Onko teillä kuollut läheinen aina vauvan syntyessä?

Syntymävuonnani kuoli äidiltäni isä ja isältäni äiti. Eivät olleet edes vanhusikäisiä vielä. Toinen oli työssäkäyvä.

No joo, serkun molemmat lapset syntyneet samana vuonna kun menetettiin isovanhemmat. Ensin syntyi poika ja vaari kuoli. Sitten pari vuotta myöhemmin tyttö ja sitten meni mummo. Tyttö kun syntyi niin pari kuukautta myöhemmin kuoli myös serkkuni isä.

Jaa-a.. Nyt alkoi pelottamaan kun aloin ajattelemaan. Kyllähän sitä omatkin vanhemmat puhuivat että näin se elämä vaan menee.

Minulla on kymmenen lasta eikä yhtään läheistä kuollut vauvojen syntyminen aikaan.

Ukki kuoli samana päivänä kun sain tietää odottavani esikoista. Mummi kuoli samalla viikolla kuin huomasin odottavani toista lasta. Isä kuoli 2kk ennen kolmannen lapsen odotusta. Olin raskaana ennen isän kuolemaa, mutta meni kesken edeltävällä viikolla.

han luonnollista kiertoahan tuo on että kun lapsia tehdään kolmen kympin nurkilla niin iso- ja isoisovanhempien sukupolvet tekevät tilaa uusille tulokkaille. Aina joku osuu kuulemaan niihin aikoihin kun lapsi syntyy. Ei tuossa mitään yliluonnollista sielun siirtymää ukista lapseen tapahdu

On, vuoron perään miehen ja minun suvussani, noin kk sisällä vauvan syntymästä joku on kuollut. Olen ajatellut asiaa usein.

Minulla ei itselläni ole lapsia, mutta sisarusten tai kaverien lapsia kun ajattelen, niin eipä tule mieleen yhtä ainoaa tapausta, jossa joku äidin tai isän läheinen olisi kuollut lähelläkään lapsen syntymää, ja näitä hyvien ystävien/sisarusten lapsia on yhteensä 12 eri ikäistä. Toki näin voi joskus käydä, mutta kyse on ihan puhtaasti sattumasta (jos joku jotain yliluonnollisia kuvittelee tähän liittyvän). Myöskään minun tai sisarusteni syntymien aikaan ei ole kukaan vanhempieni läheinen kuollut.

Kyllä, äitini joskus huomasi tämän asian. Mummoni kuoli kun odotin nyt neljävuotiasta tytärtäni. Ovat molemmat vesimiehiä, synttäripäivätkin lähekkäin. Hämmentävää mutta tämä nelivuotias muistaa asioita ajalta kun minä olin pieni. Mitä olen tehnyt pienenä. Juuri eilen sanoi " sä kuivattelit käsiä näin kun olit pieni" sanoin ettei hän ollut olemassa sillon n kun olin lapsi mutta inttää että kyllä hän muistaa.  Yhden pikku tapaturman muistaa myös mikä sattui minulle lapsena, en muista koskaan kertoneeni tästä mutta tyttö kertoi ollessaan 3v että muistaa kun tämä tapahtui minulle. 

Molempien lasteni raskausaikana tätini kuolivat, ensin äidin sisko ja toisena raskausaikana isän sisko.

Minulla oli isoäidin hautajaiset ja kuopuksen ristiäiset samana viikonloppuna.. :(

Sukulaisiani on kuollut viimeisen 20 vuoden aikana kaksi, ja vauvoja on tänä aikana syntynyt sukuun noin kolmekymmentä eikä yhtäkään lähellä kumpaakaan kuolemaa. Joten en allekirjoittaisi väitettä omalla kohdallani! Tiedän saavani olla kiitollinen näin vähäisistä kuolemista, mutta nyt suku alkaa vanhentua ja kuolemat tulevat varmasti kuvaan kohta...

Molempien raskauksien kohdalla on kuollut joku lähipiiristä, täysin yllättäen ja tapaturmamaisesti. Kyllä siinä tulee pohdittua elämää ja kuolemaa. Jonkun on aika kuolla ja toisen syntyä, sellainen on elämän kiertokulku. Ei siinä kauheasti järkeä tunnu olevan, kuten ei oikein missään muussakaan, mutta näillä mennään ja koitetaan nauttia kunnes tulee oma vuoro.

Mä oon kuullu, että kun skorpionille syntyy vauva, niin samalla kuolee jonkun naapurin koira tai hamsteri ja sen sielu loikkaa syntyneeseen. Sitten skorpioni heittää lusikan nurkkaan, niin hänen sielunsa hyppää sikapahnueeseen. Kun sika teurastetaan, sielu palaa PUHDISTUNEENA koiraan tai hamsteriin odottamaan uuden piltin syntymää lähiympäristöön.

Jostain syystä tää kierto on vain skorpionilla ja neitsyellä, jolla kierto on kani, lammas, kani, neitsyt.

Mun mummot kuolivat samoihin aikoihin, kun lapseni syntyivät.

Mun äiti kuoli samaan aikaan, kun lapsenlapsi syntyi.

"Jonkun pitää kuolla, että joku voi syntyä", mutta ei viissiin päde Kiinassa :)

Isomummoni kuoli 3 kk ennen tytön syntymää, mummon siskon mies kuoli 3 kk ennen poikamme syntymää.

Hei ihan oikeasti nyt, ei kukaan voi olla niin hörhö että uskoo joihinkin "sielun kiertokulkuihin". Pelottava ajatus että tuollaiset sitten kasvattavat lapsia.

Nuo ovat täysin puhdasta sattumaa, teidän mielenne vaan haluavat löytää niistä yhtäläisyyksiä koska toki syntymä ja kuolema ovat suurimmat asiat elämässä.

JOS on pakko keksiä jokin yhtäläisyys niin voisi olla, siis voisi, ehkä, joissakin tapauksissa, että joku kuolemankielissä oleva vanhus sinnittelee siihen asti että uusi tulokas on syntynyt (vrt. pappa kuolee 2vko mummon poismenon jälkeen, "antaa itselleen luvan lähteä") jostain alitajuisesta syystä, ehkä on helpompi päästää irti kun on tae geenien jatkamisesta eteenpäin taas yhden polven verran.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 23:23"]

No meillä on neljä lasta ja parin kuukauden sisällä syntymästä on kuollut läheiset. Mummot, kummisetä.. Voiko olla vaan sattumaa?

[/quote]

Voi

Ihme, että maailman väkiluku on kasvanut näinkin moneen miljardiin, jos syntyä ei voi ilman, että joku kuolee...

Olen yksi neljästä lapsesta, enkä muista kenenkään läheisen kuolleen kenenkään meidän syntyessä. Lähin kuolemantapaus lienee isomummo, joka kuoli ollessani vuoden ikäinen, eli ihan kohdalle ei osunut sekään. Itse ehdin täysi-ikäiseksi, ennen kuin ensimmäinenkään isovanhemmistani kuoli. Kaikki sedät, tädit ja serkut ovat myös hengissä ja terveinä.

Meillä on. mummini kuoli 3 viikkoa tyttäreni syntymän jälkeen. Ehtivät vielä nähdä toisensa :) ja veljeni esikoinen syntyi tästä parin päivän päästä.
Kun pikkusiskoni syntyi, pappa kuoli. Kun toinen sisko syntyi toinen mummimme kuoli

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 03:17"]Mitäs teette kakarat niin vanhoina, että loppu suku on jo valmiiksi haudan partaalla
[/quote]

No itse tein 19-vuotiaana, ja oli vielä yksi isovanhempi elossa kun esikoinen syntyi. Mummi tosiaan kuoli pian esikoiseni syntymän jälkeen.
Kuinka paljon nuorempana minun olisi pitänyt tehdä?:)