Voisitko matkustella aikuisena vanhempiesi kanssa ja viettää juhlapyhiä?

Voisin ja olen tehnyt molempia, sekä matkustellut että viettänyt juhlapyhiä heidän kanssaan. Olen matkustellut aikuisena myös isovanhempieni kanssa.

Mua surettaa, kuinka moni ei pidä vanhemmistaan. Itse kyllä vietän aikaa heidän kanssaan mielellään ja voisin hyvin mennä matkoille yms j olenkyllä mennytkin! Tämän takia ne vanhukset makaavat sitten vanhainkodeissa yksinään.

Tietysti ymmärrään, että on myös epämiellyttäviä ihmisiä, mutta surettaa silti.

Ilomielin. Ikävä kyllä molemmat vanhempani ovat kuolleet.

Kyllä ja teenkin noin, kun ei ole omaa perhettä eikä kavereita. Onneksi on vanhemmat. Muuten olisin ihan yksin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:19"]

Kyllä ja teenkin noin, kun ei ole omaa perhettä eikä kavereita. Onneksi on vanhemmat. Muuten olisin ihan yksin.

[/quote]

sama juttu, muut matkustelevat puolisoiden kanssa minä vanhempieni.

Me olemme toistaiseksi viettäneet esimerkiksi jouluaatot vuorovuosina miehen perheen kanssa, vuoroin taas minun vanhempieni/perheeni kanssa. Toiseen paikkaan mennään sitten joulupyhinä. Muut pyhät vietetään milloin missäkin, joko oman perheen kesken tai sitten jomman kumman perheen kanssa. Muutenkin olemme melko läheisiä perheidemme kanssa ja asumme lähekkäin (alle 5km).

En kuitenkaan voisi kuvitella että lähtisimme esimerkiksi vanhempieni kanssa ulkomaanmatkalle ja he olisivat lastenhoitoapuna siellä, se olisi raskasta varmasti sekä heille että meille (vaikka kukaan ei kovin vanha olekaan) ja en edes haaveile eikä tulisi mieleenkään vaatia että vanhempani kuluttaisivat harvat mahdollisuudet ulkomaanmatkaan siihen, että joutuvat elämään "lapsiperhe-elämää" sen sijaan että nauttisivat toisistaan ja vapaudesta, liikkuisivat ja tekisivät täysin mitä lystää. Mutta olen/olemme silloin tällöin esimerkiksi kotimaan/mökki/Tallinnan reissuja tehnyt kyllä aikuisiälläkin vanhempieni kanssa. Eikä ole kyse siitä etteikö nautittaisi toistemme seurasta vaan siitä että kunnioitamme myös heidän omaa tilaansa ja niitä harvinaisia hetkiä kun he pääsevät esimerkiksi sinne ulkomaille tai muuten viettämään aikaa pois arjen keskeltä. Molempien meidän vanhemmat ovat vielä työelämässä joten ansaitsevat kyllä lomansa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:11"]

Mua surettaa, kuinka moni ei pidä vanhemmistaan.

[/quote]

Kyllä minuakin surettaa, että en pidä vanhemmistani, mutta ei se tilanne suremalla miksikään muutu. Olisihan se aivan ihanaa, jos omat ja appivanhemmat olisivat sellaisia, että aidosti viihtyisin heidän seurassaan. Elämä olisi niin paljon mukavampaa ja helpompaa niin. Mutta kun heidän kaikkien seura lähinnä kuormittaa minua, niin valitsen elää enemmän itsekseni ja miehen kanssa, jonka seurasta sentään kovasti nautin, samoin kuin ystävieni seurasta. Valitsen siis itse ympärilleni ihmiset, joiden kanssa voin elää onnellisena.

18

Ehdottomasti! Juhannusta ollaan vietetty jo 43 vuotta yhdessä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Jaetaan yhteinen mökki, jossa ollaan tietenkin yhdessä (tosin jokaisella on oma talonsa tontilla, eli yhdessä ei tarvitse nukkua).

Reissataan usein naisporukalla äitini ja siskoni kanssa ja pyöreitä vuosia ollaan aina juhlittu porukalla jossain vähän kivemmassa kohteessa, viimeksi vanhempieni 70-kymppisillä oltiin Mauritiuksella.

Äitini kanssa soittelen varmaan vähintään parin viikon välein ja isänkin kanssa suunnilleen kerran viikossa.

Aina on ollut todella hyvät välit, niin meillä lapsilla kuin nyt lapsenlapsillakin, joille mummola on melkein kuin toinen koti.

Ja joo, asuin itseasiassa 3 kuukautta vanhemmillani odottaessani esikoistamme, koska omien työkuvioideni ja ulkomaille muuton ajoituksen suhteen oli silloin hieman hankalaa. Eli mies muutti edellä ja minä tein työni äitiysloman alkuun saakka ja asuin vanhemmillani. Se oli ihan mukavaa, muttei mikään ideaalitilanne tietenkään.

Vietän juhlapyhät kotona ja kohta menossa pienelle kesälomalle vanhemmilleni. Jos matkustavat suomen rajojen sisällä he pyytävät minutkin mukaan. Tulevat myös kerran vuoteen kaupunkilomalle avopuolisoani ja minua tapaamaan. Ensi vuonna äidin kanssa viettämään ranskaan kolmekymppisiäni.

Voisin, nimenomaan nyt aikuisena (21v. ylöspäin). :D Nuorempana ei kyllä innostanut

Voisin matkustella, ja itse asiassa toivoisin että tekisimme asioita yhdessä vanhempieni kanssa. Aikuisena yhdessätekeminen olisi erilaista, oppisi tuntemaan vanhempiaan enemmän ihmisinä ja saisi uusia muistoja. Valitettavasti vanhempani eivät halua sitä. Minusta tuntuu ettei minulla ole vanhemmista muistoja muuten kuin lapsuudesta. Aikuisena ei olla tehty juuri muuta kuin vaihdettu kuulumisia.

Kyllä vain. Nuorena aikuisena matkustelinkin. Sitten tuli lapset ja he matkustelivat isovanhempien kanssa. Nyt vanhempani ovat jo sen verran iäkkäitä (molemmat yli 85 v), joten eivät matkustele enää. 

Juhlapyhät ollaan aina vietetty yhdessä. Aikoinaan päivällinen tarjottiin vanhempieni luona, sittemmin vuorotellen joko siskoni tai minun luonani. Juhlapäivästä vähän riippuu, ketkä kaikki osallistuvat, mutta parhaimmillaan mukana ovat vanhempani, minä ja siskoni, aikuiset lapsemme puolisoineen sekä yksi heistä vielä lastensa kanssa. Joskus olen haaveillut pienempään asuntoon muuttamisesta, mutta ajatus tyssää heti siihen, että olohuoneeseen on mahduttava vähintään 12 hengen ruokapöytä plus pienempi ruokapöytä suvun pikkuväkeä varten. 

Nuorempana en olisi niin innostunut vanhempieni seurasta (17-25v) mutta sen jälkeen aloin tulemaan paljon paremmin heidän kanssa toimeen ja ollaan matkusteltukin. Ihan huippua on ollut kun ollaan isolla porukalla oltu reissussa, vanhempani, siskoni perhe ja meidän perhe. Myönnän että on kivaa kun on lastenhoitoapua, mutta vanhemmat kyllä erittäin mielellään hoitavat lastenlapsiaan ja ollaan kyllä aina annettu vanhemmillenikin omaa aikaa.

Myös joulut tietysti vietetään yhdessä, niin on tehty aina. Nykyään myös juhannusta vietetään yhdessä mökillä ja kivaa on kaikilla. Meillä on neljä lasta ja toivon kovasti, että he vielä aikuisinakin haluisivat lähteä meidän kanssa esim. laskettelureissulle tai ihan mihin vaan. Ja aion kyllä tulevia lapsenlapsianikin hoitaa paljon. En voi käsittää ihmisiä, jotka eivät niin tee ja sanovat että riittää kun on omat kakarat kasvattanut. Silti vanhemmillani ja minullakin on tosi paljon aikaa tehdä myös kaikkea muutakin kuin vain viettää aina aikaa lasten kanssa.

Voisin matkustella.

Voisin. Äitini on kyllä kuollut, mutta isäni on parasta matkaseuraa.

Olen 30v ja kyllä, matkustelen äitini kanssa. Äitini on hauskaa matkaseuraa. Tosin kahden viikon lomalla alkoi jo hieman hermoja kiristämään. Sen jälkeen ollaan tehty viikon matkoja matkakohteisiin joista mieheni ei innostu.

Voisin, ja haaveissa onkin että syksyllä lähdettäisin äidin kanssa reissuun. Juhlapyhät vietän myös mielelläni vanhempieni kanssa, samoin kuin mies omiensa. 

Olen 45-vuotias mies. En lähtisi äitini kanssa matkalle. En erityisemmin pidä hänestä. Jos olen käymässä hänen luonaan, mietin koska voi lähteä.

Vanhemmat asuvat 20 km päässä mutta emme siltikään kovin usein näe. Hermo ei kestä. Itse voisin hoitaa yhteydenpidon puhelimitse. Olen yli nelikymppinen mies ja jo vuosia siinä tilanteessa, että minulla ei ole mitään tarvetta nähdä äitiäni. Isä on jo kuollut.

Kotimaanmatkoja ollaan tehty paljon äitini ja hänen avomiehensä kanssa ja tehdään varmaan jatkossakin. Samoin juhlapyhät vietetään yhdessä. Meillä on onneksi miehen ja anoppisuhde suhde kunnossa.

Isälläni ja miehen vanhemmilla käydään kyläilemässä, mutta vähemmän reissata yhdessä. Yksi yö samassa hytissä Tallinnanlaivalla anopin kanssa riitti mulle. Päiväretkiä teemme joskus vieläkin esim. anopin kotikulmille, mutta yöksi tulemme kotiin.