Lue keskustelun säännöt.
Miehelle talo tärkeämpi ku mun vointi ja perhe!
26.09.2006 |
Yksin joudun täällä kaikkea hoitamaan. 2 peintä lasta, 1 iso aikuinen lapsi( mies) ja koira. Vituttaa kun yksin jhoudun kaikkea tekemään. Mies ei tunnu ymmärtävän mikä tilanne täällä kotona on yms.
Kun tulee kotiin, niin on vaan sohvalla ja mä siinä juoksen kahden lapsen kans, toinen sylissä ja toinen potalla huutamassa pyyhkimään. Ruokaa en pahemmin ehdi syömään ja maitoa ei paljoa tule kun vauva huutaa nälkäänsä koko ajan, vaikka on tissillä ollut parikin tuntia! Kämppä on ku sikolätti. Kukaan ei siivoa omia jälkiään. Minä siinä sitten siivoan ku joku saatanan idiootti kun haluan että kämppä olis siinä kunnossa että tänne uskaltais pyytää vieraita, mutta sitten saan joka helkutin päivä siivota niitä samoja tavaroita. Eli miehen vaatteita lattialta ja ruokavälinetitä yms...En jaksa enää!
Mies käy töissä ja rakentaa, mutta voisi kyl pitää vähän vapaata rakennukseltakin ja auttaa mua edes vähän kotona! Mutta ei! Ja sitten valittaa kuinka väsynyt on jne...
Ja mähän en sit ole lainkaan väsynyt! En tietenkään! Mähän vaan löhöön kotona!
Kommentit (49)
sinulle, lapsille ja teidän perhelle mies sitä taloa rakentaa ja ilmeisesti kuitenkin ihan yhteisestä päätöksestä? Minusta se on suuri uhraus mieheltä, rakentaminen työn ohella on varmasti fyysisesti rankkaa, jos nyt on rankkaa sinullakin pienten lasten kanssa.
Mene lepäämään sinne äitisi luo, anna hänen hoitaa lapset ja nuku pois univelka, tee kävelylenkkejä ja ole hetki ihan vain yksin.
Miestäni en kehtaisi enää tuossa elämäntilanteessa rasittaa sillä, että vaatisin häntä hoitamaan lapset tai kodin sillä tekeehän hän jo nyt kaksi työpäivää putkeen, toisen töissä, toisen raksalla. Se on hänen osuutensa. Sinun osuutesi on vastata kodista ja lapsista, koska olette päätyneet tilanteeseen, jossa taloa rakennetaan sinun ollessasi pois työelämästä ja lastenne ollessa pieniä. Tai voittehan tosiaan vaihtaa osia, mene sinä raksalle tekemään ja anna miehen hoitaa lapset. Ehkä sitten arvostat enemmän sitä, mitä miehesi teidän perheen yhteiseksi hyväksi tekee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ei kahden lapsen yh:lla ottajia riitä, dream on
Mies kävi työssä, lähti aamulla ennen kuin heräsimme, kävi neljän maissa syömässä ja lähti raksalle, tuli kun ainakin lapset oli nukkumassa... Siinä välissä syntyi kuopus, neljäs lapsemme. Lapsi syntyi keisarileikkauksella enkä saanut nostella viikkokausiin edellistä lastamme joka oli pojan syntyessä vaille 2v, isommat lapset olivat päivisin koulussa ja eskarissa.
Siis jumankauta kun osasi ottaa päähän koko rakentaminen!! Ihan järkyttävää puuhaa, paikkoja särki kodin ja lasten hoito, sydäntä särki miehen ikävä, lasten ikävä isää, pelotti miehen jaksaminen. Se on henkisesti niin rankkaa puuhaa, etten uskalla edes ajatella miten pärjää jos joku hommassa meneekin pieleen....
Monta kertaa mietti omaa rakkauttaan siihen väsyneeseen työmieheen joka hieltä haisevana ja likaisena tuli kotiin illalla. Monta kertaa mietti eroakin, kyllä tajusin, että ei minun urakkani lasten ja kodin hoidossa mihinkään katoa, huoli toisesta ihmisestä vaan väistyisi pikkuhiljaa. Järjellä ajateltuna pikkuhiljaa valmistuu myös rakennus ja nyt olemme asuneet uudessa kodissa kuukauden päivät. Kuten joku vastaaja aikaisemmin sanoi, eri mikään ole vielä valmista. Huonekalut hakevat paikkaansa, samoin pyykit kuivuvat siellä-täällä yms. Pihan puolta olemme koittaneet jollain konstilla saada talvikuntoon mutta paljon jää vielä ensivuoteenkin. Mutta me selvisimme tästä, sen jo tiedän, enää ei rasita aikataulut.
Sanoin miehelle monesti rakennusaikana, että en osaa luoda tuonteita siihen uuteen kotiin ollenkaan. Miksi olisin, koska en päässyt rakennukselle juuri koskaan, mies oli siellä aina ja se vei minulta miehen ja lapsilta isän. Suosittelen myös tuota vaihtoiltaa, jos pääsist jo jotain sinäkin rakennuksella tekemään, loisi paljon odotusta ja syventäisi tunteitasi rakennukseen.
Ja vielä, tuon lähes vuoden eli koululukuvuoden 2005-2006 laitoin joka ikinen päivä vielä ruoan kaiken maailman työmiehille joihin lukeutui lähinnä pappoja ja pappojen kavereita=) Eli rakennuksella homma ei edennyt, innokkaita ja nälkäisiä pappoja vaan oli meikäläisen pöytä täynnä, se muuten otti lujille myös lasten kanssa. Papoilla kun tuppaa olemaan aika tarkka ruokarytmi=)
Minua lähinnä ärsyttää tuollaiset valittajat. Itsekin hoidan joka päivä yksin lapsiani, mutta minä olenkin yksinhuoltaja, joten en saa valittaa. Te saatte edes uuden kodin, kun minä jatkan asumistani vuokraloukossa. Antakaa miehelleni minun puhelinnumeroni, niin minä kyllä huolin väsyneen työmiehen illalla kotiin paijattavaksi.
Meitä kiinostais upouus talo (ei haittaa vaikka ois pikkasen kesken) ;)
Rakentamaan ei ikinä milloinkaan koskaan IKINÄ ruveta just tän kaiken takia mitä täällä ketjussa on tullut ilmi. Korkeintaan avaimet käteen.
Nii et jos teille se ero tulee ni meitä vois kiinnostaa...?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Antakaa miehelleni minun puhelinnumeroni, niin minä kyllä huolin väsyneen työmiehen illalla kotiin paijattavaksi.
Eikös ole ihanaa kun mies haluaa teille äkkiä uuden kodin valmiiksi, jotta saisi koko perheen sinne sitten mukaansa?
Anna sen kodin olla sikolätti, siivoa vaikka vain joka toinen päivä ne rojut pois lattialta ja miehen kamppeet tunget vaan sen komeroon, niin minäkin teen. Kyllä se sen kaapin siivoaa kun ei enää kalsareitaan sieltä löydä =)
Hyviä vinkkejä oletkin saanut, mutta tiedätkö, tämä rakennusaika palkitsee sinun jaksamisesi sitten kaksinverroin kun pääset asumaan uutta kotia.
Tsemppiä ja Koita jaksella. Meillä vasta alkuvaiheessa, mutta en tiedä, tuntuuko minustaki parin kk:n päästä samalta.
T:reissumiehen muija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ymmärrän sen, että olet väsynyt. Sitä en ymmärrä, että miksi siinä tilanteessa ajat itsesi piippuun siivouksella jne???
Teillä on nyt poikkeuksellinen aika, koska rakennatte. Silloin voit huoletta laskea rimaa, kutenmonet ovat sanoneet. Ei sinulle itsellesi perhe tunnu tärkein olevan, vaan kulissit. Eli kiiltävä koti ja täysimettävä äiti.
Miehelläsi on taatusti rankkaa rakentaa työn ohessa. Sinä olet kotona, luulisi silloin selviytyvän kotihommista.
Me rakennamme myös. Olemme koko perhe raksalla. Kyllä, koko perhe. Isä, äiti ja 4 lasta. Minulla on päävastuu kodista. Miehellä raksasta. Teen sen mitä lasten kanssa pystyn ja nautin siitä. Koti on kuin sikolätti. Silloin kun meillä käy vieraita saatan vähän putsata nurkkia, mutta kaikki ymmärtävät että rakennamme ja siivo on sen mukainen. Välillä on pyykkipäivä, välillä leipomispäivä. Nuorimmainen on 2kk. Hän on osittain pulloruokinnalla, koska maito ei riitä. En todellakaan stressaa siitä. Minulla on huomattavasti helpompaa olla nyt kotiäitinä, kuin aikaisemmin työssä. Katsos nyt kotihommat hoituu päivisin. Aiemmin ne piti tehdä iltaisin. En muista mainitsitko kuinka nuori vauvasi oli. Jos vauva valvottaa yms ja olet hänen takiaan väsynyt, silloin kannattaa keskustella miehesi kanssa, jos hän pitää pari vapaapäivää raksalla, niin sinä saat nukuttua. Ellet saa muualta apua.
Ja kuten muutkin ovat sanoneet, kuinka tilanteesi helpottuisi eroamalla? Yksinhän silloinkin kaiken tekisit. Koita kestää rakennusaika ja katsoa tilannetta uudelleen, kun se on normalisoitunut.
Tsemppiä! Ota lapset mukaan raksalle ja mene sinne itsekin. Silloin et koe itseäsi ulkopuoliseksi.
ei kahden lapsen yh:lla ottajia riitä, dream on