Ulkosuomalainen ihmettelee: Suomalaisten henkinen elämä

Hengaa kivampien ihmisten kanssa . Minäkin olen asunut jo pitkään muualla mutta kyllä me mun suomalaisten ystävien ja perheen kanssa puuhastellaan vaikka mitä kivoja juttuja silloin kun nähdään (alkoholilla tai ilman) ja todella harvoin puhutaan mistään työhön tai rahaan liittyvästä.

Mä olen ulkosuomalaisen kanssa samaa mieltä. Suomalaiset ovat pinnallisia, vain raha merkitsee, onko sitä ja jos on niin kuinka paljon. Suomalaiset otaksuvat että kun on paljon rahaa niin ostetaan paljon. Ihmetellään että jos sulla kerran on rahaa niin miks sulla ei oo sitä ja tätä ja julkisesti tuumataan ettei taida olla mitään rahaa. Se on jotenkin hirvittävän noloa kuunneltavaa ja katseltavaa. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:28"]

ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.[/quote]

No ei mun mielestä lapsista ja vapaa-ajan vietosta puhuminen kerro henkisen elämän rikkaudesta yhtään mitään. Ihan sitä samaa oman navan ja elämän ympärillä pyörimistä. Jos puhuisitte kirjallisuudesta, taiteesta, politiikasta, historiasta, kulttuurista tai tieteestä, voisi teitä pitää jotenkin henkisesti kehittyneempinä.

[/quote]

Niistäkin puhutaan, mutta ihminen on usein kiinnostunut elämän asioista ihan lähellä. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:31"]

Eiköhän tuo kerro enemmän aloittajan tuttavapiiristä kuin mistään muusta.

[/quote]

Onhan toi ikävä kyllä totta, vaikkakin vähän yksipuolisesti kuvailtu.

Itsekin olen asunut suurimman osan elämääni ulkomailla, mutta sukuni on lapista, ja kuvailee hyvin suomalaisuutta se, kun aina kesäisin koko suku tappelee hillastamispaikoista, ja salailee niitä toisiltaan.

Ihan ihme kyräilyä yms. vaikka on sukulaisissakin hyvät puolensa, mutta silti paljon tuollaista outoa suomalaisuutta mielestäni.

Halutaan tietää minkälaisessa paikassa asut, minkälainen koti onko oma vai vuokrattu. Mitä muuta omistat. Miten lapset on menestyneet ja mitä kouluja käyneet. Ihan tavallista.

Olen elänyt itse Virossa tämän vuosikymmenen. Ja kyllä minusta aikalailla on asiat samoin kuin Suomessa. Puolisoni on virolainen joten olen päässyt kyllä kulttuuriin kiinni. No on täällä laulujuhlat ja hirveästi kaikenlaisia kesätapahtumia, mutta niitä kesätapahtumia tuntuu kyllä Suomessakin olevan.
Minusta Virossa on henkinen elämä ihan ok ja hirveää eroa Suomeen ei ole, vaikka Suomessa nyt ei vastaavia laulujuhlia olekaan.

Musta taas kotipuolessa ollaan paljon avoimempia esim. uusia tuttavuuksia kohtaan ja vähemmän pinnallisia kuin monissa muissa maissa, missä olen asunut (Ranska, Italia, Saksa). Toki olenkin kotoisin sosiaalisesta Itä-Suomesta, aloittajan kuvailemia tiukkiksia on enempi siellä Pohjanmaalla.

Olen huomannut itse saman. Asuin vuosia ulkomailla ja palattuani työn perässä Suomeen olin yllättynyt miten paljon täällä puhutaan materiasta, rahasta, työstä ja lähestulkoon jokaisella on jonkin sortin työuupumus tai masennus. Mitään spontaania on turha ehdottaa kenellekään, sillä ihmiset ovat niin jumiutuneet sinne viimeisen päälle sisustettuihin koteihinsa sen kumppaninsa/perheensä kanssa. Lisäksi jos porukalla vietetään yhdessä joskus aikaa, ei voida ns yhdistää muita ystäväporukkoja vaan aina tehdään niitten jo valmiiksi tuttujen ihmisten kanssa jotain. Ollaan heti vaivaantuneita jos porukkaan tulee joitain itselle tuntemattomia. Ulkomailla asuessani kaikki viettivät aina isolla porukalla aikaa vaikka monikaan ei ollut valmiiksi tuttu.

Meidän kulttuurin rippeetkin hävisi kun muutettiin äkkiä kaupunkeihin, eikä se näin harvaanasutussa ja syrjäisessä maassa ole koskaan ollut tärkeää.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:31"]

Eiköhän tuo kerro enemmän aloittajan tuttavapiiristä kuin mistään muusta.

[/quote]

Onhan toi ikävä kyllä totta, vaikkakin vähän yksipuolisesti kuvailtu.

Itsekin olen asunut suurimman osan elämääni ulkomailla, mutta sukuni on lapista, ja kuvailee hyvin suomalaisuutta se, kun aina kesäisin koko suku tappelee hillastamispaikoista, ja salailee niitä toisiltaan.

Ihan ihme kyräilyä yms. vaikka on sukulaisissakin hyvät puolensa, mutta silti paljon tuollaista outoa suomalaisuutta mielestäni.

[/quote]

Haha, sama! Yksikin tuttava kertoi kuinka pitää mennä keskellä yötä repimään pikkuriikkiset kanttarellin alut pois, jottei vaan naapuri saa niitä! Ja tällaisten ihmisten ympärillä pitää asua!

Aika kevyttä on tuo viiltävä analyysi suomalaisista. Joka maassa on omat henkiset köyhyytensä. Yleensäkkin länsimaalainen on pelle pellejen joukossa, tavoitteeton ilveilijä joka haluaa tienata enemmän kuin naapuri jotta saisi uutta pelle rekvisiittaa. Muissa kulttuureissa on sitten joku uskonnollisuus vastaava pelleyden aihe. Ihmiset on hukassa ihan omin "haluin" ei ole tavoitteita muuta kuin ulkoa tulevat. Tuolla kadulla oikeasti mennään vastakkainen/tai sama sukupuoli omistaen/ tai lapsi tai lemmikki kainalossa, huonokäytöksisesti esittäen suurempaa pelleä kun muut apinat ymmärtämättä mistä tullaan ja minne mennään. Tässä viiltävä analyysini ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:28"]

Lomalla tällä hetkellä Suomessa ja olen jo asunut kauan Suomesta pois. Aina on ihmetyttänyt Suomessa sellainen elämän henkisen puolen köyhyys. Jutut pyörii lähinnä rahan ympärillä; sen puute, kateus toisille, työ, mitä kukin omistaa, autot, ulkomaan matkat jne. Pienet ystävälliset eleetkin arkipäivässä puuttuvat lähes täysin. 

Jotain spontaania hauskanpitoa (jos mukana on alkoholitarjoilua -> ylivoimaista) on vaikea järjestää, kukaan ei halua osallistua mihinkään ja aitoa yhdessäoloa me kaikki- hengessä ei juuri ole... jääkiekon MM on pieni poikkeus :)

Vaikea selittää, mutta nyk. kotimaassani jaksetaan järjestää monenlaista ja lähes kaikki osallistuvat niihin eikä esitä kiirettä ja muita tekosyitä, ihmiset ovat oikein ystävällisiä, ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.

Melko rasittavan oloista elämää Suomessa.

[/quote]Oletteko kaikki jotenkin lapsen tasolle jääneitä?

Ja mikä oli maa niin katsotaan tarkemmin tilastoista?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:39"]

Olen huomannut itse saman. Asuin vuosia ulkomailla ja palattuani työn perässä Suomeen olin yllättynyt miten paljon täällä puhutaan materiasta, rahasta, työstä ja lähestulkoon jokaisella on jonkin sortin työuupumus tai masennus. Mitään spontaania on turha ehdottaa kenellekään, sillä ihmiset ovat niin jumiutuneet sinne viimeisen päälle sisustettuihin koteihinsa sen kumppaninsa/perheensä kanssa. Lisäksi jos porukalla vietetään yhdessä joskus aikaa, ei voida ns yhdistää muita ystäväporukkoja vaan aina tehdään niitten jo valmiiksi tuttujen ihmisten kanssa jotain. Ollaan heti vaivaantuneita jos porukkaan tulee joitain itselle tuntemattomia. Ulkomailla asuessani kaikki viettivät aina isolla porukalla aikaa vaikka monikaan ei ollut valmiiksi tuttu.

[/quote]

Juuri jotain tällaista ajoin takaa. Kiitos.

- ap

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:34"]

Mä olen ulkosuomalaisen kanssa samaa mieltä. Suomalaiset ovat pinnallisia, vain raha merkitsee, onko sitä ja jos on niin kuinka paljon. Suomalaiset otaksuvat että kun on paljon rahaa niin ostetaan paljon. Ihmetellään että jos sulla kerran on rahaa niin miks sulla ei oo sitä ja tätä ja julkisesti tuumataan ettei taida olla mitään rahaa. Se on jotenkin hirvittävän noloa kuunneltavaa ja katseltavaa. 

[/quote]Miksi Kreikassa on maailman Porsche pääkauapunki jos siellä ei olla pinnallisia ja  ajatella rahaa ja ostamista ?

http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2011/10/31/kreikasta-loytyi-porsche-paakaupunki/201115841/12

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:28"]

Lomalla tällä hetkellä Suomessa ja olen jo asunut kauan Suomesta pois. Aina on ihmetyttänyt Suomessa sellainen elämän henkisen puolen köyhyys. Jutut pyörii lähinnä rahan ympärillä; sen puute, kateus toisille, työ, mitä kukin omistaa, autot, ulkomaan matkat jne. Pienet ystävälliset eleetkin arkipäivässä puuttuvat lähes täysin. 

Jotain spontaania hauskanpitoa (jos mukana on alkoholitarjoilua -> ylivoimaista) on vaikea järjestää, kukaan ei halua osallistua mihinkään ja aitoa yhdessäoloa me kaikki- hengessä ei juuri ole... jääkiekon MM on pieni poikkeus :)

Vaikea selittää, mutta nyk. kotimaassani jaksetaan järjestää monenlaista ja lähes kaikki osallistuvat niihin eikä esitä kiirettä ja muita tekosyitä, ihmiset ovat oikein ystävällisiä, ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.

Melko rasittavan oloista elämää Suomessa.

[/quote]Oletteko kaikki jotenkin lapsen tasolle jääneitä?

Ja mikä oli maa niin katsotaan tarkemmin tilastoista?

[/quote]

Tilastoko se on suomalaisen totuus :D ? Ei ihme, että rentous elämässä sitten hiukan uupuukin.

- ap

Onpa ikävää, että ulkomamma on kokenut näin kurjaksi kaiken.

Ilolla olen lukenut tyytyväisten Suomeen matkanneiden ulkosuomalaisten blogeja viime viikot.

Suomalainen opetetaan siihen, että jokainen on itsenäinen yksilö ja sillä sipuli. Muden ajattelu ja yhteiset sosialisoimisen tavat on kakkosena, oma itsenäisyys ykkösenä. Näin etenkin sotien jälkeen.

Siis tunnetteko te vain jotain torpassaan kököttäviä juntteja? Omassa piirissäni voidaan ihan hyvin lähteä vaikka ravintolaan syömään spontaanisti tai tulla kylään, jutellaan kyllä kaikesta muustakin kuin materiasta. Materia on vain niin "helppo" aihe koska jokaisella on jonkin sortin raha- tai tavarahuolia, joten siitä saa helposti juttua aikaiseksi. Vähän kuin säästä. Ja ihan perisuomalaisia ollaan kaikki.

Ja onko "asunut kauan pois Suomesta" jotain 2 vuotta, kun on vieläkin noin kova tarve osoittaa kosmopoliittimaista erinomaisuuttaan nostamalla itsensä metsäläissuomalaisten yläpuolelle?

Suomessa on nykyisin niin äärioikeistolainen ilmapiiiri. Yhteisöä ei ole, on vain keskenään kilpailevia yksilöitä, jotka hinkkaavat kilpafillarinsatulaa vapaa-aikansa ollakseen timmissä kunnossa jaksaakseen yhä kiristyvässä kilpailussa työelämässä ja vapaa-ajalla. Yleissivistys on rapissut, ei tiedetä sitä tieteestä, kulttuurista tai historiasta enää niin, että niistä osattaisiin puhua. 

Totta. Viimesen 50 vuoden aikana vasemmiston kommarit on aivopesseet suomalaisista materialisteja. Pienestä saakka lapsille opetetaan kouluissa, että nämä ovat pelkkiä apinoita, eikä elämällä ole mitään tarkoitusta. Tämän takia lasten ja nuorten mielenterveysongelmat on niin yleisiä Suomessa.