Ulkosuomalainen ihmettelee: Suomalaisten henkinen elämä

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:14"]

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta muiden ihmisten seura. Jos töissä on jo 8h ihmisten kanssa tekemisissä niin kyllä sitä kotiaikaa tarvitsee siitä toipumiseen. Muiden ihmisten seura vain on niin kuluttavaa, en ikinä pystyisi elämään aktiivista elämää jossa kokoajan pitäisi touhuta jotain muiden kanssa.

[/quote]

Mä olen kokenut, että ulkomailla (olen asunut oslossa, tukholmassa, lontoossa ja singaporessa), muiden seura ei ole niin kuluttavaa.

Se on paljon kevyempää kanssakäymistä, eikä ole koko ajan sitä inhottavaa tunnetta, että sua arvostellaan inhottavasti kanssakäymisen aikana. Eikä jää jälkeenpäin sitä väsynyttä, kuluttavaa oloa, mitä suomessa jää.

Mä olen huomannut, että ulkomailla monet introvertteinä itseään pitävät suomalaiset rentoutuvat ja huomaavat etteivät olekaan niin introvertteja.

Suomalaisissa ei ole ihmisinä mitään vikaa, mutta tänne on kehittynyt joku omituinen ilkeyden, arvostelun yms. kulttuuri. Mikä on tosi harmillista, koska täällä olisi esim. paljon pääomaa, älyllistä pääomaa, jos ei johtamiskulttuuri ja sitten myös yleisesti kulttuuri olisi tällainen lyttäävä ankeuttaja virkamiesarmejoineen.

[/quote]

Täyttä asiaa.

Sana: kuluttava on aika hyvä vertaus, kun haluaa keskustella tällaisten omaisuutta arvostavien suomalaisten kanssa. Tunnen itseni jopa väsyneeksi sellaisen jutustelun jälkeen ja vähän säälin ko. ihmistä... siinäkö se sen elämä ja tähtihetket nyt sitten on.

- ap

Kerro ap ihmeessä missä olet asunut kun olet suomalaisesta juntista muuttunut vielä juntimmaksi maailmankansalaiseksi? Olisi kiva kuulla

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:14"]

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta muiden ihmisten seura. Jos töissä on jo 8h ihmisten kanssa tekemisissä niin kyllä sitä kotiaikaa tarvitsee siitä toipumiseen. Muiden ihmisten seura vain on niin kuluttavaa, en ikinä pystyisi elämään aktiivista elämää jossa kokoajan pitäisi touhuta jotain muiden kanssa.

[/quote]

Mä olen kokenut, että ulkomailla (olen asunut oslossa, tukholmassa, lontoossa ja singaporessa), muiden seura ei ole niin kuluttavaa.

Se on paljon kevyempää kanssakäymistä, eikä ole koko ajan sitä inhottavaa tunnetta, että sua arvostellaan inhottavasti kanssakäymisen aikana. Eikä jää jälkeenpäin sitä väsynyttä, kuluttavaa oloa, mitä suomessa jää.

Mä olen huomannut, että ulkomailla monet introvertteinä itseään pitävät suomalaiset rentoutuvat ja huomaavat etteivät olekaan niin introvertteja.

Suomalaisissa ei ole ihmisinä mitään vikaa, mutta tänne on kehittynyt joku omituinen ilkeyden, arvostelun yms. kulttuuri. Mikä on tosi harmillista, koska täällä olisi esim. paljon pääomaa, älyllistä pääomaa, jos ei johtamiskulttuuri ja sitten myös yleisesti kulttuuri olisi tällainen lyttäävä ankeuttaja virkamiesarmejoineen.

[/quote]

Täyttä asiaa.

Sana: kuluttava on aika hyvä vertaus, kun haluaa keskustella tällaisten omaisuutta arvostavien suomalaisten kanssa. Tunnen itseni jopa väsyneeksi sellaisen jutustelun jälkeen ja vähän säälin ko. ihmistä... siinäkö se sen elämä ja tähtihetket nyt sitten on.

- ap

[/quote]

Sulla on vaan kummallisia kavereita ja sukulaisia. Ei meillä koskaan puhuta rahasta, omaisuudesta tai muustakaan varallisuudesta. Voi oikeastaan sanoa, että koko aihe on lähes tabu. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:14"]

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta muiden ihmisten seura. Jos töissä on jo 8h ihmisten kanssa tekemisissä niin kyllä sitä kotiaikaa tarvitsee siitä toipumiseen. Muiden ihmisten seura vain on niin kuluttavaa, en ikinä pystyisi elämään aktiivista elämää jossa kokoajan pitäisi touhuta jotain muiden kanssa.

[/quote]

Mä olen kokenut, että ulkomailla (olen asunut oslossa, tukholmassa, lontoossa ja singaporessa), muiden seura ei ole niin kuluttavaa.

Se on paljon kevyempää kanssakäymistä, eikä ole koko ajan sitä inhottavaa tunnetta, että sua arvostellaan inhottavasti kanssakäymisen aikana. Eikä jää jälkeenpäin sitä väsynyttä, kuluttavaa oloa, mitä suomessa jää.

Mä olen huomannut, että ulkomailla monet introvertteinä itseään pitävät suomalaiset rentoutuvat ja huomaavat etteivät olekaan niin introvertteja.

Suomalaisissa ei ole ihmisinä mitään vikaa, mutta tänne on kehittynyt joku omituinen ilkeyden, arvostelun yms. kulttuuri. Mikä on tosi harmillista, koska täällä olisi esim. paljon pääomaa, älyllistä pääomaa, jos ei johtamiskulttuuri ja sitten myös yleisesti kulttuuri olisi tällainen lyttäävä ankeuttaja virkamiesarmejoineen.

[/quote]

Täyttä asiaa.

Sana: kuluttava on aika hyvä vertaus, kun haluaa keskustella tällaisten omaisuutta arvostavien suomalaisten kanssa. Tunnen itseni jopa väsyneeksi sellaisen jutustelun jälkeen ja vähän säälin ko. ihmistä... siinäkö se sen elämä ja tähtihetket nyt sitten on.

- ap

[/quote]

En oikein ymmärrä, millaisissa piireissä olet ulkomailla asustellut, jos et ole huomannut, miten paljon "ulkomailla" arvostetaan omaisuutta ja materiaa.

Pariisi, Lontoo, New York, Pietari, Tokio, Seoul, Los Angeles, Dubai... omaisuudella ei mitään väliä? Heh, niinpä niin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:53"]

En oikein ymmärrä, millaisissa piireissä olet ulkomailla asustellut, jos et ole huomannut, miten paljon "ulkomailla" arvostetaan omaisuutta ja materiaa.

Pariisi, Lontoo, New York, Pietari, Tokio, Seoul, Los Angeles, Dubai... omaisuudella ei mitään väliä? Heh, niinpä niin.

[/quote]

Joka paikassa arvostetaan materiaa ja omaisuutta, mutta suomessa siinä on ilkeä vivahde.

Esim. joku kysyy multa lontoossa jotain materiajuttua, mä vastaan, sitten ollaan vaan, että ok, kiva juttu yms.

Suomessa sama kysymys kysytään sellaisella venyttävällä vittumaisella äänellä, sitten silmät revähtää auki vastauksesta, sitten sen jälkeen kuulee joltakin mummonkaimanserkulta miten nyt on kusi noussut päähän, mikä se luulee olevansa, kusipää se on, niih.

Se kysymys esitetään suomessa vaan ilkeyttään, se on se ero.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:50"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:14"]

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta muiden ihmisten seura. Jos töissä on jo 8h ihmisten kanssa tekemisissä niin kyllä sitä kotiaikaa tarvitsee siitä toipumiseen. Muiden ihmisten seura vain on niin kuluttavaa, en ikinä pystyisi elämään aktiivista elämää jossa kokoajan pitäisi touhuta jotain muiden kanssa.

[/quote]

Mä olen kokenut, että ulkomailla (olen asunut oslossa, tukholmassa, lontoossa ja singaporessa), muiden seura ei ole niin kuluttavaa.

Se on paljon kevyempää kanssakäymistä, eikä ole koko ajan sitä inhottavaa tunnetta, että sua arvostellaan inhottavasti kanssakäymisen aikana. Eikä jää jälkeenpäin sitä väsynyttä, kuluttavaa oloa, mitä suomessa jää.

Mä olen huomannut, että ulkomailla monet introvertteinä itseään pitävät suomalaiset rentoutuvat ja huomaavat etteivät olekaan niin introvertteja.

Suomalaisissa ei ole ihmisinä mitään vikaa, mutta tänne on kehittynyt joku omituinen ilkeyden, arvostelun yms. kulttuuri. Mikä on tosi harmillista, koska täällä olisi esim. paljon pääomaa, älyllistä pääomaa, jos ei johtamiskulttuuri ja sitten myös yleisesti kulttuuri olisi tällainen lyttäävä ankeuttaja virkamiesarmejoineen.

[/quote]

Täyttä asiaa.

Sana: kuluttava on aika hyvä vertaus, kun haluaa keskustella tällaisten omaisuutta arvostavien suomalaisten kanssa. Tunnen itseni jopa väsyneeksi sellaisen jutustelun jälkeen ja vähän säälin ko. ihmistä... siinäkö se sen elämä ja tähtihetket nyt sitten on.

- ap

[/quote]

Sulla on vaan kummallisia kavereita ja sukulaisia. Ei meillä koskaan puhuta rahasta, omaisuudesta tai muustakaan varallisuudesta. Voi oikeastaan sanoa, että koko aihe on lähes tabu. 

[/quote]

Kerron tänään jo ehkä 4. kerran: Osaan puhua mzös tuntemattomien ihmisten kanssa mikä Suomessa saattaa tuntua oudolta ja pelottavalta.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:53"]

En oikein ymmärrä, millaisissa piireissä olet ulkomailla asustellut, jos et ole huomannut, miten paljon "ulkomailla" arvostetaan omaisuutta ja materiaa.

Pariisi, Lontoo, New York, Pietari, Tokio, Seoul, Los Angeles, Dubai... omaisuudella ei mitään väliä? Heh, niinpä niin.

[/quote]

Joka paikassa arvostetaan materiaa ja omaisuutta, mutta suomessa siinä on ilkeä vivahde.

Esim. joku kysyy multa lontoossa jotain materiajuttua, mä vastaan, sitten ollaan vaan, että ok, kiva juttu yms.

Suomessa sama kysymys kysytään sellaisella venyttävällä vittumaisella äänellä, sitten silmät revähtää auki vastauksesta, sitten sen jälkeen kuulee joltakin mummonkaimanserkulta miten nyt on kusi noussut päähän, mikä se luulee olevansa, kusipää se on, niih.

Se kysymys esitetään suomessa vaan ilkeyttään, se on se ero.

[/quote]

Aiiiiiivan.

*backs away slowly...*

Kyse on samoista arvoista niin euroopassa kuin ameriikassa kuin suomessakin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:50"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:14"]

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta muiden ihmisten seura. Jos töissä on jo 8h ihmisten kanssa tekemisissä niin kyllä sitä kotiaikaa tarvitsee siitä toipumiseen. Muiden ihmisten seura vain on niin kuluttavaa, en ikinä pystyisi elämään aktiivista elämää jossa kokoajan pitäisi touhuta jotain muiden kanssa.

[/quote]

Mä olen kokenut, että ulkomailla (olen asunut oslossa, tukholmassa, lontoossa ja singaporessa), muiden seura ei ole niin kuluttavaa.

Se on paljon kevyempää kanssakäymistä, eikä ole koko ajan sitä inhottavaa tunnetta, että sua arvostellaan inhottavasti kanssakäymisen aikana. Eikä jää jälkeenpäin sitä väsynyttä, kuluttavaa oloa, mitä suomessa jää.

Mä olen huomannut, että ulkomailla monet introvertteinä itseään pitävät suomalaiset rentoutuvat ja huomaavat etteivät olekaan niin introvertteja.

Suomalaisissa ei ole ihmisinä mitään vikaa, mutta tänne on kehittynyt joku omituinen ilkeyden, arvostelun yms. kulttuuri. Mikä on tosi harmillista, koska täällä olisi esim. paljon pääomaa, älyllistä pääomaa, jos ei johtamiskulttuuri ja sitten myös yleisesti kulttuuri olisi tällainen lyttäävä ankeuttaja virkamiesarmejoineen.

[/quote]

Täyttä asiaa.

Sana: kuluttava on aika hyvä vertaus, kun haluaa keskustella tällaisten omaisuutta arvostavien suomalaisten kanssa. Tunnen itseni jopa väsyneeksi sellaisen jutustelun jälkeen ja vähän säälin ko. ihmistä... siinäkö se sen elämä ja tähtihetket nyt sitten on.

- ap

[/quote]

Sulla on vaan kummallisia kavereita ja sukulaisia. Ei meillä koskaan puhuta rahasta, omaisuudesta tai muustakaan varallisuudesta. Voi oikeastaan sanoa, että koko aihe on lähes tabu. 

[/quote]

Kerron tänään jo ehkä 4. kerran: Osaan puhua mzös tuntemattomien ihmisten kanssa mikä Suomessa saattaa tuntua oudolta ja pelottavalta.

[/quote]

Ei kuullosta yhtään oudolta tai pelottavalta, vaikka niin näytät luulevan. Myös minä juttelen paljon ihan ventovieraidenkin kanssa. En vaan ole koskaan törmännyt siihen, että tuntemattomat alkaisivat puhumaan mulle rahasta tai omaisuudestaan. Ja olen sentään aika monta vuosikymmentä asunut Suomessa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:53"]

En oikein ymmärrä, millaisissa piireissä olet ulkomailla asustellut, jos et ole huomannut, miten paljon "ulkomailla" arvostetaan omaisuutta ja materiaa.

Pariisi, Lontoo, New York, Pietari, Tokio, Seoul, Los Angeles, Dubai... omaisuudella ei mitään väliä? Heh, niinpä niin.

[/quote]

Joka paikassa arvostetaan materiaa ja omaisuutta, mutta suomessa siinä on ilkeä vivahde.

Esim. joku kysyy multa lontoossa jotain materiajuttua, mä vastaan, sitten ollaan vaan, että ok, kiva juttu yms.

Suomessa sama kysymys kysytään sellaisella venyttävällä vittumaisella äänellä, sitten silmät revähtää auki vastauksesta, sitten sen jälkeen kuulee joltakin mummonkaimanserkulta miten nyt on kusi noussut päähän, mikä se luulee olevansa, kusipää se on, niih.

Se kysymys esitetään suomessa vaan ilkeyttään, se on se ero.

[/quote]

Taidat asua ihan eri Suomessa, kuin minä. Ehkä eri planeetallakin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:50"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:14"]

Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta muiden ihmisten seura. Jos töissä on jo 8h ihmisten kanssa tekemisissä niin kyllä sitä kotiaikaa tarvitsee siitä toipumiseen. Muiden ihmisten seura vain on niin kuluttavaa, en ikinä pystyisi elämään aktiivista elämää jossa kokoajan pitäisi touhuta jotain muiden kanssa.

[/quote]

Mä olen kokenut, että ulkomailla (olen asunut oslossa, tukholmassa, lontoossa ja singaporessa), muiden seura ei ole niin kuluttavaa.

Se on paljon kevyempää kanssakäymistä, eikä ole koko ajan sitä inhottavaa tunnetta, että sua arvostellaan inhottavasti kanssakäymisen aikana. Eikä jää jälkeenpäin sitä väsynyttä, kuluttavaa oloa, mitä suomessa jää.

Mä olen huomannut, että ulkomailla monet introvertteinä itseään pitävät suomalaiset rentoutuvat ja huomaavat etteivät olekaan niin introvertteja.

Suomalaisissa ei ole ihmisinä mitään vikaa, mutta tänne on kehittynyt joku omituinen ilkeyden, arvostelun yms. kulttuuri. Mikä on tosi harmillista, koska täällä olisi esim. paljon pääomaa, älyllistä pääomaa, jos ei johtamiskulttuuri ja sitten myös yleisesti kulttuuri olisi tällainen lyttäävä ankeuttaja virkamiesarmejoineen.

[/quote]

Täyttä asiaa.

Sana: kuluttava on aika hyvä vertaus, kun haluaa keskustella tällaisten omaisuutta arvostavien suomalaisten kanssa. Tunnen itseni jopa väsyneeksi sellaisen jutustelun jälkeen ja vähän säälin ko. ihmistä... siinäkö se sen elämä ja tähtihetket nyt sitten on.

- ap

[/quote]

Sulla on vaan kummallisia kavereita ja sukulaisia. Ei meillä koskaan puhuta rahasta, omaisuudesta tai muustakaan varallisuudesta. Voi oikeastaan sanoa, että koko aihe on lähes tabu. 

[/quote]

Kerron tänään jo ehkä 4. kerran: Osaan puhua mzös tuntemattomien ihmisten kanssa mikä Suomessa saattaa tuntua oudolta ja pelottavalta.

[/quote]

Hmm...antaakohan habituksesi, puhetyylisi tms muille käsityksen, että olet materialisti ja haluat puhua rahasta?

Toisin sanoen, kun "ulkomailla" esitellään omaisuutta suureellisesti, se osoittaa vain hyvää itsetuntoa. Kun Suomessa ollaan ylpeitä remontoidusta mökistä, se on pröystäilyä, joka osoittaa sen, että suomalainen luonne on perinpohjin materialistinen.

Kun "ulkomailla" ollaan uteliaita siitä, että naapurin Jane sai jostain uuden kalliin auton (voittikse lotossa vai perikö se jonkun, mitä häh?), se on vain hyväntahtoista uteliaisuutta. Kun Suomessa ollaan vastaavasti uteliaita naapurin Lissun autossa, se on kateellista kyräilyä.

Kun "ulkomailla" tilitetään katkerina netissä miten bloggaaja X on ahne lutkaämmä jolla on vieläpä kierot silmät ja ruma nenä, niin se on vain sitä ulkomaista puheliaisuutta. Kun Suomessa sanotaan, että bloggaajalla on ruma laukku, niin herrajumala sentään, vain Suomessa osataan olla näin katkeria ja kateellisia, miten ihmeessä se bloggaajan kallis laukku on teiltä pois?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:28"]

Lomalla tällä hetkellä Suomessa ja olen jo asunut kauan Suomesta pois. Aina on ihmetyttänyt Suomessa sellainen elämän henkisen puolen köyhyys. Jutut pyörii lähinnä rahan ympärillä; sen puute, kateus toisille, työ, mitä kukin omistaa, autot, ulkomaan matkat jne. Pienet ystävälliset eleetkin arkipäivässä puuttuvat lähes täysin. 

Jotain spontaania hauskanpitoa (jos mukana on alkoholitarjoilua -> ylivoimaista) on vaikea järjestää, kukaan ei halua osallistua mihinkään ja aitoa yhdessäoloa me kaikki- hengessä ei juuri ole... jääkiekon MM on pieni poikkeus :)

Vaikea selittää, mutta nyk. kotimaassani jaksetaan järjestää monenlaista ja lähes kaikki osallistuvat niihin eikä esitä kiirettä ja muita tekosyitä, ihmiset ovat oikein ystävällisiä, ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.

Melko rasittavan oloista elämää Suomessa.

[/quote]

olen tosi pahoillani sun puolesta.

tässä oma ystäväpiirini.

kukaan ystävistäni ei tiedä mitä toinen tienaa. Äkkiähän sitä saisi noin arvoon, jos viitsis ottaa selvää mutta ei ole tarpeen.

yksi parhaista ystävistäni ei matkusta ikinä, minä useita kertoja vuodessa. Mitään kateellisuutta en ole ikinä kohdannut.

aamulla mies keksi lähdetään uimaan, aikaisemmin ystävältäni tuli viesti nähtäiskö Hietsussa. Kävin ystäväni kanssa Hietsussa, sieltä menin perheeni luo rannalle ja just tultiin kotiin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:04"]

Toisin sanoen, kun "ulkomailla" esitellään omaisuutta suureellisesti, se osoittaa vain hyvää itsetuntoa. Kun Suomessa ollaan ylpeitä remontoidusta mökistä, se on pröystäilyä, joka osoittaa sen, että suomalainen luonne on perinpohjin materialistinen.

Kun "ulkomailla" ollaan uteliaita siitä, että naapurin Jane sai jostain uuden kalliin auton (voittikse lotossa vai perikö se jonkun, mitä häh?), se on vain hyväntahtoista uteliaisuutta. Kun Suomessa ollaan vastaavasti uteliaita naapurin Lissun autossa, se on kateellista kyräilyä.

Kun "ulkomailla" tilitetään katkerina netissä miten bloggaaja X on ahne lutkaämmä jolla on vieläpä kierot silmät ja ruma nenä, niin se on vain sitä ulkomaista puheliaisuutta. Kun Suomessa sanotaan, että bloggaajalla on ruma laukku, niin herrajumala sentään, vain Suomessa osataan olla näin katkeria ja kateellisia, miten ihmeessä se bloggaajan kallis laukku on teiltä pois?

[/quote]

Aamen!

Älä yleistä. Vaikka tuttavapiirisi olisi pinnallista, kaikki suomalaiset eivät ole.

Eiköhän tuo kerro enemmän aloittajan tuttavapiiristä kuin mistään muusta.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:29"]

Älä yleistä. Vaikka tuttavapiirisi olisi pinnallista, kaikki suomalaiset eivät ole.

[/quote]

Osan puhua ihan vieraillekin ihmisille en pelkästään tuttaville. Se toki voi Suomessa olla outoa käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:28"]

ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.[/quote]

No ei mun mielestä lapsista ja vapaa-ajan vietosta puhuminen kerro henkisen elämän rikkaudesta yhtään mitään. Ihan sitä samaa oman navan ja elämän ympärillä pyörimistä. Jos puhuisitte kirjallisuudesta, taiteesta, politiikasta, historiasta, kulttuurista tai tieteestä, voisi teitä pitää jotenkin henkisesti kehittyneempinä.

Tuo on totta ap. Ei ole edes minun läheisiä ystäviä nämä materialistit omassa lähipiirissäni, muiden lasten äitejä lähinnä. Ja huh, mitä juttua. Muiden omaisuudetsa, omasta omaisuudesta, rahasta, rahasta, rahasta...

Tulen aina jotenkin pahalle tuulelle näiden ihmisten kanssa kommunikoituani, ja olenkin ajatellut että ei musta ole ystäväksi..mutta ehkäpä suomalaisten perusluonteenlaatu on se joka ei sovi mulle.

Ehkä olet vain liian kaukana ollut poissa jotta jähmeät sukulaiset saa sinuun kunnon yhteyttä henkisesti?