Puhuiko teidän isät koskaan teille kuukautisista, kun olitte nuoria?
Vai oliko se perusmeininki, ettei todellakaan puhuttu, äitikin toi huomaamatta sidepaketteja saataville.
Miksiköhän varsinkin ennen opetettiin siihen kuukautisiin liittyvien asioiden salailuun?
Kommentit (32)
Isä kertoi pikkuveljelle kuukautisista ja ehkäisystä.
Ei se isän tehtävä ollut vaan äidin.
Ei puhunut eikä puhunut äitikään. Omien lasteni isä sen sijaan voi puhua eikä teinit nolostele mitään kuukautisiin liittyvää.
Ei onneksi. Olisin pitänyt sitä ihan kahjona. Eipä niistä kyllä äidinkään kanssa oikeastaan mitään puhuttu.
Ei puhunut. Äitini puhui isänikin edestä ko. asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei se isän tehtävä ollut vaan äidin.
Miksi?
Entä nuoret, keillä on vain isä? Pitääkö heidän vaan googlettaa?
Mummoni kertoi, että hänelle ei kukaan puhunut kuukautisista mitään, kun hänellä ne alkoivat joskus 40-luvulla. Ei siis koulussakaan tai edes kaveriporukoissa. Hän kertoi luulleensa, että hänellä oli joku vakava sairaus ja että hän kuolee, varsinkin, kun tapaus toistui muutamien viikkojen välein.
Nykynäkökulmasta ajatellen, ihan jopa lapsen kaltoinkohtelua, että ei anneta tarpeellista tietoa asioista ja lapsi joutuu sen takia pelkäämään.
Hah. Kuukautiset oli asia, joka piti ehdottomasti pitää salassa kaikilta. Äiti antoi sidepaketin ja sanoi, että näistä miesten ei pidä tietää yhtään mitään. Sellaista oli se uskovaisten vanhempien kasvatus, kaikki naiseuteen liittyvä oli hävettävää ja syntiä. Kuukautiskipuihin ei saanut ottaa särkylääkettä, ilmeisesti rangaistukseksi.
Ei todellakaan. Tuskin tiesi niistä terveystiedontunteja enempää.
Mistään muusta ei puhuttukaan, aamusta iltaan vain pelkistä kuukautisista vuodesta toiseen.
Isäni ei puhunut, mutta isoisäni puhui. Olihan se vaarille varmaan jokseenkin vaikeaa, mutta toisaalta meillä oli lämpimät ja läheiset välit.
Mä oon melkeen luullu että kaikkien muiden äiti puhui noista asioista,paitsi mun
Mun isällä oli tukkukortti, ja osti meille kolmelle tyttärelle siteet ja tamponit sieltä. Kysy mitä tarvitaan, ja toi joskus ison o. Bb tampooni paketin pyörän tarakalla kotiin kaupungin halki.
En muista. Saattoi puhuakin. Osti kyllä aina siteitä ja tamponeja kun pyydettiin ja ymmärsi, jos maha oli kipeä.
Ei puhuttu kotona eikä mielestäni mitään koulussakaan. Kaikki tietoni kuukautisista, ehkäisystä ja seksielämän alusta olen oppinut SinäMinä- ja MeKaks- lehdistä.
No, ei me kuukautisista varsin puhuttu mutta avoimia meillä oltiin sen suhteen, isälle pystyi soittaan jos kaupasta tarvi tuoda siteitä tai tamppooneja, eikä isää hävettänyt ostella niitä, piti kuukautisia täysin luonnollisena asiana, ei tarvinu piilotella siteitä vaan niillä oli oma paikkansa vessan avohyllyllä, niinkuin muidenkin miesten pitäisi jo ajatella, toipa vielä monesti suklaalevyn kylkiäisenä, tai jätskiä, jos oli kesä aikaa..
Ei. Mulla on jäänyt jotenkin mieleen kuinka 12- tai 13-vuotiaana (asuin siis isälläni) joskus vessassa käytyäni oli pönttöön jäänyt verinen skraidu (no siis ummetusta kai eikä vahingossa huuhtoutunut ihan kokonaan) ja veljeni huusi vessasta "hyyyyyi! Täällä on verta!" Ja isä ärähti "turpa kiinni ""jukka""!" eikä siitä sitten mitenkään puhuttu. Isäni oli siitä ilmeisesti päätellyt, että menkat oli jo alkaneet ja ilmeisesti myös, että homma oli hallussa enkä kaivannut mitään vinkkejä (no tuskin isäkään paljon kuukautisista tiesi). Ei siis mitään puhetta kuukautisista kunnes kuukautiseni oikeasti alkoivat tajuttoman myöhään monta vuotta myöhemmin ja kerroin isälle, että terkkarin mukaan ei tarvitsekaan mennä lääkäriin. Tuli nyt tämä jotenkin mieleen, että mahtoi se vähän ihmetellä, että nytkö vasta.
no ei