Lue keskustelun säännöt.
Juristivaimoni elämään ei mahdu muu kuin työ
12.07.2015 |
Olen ihan turhautunut, koska vaimoni elämään ei tunnu mahtuvan muuta kuin työ. Olemme lapseton pari, kolmikymppisiä. Hän on juristi ja tekee töitä ainakin 80 tuntia viikossa. Vapaalla aina vastaa puheluihin ja sähköposteihin, myös lomamatkoilla. Nyt emme ole vuoteen käyneet kuin viikonloppumatkalla Euroopassa, koska pidempiä aikoja hän ei voi olla poissa töistä. Olemme puhuneet lapsen hankkimisesta mutta en tiedä, onko se järkevää. Lapsella pitäisi kuitenkin olla äiti, jolla on aikaa. En tiedä, vähentäisikö vaimoni työtä jos hankkimisemme lapsen. Meidän parisuhteelle ei ole aikaa kunnolla ja seksielämäkin vähentynyt. Rakastan vaimoani mutta en osaa kuvitella elämää tällaisena eteenpäin. Ollaan yritetty myös puhua hänen työnteosta ja hän usein sanoo, että vähentää ja ottaa enempi vapaata, mutta ei se kuitenkaan toteudu. Olen välillä vähän mustasukkainen hänen työkavereilleen, kun he saavat viettää niin paljon aikaa hänen kanssaan. Joskus miettinyt jopa, että jos hänellä onkin suhde jonkun kanssa?
Kommentit (200)
Minäkin tunnistan tietynlaisen sankarikulttuurin nykyajan nuorten juristien keskuudessa. Itsekin teen paljon töitä ja ennen lasten saantia vielä enemmän, mutta jatkuva 80 tuntia/vko ei ole normi tai pakko isoissakaan toimistoissa. Toki junnut saa, joutuu ja haluaakin tehdä niissä paljon duunia edetäkseen urallaan, välillä se 80 tuntiakin varmasti tulee täyteen, mutta ei tuollaiset järjettömät päivät jatkuvasti ole välttämättömyys. Ja vaikka moni saattaa sellaisilla kehuskella, on niissä tietynlainen inttijuttujen maku.
Itse olen voinut pitää normiäitiysvapaat ja sen jälkeen tehnyt 4-päiväistä työviikkoa aikani (ne ovat Hgin isoissa toimistoissa varsin yleisiä nykyään). Sen tunnustan, että teen usein töitä viikonloppuisin ja lasten mentyä nukkumaan iltaisin, olen tarvittaessa tavoitettavissa "aina" ja kriittisiin puheluihin ja meileihin vastaan lomallakin (nytkin lomalla tämä padi ei ole kädessä vain av:ta varten...). En koe tämän kuitenkaan haittaavan perhe-elämääni tai stressaavan liikaa, koska olen valinnut tämän uran itse ja tätä haluan tehdä. Tämä on myös miehellenikin ok ja hän kantaa tasapuolisesti vastuun perheestämme. Vastaavasti varsinkin uran tässä vaiheessa pystyn järjestämään duunejani esim. lasten koulupäivien mukaan, tekemään paljon etänä ja pitämään vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa laittaa vaimo vaihtoon. Uranoidista ei ole vaimoksi saati äidiksi.
Vaimosi on juristi.
Yllättikö hänen työmääränsä sinut?
59, juristin tuloilla kannattaa palkata siivooja kotiin. Elämä helpottaa kummasti.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 20:30"]
Vaimosi on juristi.
Yllättikö hänen työmääränsä sinut?
[/quote]
Kyllä tuo 80-tuntinen viikko yllätti. Hän on siis toimistossa lähes poikkeuksetta 8-21 eli vähintään 13t päivässä. Joskus venyy puoleen yöhön eikä ole ennen kuulumatonta, että välillä viettää yöt toimistolla. Päälle kotona säännöllisesti tehtävät työt ja viikonloput, osa toimistolla osa kotona. Ymmärrän, että juristi tekee usein enemmän töitä kuin 8t päivässä, mutta tuplamäärä on aika extreme.
Kaverit ja tuttavat kertovat, kuinka tekevät tyttöystävien ja vaimojen kanssa sitä ja tätä. Me emme enää koskaan tee mitään, koska vaimolla ei ole aikaa tai sitten häntä ei huvita/ei jaksa. Mielestäni sellainen ei ole normaalia elämää. Myöskään palkkaus ei ole mielestäni työmäärän arvoista. Saan itse suunnilleen saman verran palkkaa eikä työni vaadi ylitöitä kuin satunnaisesti, tosin 50-tuntinen viikko on normaali.
terv.Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muka voi tehdä käytännössä kellon ympäri töitä? Ymmärrän sellaisessa suorittavassa työssä jossa vain tarvitsee olla paikalla ja tehdä välillä jotain, olen itsekin tehnyt sellaista nuorena kesätöissä, mutta en käsitä miten muka älytyötä voi tehdä yli kahdeksaa tuntia päivässä (tehokasta työaikaa).
juristin "työ" nyt ei mitään oikeeta työtä ole. Mitä nyt vähän istuu kahvilla ja juttelee niitä näitä asiakkaillen..olen nimittäin nähny. Työajalla kaikkee muuta kivaa...ap vaimosi istuu lounailla kavereitten kanssa ja välttelee sinua! Soittelee kavereilleen töistä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:47"]
Tuollaista se juristeilla on asianajotoimistossa, tutut juristinaiset ovat vaihtaneet esimerkiksi yritysjuristeiksi inhimillisempien työaikojen (ja perhe-elämän) toivossa
[/quote]
Näin se taitaa olla, nuo isot aa-toimistot on pahimpia. Kyllä hyvälle juristille löytyy myös n. 50 viikkotunnin töitä
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 20:45"]
Miten muka voi tehdä käytännössä kellon ympäri töitä? Ymmärrän sellaisessa suorittavassa työssä jossa vain tarvitsee olla paikalla ja tehdä välillä jotain, olen itsekin tehnyt sellaista nuorena kesätöissä, mutta en käsitä miten muka älytyötä voi tehdä yli kahdeksaa tuntia päivässä (tehokasta työaikaa).
[/quote]
Ei välttämättä kauhean pitkään ja tehokkaasti voi. Mutta omasta kokemuksestani tiedän, että kyllä sitä jonkun aikaa pystyy. Vvuoden verran tuli tehtyä 12-15-tuntista työpäivää, 6-7 päivänä viikossa ja ihan hyvin tuloksin. Sen jälkeen sainkin burn-outin takia sairaslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menee naimisiin kunnianhimoisen juristin kanssa, ei pitäisi olla yllätys että hän tekee kovasti työtä ja haluaa menestyä. Sehän ei ole naisille sallittu! Häpeäisit. Tee sinäkin yhtä paljon työtä, niin menestyt ja voitte palkata lapsenhoitajan, jos hankitte lapsia. Jos et pidä fiksuista naisista, etsi joku kouluttamaton bimbo. Kuka sellaista jaksaa päivääkään katsoa!
ei fiksu oo joka paljon työtä teke! hah! etkö ole suullut sanontaa!! Hullu paljon työtä tekee,...viisas pääsee vähemmällä! TOmppelit työn orjat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä useampi uranainen valittanut, että miehet ei tee kotityötä ja osallistu. Haluan tuoda esille, että meillä ei näin ole. Siivoan laitan ruokaa, pesen pyykkiä siinä missä vaimonikin. Lisäksi meillä käy 2 kertaa kk ammattisiivooja eli mitään suurempaa siivousta ei kummankaan tarvitse tehdä. Vaimo ei laita yleensä koskaan ruokaa vaan minä huolehdin siitä. Arvioisin että 80% kotityöt teen minä. Mielestäni se on kohtuullista, kun minulla on enempi aikaa ja en myöskään halua rasittaa vaimoa kotitöillä liikaa. Meillä ei kuitenkaan tästä huolimatta ole vilkasta siellä vällyjen välissä eikä aikaa matkustella ;) Jotain teen kai väärin. Terv.Aloittaja
Ap, täällä aivan toisenlaisella alalla myöskin yhtä pitkää päivää tekevä nainen.
Tilanteessanne on paljon tuttua. Jos vaimosi on yhtään samaan tapaan urasuuntautunut kuin itse olen, hän ei tule tuosta vain jättämään työtään tai pilaamaan (oletettavasti hyviä) etenemismahdollisuuksiaan siksi, että sinä pyydät tai vaadit. Olipa sinulla sitten itsekkäät tai huolissaan olemiseen liittyvät motiivit. Se kannattaa hyväksyä nyt saman tien.
Jos ymmärrät tuon yllä sanotun, seuraavaksi kannattaa pohtia voitko ja haluatko jatkaa tuollaisessa suhteessa. Vaikka olen itse urasuuntautunut nainen, ymmärrän kyllä että monelle tällainen elämä on aivan liikaa. Jos sinä olet yksi heistä, ole ystävällinen ja lopeta suhde mahdollisimman pian. On teidän kummankin kannalta epäreilua pitkittää kärsimystä, joka tulee kuitenkin aikanaan loppumaan siihen, että kumpikaan ei pysty hyväksymään toista sellaisena kuin tämä on.
Jos taas sinusta tuntuu, että tilanne ei ole täysin sietämätön ja haluaisit vielä yrittää jatkaa, annan sinulle neuvoja. Nämä on opittu kantapään kautta oman mieheni kanssa.
1. ÄLÄ SYYLLISTÄ. Syyllistämistä on kaikki sellainen, jonka seurauksena toinen alkaa esim. itkeä kuten yllä kuvailit. Riippumatta siitä, mikä tarkoitus sinulla oli sanomisissasi. Lopeta se heti. Se todellakin voi jopa tuplata vaimosi kokeman haitallisen stressin määrän, että sen lisäksi että töissä on haastavaa selviytyä, vielä kotonakin tulee kuraa niskaan. Parisuhde on ainakin minun mielestäni sitä varten, että puoliso auttaa ja kannustaa, ei siksi että saisimme tuntea itsemme riittämättömiksi toiselle. Jos et kerta kaikkiaan pysty noudattamaan tätä ohjetta, tilanteenne on mennyt jo liian pitkälle ja suosittelen eroamaan, koska silloin ette saa suhdetta enää kuntoon.
2. Mieti, mitä itse haluat elämältä ja mistä voit ajatella luopuvasi. Et tule saamaan kotona olevaa vaimoa ja lapsia, joten voitko ajatella olevasi itse se kotona oleva vanhempi? Mitä tämä tarkoittaisi oman työsi kannalta? Jos se haittaa liikaa, voitko ajatella vaihtavasi työpaikkaa tai alaa? Älä takerru siihen, mitä aikaisemmin on luvattu. Vaimosi ei ehkä ole silloin tiennyt, millaista työelämä hänen alallaan tulee olemaan. Sittemmin hän on joutunut miettimään arvonsa uusiksi - mieti sinäkin.
3. Jos haluat vielä jatkaa ja yrittää, opettele kannustamaan vaimoasi. Kerro hänelle aluksi, että olet vihdoin tajunnut käyttäytyneesi dorkasti ja lisänneesi vaimon paineita tarpeettomasti ja että aiot nyt yrittää lopettaa sellaisen. Keskity sanomaan hänelle mukavia asioita ja auttamaan arjessa (kuten ilmeisesti teetkin). Hartiahieronta on ihana idea - se että vaimosi torjuu sen, viittaisi siihen että olet ehkä tullut kärttäneeksi häneltä seksiä tilanteissa, joissa hän ei ole siihen pystynyt venymään. Nyt hän tulkitsee tämän seurauksena kaiken kosketuksen seksivaatimukseksi tai seksuaalisen lämmittelyn avaukseksi, ja siksi torjuu sellaisen. Lopeta seksin vaatiminen kokonaan ja sano, että ei haittaa vaikka tulisi vuoden tauko (osaat varmaan vetää käteenkin tarvittaessa?). Vaimo palautuu tuosta vaatimuksiin liittyvästä ahdistuksesta omaan tahtiinsa ja lopulta tulee itse sitä seksiä hakemaan, kun on valmis. Pyri pääsemään vaimosi uskotuksi, jolle hän voi avautua työhuolistaan. Kun hän tekee näin, älä yritä ratkaista varsinaista ongelmaa (et varmaan osaisi, jos et ole samalla alalla), vaan sano kannustavasti: "Kaikki kääntyy vielä parhain päin" / "Olet taitava ja hyvä työssäsi ja osaat ratkaista asian parhaalla mahdollisella tavalla" tmv. Halaa ja silitä tukkaa, mikä nyt vaimollesi toimiikin. Voit myös kysyä, miten voisit auttaa vaimoasi. Muista auttaa pyyteettömästi, ei niin että vaimo jää sitten kiitollisuudenvelkaan.
Kun se ylimääräinen stressi, jonka sinä kaadat vaimosi päälle, poistuu hänen elämästään, hänen terveytentilansakin kohenee samalla. Ja sitten sinun ei tarvitse olla niin huolissasi hänen terveydestään. Näillä keinoilla oma suhteeni voi nykyään kohtalaisen hyvin, vaikka työmääräni onkin edelleen sama. Vakaa aikomukseni on kyllä vähentää töitä asteittain sitä mukaa, kun etenen uralla, mutta mahdollisuus tämän toteuttamiseen on kiinni suurimmaksi osaksi aivan muista asioista kuin omasta valinnastani. Jokainen työtunti, jonka teen, on tuikitarpeellinen eikä sisällä sellaista tehottomuutta, jota karsimalla tilanteen voisi jotenkin maagisesti muuttaa toisenlaiseksi. Minun mieheni ymmärsi tämän lopulta, mutta sitä ennen hänkin syyllisti minua tehottomuudesta ja huonosta organisoinnista.. Vasta sitten kun sain otettua hänet mukaan erääseen projektiin, hän tajusi minun olevan harvinaisen kyvykäs ja kekseliäs työn organisoija, jollaisia ei taida koko maasta kovin monta löytyä ainakaan tällä alalla. Lopeta sinäkin vaimosi syyllistäminen, koska et välttämättä tiedä hänen työasioistaan koko totuutta (ja vaikka tietäisit niin syyllistäminen ei silloinkaan auta).
Pahoittelut pitkästä ja hieman sekavasti jäsennellystä viestistä, en editoi lyhyemmäksi/paremmaksi koska olin vain pitämässä taukoa työstäni, jota menen nyt jatkamaan. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa aloittaja itsekäs. Oletko puhunut vaimosi kanssa tahtooko hän edes lasta? Jos et kestä hänen menestystään niin eroa, mutta älä estä häntä menestymästä.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:07"]
Pahoittelut pitkästä ja hieman sekavasti jäsennellystä viestistä, en editoi lyhyemmäksi/paremmaksi koska olin vain pitämässä taukoa työstäni, jota menen nyt jatkamaan. ;)
[/quote]
Tämä on kai sitä sankarikulttuuria mistä joku mainitsi?
Olen itse juristi ja ollut samassa tilanteessa. Tilanne on vaikea ja siitä ei helpolla näe ulospääsyä. Siihen, ettei pärjää liittyy paöjon häpeää ja vaihtoehdot työelämässä voivat vaikuttaa vähäiseltä kun tulee maine, että tuo oli se joka ei jaksa. Itse pääsin pois äitiysloman myötä.
Haluan kiittää sinua vaimosi puolesta siitä, että välität. Hän kuitenkin tällä hetkellä varmaan kokee, että kaikki, sinä mukaanlukien, vaativat häneltä jotakin. Uskon, että hänkin on alkanut väsymään tilanteeseen, muttei näe miten siitä pääsisi irti. Uskon myös, että hän on aika masentunut. Muutoksen pitäisi silti lähteä hänestä itsestään.
Jos teillä ei ole avioehtoa (mitä kyllä epäilen juristivaimon kyseessä ollessa), anna ihmeessä vaimon tienata ja tulet saamaan hienon potin tasinkoa muutaman vuoden kuluttua. Rahoista voit sitten nauttia sen kouluttamattoman hissukan kanssa, joka on seuraava vaimosi.
Oikeasti. Kyllä juristien pitää mennä naimisiin juristien kanssa ja humanistien humanistien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:07"]
Ap, täällä aivan toisenlaisella alalla myöskin yhtä pitkää päivää tekevä nainen.
Tilanteessanne on paljon tuttua. Jos vaimosi on yhtään samaan tapaan urasuuntautunut kuin itse olen, hän ei tule tuosta vain jättämään työtään tai pilaamaan (oletettavasti hyviä) etenemismahdollisuuksiaan siksi, että sinä pyydät tai vaadit. Olipa sinulla sitten itsekkäät tai huolissaan olemiseen liittyvät motiivit. Se kannattaa hyväksyä nyt saman tien.
Jos ymmärrät tuon yllä sanotun, seuraavaksi kannattaa pohtia voitko ja haluatko jatkaa tuollaisessa suhteessa. Vaikka olen itse urasuuntautunut nainen, ymmärrän kyllä että monelle tällainen elämä on aivan liikaa. Jos sinä olet yksi heistä, ole ystävällinen ja lopeta suhde mahdollisimman pian. On teidän kummankin kannalta epäreilua pitkittää kärsimystä, joka tulee kuitenkin aikanaan loppumaan siihen, että kumpikaan ei pysty hyväksymään toista sellaisena kuin tämä on.
Jos taas sinusta tuntuu, että tilanne ei ole täysin sietämätön ja haluaisit vielä yrittää jatkaa, annan sinulle neuvoja. Nämä on opittu kantapään kautta oman mieheni kanssa.
1. ÄLÄ SYYLLISTÄ. Syyllistämistä on kaikki sellainen, jonka seurauksena toinen alkaa esim. itkeä kuten yllä kuvailit. Riippumatta siitä, mikä tarkoitus sinulla oli sanomisissasi. Lopeta se heti. Se todellakin voi jopa tuplata vaimosi kokeman haitallisen stressin määrän, että sen lisäksi että töissä on haastavaa selviytyä, vielä kotonakin tulee kuraa niskaan. Parisuhde on ainakin minun mielestäni sitä varten, että puoliso auttaa ja kannustaa, ei siksi että saisimme tuntea itsemme riittämättömiksi toiselle. Jos et kerta kaikkiaan pysty noudattamaan tätä ohjetta, tilanteenne on mennyt jo liian pitkälle ja suosittelen eroamaan, koska silloin ette saa suhdetta enää kuntoon.
2. Mieti, mitä itse haluat elämältä ja mistä voit ajatella luopuvasi. Et tule saamaan kotona olevaa vaimoa ja lapsia, joten voitko ajatella olevasi itse se kotona oleva vanhempi? Mitä tämä tarkoittaisi oman työsi kannalta? Jos se haittaa liikaa, voitko ajatella vaihtavasi työpaikkaa tai alaa? Älä takerru siihen, mitä aikaisemmin on luvattu. Vaimosi ei ehkä ole silloin tiennyt, millaista työelämä hänen alallaan tulee olemaan. Sittemmin hän on joutunut miettimään arvonsa uusiksi - mieti sinäkin.
3. Jos haluat vielä jatkaa ja yrittää, opettele kannustamaan vaimoasi. Kerro hänelle aluksi, että olet vihdoin tajunnut käyttäytyneesi dorkasti ja lisänneesi vaimon paineita tarpeettomasti ja että aiot nyt yrittää lopettaa sellaisen. Keskity sanomaan hänelle mukavia asioita ja auttamaan arjessa (kuten ilmeisesti teetkin). Hartiahieronta on ihana idea - se että vaimosi torjuu sen, viittaisi siihen että olet ehkä tullut kärttäneeksi häneltä seksiä tilanteissa, joissa hän ei ole siihen pystynyt venymään. Nyt hän tulkitsee tämän seurauksena kaiken kosketuksen seksivaatimukseksi tai seksuaalisen lämmittelyn avaukseksi, ja siksi torjuu sellaisen. Lopeta seksin vaatiminen kokonaan ja sano, että ei haittaa vaikka tulisi vuoden tauko (osaat varmaan vetää käteenkin tarvittaessa?). Vaimo palautuu tuosta vaatimuksiin liittyvästä ahdistuksesta omaan tahtiinsa ja lopulta tulee itse sitä seksiä hakemaan, kun on valmis. Pyri pääsemään vaimosi uskotuksi, jolle hän voi avautua työhuolistaan. Kun hän tekee näin, älä yritä ratkaista varsinaista ongelmaa (et varmaan osaisi, jos et ole samalla alalla), vaan sano kannustavasti: "Kaikki kääntyy vielä parhain päin" / "Olet taitava ja hyvä työssäsi ja osaat ratkaista asian parhaalla mahdollisella tavalla" tmv. Halaa ja silitä tukkaa, mikä nyt vaimollesi toimiikin. Voit myös kysyä, miten voisit auttaa vaimoasi. Muista auttaa pyyteettömästi, ei niin että vaimo jää sitten kiitollisuudenvelkaan.
Kun se ylimääräinen stressi, jonka sinä kaadat vaimosi päälle, poistuu hänen elämästään, hänen terveytentilansakin kohenee samalla. Ja sitten sinun ei tarvitse olla niin huolissasi hänen terveydestään. Näillä keinoilla oma suhteeni voi nykyään kohtalaisen hyvin, vaikka työmääräni onkin edelleen sama. Vakaa aikomukseni on kyllä vähentää töitä asteittain sitä mukaa, kun etenen uralla, mutta mahdollisuus tämän toteuttamiseen on kiinni suurimmaksi osaksi aivan muista asioista kuin omasta valinnastani. Jokainen työtunti, jonka teen, on tuikitarpeellinen eikä sisällä sellaista tehottomuutta, jota karsimalla tilanteen voisi jotenkin maagisesti muuttaa toisenlaiseksi. Minun mieheni ymmärsi tämän lopulta, mutta sitä ennen hänkin syyllisti minua tehottomuudesta ja huonosta organisoinnista.. Vasta sitten kun sain otettua hänet mukaan erääseen projektiin, hän tajusi minun olevan harvinaisen kyvykäs ja kekseliäs työn organisoija, jollaisia ei taida koko maasta kovin monta löytyä ainakaan tällä alalla. Lopeta sinäkin vaimosi syyllistäminen, koska et välttämättä tiedä hänen työasioistaan koko totuutta (ja vaikka tietäisit niin syyllistäminen ei silloinkaan auta).
Pahoittelut pitkästä ja hieman sekavasti jäsennellystä viestistä, en editoi lyhyemmäksi/paremmaksi koska olin vain pitämässä taukoa työstäni, jota menen nyt jatkamaan. ;)
[/quote]
Kiitos pitkästä, ajatuksia herättäneestä vastauksesta. Luen tämän ajatuksella uudelleenkin. Kaikista asioista en ole samaa mieltä kanssasi mutta näkökulmasi on hyvä. On totta, että vaimoni varmaan kokee minun ns. syyllistävän häntä. Tämä ei ole tarkoitukseni mutta tilanne on hankala. Mielestäni ongelma on kuitenkin se, että hän tekee liikaa töitä ja se vaikuttaa negatiivisesti häneen, psyykkisesti, ja fyysisesti. Kyse ei ole normaalista stressistä tai kunnianhimoisesta suhtautumisesta uraan. Olen kuitenkin tuntenut vaimoni yli 8 vuotta ja nähnyt hänet ihan erilaisena ihmisenä: iloisena, sosiaalisena, onnellisena. Hänen elämässään oli opiskelun/työn lisäksi ystäviä, harrastuksia ja suhteemme kukoisti. En ole ainoa, joka on hänestä huolissaan. Hänen vanhempansa ja muu perhe on huolissaan. Yhden hänen ystävänsä tunnen hyvin ja minä tapaan tätä ystävää useammin, kuin vaimoni.
Minun mielestäni vaimoni on itsekäs asettaessaan oman uransa niin ykkössijalle, että millään muulla ei ole väliä. Jos kyse olisi tilapäisestä ratkaisusta, ymmärtäisin sen. Mutta niin ei ole. Olen myös sitä mieltä, että riittävä lepo ja vapaa-aika ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnille. Sen avulla on enemmän eväitä myös menestyä uralla ja tehdä tehokkaasti työtä, josta pitää ja nauttii. Näin teen itse. Vaikka ura on minullekin tärkeä, en aseta sitä perheeni tai vaimoni edelle.
Voi olla, että meidän tilanteessamme ero on ainoa oikea ratkaisu. Vaimo tuli lenkiltä, hiljaisena ja itkuisena. Ei ole puhunut minulle mitään sen jälkeen. En myöskään vonkaa seksiä, mutta mielestäni seksi ja läheisyys kuuluu parisuhteeseen ja on tärkeä osa sitä. Olemme kuitenkin tuore aviopari (naimisissa pari vuotta) ja en osaa kuvitella seksitöntä elämää. Ymmärrän että aina ei tee ns. mieli, mutta joku on vialla jos ei kuukausiin oikein huvita. Seksi myös lievittää stressiä tutkitusti. Olen uskollinen vaimolleni, mutta en voi kiistää etteikö välillä kävisi mielessä, että jostain muualta seksiä helpostikkin saisi.
Suhteessamme on kuitenkin niin paljon hyvää etten haluaisi siitä luopua. Olemme rakentaneet kauniin yhteisen kodin, meillä on samankaltaisia arvoja ja oli samoja harrastuksia. Vaimoni on vain muuttunut uran tekemisen myötä kuin toiseksi ihmiseksi. Mielestäni hänen pitäisi vaihtaa työpaikkaa jos ei voi tehdä vähempää työtä nykyisessä.
Terv.Aloittaja
No täällä www.vauva.fi -lehden itkupalstallahan ne asiat selviääkin!
Erotkaa, kun teillä ei ole yhteistä arvopohjaa.
Aloittaja tässä. Otin asian nyt uudestaan puheeksi vaimoni kanssa. Hetki oli ehkä huono, koska hän istui koneella ja luki sähköpostejaan. Hän oli heti puolustuskannalla ja loukkaantui. Yritin vain sanoa, että olen huolissani ja tilanteeseen tarvittaisiin joku muutos. Minusta on ikävä katsoa rakasta ihmistä niin väsyneenä, alakuloisena ja mikään ei huvita. Hän alkoi itkeä ja sanoi, etten ymmärrä häntä. Hänellä ei kuulemma ole vaihtoehtoja. Ja minä kuulemma lisään hänen stressiään! Tilanne on nyt täysin lukossa. Ehdotin, että mentäisiin edes kylpylään tai hotellimatkalle ensi viikonloppuna ja rentouduttaisiin. Häntä ei huvita. Yritin ehdottaa lenkkiä, että tulisi parempi olo liikunnasta. Hän sanoi, ettei jaksa lähteä. En voinut olla sanomatta, että hän ei ole käynyt liikkumassa kertaakaan moneen kuukauteen ja siitä tulee jo pelkästään huono olo, ja että kunnosta huolehtiminen auttaisi jaksamaan paremmin työstressin. Hän alkoi vaan uudelleen itkeä ja sanoi ettei jaksa kuunnella vihjailua lihoamisesta ja lähtevänsä sitten lenkille, mutta yksin. Nyt hän lähti sinne. Minulla on avuton ja kurja olo. En tarkoittanut mitenkään vihjata lihoamisesta vaan kannustaa liikkumaan. Itse paljon urheilevana tiedän kuinka se helpottaa stressiä ja saa paremman mielenkin.