Lue keskustelun säännöt.
Ulkosuomalainen ihmettelee: Suomalaisten henkinen elämä
11.07.2015 |
Lomalla tällä hetkellä Suomessa ja olen jo asunut kauan Suomesta pois. Aina on ihmetyttänyt Suomessa sellainen elämän henkisen puolen köyhyys. Jutut pyörii lähinnä rahan ympärillä; sen puute, kateus toisille, työ, mitä kukin omistaa, autot, ulkomaan matkat jne. Pienet ystävälliset eleetkin arkipäivässä puuttuvat lähes täysin.
Jotain spontaania hauskanpitoa (jos mukana on alkoholitarjoilua -> ylivoimaista) on vaikea järjestää, kukaan ei halua osallistua mihinkään ja aitoa yhdessäoloa me kaikki- hengessä ei juuri ole... jääkiekon MM on pieni poikkeus :)
Vaikea selittää, mutta nyk. kotimaassani jaksetaan järjestää monenlaista ja lähes kaikki osallistuvat niihin eikä esitä kiirettä ja muita tekosyitä, ihmiset ovat oikein ystävällisiä, ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.
Melko rasittavan oloista elämää Suomessa.
Kommentit (230)
Jotenkin mustakin vähän kyllä ehkä tuntuu että mun suvussa rahalla ja menestyksellä on jotenkin "tärkeä" arvo. Toki ehkä ihan pikkasen itekin niin aattelen mutta mulle raha ja menestys ei oo maailman tärkeimpiä asioita.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:08"]
Mun kaverin puoliso on amerikkalainnen. Mua vituttaa se tyhjänpäiväinen hauaarjuu -höpötys ja jatkuva teennäinen hymyily. Ja jos se kysyy että kuinka minun lapset voi, tulee ensimmäisenä mieleen että mitäs se sinulle kuuluu (mutta en sano sitä toki), okei, suomalaista ja junttia, mutta oikeasti, miksi minun pitäisi hänelle kertoa lapseni kuulumisia? Mutta jos sitten erehdynkin kertomaan vaikka sen, että no koulussa on aika paljon tullut hankaluuksia ja lapseni on siellä kiusannut, sitä asiaa ollaan tässä selvitetty perin pohjin ja on hieman rankkaa, niin, Mr. America hämmentyy. Hymyilee edelleen typerää ja tyhjää hymyään ja vaihtaa puheenaihetta. Niin? Halusiko se oikeasti tietäää mitä lapselleni kuuluu vai...? Minusta suomalaisena on rasittavaa sellainen pinnallinen ja typerä smalltalk, ja amerikkalainen taas ei kestä että ollaan hiljaa tai puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ja jumalauta, jos vaikka poskilihakset välillä väsyy, niin heti kun huomataan että jollain on aikomus kuvata, iskee naamalle se opeteltu hymy. Kuvat on oikeasti sitten sellaisia, että herrasta näkee, ettei mitään aitoa ole missään. Tämäk sitten on sitä ihailtavaa ja arvostettavaa?
[/quote]
How are you/ how are your kids ei ole varsinainen kysymys, vaan kysymyksen muodossa esitetty tervehdys. On todella moukkamaista alkaa tuossa vaiheessa tilittää lapsesi henk.koht. ongelmia, etkai tekisi sitä tuntemattoman suomalaisenkaan kanssa? Olisit vastannut vaan fine, thank you, ja heittänyt pienen vaisun hymyn päälle. Ei se peruskohteliaisuus ole niin vaikeaa, eikä tuollaisestakaan amerikkalaiselle ihan normaalista kohteliaasta käyttäytymisestä tarvitsisi vetää noin kovian angsteja.
Juuri sitä mistä ap puhui, jos toisen hymyileminen saa aikaan raivon. Ja kyllä minuakin se amerikkailaisten vitivalkoinen tekohymy huvittaa ja joskus ärsyttääkin, mutta heidän sosiaalisessa kanssakäymisessään on paljon elementtejä joista voisi ottaa oppia. Harvoin siellä näkee tuppisuisia lapsia jotka eivät saa sanaa suustaan tuntemattomien seurassa, vaan esim. 5-vuotias osaa tulla esittelemään ystävänsä "hi, this is my friend Susan" ja sitten häviävät leikkeihinsä.
[/quote]Onpa ääliömainen tapa tervehntiä. Tuohon pitää siis valehdella jos lapset sairaana vai
[/quote]
Juuri näin :)
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:41"]
Ulkosuomalaisena ihmettelen palstalle silloin tällöin eksyvää ulkosuomalaista, joka ihmettee milloin mitäkin Suomessa.
Kovin on ikävä suku sinulla. Sitä en ihmettele, että muutit. Itselläni on ihana suku ja ystävät Suomessa, joita kaipaan. Elämä vei muille maille ja toki viihdyn täälläkin oikein hyvin. Mottonani ei ole koko ajan ruikuttaa.
Olen aika varma, että kuulut siihen ulkomaalaisten joukkoon uudessa kotimaassasi, joka koko ajan ruikuttaa, kuinka surkeassa jamassa asiat siellä ovat; toista se oli Suomessa.
Ruikuttaja on ruikuttaja joka paikassa.
[/quote]
Hah hah :D. Asuinmaassani on asiat niin surkeassa jamassa etten aio muuttaa sieltä koskaan pois.
- ap
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:02"]
Millainen henkinen elämä on ihmisellä joka ulkomaanmatkalla käyttää aikansa av-palstalla?:-D
[/quote]
Tämä on koko kansan tori, jonne kaikki ovat tervetulleita.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:08"]
Mun kaverin puoliso on amerikkalainnen. Mua vituttaa se tyhjänpäiväinen hauaarjuu -höpötys ja jatkuva teennäinen hymyily. Ja jos se kysyy että kuinka minun lapset voi, tulee ensimmäisenä mieleen että mitäs se sinulle kuuluu (mutta en sano sitä toki), okei, suomalaista ja junttia, mutta oikeasti, miksi minun pitäisi hänelle kertoa lapseni kuulumisia? Mutta jos sitten erehdynkin kertomaan vaikka sen, että no koulussa on aika paljon tullut hankaluuksia ja lapseni on siellä kiusannut, sitä asiaa ollaan tässä selvitetty perin pohjin ja on hieman rankkaa, niin, Mr. America hämmentyy. Hymyilee edelleen typerää ja tyhjää hymyään ja vaihtaa puheenaihetta. Niin? Halusiko se oikeasti tietäää mitä lapselleni kuuluu vai...? Minusta suomalaisena on rasittavaa sellainen pinnallinen ja typerä smalltalk, ja amerikkalainen taas ei kestä että ollaan hiljaa tai puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ja jumalauta, jos vaikka poskilihakset välillä väsyy, niin heti kun huomataan että jollain on aikomus kuvata, iskee naamalle se opeteltu hymy. Kuvat on oikeasti sitten sellaisia, että herrasta näkee, ettei mitään aitoa ole missään. Tämäk sitten on sitä ihailtavaa ja arvostettavaa?
[/quote]
How are you/ how are your kids ei ole varsinainen kysymys, vaan kysymyksen muodossa esitetty tervehdys. On todella moukkamaista alkaa tuossa vaiheessa tilittää lapsesi henk.koht. ongelmia, etkai tekisi sitä tuntemattoman suomalaisenkaan kanssa? Olisit vastannut vaan fine, thank you, ja heittänyt pienen vaisun hymyn päälle. Ei se peruskohteliaisuus ole niin vaikeaa, eikä tuollaisestakaan amerikkalaiselle ihan normaalista kohteliaasta käyttäytymisestä tarvitsisi vetää noin kovian angsteja.
Juuri sitä mistä ap puhui, jos toisen hymyileminen saa aikaan raivon. Ja kyllä minuakin se amerikkailaisten vitivalkoinen tekohymy huvittaa ja joskus ärsyttääkin, mutta heidän sosiaalisessa kanssakäymisessään on paljon elementtejä joista voisi ottaa oppia. Harvoin siellä näkee tuppisuisia lapsia jotka eivät saa sanaa suustaan tuntemattomien seurassa, vaan esim. 5-vuotias osaa tulla esittelemään ystävänsä "hi, this is my friend Susan" ja sitten häviävät leikkeihinsä.
[/quote]Onpa ääliömainen tapa tervehntiä. Tuohon pitää siis valehdella jos lapset sairaana vai
[/quote]
Juuri näin :)
[/quote]
:D
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni on aivan erilainen. Ystävien, sukulaisten ja tuttavien kanssa puhutaan juurikin lomista, lapsista ja kaikenlaisista tekemisistä. Ei rahasta tai siitä, mitä kukakin omistaa. Juuri olin todella varakkaiden (Suomen mittapuulla) ihmisten luona juhlissa, edes siellä ei juteltu mistään rahaan liittyvästä, tai valiteltu työasioista.
-
Sen sijaan kun tapaan vaikka espanjalaisia tuttujani, nämä valittavat pitkistä työpäivistä, vähistä lomista. Jne.
-
Käyn myös perheeni kanssa mukavissa kokoontumisissa, joissa vieraat vauvasta vaariin. Kivaa on. Saatetaan vaikka laulaa yhteislauluja. Tai mitä milloinkin.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:41"]
Ulkosuomalaisena ihmettelen palstalle silloin tällöin eksyvää ulkosuomalaista, joka ihmettee milloin mitäkin Suomessa.
Kovin on ikävä suku sinulla. Sitä en ihmettele, että muutit. Itselläni on ihana suku ja ystävät Suomessa, joita kaipaan. Elämä vei muille maille ja toki viihdyn täälläkin oikein hyvin. Mottonani ei ole koko ajan ruikuttaa.
Olen aika varma, että kuulut siihen ulkomaalaisten joukkoon uudessa kotimaassasi, joka koko ajan ruikuttaa, kuinka surkeassa jamassa asiat siellä ovat; toista se oli Suomessa.
Ruikuttaja on ruikuttaja joka paikassa.
[/quote]
Hah hah :D. Asuinmaassani on asiat niin surkeassa jamassa etten aio muuttaa sieltä koskaan pois.
- ap
[/quote]
Oletko kenties lähetyssaarnaajana Afrikassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas koen, että juuri siellä USA:ssa on mahdottoman raha- ja materiakeskeistä verrattuna Suomeen. Suomessahan "rumat ne vaatteilla koreilee..." jne.
Asun tällä hetkellä maalaiskaupungissa. Ahdistaa ihmisten kateus, piikittely ja uteliaisuus. Tosiaan toisten omaisuusasiat kuuluu kaikille ja toisten omaisuudet tiedetään jopa paremmin kuin henkilö itse. Ne saa urkkimalla selville. Kyläilyjen tarkoitus on urkkia ja juoruta asioita, esim. mitä se ja se on laittanut pihalleen(vaikka ei edes tunneta henkilökohtaisesti juorun kohteena olevaa ihmistä).
Ihmiset eivät tosiaan tunnu osaavan tehdä mitään hauskaa ainakaan kodin ulkopuolella. Missään ei näy ihmisiä klo 16.30 jälkeen, korkeintaan kaupassa. Ilmeisesti istutaan kotona kuin liimattu tv:n ääressä. Jos lähdetään hauskaa pitämään niin se tarkoittaa kaljan kittaamista änkyräkänniin.
Helsingissä tosin on hieman paremmin, mutta siellä onkin paikkoja minne mennä viettämään aikaa yhdessä.
Itsekin haluaisin kokeilla ulkomailla asumista, olen niin kyllästynyt paikkakuntani juoruiluun. Mutta suomessa on hyviäkin asioita kuten terveydenhuolto. Juuri kuulin eräästä ihmisestä amerikassa joka oli joutunut leikkaukseen ja sen vuoksi saanut potkut työstään ja kodittomuus uhkaa. Ei ole sossua.
Masennusta ja uupumusta täällä on, itsellänikin. Luulen että masentuneisuus osittain johtuu geeniperimästä, osin auringon ja D-vitamiinin puutteesta. Ehkä siitä että tosiaan ei pidetä yhtä ja perheetkin ovat pieniä. Itse nautin exäni isosta suvusta ja yhteishengestä aikoinaan, mutta hekin ajautuivat sittemin katkeriin perintöriitoihin.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:39"]How are you/ how are your kids ei ole varsinainen kysymys, vaan kysymyksen muodossa esitetty tervehdys. On todella moukkamaista alkaa tuossa vaiheessa tilittää lapsesi henk.koht. ongelmia, etkai tekisi sitä tuntemattoman suomalaisenkaan kanssa? Olisit vastannut vaan fine, thank you, ja heittänyt pienen vaisun hymyn päälle. Ei se peruskohteliaisuus ole niin vaikeaa, eikä tuollaisestakaan amerikkalaiselle ihan normaalista kohteliaasta käyttäytymisestä tarvitsisi vetää noin kovian angsteja.[/quote]
No angsteja ja angsteja. Mutta nyt ollaan Suomessa. Minusta, jos lause sisältää kysymyssanan, se on kysymys eikä tervehdys. Ja minusta se nyt vaan on tyhjänpäiväistä kysellä jos ei kuitenkaan kysele.
Mutta ei se, että ajattelen näin, myöskään suomalaisen junttiudesta kerro. Kulttuurimme tuotoksia olemme mekin.
Ja no itse alkuperäiseen, omassa tuttavapiirissämme ei kyllä jutella materiasta tai rahasta juurikaan. Joskus saatetaan todeta että vituttaahan se välillä sen puute, mutta sitten todetaan että kaikkea on mitä elämiseen tarvitaan, ja revitään riemu sitten muualta.