Lue keskustelun säännöt.
Juristivaimoni elämään ei mahdu muu kuin työ
12.07.2015 |
Olen ihan turhautunut, koska vaimoni elämään ei tunnu mahtuvan muuta kuin työ. Olemme lapseton pari, kolmikymppisiä. Hän on juristi ja tekee töitä ainakin 80 tuntia viikossa. Vapaalla aina vastaa puheluihin ja sähköposteihin, myös lomamatkoilla. Nyt emme ole vuoteen käyneet kuin viikonloppumatkalla Euroopassa, koska pidempiä aikoja hän ei voi olla poissa töistä. Olemme puhuneet lapsen hankkimisesta mutta en tiedä, onko se järkevää. Lapsella pitäisi kuitenkin olla äiti, jolla on aikaa. En tiedä, vähentäisikö vaimoni työtä jos hankkimisemme lapsen. Meidän parisuhteelle ei ole aikaa kunnolla ja seksielämäkin vähentynyt. Rakastan vaimoani mutta en osaa kuvitella elämää tällaisena eteenpäin. Ollaan yritetty myös puhua hänen työnteosta ja hän usein sanoo, että vähentää ja ottaa enempi vapaata, mutta ei se kuitenkaan toteudu. Olen välillä vähän mustasukkainen hänen työkavereilleen, kun he saavat viettää niin paljon aikaa hänen kanssaan. Joskus miettinyt jopa, että jos hänellä onkin suhde jonkun kanssa?
Kommentit (200)
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 16:56"]
Miksi et ole ylpeä menestyvästä ja ahkerasta vaimostasi? Jos et ole tyytyväinen niin sinun kannattaa erota. Taidat olla vain kateellinen...
[/quote]
Liika on liikaa työnteossakin. Ei elämä voi olla pelkkää työtä, kyllä aikaa täytyy olla myös muulle. Jokainen ymmärtää että 80 tuntia viikossa on ihan helvetisti, jos tuota tahtia paahtaa useamman vuoden. Juristimaailmassa todellisuus on välillä tosi rankkaa, etenkin jos tähtää korkeimpiin asemiin kuten osakkaaksi isoon firmaan, mutta silti tuo vaikuttaa vähän ylimitoitetulta.
Keskustelisin vakavasti asiasta vaimon kanssa, jopa ottaen esille sen ettet ole varma haluatko jatkaa tuollaista suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:17"]
Tää on niin tätä. Naisen tulisi revetä kaikkeen: synnyttää, imettää, antaa lapsille kaikkensa, hoitaa koti, tehdä arvostettua uraa ja tienata siinä missä mies. Ei tajuta, että se ei yleensä ole mahdollista.
Jos teet uraa, miehet vinkuu että niitä lapsia. Ja jos teet lapsia samat miehet vinkuu, että olet "lompakkoloinen" ja kysellään täällä, että miksei naiset tee "suurtekoja".
Teidän on keskusteltava asia selväksi. Jos vaimosi haluaa tehdä täysillä uraa ja sinä haluat lapsia, niin ehkä teidän tulisi hankkia itsellenne sopivammat puolisot.
[/quote]
Täällä yksi juristinainen. Tapasin miehen ja rakastuimme nopeasti. Olin siinä iässä, että perheen perustaminen ajankohtaista. Miehen mielestä oli ihanaa, että olin korkeasti koulutettu, älykäs ja menestynyt urallani. Miehelle työ ei ollut niin tärkeää, vaan perhe ennen muuta. Halusin itsekin perheen, koska työ ei ole koskaan ollut minulle kaikki kaikessa. Selvää oli myös se, että vähentäisin töitä lapsen saatuamme. Joka tapauksessa tilanne on se, että nyt kuulen kaiken aikaa syyllistämistä siitä, kuinka huono äiti, vaimo, kumppani ja nainen olen. Teen kohtuullista 50-60 h/viikko ja ehdin myös olla kotona. Hoidan kotityöt, lasta, siivoan miehen jäljet... Mikään ei kuitenkaan riitä. Miehelleni on kuitenkin alusta lähtien ollut selvää, että työni on minulle tärkeää ja olen uraorientoinut ihminen. En halua luopua mielekkäästä työstäni, vaikka uhrauksia ja kompromisseja olen tehnyt, että perhe-elämämme toimisi myös. Mitä mies on tehnyt? Hän viettää aikaa lapsen kanssa, mutta muuten vastuu lapsesta ja koko perheestä on yksin minun harteillani. Olen miettinyt lähtemistä. Yksinhuoltajana tilanne ei juurikaan muuttuisi. Siis miehet, miettikää tarkkaan, jos valitsette kumppaniksi koulutetun, uraa tekevän naisen. T. Kyllästynyt juristinainen
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:52"]
[/quote]
Turvallinen aikuinen on sellainen, joka ei jatkuvasti vaihdu. Oma koti on lapselle paras paikka kasvaa ja omat vanhemmat ne parhaat kasvattajat. Juristeilla tosin luulisi olevan varaa palkata kotiin hoitaja - jonka sitten täytyisi pysyä samana lapsuusvuodet.
Imetysaika on muuten aika lyhyt, jos ei sitten ihan taaperoikään aio imettää. Sen jälkeen isukki voisi ottaa muutamaksi vuodeksi koti-isän hommat vastuulleen. Niinkin suoraselkäisiä miehiä tässäkin maassa on ollut, siis miehiä, jotka ihan oikeasti ottavat vastuuta perheestään.
[/quote]
Juu, ymmärrän ettei se lopullinen urasta luopuminen ole. Asian taustasta sen verran, että puhuessamme perheeseen liittyvistä toiveistamme oli selvää, että vaimo jää kotiin lasten kanssa. Hän sanoi haluavansa olla kotiäitinä muutaman vuoden. Siihen perustuen minä olen rakentanut omia työkuvioitani, että vaimoni tulee jäämään kotiin lasten kanssa. Minulla ei ole mahdollisuutta jäädä pidemmäksi aikaa kotiin. Mielestäni mieltä ei voi noin vain muuttaa tällaisessa asiassa. Olisin varmasti miettinyt tarkemmin avioliittoamme jos olisin tiennyt ettei vaimosta ole jäämään kotiin. Olisin voinut myös valita omat työni toisella tavalla jos olisimme päätyneet, että minä jään lasten kanssa kotiin. Terv.aloittaja
[/quote]
No ei mene todellakaan elämä aina niinkuin etukäteen suunnittelee. Eikä omia ratkaisujan voi toisen varaan laittaa tai mitään olettaa. Enpä minäkään olisi ikinä uskonut, että taannoinen mieheni jää lapsen synnyttyä kokonaan töistä pois ja ryhtyy väkivaltaiseksi juopoksi. Ois jäänyt kyllä lapsi tekemättä, jos tuon olisin tiennyt.
niin ja jos on kiireistä, niin ethän kärtä häneltä seksi'? siitä tulee ain tirjumisen kierre, kun tuntuu että toinen ei osaa yhtään ajatella toisen saappaisiin miltä stressi tuntuu. sitten vähän ajan päästä voi helpottaa kiire ja voit saada vastapalveluksen ja hemmottelua. tietysti jos kiire jatkuu vuosia, niin sitten ehkä syytä jutella. kenelläkään ei kyllä tee hyvää tehdä duunia vuosikausia stressi päällä ilman vapaa-aikaa, joten ehkä työpaikanvaihdos tai oma firma tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi tai sitten yritykseen, mutta menestyvä vaimosi kaipaa nyt tukea ja tiedon että arvostat häntä.
Naurettavaa paskaa tuollainen 80-tuntinen viikko. Max 50 tuntia hommia tehokkaasti ja fiksusti organisoiden, ja loppuaika sitten ihan muita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minuakin harmittäisi, jos puolison elämään ei mahtuisi muuta kuin työ.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:32"]
Naurettavaa paskaa tuollainen 80-tuntinen viikko. Max 50 tuntia hommia tehokkaasti ja fiksusti organisoiden, ja loppuaika sitten ihan muita asioita.
[/quote]
Et taida käsittää millaisista työmääristä nyt puhutaan... 50 tuntia viikossa on monessa toimistossa todella vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:25"]
Oletkohan vain kateellinen vaimollesi, kun hän on menestyvä ja ahkera nainen? Eikö miehinen itsetuntosi kestä sitä?
[/quote]
En ole kateellinen. Olen iloinen ja ylpeä että vaimo pärjää urallaan. Itse ihan toisella alalla ja menestynyt siellä. En kilpaile asiassa hänen kanssaan. Kyse siitä, että työnteko vaikuttaa negatiivisesti häneen. Sekä suhteeseemme. Aamulla heräämme samaan aikaan. Vaimo ei usein "ehdi" syödä aamupalaa, kun on kiire toimistolle. Illalla tulen kotiin ja olen poikkeuksetta aikaisemmin kotona. Laitan ruokaa itselleni ja jätän vaimolle lämmitettäväksi. Tapaan ystäviäni ja käyn urheilemassa. Tulen takaisin kotiin ja alan mennä nukkumaan, kun vaimo tulee vasta kotiin. Ehdimme jutella ehkä vartin. Hän on niin väsynyt, että hyvä jos jaksaa suihkussa käydä. Syö jotain ja pitää vielä lukea mailit ennen kuin nukkumaan. Viikonloppuisin hän kiukuttelee eikä haluaisi tehdä mitään. Yritän olla ymmärtäväinen mutta ei kyse ole mistään kateudesta. Vaan huolesta. Minulle rakas ihminen tekee stressaantuneena liikaa töitä, ei nuku tarpeeksi, ei liiku, syö miten sattuu, mieliala ärtynyt, ei jaksa tavata ystäviään tai viettää aikaa minun kanssa. Terv.Aloittaja
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:27"]
Liika on liikaa työnteossakin. Ei elämä voi olla pelkkää työtä, kyllä aikaa täytyy olla myös muulle. Jokainen ymmärtää että 80 tuntia viikossa on ihan helvetisti, jos tuota tahtia paahtaa useamman vuoden. Juristimaailmassa todellisuus on välillä tosi rankkaa, etenkin jos tähtää korkeimpiin asemiin kuten osakkaaksi isoon firmaan, mutta silti tuo vaikuttaa vähän ylimitoitetulta.
[/quote]
Ja siinä on vaarana jo pahimman luokan burnout, tai sitten ihan oikea sydäninfarkti. Miksi ihmiset ehdoin tahdoin haluavat itselleen kiihkeän mutta lyhyen elämän? Eläkkeellä on niin tylsää, että parempi kuolla pois kauan ennen sitä? Minä vain en osaa sitä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:52"]
[/quote]
Turvallinen aikuinen on sellainen, joka ei jatkuvasti vaihdu. Oma koti on lapselle paras paikka kasvaa ja omat vanhemmat ne parhaat kasvattajat. Juristeilla tosin luulisi olevan varaa palkata kotiin hoitaja - jonka sitten täytyisi pysyä samana lapsuusvuodet.
Imetysaika on muuten aika lyhyt, jos ei sitten ihan taaperoikään aio imettää. Sen jälkeen isukki voisi ottaa muutamaksi vuodeksi koti-isän hommat vastuulleen. Niinkin suoraselkäisiä miehiä tässäkin maassa on ollut, siis miehiä, jotka ihan oikeasti ottavat vastuuta perheestään.
[/quote]
Juu, ymmärrän ettei se lopullinen urasta luopuminen ole. Asian taustasta sen verran, että puhuessamme perheeseen liittyvistä toiveistamme oli selvää, että vaimo jää kotiin lasten kanssa. Hän sanoi haluavansa olla kotiäitinä muutaman vuoden. Siihen perustuen minä olen rakentanut omia työkuvioitani, että vaimoni tulee jäämään kotiin lasten kanssa. Minulla ei ole mahdollisuutta jäädä pidemmäksi aikaa kotiin. Mielestäni mieltä ei voi noin vain muuttaa tällaisessa asiassa. Olisin varmasti miettinyt tarkemmin avioliittoamme jos olisin tiennyt ettei vaimosta ole jäämään kotiin. Olisin voinut myös valita omat työni toisella tavalla jos olisimme päätyneet, että minä jään lasten kanssa kotiin. Terv.aloittaja
[/quote]
Sellaista tilannetta ei ole ettetkö sinä pystyisi vähentämään työntekoa ja jäämään kotiin jos vaan todella haluat. Vaimollasi on varmaankin hyvä palkka - miksei hän voisi olla perheen pääasiallinen elättäjä? Vaikuttaa siltä että haluatte molemmat kaiken; upean uran, lapsen ja puolison joka vastaa "kotirintamasta".
Onko nyt tosiaan niin että teille molemmille ura on tärkeämpi? Kumpi sinulle on tärkeämpää: oma ura vai lapsi ja lapsen kanssa vietettämäsi aika? Uraa tekevälle naiselle olisi huikea lottovoitto löytää mies joka on valmis ottamaan isomman vastuun perheen arjen pyörittämisestä. Miehet taas usein olettavat kodin ja lasten olevan automaattisesti vaimon vastuulla.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:32"]
Naurettavaa paskaa tuollainen 80-tuntinen viikko. Max 50 tuntia hommia tehokkaasti ja fiksusti organisoiden, ja loppuaika sitten ihan muita asioita.
[/quote]
Avaan tätä väitettä vielä hiukan.
Ensinnäkin nämä 80-tuntiset viikot ovat todella tehottomia. Vähän aikaa jaksaa painaa hommia paljon, mutta ennen pitkää toiminta alkaa olla sellaista puolitehotonta jyystämistä, ja päivällä ei oikein tule edes tehtyä kunnolla, kun tiedetään, että illalla taas täytyy tehdä yöhön asti. Oikeisiin asioihin keskittymällä, toissijaisuudet karsimalla (mm. kaiken maailman turhat puhelut, palaverit ja merkityksettömien pilkkujen loputtomat viilailut) sekä työkalujen oikealla käytöllä ja automaatiolla (ei copy-pastea hiirellä, kiitos, ja makrojakin voi opetella) päästään samaan lopputulokseen paljon pienemmällä vaivalla.
Toiseksi tämä nuorten juristien, konsulttien ja pankkiirien homma on sellaista, että sitä voisi aivan hyvin jakaa useammalle tyypille. Ei ole yhtään mitään syytä siihen, että juuri sen yhden tyypin täytyy tehdä kaikki mahdollinen ja mahdoton grunt work, mitä vain keksitään. Siksi tuntuu niin vastenmieliseltä ja vanhanaikaiselta, että junnuja juoksutetaan päivät ja yöt.
Kolmanneksi etoo se, että näissä satatuntisissa viikoissa taustalla on lapsellinen sankarikulttuuri. On niin hienoa sanoa, että hei olen jossain helvetin kassulla tai hanskilla, goldmanilla tai mäkkärillä töissä ja työskentelen 364 päivää vuodesta yhdeksästä kahteentoista yöllä. Lisäksi tämänkaltaisissa paikoissa oikein ihannoidaan pitkiä päiviä - jopa niin pitkälle, että tuloksella ei ole väliä, kunhan face timeä tulee riittävästi. Selväähän on myöskin se, että junnu ei lähde toimistolta pois, ennen kuin kaikki häntä ylemmät ovat lähteneet. Näin silloinkin, vaikka töitä ei olisi tehtävänä.
Itse sain tarpeekseni tuollaisesta ja nyt olen ollut jo vuosia onnellinen yrittäjä, joka tekee töitä tehokkaasti max 50 tuntia viikossa. Oikeita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi pitäisi hakeutua töihin valtiolle. Olen kuullut, että perheestä haaveilevat juristit tekevät niin. Ainakin joissakin valtion hommissa juristikin saa tehdä normaalia työpäivää ja pitää normaalit lomat ja vanhempainvapaat. Hankkikaa tietoa asiasta.
Apua, oletkohan mun mies? :D Tosin me ei olla vielä naimisissa ja alettu seurustella vasta kun olin jo töissä. Paljon tuttua kuitenkin tilanteessa. Mä teen pitkää päivää asianajotoimistossa; mies alkanut osoittaa tyytymättömyyden merkkejä. Mun mies tiesi heti alusta, millaista mun duuni on. Enhän mä ehtinyt treffeillekään kuin viikonloppuisin tai tosi myöhäisille iltakävelyille. Kertaakaan ei sanonut, että ei olisi fine mun työn kanssa. Mä olen velvollisuudentuntoinen ja hoidan kaiken kotonakin viimeisen päälle. Siksi myös stressaa ja väsyttää. Jos mies auttaisi, niin voisin hyvin olla innostuneempi harrastamaan jotain vällyjen välissä tai lähtemään reissuun. Mutta kun on tiskattava, siivottava, pestävä pyykit, silitettävä, laitettava ruokaa, ym. niin ei siinä oikein jää aikaa rentoon yhdessäoloon miehen kanssa!!! Jos joskus en oikeasti JAKSA vaikka tiskata, niin saan kuulla mieheltä, että "taasko sä et ole tiskannut?" Työni ei mua rasita ja uuvuta varmasti sen enempää kuin monen muunkaan. Stressaavaa ja vaativaa, joo, mutta ei ylivoimaista, pitkistä päivistä huolimatta. Sen sijaan kohtuuttomat vaatimukset kotona ja se, että mies ei voi tehdä juuri mitään, rasittaa kyllä. Ok, mieheni tuo yleensä viikonloppuaamuisin kahvin mulle sänkyyn, mikä on kultaista mutta ei auta kotitöiden kokonaisuudessa kyllä yhtään mitään. Miten sitä ratkaista sitten tällainen tilanne, sitä en tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:17"]
Tää on niin tätä. Naisen tulisi revetä kaikkeen: synnyttää, imettää, antaa lapsille kaikkensa, hoitaa koti, tehdä arvostettua uraa ja tienata siinä missä mies. Ei tajuta, että se ei yleensä ole mahdollista.
Jos teet uraa, miehet vinkuu että niitä lapsia. Ja jos teet lapsia samat miehet vinkuu, että olet "lompakkoloinen" ja kysellään täällä, että miksei naiset tee "suurtekoja".
Teidän on keskusteltava asia selväksi. Jos vaimosi haluaa tehdä täysillä uraa ja sinä haluat lapsia, niin ehkä teidän tulisi hankkia itsellenne sopivammat puolisot.
[/quote]
Täällä yksi juristinainen. Tapasin miehen ja rakastuimme nopeasti. Olin siinä iässä, että perheen perustaminen ajankohtaista. Miehen mielestä oli ihanaa, että olin korkeasti koulutettu, älykäs ja menestynyt urallani. Miehelle työ ei ollut niin tärkeää, vaan perhe ennen muuta. Halusin itsekin perheen, koska työ ei ole koskaan ollut minulle kaikki kaikessa. Selvää oli myös se, että vähentäisin töitä lapsen saatuamme. Joka tapauksessa tilanne on se, että nyt kuulen kaiken aikaa syyllistämistä siitä, kuinka huono äiti, vaimo, kumppani ja nainen olen. Teen kohtuullista 50-60 h/viikko ja ehdin myös olla kotona. Hoidan kotityöt, lasta, siivoan miehen jäljet... Mikään ei kuitenkaan riitä. Miehelleni on kuitenkin alusta lähtien ollut selvää, että työni on minulle tärkeää ja olen uraorientoinut ihminen. En halua luopua mielekkäästä työstäni, vaikka uhrauksia ja kompromisseja olen tehnyt, että perhe-elämämme toimisi myös. Mitä mies on tehnyt? Hän viettää aikaa lapsen kanssa, mutta muuten vastuu lapsesta ja koko perheestä on yksin minun harteillani. Olen miettinyt lähtemistä. Yksinhuoltajana tilanne ei juurikaan muuttuisi. Siis miehet, miettikää tarkkaan, jos valitsette kumppaniksi koulutetun, uraa tekevän naisen. T. Kyllästynyt juristinainen
[/quote]
Meillä ei ole onneksi lapsia siunaantunut vaikka kaksi vuotta ollaan oltu ilman ehkäisyä. Minäkin kannan aivan kaiken vastuun kotona ja mies vain makaa ja lihoo. Kohta tässä erotaan, niin ei tarvitse minun enää marista paskasta miehestä. Olisin niin kovasti halunnut ne lapset tehdä ja siitä ajatuksesta on kovin vaikea luopua. Luovuin jo urastani, kun aloimme seurustelemaan.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:32"]
Naurettavaa paskaa tuollainen 80-tuntinen viikko. Max 50 tuntia hommia tehokkaasti ja fiksusti organisoiden, ja loppuaika sitten ihan muita asioita.
[/quote]
Et taida käsittää millaisista työmääristä nyt puhutaan... 50 tuntia viikossa on monessa toimistossa todella vähän.
[/quote]
Kyllä käsitän, sillä aloitin työurani pankkiirina. Pidin sitä touhua ja kulttuuria typeränä jo silloin, enkä ole muuttanut mielipidettäni.
Minusta tässä on muutama eri asia. Ymmärrän että et ole tyytyväinen suhteeseenne tällä hetkellä. Ja minusta 80-tunnin työviikot kuulostavat kammottavilta. Periaatteessa jokaisen oma asia, mutta lähes kaikilla tuo tahti vaikuttaa jo terveyteen ja hyvinvointiin. Ja ihmissuhteisiin tietty.
Lapsista sitten. Mielestäni kumpikaan ei voi tehdä 80 tunnin viikkoa, jos on pieniä lapsia. Siitä kumpi on kotona, sitä voi vaihdella. Vaimosi voisi ollakotona sen 9kk ja sinä sen päälle vuoden. Tai vaimosi vuoden ja sinä päälle 6kk. Tai jotain. Kyllä lapsi voi mennä hoitoon esim 2-vuotiaana (tietty jos hankkii toisen pian niin kotonaoloaika pitenee väistämättä). Mutta lasta ei voi pitää hoidossa ainakaan yli 9h päivässä, mielelllään vähemmän. Ja jonkun pitää jaksaa olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa iltaisin ja aamuisin, ja myös pitää huolta perushuollosta.
Voit aivan varmasti "järjestellä työsi uudelleen" niin että voisit jäädä kotiin jos haluat. Mutta et halua. Joten kehotan sinua miettimään vakavasti, haluatko todella lapsen? Miksi? Joka tapauksessa lasta ei kannata tehdä suhteeseen, jossa ei ole onnellinen.
Näytä ap tää ketju sun vaimolle ja katso, miten reagoi. Hyvä pohja keskustelulle.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:32"]
Naurettavaa paskaa tuollainen 80-tuntinen viikko. Max 50 tuntia hommia tehokkaasti ja fiksusti organisoiden, ja loppuaika sitten ihan muita asioita.
[/quote]
Avaan tätä väitettä vielä hiukan.
Ensinnäkin nämä 80-tuntiset viikot ovat todella tehottomia. Vähän aikaa jaksaa painaa hommia paljon, mutta ennen pitkää toiminta alkaa olla sellaista puolitehotonta jyystämistä, ja päivällä ei oikein tule edes tehtyä kunnolla, kun tiedetään, että illalla taas täytyy tehdä yöhön asti. Oikeisiin asioihin keskittymällä, toissijaisuudet karsimalla (mm. kaiken maailman turhat puhelut, palaverit ja merkityksettömien pilkkujen loputtomat viilailut) sekä työkalujen oikealla käytöllä ja automaatiolla (ei copy-pastea hiirellä, kiitos, ja makrojakin voi opetella) päästään samaan lopputulokseen paljon pienemmällä vaivalla.
Toiseksi tämä nuorten juristien, konsulttien ja pankkiirien homma on sellaista, että sitä voisi aivan hyvin jakaa useammalle tyypille. Ei ole yhtään mitään syytä siihen, että juuri sen yhden tyypin täytyy tehdä kaikki mahdollinen ja mahdoton grunt work, mitä vain keksitään. Siksi tuntuu niin vastenmieliseltä ja vanhanaikaiselta, että junnuja juoksutetaan päivät ja yöt.
Kolmanneksi etoo se, että näissä satatuntisissa viikoissa taustalla on lapsellinen sankarikulttuuri. On niin hienoa sanoa, että hei olen jossain helvetin kassulla tai hanskilla, goldmanilla tai mäkkärillä töissä ja työskentelen 364 päivää vuodesta yhdeksästä kahteentoista yöllä. Lisäksi tämänkaltaisissa paikoissa oikein ihannoidaan pitkiä päiviä - jopa niin pitkälle, että tuloksella ei ole väliä, kunhan face timeä tulee riittävästi. Selväähän on myöskin se, että junnu ei lähde toimistolta pois, ennen kuin kaikki häntä ylemmät ovat lähteneet. Näin silloinkin, vaikka töitä ei olisi tehtävänä.
Itse sain tarpeekseni tuollaisesta ja nyt olen ollut jo vuosia onnellinen yrittäjä, joka tekee töitä tehokkaasti max 50 tuntia viikossa. Oikeita asioita.
[/quote]
Amen! Harvinaisen fiksusti sanottu. 50-tuntia viikossa tai vähän enemmän varmasti pystyy vielä tehokasta työtä tekemään. Itse teen sen verran. Siinä jää kuitenkin aikaa normaaleille asioille. Mitä olen katsonut vaimoni työskentelyä niin ei se kovin tehokkaalta aina vaikuta. Iltaisin, tullessaan kotiin, hän kovin stressaantuneena usein sanoo, että aamuksi pitää olla jotain valmista ja istuu siinä läppärillä pikkutunneille. Kysyn välillä, että miksi ei saanut tehtyä työpäivän aikana? Ei siihen osaa mitään sanoa. En usko, että aina voisi tulla illalla kotiin lähtiessä homma joka pitää olla aamuksi valmis. Jonkinlaista organisoimattomuutta ja tehottomuutta siinä on.
Tunnistan myös sankarikulttuurin. Silloin kun kokoonnumme johonkin juhliin tai illanistujaisiin, vaimon juristikaverit kilpaa kehuvat keskenään, kuinka paljon töitä tekevät. Tuntuu että sen työn teon kautta arvottavat itsensä. Minusta taas pitkän työpäivän tekeminen ei ole mikään automaattinen hyvä juttu. Paljon järkevämmin voisi työn järjestää.
Homma myös muuttaa ihmistä. Jatkuva stressi, vähäiset unet, liikunnan vähyys, epäsäännöllinen ruokailu ei tee hyvää kellekkään. Psyykkisesti, eikä fyysisesti. Vaimollani on verenpaine korkealla. Stressi, unettomuus, liikunnan puute ja ruokavalio tuoneet liikakiloja, eli voi olla muutakin häikkää terveydessä tai veriarvoissa. Aikaisemmin hän oli urheilullinen ja hoikka, terveelliset elämäntavat omaava nuori nainen. Alkoholia vaimoni ei onneksi käytä paljon, mutta riski siihenkin varmaan olemassa.
Terv.Aloittaja
Jaan aloittajan huolen naisestaan, minusta olet hyvin perillä riskeistä tuohon työhön liittyen. Samanlaista tilannetta läheltä seuraavana täytyy sanoa, että tuo ei tule koskaan muuttumaan. Sisäsyntyinen kunnianhimo ei väisty minkään tieltä eikä työtahti tule muuttumaan osakkuudenkaan jälkeen. Ainoat lomat ovat jouluna ja jos haluat viettää lomasi rauhassa, täytyy lähteä niin kauas ulkomaille ettei puhelin toimi (true story). :D Tienestit on hyvät ja työ voi olla todella mielenkiintoista, mutta perhe-elämän ylläpito vaatii halua ja sitoutumista. Ei ole helppoa. Voisitko istua naisen kanssa vakavasti alas ja iskeä kortit pöytään: töitä on vähennettävä tai sinä joudut tehdä päätöksen, että haluat rakentaa perheen jonkun toisen kanssa.
Oletkohan vain kateellinen vaimollesi, kun hän on menestyvä ja ahkera nainen? Eikö miehinen itsetuntosi kestä sitä?