kyllä ollut aina selvät rajat ja niistä pidetty kiinni. Mutta lapsi uhmaa aivan valtavasti. Vaikka kyseessä olisi joku mitätön pikkuasia, hän tekee kaikkensa että saisi oman päänsä mukaan sen asian menemään. Jos vaikka pitäisi käydä lähtöpissalla ennen ulosmenoa, hän ei suostu menemään. Mieluummin vaikka pissaa housuunsa uhman osoituksena kuin menee vessaan lähtiessä. Mikään kehu tai palkinto ei toimi. Ei mikään ”rangaistus” kuten jonkun mukavan asian peruuntuminen, tärkeän tavaran poisottaminen, jäähy, ei mikään. Niillä ei ole häneen mitään vaikutusta. Jos itse alkaa huutaa niin uhma vain pahenee. Päivät on pelkkää valtataistelua. Meillä lapsi ei kuitenkaan saa uhmaamalla tahtoaan läpi joten valta ei hänellä ole vaan aikuisella. Silti tämä on ihan järkyttävän uuvuttavaa ja haluaisin että valtataistelu vihdoin loppuisi.
Lapsi saa olla sylissä paljon, häntä kehutaan hyvin toimimisesta ja yrittämisestä, hänen kanssaan leikitään ja ulkoillaan. On monta asiaa joita hän saa päättää, ikätasonsa mukaisesti eli ehdottaa tekemisiä ja häntä kuunnellaan siinä ja jos mahdollista usein toteutetaan hänen ehdotus, aina ei tietenkään. Saa valita parista vaatteesta minkä haluaa päälleen jne.
Sanokaa mikä kasvatusmetodi toimii.
Kommentit (110)
Minusta kuulostaa myös joltain diagnoosin paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjoon liittyy aistiyliherkkyyttä ja uhmaa. Mutta jos lapsella ei autismikirjon diagnoosia ole, niin älkää hyvät vanhemmat ihmeessä uppoutuko mihinkään aistiyliherkkyys teorioihin tai etsimällä etsikö vikaa lapsesta. Siinä keskitytään helposti “hoitamaan” vain lasta, vaikka ongelmat ovat teidän välisessä vuorovaikutuksessa. Lapsella voi olla vaativa tai erilainen temperamentti, joka osaltaan aiheuttaa vuorovaikutuksen ongelmia. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan ratkea lasta terapioimalla tai lääkitsemällä, vaan sitä omaa vanhemmuutta petraamalla niin että osaa kohdata lapsen tempoeramentin oikein.
No joo, näinhän se usein on, mutta sen nyt lisään, että niitä diagnooseja ei usein kovin nuorelle jaeta. Olen se aiemmin kirjoittanut Asperger-pojan äiti ja poika sai diagnoosin 12-vuotiaana. Ne väännöt sylissä rauhoittumisesta, jäähypenkeistä ym. ym. mitä täälläkin on käsitelty tapahtuivat MONTA vuotta aiemmin. Eli silloin, kun virallisesti lapsi oli ihan normaali. Tietysti ei ollut ns. normaali, Asperger on synnynnäinen ominaisuus ja poikani olikin itse asiassa "erikoisimmillaan" joskus parivuotiaana. No, oikeastaan asiaa voi lähestyä jotensakin käytännöllisestä vinkkelistä: jos vaikka sylissä rauhoittuminen onnistuu, sitä kannattaa käyttää, jos ei, niin ei. Lapset ovat joka tapauksessa erilaisia diagnooseista riippumattakin.
itse pukisin vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni ihan ns. normaalikin lapsi voi olla sitkeä ja raivokas siinä uhmassaan, ei tarvitse olla mitään nepsydiagnoosia. Arasta ja tottumattomasta ihmisestä voi täysin normaali uhmakohtaus tuntua hurjalta ja pelottavalta.
Meillä on aina esim. lempeästi mutta päättäväisesti viety vessaan pissalle, jos on ollut lähtö johonkin. Lapsi on välillä uhmannut kovastikin, mutta aina on kärsivällisesti ohjattu pytylle ja on pissannut kun on ollut hätä vaikka muuta on väittänytkin.
Tuollainen patterien ym. paukutus estetään fyysisesti. Edelleen lempeästi ja määrätietoisesti kielletään ja mennään väliin ja siten lapsi ei pääse patteriin käsiksi. Tarvittaessa siinä välissä ollaan järkähtämättä kunnes lapsi väsähtää turhaan yritykseen.
Välillä leluja joutuu takavarikoimaan syystä tai toisesta, meillä parhaiten tehoaa kun ne nostaa jonnekin ylös mutta näkyville, jolloin lapsi ei ylety niihin mutta näkee ne, ja se harmittaa. Varastossa tavarat unohtuu äkkiä. Hyvällä käytöksellä lelut voi ansaita takaisin.
Joka asiasta ei kannata vääntää ja lapsen kannattaa antaa päättää ja vaikuttaa asioihin silloin kun se on ikätasolle sopivaa.
Päivät sujuu helpommin, kun lapselle kertoo etukäteen mitä tehdään tyyliin ”nyt syödään välipala, sen jälkeen käyt pissalla, sitten puetaan haalari päälle ja lähdetään leikkipuistoon”. Sitten kerrataan, että ”nyt käydään pissalla ja sitten puetaan päälle” jne.
Nepsyn ja ns. taviksen äitinä sanoisin, että se taviksen sinnikkyys ja raivo on aloittelijan asteella verrattuna nepsyyn. Nepsy ei väsähdä turhaan yritykseen tehdä jotain kiellettyä, hän ei väsy ikinä. Tai toki voi vaikka nukahtaa tai menettää tajuntansa kesken yrityksen, mutta yritys jatkuu sitten taas. En halua väheksyä kirjoitustasi, neuvot ovat oikeasti hyviä, mutta eivät yksinkertaisesti vaan toimi kaikilla. Minäkin oikeasti luulin, että rauhallinen järkähtämättömyys, maalaisjärki, selvät rajat ym. toimivat, mutta sitten sain esikoiseni. Mutta se on ehkä ihan totta, että erittäin haastava temperamentti riittää tekemään lapsesta tosi vaikean, ei siihen mitään erityisyyksiä varmaan tarvita.
Mikä PDA?
PDA:ta pidetään autismikirjon sisälle kuuluvana käyttäytymisprofiilina.
PDA-piirteiset henkilöt kokevat voimakasta ahdistusta vaatimuksiksi tulkitsemistaan tilanteista, jolloin vastareaktiona voi syntyä esimerkiksi halu paeta tilanteesta, hermostua tai pyrkimys kontrolloida tilannetta.
PDA:sta voi olla kyse, kun henkilö täyttää autismikirjoon liittyvät diagnostiset piirteet ja lisäksi hänellä on tiettyjä patologiseen vaatimusten välttelyyn kuuluvia oireita.
Näitä ovat esimerkiksi pyrkimys kontrolloida ympäristöä, jokapäiväisten, tavanomaisten vaatimusten välttely ja erilaiset sosiaaliset strategiat, joilla vaatimuksia pyritään välttelemään.
PDA-piirteinen henkilö saattaa vaikuttaa sosiaalisemmalta kuin autismikirjolla olevat henkilöt tyypillisesti, mutta taustalla on silti puutteita sosiaalisessa ymmärryksessä.
Kansainvälisesti PDA:sta on julkaistu tutkimuksia ja termin lanseerasi brittiläinen psykologi Elizabeth Newson 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisista lapsista kasvaa isona Putineita ja sellaisiinhan ei tehoa kuin kovat toimet.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista lapsista kasvaa isona Putineita ja sellaisiinhan ei tehoa kuin kovat toimet.
Kovista toimista tulee 2020-luvun Suomessa lasu. Kovan kovaa vastaan asettaminen ei ole enää hyväksyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistä se kellariin häpeämään.
Vakavasti. En tiedä mitään keinoa.Tämä on sama kuvio kuin minun sisko kävi läpi lapsensa kanssa.
Huvittaa ,kun olin huolissani hänestä ja kävin kerran povarilla. Povari sanoi että tämä ihminen ei kuuntele ketään.Itsepäinen ,eikä sille voi mitään.
Nyt tyttö 28 vuotta, hyvin menestyvä töissä ja saa hyviä jatkokoulutuksia. Mutta vieläkin tuo itsepäisyys jäljellä.Ei esim , kiitä koskaan mistään lahjasta ,ei soita, ei välitä.
Merkillistä. Säälin sinua. Oisko vaihtoehtona kesällä lähettää hänet jonnekin maalaistaloon
Hirveä tilanne.
Mitä hittoa. Et kai ole kenenkään kasvattaja.
Kiinnostaisi tietää, miten aplla nyt sujuu lapsen kanssa? Onko tilanne helpottanut iän myötä vai onko jotain muuta kyseessä?
Kokeile pda-lapsen kasvatusta, toimiiko teillä. Eli jos raivoaminen alkaa, kysy lapselta, haluaako jatkaa raivoamista, vai tehdä mieluisan asian x. Pda kuormittuu vaatimuksista, mutta jos kokee voivansa hallita tilannetta, vaikka valitsemalla kahdesta vaihtoehdosta, on lapsi todella helppo.
Tarpeeksi aikaa lähtöihin, haluaako lapsi katsoa millaiset vaatteet sää vaatii (et siis sinä vaan sää, jolle me ihmiset ei voi muuta kuin pukemalla vaikuttaa) vai käydä pissalla ensin. Paljon puheeseen me ihmiset, lapsi kokee hallinnan tunnetta, kun hänet otetaan riveihin yhteistä "vihollista" vastaan.
Sopimusten teko johdattelevilla kysymyksillä. Kuva hampaassa olevasta reijästä -> kysy kuinka hankalaa tuollaisen kanssa olisi syödä -> me ihmiset pesemme hampaat aamuin illoin, ettei näitä ongelmia tulisi (joskus tulee kuitenkin, mutta vähemmän kuin jos ei pese ollenkaan) -> sovitaan että molemmat pesee hampaansa joka päivä, ellei ole muuten niin kipeä, ettei pysty.
Leikkipuistosta poistuminen helpottuu, kun annat lapsen päättää, laskeeko hän vaikka kolme kertaa liukumäkeä vai tekeekö kolme hiekkakakkua, tai mitkä onkaan hänen lempipuuhansa ulkona. Sopimuksen kautta, odotan että saat valitsemasi tehtyä, sitten pitää päästä lähtemään ruokaa tekemään tai vaikka vessaan.
Sopimuksia, selittämistä ja yhteisiä "vihollisia". Jos lapsesi on pda, ei ammattiapua tästä maasta löydy, kun lähes kukaan ei ole asiasta edes kuullut.
Jos nämä ei toimi, voi siitä ammattiavusta olla apua.
Kiitos tai rankaisu ei pda:n kanssa toimi, molemmat lisää kuormitusta, ellei niistä ole etukäteen tehty sopimusta. Hyötyä kummastakaan ei ole.