Lue keskustelun säännöt.
Juristivaimoni elämään ei mahdu muu kuin työ
12.07.2015 |
Olen ihan turhautunut, koska vaimoni elämään ei tunnu mahtuvan muuta kuin työ. Olemme lapseton pari, kolmikymppisiä. Hän on juristi ja tekee töitä ainakin 80 tuntia viikossa. Vapaalla aina vastaa puheluihin ja sähköposteihin, myös lomamatkoilla. Nyt emme ole vuoteen käyneet kuin viikonloppumatkalla Euroopassa, koska pidempiä aikoja hän ei voi olla poissa töistä. Olemme puhuneet lapsen hankkimisesta mutta en tiedä, onko se järkevää. Lapsella pitäisi kuitenkin olla äiti, jolla on aikaa. En tiedä, vähentäisikö vaimoni työtä jos hankkimisemme lapsen. Meidän parisuhteelle ei ole aikaa kunnolla ja seksielämäkin vähentynyt. Rakastan vaimoani mutta en osaa kuvitella elämää tällaisena eteenpäin. Ollaan yritetty myös puhua hänen työnteosta ja hän usein sanoo, että vähentää ja ottaa enempi vapaata, mutta ei se kuitenkaan toteudu. Olen välillä vähän mustasukkainen hänen työkavereilleen, kun he saavat viettää niin paljon aikaa hänen kanssaan. Joskus miettinyt jopa, että jos hänellä onkin suhde jonkun kanssa?
Kommentit (200)
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:33"]
Olen itse juristi ja ollut samassa tilanteessa. Tilanne on vaikea ja siitä ei helpolla näe ulospääsyä. Siihen, ettei pärjää liittyy paöjon häpeää ja vaihtoehdot työelämässä voivat vaikuttaa vähäiseltä kun tulee maine, että tuo oli se joka ei jaksa. Itse pääsin pois äitiysloman myötä. Haluan kiittää sinua vaimosi puolesta siitä, että välität. Hän kuitenkin tällä hetkellä varmaan kokee, että kaikki, sinä mukaanlukien, vaativat häneltä jotakin. Uskon, että hänkin on alkanut väsymään tilanteeseen, muttei näe miten siitä pääsisi irti. Uskon myös, että hän on aika masentunut. Muutoksen pitäisi silti lähteä hänestä itsestään.
[/quote]
Kiitos, kauniista sanoistasi ja että jaoit kokemuksesi. Onko sinulla neuvoja miten voisin auttaa häntä löytämään ja näkemään muita vaihtoehtoja? Hän nimittäin hokee kuin robotti ettei hänellä ole muita vaihtoehtoja kuin tehdä paljon työtä, pitkää päivää. Terv.aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse nimenomaan etsin ulospääsyä ja katselin muita paikkoja. Äitiysloman jälkeen pääsin valtiolle. Olin alkuun pelännyt jääväni tyhjän päälle eli pelkäsin jättää vanhan. En ole kuitenkaan katunut. Mielestäni joissain aa-toimistoissa on niin karua menoa, ettei siinä paljon ihmistä arvosteta. Monet pomot on itsekin tuon kamalan myllyn läpi käyneitä, sille sokeutuneita tyyppejä. Valtiolla teen vaativampaa hommaa pienellä palkalla, mutta päiväni ovat kohtuulliset. Toisaalta reilu 50 h/viikko on myös haastavaa perheelliselle ja olen kyllä ollut leppoisampi tyyppi ennen juristin työn tuomia työpaineita.
Joku sairausloma voisi alkuun olla vaimollesi hyvä aikalisä. Vaikka muulla verukkeella. Tai opintoloma? Joku veruke, joka on helppo sanoa ääneen. On kovin vaikea sanoa pomolle, ettei jaksa. Olen myös nähnyt, että töitä on tippunut entiseen tahtiin uskoutumisesta huolimatta.
Vähintään se että sanoo iselleen ääneen, ettei jaksa enää, on hyvä alku. En vain tiedä, haluaako vaimosi aa-tstouran. Jos haluaa, en osaa sanoa. Sen ja perhe-elämän yhdistäminen voi olla vaikeaa, mutta olen sellaisiakin tapauksia nähnyt. Ja ehkä pienemmissä toimistoissa voisi olla rauhallisempi tahti?
Juristi
Painosta vaimosi vaihtamaan työpaikkaa. Itse painostin mieheni vaihtamaan. Meillä oli kyllä jo lapset. Mutta en kerta kaikkiaan nähnyt tulevaisuutta, jossa mies tekee iltaan saakka töitä vailla joustoja. Itse olen yhtä kouluttautunut, mutta toki ura on ei vaiheessa kotivuosien jälkeen. Käsittelin siis asian itselleni selväksi, ja tulin tulokseen, että se on työn vaihto tai ero. Mies vaihtoi työtä ja tienaa enemmän 40h viikkotyömäärällä. Todellakin voi löytyä juristillekin työ, jota ei tarvitse tehdä terveyden kustannuksella.
Vaimosi on lukossa tilanteen kanssa nyt eikä näe tilannetta selvästi, mutta varmasti huomaa jälkeen päin hyödyt. Älä siis syyllistä ja nakerra päivittäin, vaan kerro faktat ja anna vaimosi valita. Itse en jäänyt katkeroitumaan vaan annoin "ajan", jonka sisällä työn olisi vaihduttava. (Toki olisin katsellut pidempään, mutta mies onneksi ymmärsi oman etunsakin ja sopiva työ tuli kohdalle.) Kun on pannut paukkuja opintoihin ja edennyt sinne suuntaan mihin juuri halusikin, on pelottavaa ja ahdistavaa "antaa periksi".
Totta kai ymmärsin toisaalta miestänikin tilanteessa, koska hyvät työpaikat ei kasva puussa, ja alan tapa on mikä on. Mutta tulevaisuus näytti toivottomalta perheen kannalta. Tällä hetkellä muistellaan tuota kauheaa jaksoa ja nautitaan tästä hetkestä.
Tässä toinen juristi, joka ymmärtää vaimoasi. Elämä asianajotoimistossa on raakaa peliä, eikä sinun tarvitse edes olla uraorientoitunut. Asiakkaille luvataan hillitön työmäärä nolla-ajassa, ja ne tunnit on revittävä jostain. Osakkaat laskevat säännönmukaiseksi työajaksi 10h per päivä ja jos se ei riitä, niin 14h ei ole mikään ongelma. Nuoria juristeja testataan ja yritetään murtaa. Ne jotka murtuvat tai vaihtavat työpaikkaa ovat "heikkompaa ainesta" ja niistä puhutaan pahaa ja kauan. Joko pysyt mukana tai sinut leimataan hermoheikoksi luuseriksi. Nuoret osakkaat muistavat aika-ajoin testata missä murtumispisteesi on. Siihen sinun pitää vastata tekemällä töitä pari vuorokautta nukkumatta. Olet silloin ansainnut paikkasi ja asemasi ja jonkin verran kunnioitusta, kunnes joku nokittaa ja tekee töitä kolme vrk putkeen. Tämä on osa jonkinlaista riittiä tai simputusta mikä nyt vaan kuuluu asianajotoimiston arkeen.
Olemme itse yrittäneet lasta monta vuotta. Mitään syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt, paitsi että verenpaineeni on astronomisissa lukemissa. Näen äitiysloman hyväksyttävänä ja tervetulleena keinona päästä hetkeksi pois kaikesta tästä, mutta neljään vuoteen emme ole onnistuneet.
Onneksi mieheni ymmärtää nykyään yskän. Hänkin vihasi ennen työtäni. Nykyään hän ei enää kyseenalaista työtuntejani, vaan ymmärtää, että tällä alalla asiat hoidetaan tällä tavalla ja jokainen tunti on pakollinen. Olemme asiakaspalvelualalla ja luvanneet toimia aina asiakkaan edun mukaisesti.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 19:41"]
Aloittaja tässä. Otin asian nyt uudestaan puheeksi vaimoni kanssa. Hetki oli ehkä huono, koska hän istui koneella ja luki sähköpostejaan. Hän oli heti puolustuskannalla ja loukkaantui. Yritin vain sanoa, että olen huolissani ja tilanteeseen tarvittaisiin joku muutos. Minusta on ikävä katsoa rakasta ihmistä niin väsyneenä, alakuloisena ja mikään ei huvita. Hän alkoi itkeä ja sanoi, etten ymmärrä häntä. Hänellä ei kuulemma ole vaihtoehtoja. Ja minä kuulemma lisään hänen stressiään! Tilanne on nyt täysin lukossa. Ehdotin, että mentäisiin edes kylpylään tai hotellimatkalle ensi viikonloppuna ja rentouduttaisiin. Häntä ei huvita. Yritin ehdottaa lenkkiä, että tulisi parempi olo liikunnasta. Hän sanoi, ettei jaksa lähteä. En voinut olla sanomatta, että hän ei ole käynyt liikkumassa kertaakaan moneen kuukauteen ja siitä tulee jo pelkästään huono olo, ja että kunnosta huolehtiminen auttaisi jaksamaan paremmin työstressin. Hän alkoi vaan uudelleen itkeä ja sanoi ettei jaksa kuunnella vihjailua lihoamisesta ja lähtevänsä sitten lenkille, mutta yksin. Nyt hän lähti sinne. Minulla on avuton ja kurja olo. En tarkoittanut mitenkään vihjata lihoamisesta vaan kannustaa liikkumaan. Itse paljon urheilevana tiedän kuinka se helpottaa stressiä ja saa paremman mielenkin.
[/quote]
Kuulostaapa tutulta tilanteelta... Voisiko olla niin, etta han on jo burn outin lahella? Burn outiin usein kuuluu juuri tuollaista jaksamattomuutta, alakuloa ym. ja toita yritetaan painaa, mutta suhteellisen tehottomasti, koska aivot tuntuvat olevan niin "tukossa" stressin ja vasymyksen takia.
Itse olen yrittanyt vahan parantaa tapojani ja tehda vahemman toita, mutta ajoittain tasta lipsun (no, aika useinkin) ja ainoana vapaa paivana viikossa makaan sitten sangyn pohjalla. Onnekseni mieheni ei halua lapsia, enka minakaan.
Jaksamista tilanteeseen sinulle! Oletko kysynyt vaimoltasi miten hanen tilanteensa pitaisi muuttua, etta han voisi harkita lastenhankintaa? Ja kuinka realistiselta tuo muutos hanesta (ja sinusta) tuntuu? Siis yrita kartoittaa sita, etta mika idea hanella itsellaan on siita tilanteesta, missa lapsi olisi mahdollinen. Jos sinusta alkaa tuntua silta, etta tuo tilanne on taysin eparealistinen tai vaimosi ei tee muutoksia sita kohti, voi olla etta joudut lahtemaan suhteestasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:52"]Vaimosi pitäisi hakeutua töihin valtiolle. Olen kuullut, että perheestä haaveilevat juristit tekevät niin. Ainakin joissakin valtion hommissa juristikin saa tehdä normaalia työpäivää ja pitää normaalit lomat ja vanhempainvapaat. Hankkikaa tietoa asiasta.
[/quote]
En tiedä, miksi tämä kommentti oli saanut paljon alapeukkuja, mutta tämä on täysin totta. Olen valtiolla työskentelevä naislakimies, ja minulla on haastava ja mielenkiintoinen työ sekä ihan hyvä palkka (etenkin suhteessa työtuntien määrään). Olin lapsen kanssa kotona reilun vuoden ilman mitään ongelmaa työantajan puolelta, ja perhe- ja työelämän yhdistäminen on muutenkin sujunut varsin hyvin.
Vaimosi tuskin innostuisi ajatuksesta, jos ehdottaisit valtiolle hakeutumista, mutta se ihan oikeasti toisi helpotusta teidän tilanteeseen. Jos vaimon tavoitteena on edetä korkealle urallaan, niin onnistuuhan se myös esim. tuomioistuinlaitoksessa ja ministeriöissä.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:42"]Vaimo tuli lenkiltä, hiljaisena ja itkuisena. Ei ole puhunut minulle mitään sen jälkeen.
[/quote]
Puhun nyt hieman kärkevämmin kuin ansaitsisit, sillä olet tehnyt paljon asioita oikein, vaikutat hyvältä puolisolta ja olet aiheestakin huolissasi vaimostasi. Silti yksi asia pitäisi saada mieleesi kristallinkirkkaasti:
Se, että parisuhteenne dynamiikka saa vaimosi tuollaiseen tilaan (ehkä useinkin?), aiheuttaa järkyttäviä määriä turhaa, ylimääräistä stressiä vaimollesi. Tuollaisella mielellä on erittäin vaikeaa onnistua tekemään ajatustyötä tehokkaasti ja tuottavasti. Seurauksena hänen työnsä laatu heikkenee ja työt kasaantuvat, mistä seuraa taas lisää ja kovempaa stressiä, aiempaa vähemmän mahdollisuuksia esim. nukkua, terveysongelmia jne. Siis se, millä tavalla kohtelet vaimoasi, pahentaa hänen tilannettaan merkittävästi vaikka tarkoituksesi onkin hyvä.
Jos siis päätät jatkaa suhteessanne, päätä tehdä se ilman katkeruutta, vaatimuksia ja sitä että vihoittelet vaimollesi kun tämä on itsekäs. Muuten te ette voi onnistua, vaan tuo mekanismi pahenee ja muuttuu ajan myötä jatkuvasti myrkyllisemmäksi. Älä ole vaimosi vihollinen vaan pidä hänen puoliaan, niin kauan kuin valitset elää hänen kanssaan. On ymmärrettävää ja täysin ok, jos et jaksa. Silloin sinun tulee lähteä suhteesta, koska silloin myrkyllisellä käytökselläsi hankaloitat vaimosi mahdollisuuksia pärjätä työssään. Myös vaimosi hankaloittaa omalla käytöksellään sinun mahdollisuuksiasi elää onnellista elämää. Mutta et voi korjata tilannetta käyttäytymällä itsekin hajottavasti. Jommalta kummalta on löydyttävä voimia saada teidät takaisin samalle puolelle. Koska sinulla on aikaa ja energiaa näitä asioita miettiä, niin todennäköisimmin ne voimat löytyvät tässä tilanteessa sinulta.
79
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 22:51"]
Tässä toinen juristi, joka ymmärtää vaimoasi. Elämä asianajotoimistossa on raakaa peliä, eikä sinun tarvitse edes olla uraorientoitunut. Asiakkaille luvataan hillitön työmäärä nolla-ajassa, ja ne tunnit on revittävä jostain. Osakkaat laskevat säännönmukaiseksi työajaksi 10h per päivä ja jos se ei riitä, niin 14h ei ole mikään ongelma. Nuoria juristeja testataan ja yritetään murtaa. Ne jotka murtuvat tai vaihtavat työpaikkaa ovat "heikkompaa ainesta" ja niistä puhutaan pahaa ja kauan. Joko pysyt mukana tai sinut leimataan hermoheikoksi luuseriksi. Nuoret osakkaat muistavat aika-ajoin testata missä murtumispisteesi on. Siihen sinun pitää vastata tekemällä töitä pari vuorokautta nukkumatta. Olet silloin ansainnut paikkasi ja asemasi ja jonkin verran kunnioitusta, kunnes joku nokittaa ja tekee töitä kolme vrk putkeen. Tämä on osa jonkinlaista riittiä tai simputusta mikä nyt vaan kuuluu asianajotoimiston arkeen. Olemme itse yrittäneet lasta monta vuotta. Mitään syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt, paitsi että verenpaineeni on astronomisissa lukemissa. Näen äitiysloman hyväksyttävänä ja tervetulleena keinona päästä hetkeksi pois kaikesta tästä, mutta neljään vuoteen emme ole onnistuneet. Onneksi mieheni ymmärtää nykyään yskän. Hänkin vihasi ennen työtäni. Nykyään hän ei enää kyseenalaista työtuntejani, vaan ymmärtää, että tällä alalla asiat hoidetaan tällä tavalla ja jokainen tunti on pakollinen. Olemme asiakaspalvelualalla ja luvanneet toimia aina asiakkaan edun mukaisesti.
[/quote]
Täälläkin juristinainen. Olen töissä asianajotoimistossa, mutta en suuressa. Töitä joutuu kyllä painamaan paljon. 70h/vko on normi. Joskus menee pari vuorokautta putkeen isojen deadlinen alla. Yhdyn siihen, että paine pärjätä, jaksaa ja onnistua on äärettömän suuri. Olen joskus erehtynyt osakkaalle sanomaan, että olen hieman väsynyt. Vastauksena on vähättelyä, syyllistämistä, ulkoistamista (onko kaikki hyvin, huolia perheessä tms.), mitä milloinkin. Oletuksena on, että puheluihin vastataan 24/7 ja lomalla hoidetaan työmeilit. Haluan kuitenkin tehdä uraani asianajomaailmassa ja siksi tähän on vain sopeuduttava.
Parisuhteeni kärsi myös aiemmin tästä kovasti, koska mieheni ei ymmärtänyt tilannetta. Hän painosti minua vaihtamaan työpaikkaa, hakeutumaan sairaslomalle, ym. Koskaan hän ei tukenut tai kannustanut, että olisin jaksanut paremmin. Lopulta en halunnut puhua hänelle enää sanaakaan töistäni, koska aina syntyi riita tai hän aiheutti vähintäänkin lisää pahaa oloa ja ahdistusta sekä syyllisyyttä mulle. Jossain kohtaa mies kai ymmärsi, että haluan tätä työtä kaikesta huolimatta tehdä, vaikka se välillä on tosi raskasta, stressaavaa ja lähes poikkeuksetta vaatii pitkät päivät. Sen jälkeen tilanne on parantunut. Minäkin pidän nykyään lomista kiinni ja otan välillä ylityövapaita, mutta olen jo sen verran edennyt uralla, etten ole ihan junnu.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:52"]Vaimosi pitäisi hakeutua töihin valtiolle. Olen kuullut, että perheestä haaveilevat juristit tekevät niin. Ainakin joissakin valtion hommissa juristikin saa tehdä normaalia työpäivää ja pitää normaalit lomat ja vanhempainvapaat. Hankkikaa tietoa asiasta. [/quote] En tiedä, miksi tämä kommentti oli saanut paljon alapeukkuja, mutta tämä on täysin totta. Olen valtiolla työskentelevä naislakimies, ja minulla on haastava ja mielenkiintoinen työ sekä ihan hyvä palkka (etenkin suhteessa työtuntien määrään). Olin lapsen kanssa kotona reilun vuoden ilman mitään ongelmaa työantajan puolelta, ja perhe- ja työelämän yhdistäminen on muutenkin sujunut varsin hyvin. Vaimosi tuskin innostuisi ajatuksesta, jos ehdottaisit valtiolle hakeutumista, mutta se ihan oikeasti toisi helpotusta teidän tilanteeseen. Jos vaimon tavoitteena on edetä korkealle urallaan, niin onnistuuhan se myös esim. tuomioistuinlaitoksessa ja ministeriöissä.
[/quote]
Olisiko vaikka siksi, että kertomuksesi on taas yksi osoitus siitä kuinka löysää valtion työpaikoissa toimiminen on yksityiseen sektoriin verrattuna. Ja siksi, että kaikki tietävät massiivisesta kestävyysvajeesta, joka on saatu aikaiseksi nimenomaan tuolla löysäilyllä. Voi myös olla, että sama meno ei tule enää jatkumaan kovin pitkään, joten on hieman vastuutontakin tarjota tätä ratkaisuksi työelämän kovenemisen ongelmiin. Ratkaisu ei ole millään muotoa kestävä, ei yksilön eikä yhteiskunnan tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:40"]
Jos toinen on kotoa poissa/tekee työtä 80 tuntia viikossa eikä vähäisellä vapaa-ajallaan jaksa tehdä muuta kuin nukkua, eikä suostu keskustelemaan asiasta eikä muuttamaan toimintatapaansa, niin eihän tuohon oikeasti jää muuta vaihtoehtoa kuin ero. Ehkä miehen poismuuttaminen saa vaimon tajuamaan tilanteen vakavuuden, ehkä ei. Mutta eihän tuollaista elämää kukaan jaksa. Luojan kiitos teillä ei ole lapsia.
[/quote]
Noin kun asian ilmaisee, niin pahalta kuulostaa. Eroaminen on viimeinen vaihtoehto. Huolimatta huonoista puolista (siis tämä yletön työnteko, ahdistus, väsymys, siihen liittyvät negaativiset seikat) vaimoni on kuitenkin hieno ihminen. Hän välittää muista ja on lämmin, auttavainen, liiankin. Olen varma, että hänestä tulisi hyvä äiti jos osaa vähentää työntekoa. Työ ei koskaan ollut hänelle tärkein asia, tai raha tai ura. En tiedä onko se muuttunut. Jotenkin minä näen tilanteen siten, että hän on vain ajautunut suorittamaan, koska siihen taipumus vahva. Kuitenkin noin viisi vuotta suhteestamme oli tavattoman hyvää aikaa ajoittaisista ongelmista huolimatta. Olen sitoutunut olemaan hänen kanssaan, myötä-ja vastoinkäymisessä. Ajatus siitä, että lähtisin, tuntuu mahdottomalta. Vaikka toki tälläisena avioliittoni on myös raskasta, välillä jopa helvetillistä.
Uskon että vaimoni palautuisi ns. normaaliksi, jos vain vähentäisi töitä. Hän on kuitenkin normaalisti hauska, positiivinen, miellyttävä ihminen. Meillä on samankaltainen arvopohja lukuunottamatta sitä, että hän tekee töitä liikaa. Hän ei ole koskaan kertonut haluavansa esim osakkaaksi. Työssä suoriutuminen on vain jostain syystä muodostunut hänelle pääsisällöksi. Yhdessä vaiheessa hän mm. urheili erittäin paljon, niin paljon että tuli rasitusvammoja ja ylikunto. Välillä hän on auttanut ystäviään niin, että itse ihan väsyksissä. Ehkä ongelma on laajempi. Aiemmin tilanteet ratkesivat kuitenkin lyhyessä ajassa.
Terv.aloittaja
Tuollaista se on juristina Helsingissä. Itsellä sama tilanne. Alan ymmärtää sen, että en voi saada sekä tätä että tasapainoista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:01"]
Ap, olet todella hankalassa tilanteessa. Vaimosi on selvästi ylittänyt terveelliset rajat jo kauan sitten, mutta ei ymmärrä sitä itse. Se, että sinä alat puuttua, ei auta ellei vaimosi luota sinuun erittäin paljon (vaikuttaa siltä että ei, ehkä hän ei ylipäätään osaa luottaa ihmisiin?), vaikka olet oikeassa siinä että vaimo tarvitsee taukoa ja apua.
Voisitko sinä ottaa yhteyttä johonkuhun ammattilaiseen, esim. Väestöliitolla on psykologeja ja myös netissä toimiva kysymys- ja vastauspalvelu? Ehkä ammattilainen osaisi neuvoa parhaat keinot, miten tuollaisen tilanteen saisi purettua. Jos saat vastauksen, jossa ammattilainen selkeästi ilmaisee, että vaimosi on vaarassa menettää terveytensä, luuletko että vaimo pystyisi sen avulla paremmin hyväksymään että jotain täytyy nyt tehdä?
Myönnän, että ketjun alussa tulkitsin tilanteen niin, että olet vain pahastunut vaimon työmäärästä koska tämä on nainen. Mutta nyt ymmärrän, että vaimosi ei oikeasti pysty hallitsemaan omaa työskentelyään tuollaisessa työpaikassa. Se ei ole mikään heikon ja huonon ihmisen merkki vaan aivan normaalia, jos täällä kerrotut tarinat asianajotoimistoista pitävät paikkansa. Toivottavasti saat kannustettua ja oltua vaimosi tukena. Yritä puhua hänelle asiallisesti kun teillä on seuraavan kerran lomaa. Ehkä hän silloin on edes hieman vastaanottavaisemmalla tuulella. Puhuminen on ehkä nyt siksikin vaikeaa, jos työasiat täyttävät mielen kokonaisvaltaisesti.
Kerro vaimollesi, että sinulle on niin raskasta katsoa vierestä hänen kuihtumistaan ja itsetuhoista elämäntapaansa, että harkitset eroa liitostanne. On oikeasti läheisellekin todella kuormittavaa, kun näkee että toinen kärsii eikä voi tehdä mitään auttaakseen. Edelleen kovasti voimia sinulle vaikeaan tilanteeseen!
79
[/quote]
Kiitos, 79, paneutumisestasi ja hyvistä neuvoista ! Voi olla, että luottamuksessa ongelmia. Toisaalta vaimo kyllä uskoutuu minulle melko paljon. Ei hän muille samalla tavalla jaa asioita, ei ystävilleen tai perheelle. Tilanne on se, että lähes aina hänen töistään puhuttaessa syntyy jos ei konflikti niin vähintään hän pahoittaa mielensä ja menee ns lukkoon.
Kyse ei ole siitä, että nainen ei saisi tehdä paljon töitä ja luoda uraa. Kannustanut olen siinä. Tahti vain on kohtuuton ja haittaa hänen hyvinvointiaan, se on ongelmana. Ehkä voisin tosiaan itse keskustella jonkun ammattilaisen kanssa tilanteesta. Voi olla, että ammattilaisen mielipide saisi vaimon ymmärtämään tilanteen. Hän pitää asioita paljon sisällään, yrittää olla vahva. Kyse on ehkä ns. kiltti tynttö-tilanteesta. Kuitenkin vielä pari vuotta sitten hän usein kertoi haaveistaan äityden suhteen, suunnittelimme isomman talon hankkimista ja hän voi enimmäkseen hyvin.
Meillä on elokuussa yhteinen lomaviikko, joten ehkä on järkevää odottaa siihen asti, nyt liikaa kuormittamatta. Terv.Aloittaja
On se kumma, kun nainen tekee oikeasti liikaa töitä, niin sekin vieritetään miehen syyksi ja valitetaan, että miehet vaativat liikaa. Jos tilanne olisi päinvastoin, niin mies olisi automaattisesti itsekäs kusipää. Liikaa on aina liikaa ja se ei ole todellakaan helppoa läheisille katsoa vierestä, kun toinen polttaa itsensä loppuun. Musta aloittajalla on ihan täysi oikeus olla turhautunut ja huolissaan tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burn out ja itsensä työllä loppuun vetäminen taitaa olla juristien "ammattitauti". Tiedän lähipiiristäni useita juristeja, jotka ovat vaihtaneet työpaikkoja, uraa tai olleet pitkillä sairauslomilla tämän takia.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:57"]
Aloittaja tässä. Ilmaisin itseäni varmaan huonosti aiemmin. En tarkoittanut että naisen paikka automaattisesti on kotona lapsen kanssa. Vaan tarkoitin että helpompaa ja luonnollisempaa vauva-vaiheessa imetys ym. huomioiden jos äiti on kotona. Siis jos se on mahdollista.
Vastauksista pääteltävissä, että työ vie paljon aikaa juristeilla ja helpotusta ei ehkä luvassa. Olen miettinyt, onko suhteessamme joku vikana kun hän ennemmin viettää töissä aikaa, kuin kanssani. Ehkä kyse ei ole siitä vaan että muuten ns. putoaa kelkasta.
Tapasin ex-tyttöystäväni hiljattain ja hänellä on nykyään perhe. En voinut olla ajattelematta, että teinkö virheen, jättäessäni hänet. Hän vaikutti kaikin puolin hyvältä, tasapainoiselta äidiltä ja vaimolta. Vaimolleni en mietteistäni kertonut. rakastan häntä, mutta tuntuu ettei hän ole enää se sama nainen johon rakastuin. Hän on väsynyt, tiuskiva, ei jaksa panostaa ulkonäköönsä kuten ennen. Seksiä meillä on ollut viimeisen vuoden aikana noin kerran kahdessa viikossa. Häntä ei huvita, kun yritän tehdä aloitteen. Vaikka hieroa vähän hartioita rankan työpäivän jälkeen. Hän vain työntää pois. Se loukkaa.
[/quote]
Rakastat, mutta mietit teitkö virheen jättäessäsi entisesi. Rakastat, mutta vaimo on muuttunut. On väsynyt, joten siksi tiuskiva eikä jaksa panostaa ulkonäköönsä kuten ennen. Eli heti kun vaimo on se joka luo uraa, ei mies sitä kestä ja valittaa heti kun naisella paino nousee jne. Rakastat, mutta kovin ehdollisesti. Et rakasta täysillä kun jollain on rankkaa ja keskityt pinnallisiin seikkoihin.
Mieti kuinka moni nainen jaksaa miestensä pitkiä päiviä töissä tai reissutöitä. Minä en ihan ymmärrä aloittajan ongelmaa, kun luulisi olevan ymmärrettävää se, että toinen tahtoo luoda uraa. Sehän hyödyttää miestäkin sekä sitä mahdollista lasta aikanaan. Eihän tuo varmaankaan pysyvä tila tule olemaan vaan väliaikaista, kannattaisi ehkä keskustella sen vaimon kanssa että kuinka kauan luulee tuon tahdin kestävän. Jos nyt suhde kaatuu siihen ettei voi jatkuvasti olla kylki kyljessä niin ehkä voisi sitten miettiä voisiko se vaimo saada yhtä hyvän uran toisissa tehtävissä jotka eivät vaatisi niin paljon aikaa. Tuntuu vain, että usein se on miehille ok kun itse tekevät pidempiä päiviä ja nainen on kokkaillut ruokaa ja odottaa kotona, mutta kun asetelma on toisinpäin niin se onkin sietämätöntä. Pakkohan toki ei ole tietyllä tavoin elää tai edes toisen kanssa, mutta jos oikeasti rakastaa niin kaikesta selviää, eihän sillä vaimolla sentään ole ollut suhdetta toisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 22:30"]
Juristina vaimosi varmaan tietää, että 80 tunnin työviikko on Suomen työaikalain, työehtosopimusten ja työsuojelulakien (ja asetusten) vastainen, ainakin jatkuvasti toistuvana. Jos hän olisi itsenäinen yrittäjä (tai lakiasiaintoimiston pääosakas), hän ei työskentelisi toisten johdon ja valvonnan alaisena, joten saisi tehdä mitä lystää työaikansa suhteen. Muut eivät!
Työsuojelupiiri voidaan usuttaa tarkastamaan työaikakirjanpitoa ja palkanmaksua niin asia hoituu kerralla kuntoon :-)
[/quote]
Just joo, näinhän työelämä juuri toimii... Juristi tai et, homma ei ole ihan niin yksinkertainen.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 18:38"]
Itse alkaisin pelmahtaa vaimon työpaikalle hakemaan häntä kotiin. Siis ihan yllättäen ja pyytämättä sisälle toimistoon asti. Saattaisin myös pelmahtaa kahviaikaan tuoreiden appelsiinien tmv kanssa ja tutustuisin työkavereihin. Saattaisin emailata toimistoväelle kutsut urheilutapahtumaan vaimon synttäreinä ja puistossa sen Jlk tarjoilua...
[/quote]
Toivottavasti et ole tosissasi. Itse ottaisin eron aika lailla samantien, jos mieheni tekisi tällaista.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 23:05"]
Onko vaimokkeesi IPR-oikeuteen erikoistunut? Siksi ei juurikaan hommia julkisella puolella?
[/quote]
PRH...
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:01"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 23:05"]
Onko vaimokkeesi IPR-oikeuteen erikoistunut? Siksi ei juurikaan hommia julkisella puolella?
[/quote]
PRH...
[/quote]
_Juurikaan_ hommia, huom.
Hauska kun mies sanoo, että puoliso tekee liikaa töitä ja haluaisi viettää aikaa hänen kanssaan, mies on paska mies, joka estelee naista toteuttamasta uraansa.
Kun nainen taas sanoo, että puoliso tekee liikaa töitä, niin edelleenkin mies on paska, kun tekee liikaa niitä töitä eikä vähennä työntekoaan naisen vuoksi.
:D