Mitä tehdä? Puoliso haluaa nykyään kaikessa eri asiaa kuin minä

Meillä oli sama kuvio. Jossain vaiheessa mies hankki salarakkaan ja avioerohan siitä tuli.

Hän sanoi, että hankki naisen joka arvostaa häntä (= myötäilee miestä joka asiassa eikä omaa omia mielipiteitä). 

Kolme lastamme ovat kettuuntuneita isälleen eivätkä diggaa äitipuolesta ja uusperhekuviosta isänsä kotona.

Nyt aloitus kyllä haisee. Ap jaaritteli aloituksessaan ja jatkotarinoissaan:

"Minä joustan välillä, mutta en aina. Kun ehdotan kompromissia niin vastaus on mallia ei käy. Välillä ei riidellä vaan tehdään sitten vain erikseen asioita, syödään eri aikaan eri ruokaa, ulkoillaan eri aikaan eri suunnissa, vietetään lomat erikseen jne. Välillä tulee riitaa koska puoliso loukkaantuu ja suuttuu siitä että haluan eri asiaa kuin hän. Ihan hirvittävän uuvuttavaa ja ahdistavaa elämä näin."

"Mies haluaa muuttaa omakotitaloon, minä kerrostaloon koska en jaksaisi pihatöitä (asumme nyt kerrostalossa). Mies haluaa lomalla vanhempiensa tiluksille työleirille vähän alkeellisiin olosuhteisiin, minä taas haluan lomalla pienten lasten takia helppoutta ja rauhaa. Mies haluaa jouluksikin vanhempiensa luo moneksi päiväksi, minä haluan viettää joulut kotosalla. "

Eli ap ei jousta, ehdottelee ihan epämääräisiä kompromisseja esimerkiksi lomien viettopaikoista, jotka eivät edes korona-aikaan olisi ollut mahdollisia. Ap ei halua mennä appivanhemmille, koska siellä on hänen mielestään alkeellista ja siellä joutuu tekemään töitä, joten hän haluaisi mennä lasten kanssa helppoon ja rauhalliseen paikkaan. Ohis, mutta saisinko vihjeitä mikä on pienten lasten kanssa helppoa ja rauhallista oloa, jos se ei ole esimerkiksi talvella ulkona peuhaamassa turvallisissa puitteissa jossakin maaseudulla isovanhempien luona? Minulla on kolme lasta ja heidän kanssa on ihan parasta mennä isovanhempien luokse maalle, jossa on isot pihat, auttavia käsiä ja ylimääräisiä rakastavia silmäpareja katsomassa lasten perään.

Sitten ap kirjoittelee, että he ovat viettäneet lomat eri suunnissa, mutta pian hän jaarittelee, että miehelle ei sovi lomat erillään. Ap kirjoitti: "Hän ei suostu edes keskustemaan siitä että minä jäisin kaupunkiin ja hän menisi lasten kanssa sinne työleirille."

Hieman ristiriitainen juttu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nainen ja lapset jotka elää keskenään tavallista perhe-elämää ja sitten on mies joka kieltäytyy osallistumasta siihen.

Tässä mies haluaisi hoitaa kuntoaan, mutta naisen mielestä hän ei saisi tehdä niin. Miehen tekemä ruokakaan ei kelpaa naiselle ja nainen nyrpistelee nokkaansa miehen muillekin asioille, kuten miehen halulle auttaa vanhempiaan ja tehdä fyysistä työtä edes joskus. Tässä nainen ei ole tyytyväinen edes siihen, mitä mies telkkarista vapaa-aikanaan katsoo.

Minkälainen miehen pitäisi olla, että hän olisi nykyiselle ap:lle sopiva? Löysä sohvaperuna, joka kuitenkin olisi innokas aina katsomaan niitä dokkareita mitä ap haluaa, syömään pelkkiä ituja ja unohtamaan vanhempansa?

Joo, toivottavasti mies löytäisi vierelleen ihanan aktiivisen naisen, joka ei pelkää työn tekemistä ja joka arvostaisi vanhempiaan auttavaa miestä.

Älä nyt viitsi trollailla vai tyhmäkö olet. Ei ap ole miehen lenkkeilyä kieltämässä vaan haluaisi että mies tulisi välillä mukaan leikkikentälle koska lapset tykkää siellä olla.

Olen nainen ja olen nyt miehen puolella täysin. Jos mies saisi kirjoittaa tänne oman osansa tarinasta, niin olen varma, että ap osoittautuisi juuri niin kuin kirjoitin, eli laiskaksi ja nirppanokkaiseksi nipottajaksi, joka ei edes yritä ymmärtää miestä. Hän on luultavasti myös kääntänyt lapset isäänsä vastaan nalkuttamalla heille joka hetki jotain pahaa.

Ap saattaa olla itse se ikävän olon aiheuttaja perheessään, puhuuhan hän täälläkin miehestään pelkkää ikävää.

Ei hän miestään täällä ole haukkunut eikä puhunut miehestä pelkkää ikävää. Ainoa negatiivinen mitä on miehestä sanonut on se että mies ei suostu kompromisseihin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt aloitus kyllä haisee. Ap jaaritteli aloituksessaan ja jatkotarinoissaan:

"Minä joustan välillä, mutta en aina. Kun ehdotan kompromissia niin vastaus on mallia ei käy. Välillä ei riidellä vaan tehdään sitten vain erikseen asioita, syödään eri aikaan eri ruokaa, ulkoillaan eri aikaan eri suunnissa, vietetään lomat erikseen jne. Välillä tulee riitaa koska puoliso loukkaantuu ja suuttuu siitä että haluan eri asiaa kuin hän. Ihan hirvittävän uuvuttavaa ja ahdistavaa elämä näin."

"Mies haluaa muuttaa omakotitaloon, minä kerrostaloon koska en jaksaisi pihatöitä (asumme nyt kerrostalossa). Mies haluaa lomalla vanhempiensa tiluksille työleirille vähän alkeellisiin olosuhteisiin, minä taas haluan lomalla pienten lasten takia helppoutta ja rauhaa. Mies haluaa jouluksikin vanhempiensa luo moneksi päiväksi, minä haluan viettää joulut kotosalla. "

Eli ap ei jousta, ehdottelee ihan epämääräisiä kompromisseja esimerkiksi lomien viettopaikoista, jotka eivät edes korona-aikaan olisi ollut mahdollisia. Ap ei halua mennä appivanhemmille, koska siellä on hänen mielestään alkeellista ja siellä joutuu tekemään töitä, joten hän haluaisi mennä lasten kanssa helppoon ja rauhalliseen paikkaan. Ohis, mutta saisinko vihjeitä mikä on pienten lasten kanssa helppoa ja rauhallista oloa, jos se ei ole esimerkiksi talvella ulkona peuhaamassa turvallisissa puitteissa jossakin maaseudulla isovanhempien luona? Minulla on kolme lasta ja heidän kanssa on ihan parasta mennä isovanhempien luokse maalle, jossa on isot pihat, auttavia käsiä ja ylimääräisiä rakastavia silmäpareja katsomassa lasten perään.

Sitten ap kirjoittelee, että he ovat viettäneet lomat eri suunnissa, mutta pian hän jaarittelee, että miehelle ei sovi lomat erillään. Ap kirjoitti: "Hän ei suostu edes keskustemaan siitä että minä jäisin kaupunkiin ja hän menisi lasten kanssa sinne työleirille."

Hieman ristiriitainen juttu...

Ilmeisesti viettävät lomat erillään niin että ap lasten kanssa ja mies yksin. Ja mies ei suostu menemään lasten kanssa ilman ap:ta minnekään. Ei varmaan jaksa hoitaa lapsiaan vaan se rooli on ap:n.

Vaikuttaa siltä, että siellä miehen rakastamalla vanhempien tilalla mies ja vanhemmat tekevät koko ajan hommia ja ap:n rooli on vahtia lapsia 24/7 ja samalla tehdä kotityöt. Maalaistaloja ja maalaistiloja on toki monenlaisia, mutta kaikki ne, joilla olen ollut, ovat myös täynnä vaaranpaikkoja lapsille, ei pelkästään tilaa, jossa temmeltää. Riippuen lasten iästä ja persoonista, loma maalla on ap:lle kaikkea muuta kuin lomaa. Lasten kanssa olo paikassa, jossa pitää vahtia ja olla valppaana 24/7 ei ole lomaa nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama kuvio. Jossain vaiheessa mies hankki salarakkaan ja avioerohan siitä tuli.

Hän sanoi, että hankki naisen joka arvostaa häntä (= myötäilee miestä joka asiassa eikä omaa omia mielipiteitä). 

Kolme lastamme ovat kettuuntuneita isälleen eivätkä diggaa äitipuolesta ja uusperhekuviosta isänsä kotona.

Parempaan mies vaihtoi varmasti. Kaikin puolin parempaan, enkä usko, että on katunut.

Ap, mainitsit, että mies muuttui toisen lapsen syntymän jälkeen. Oliko hän siis perhekeskeisempi ja joustavampi kun olitte kahdestaan/yhden lapsen vanhempia? Tapahtuiko miehen elämässä jotakin muutakin olennaista lasten syntymien välissä, sillä kuulostaa hyvin oudolta, että mies muuttuu todella radikaalisti tuossa kohtaa ilman, että jotakin on tapahtunut.

Vaikuttaa siltä, että ap tekee leijonanosan kaikesta lapsiin ja kotiin liittyvästä, mies tekee omat ruokansa ja muutenkin, mitä sattuu kulloinkin huvittamaan. Ap, oletko kysynyt mieheltä, että miksi olette yhdessä? Näin kertomasi perusteella en oikein ymmärrä, että miksi olette yhdessä, kun kerran ette tee mitään yhdessä, mies ei välitä lapsistaan ja sinun ja lasten mielipiteillä ei ole mitään väliä. Kun lapsia on, heidät on otettava kaikessa huomioon, he ovat kuitenkin vain muutaman vuoden pieniä. 

Ymmärrän sen, että mies tahtoo lenkille, katsoa tiettyjä ohjelmia, mennä vanhempiensa luokse, mutten ymmärrä joustamattomuutta, eri ruokia (kun kyse ei ole allergiasta), lasten unohtamista. 

Ihan vihjeenä, lapset eivät hyödy siitä, että kasvavat eripuraisten, riitelevien ja onnettomien vanhempien kanssa. 

Tunnistan tilanteesta sen, että mies ei ole irtautunut vanhemmistaan. Vanhemmat ja maatila ovat miehelle tärkeämpiä kuin oma perhe eli vaimo ja lapset.

Tein itse nuorempana saman virheen. Kävimme miehen vanhempien luona tekemässä ns. toisen työpäivän, ilmaiseksi. Käytännössä ajauduin siellä piian rooliin. Minulta odotettiin täyttä työpanosta ja kaikki asiat tehtiin muiden toiveiden mukaan. Lasta hoidin sitten aina yksin "lomallani". Mihinkään en voinut vaikuttaa.

Ymmärrän hyvin, että Ap haluaa olla lomat ja joulun oman perheen kesken ja päättää itse mitä perinteitä omassa perheessä on. Toisten nurkissa on ikävää, ja myös enemmän töitä kuin kotona.

Olen lukenut koko ketjun läpi ja mulle tuli käsitys, että ap elää lasten ehdoilla, mies ei. Aivan kuin ap olisi yksinhuoltaja, mutta kuitenkin näennäisesti parisuhteessa.

Huolehtiiko mies lapsista siten, että olisi joskus kokonaisvastuussa lapsista? Lasten kanssa keskenään ulkoilemassa? Lasten kanssa kotitöitä tekemässä? Lasten kanssa leikkimässä? Jos tilanne on tuo, että ap on lapsista aina kokonaisvastuussa, ei miehellä ole mitään käsitystä, mitä lasten kanssa puuhastelu vaatii. Uskomatonta, että miehen maatilatyöt vanhempiensa luona ovat tärkeämpiä kuin omien lasten kanssa oleminen.

Minä tulostaisin eropaperit jonnekin pöydän äärelle valmiiksi "vahingossa nähtäväksi". Siitä sitten keskustelemaan oman perhe-elämän jatkosta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut koko ketjun läpi ja mulle tuli käsitys, että ap elää lasten ehdoilla, mies ei. Aivan kuin ap olisi yksinhuoltaja, mutta kuitenkin näennäisesti parisuhteessa.

Huolehtiiko mies lapsista siten, että olisi joskus kokonaisvastuussa lapsista? Lasten kanssa keskenään ulkoilemassa? Lasten kanssa kotitöitä tekemässä? Lasten kanssa leikkimässä? Jos tilanne on tuo, että ap on lapsista aina kokonaisvastuussa, ei miehellä ole mitään käsitystä, mitä lasten kanssa puuhastelu vaatii. Uskomatonta, että miehen maatilatyöt vanhempiensa luona ovat tärkeämpiä kuin omien lasten kanssa oleminen.

Minä tulostaisin eropaperit jonnekin pöydän äärelle valmiiksi "vahingossa nähtäväksi". Siitä sitten keskustelemaan oman perhe-elämän jatkosta. 

Sama vaikutelma tuli minullekin. Ja mies kehtaa vielä kiukutella jostain että haluaa juoksulenkille eikä leikkipuistoon, eikö ymmärrä että kahden pienen kanssa ei lenkkeily oikein onnistu. Vai kiinnostaako sitä edes olla lastensa kanssa. Ja ap:n pitäisi muka suostua vielä pienten kanssa maalle olemaan toisten nurkissa yksin päivät vahtimassa lapsia.

Kuulostaa siltä että miestä ei niin sanotusti nappaa koko homma ollenkaan. Ja syyttää apta itsekkyydestä koska haluaa sillä vierittää syyn apn niskaan pois omilta harteiltaan,

Mitä tehdä? Erota.

Miksi haluaisit elää tuollaisen kanssa? Eihän sitä kiinnosta mikään yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama kuvio. Jossain vaiheessa mies hankki salarakkaan ja avioerohan siitä tuli.

Hän sanoi, että hankki naisen joka arvostaa häntä (= myötäilee miestä joka asiassa eikä omaa omia mielipiteitä). 

Kolme lastamme ovat kettuuntuneita isälleen eivätkä diggaa äitipuolesta ja uusperhekuviosta isänsä kotona.

Aivan sama myös meillä! Peruste salarakkaalle tosiaan oli tuo arvostuksen saaminen, minä kun en ymmärtänyt esimerkiksi sitä, miksi miehen juoksulenkit menivät valehtelematta aina perheen yhteisten menojen edelle tai miksi perheellisen miehen olisi pitänyt saada lähteä hiihtopummiksi Alpeille. Onneksi mies löysi 20 vuotta nuoremman naisen, joka kumma kyllä palvoo maata miehen jalkojen alla. Hiihtopummius vaihtui kyllä yhden festarikesän jälkeen perhe-elämään, uusi nainen kun paukahti raskaaksi ennen kuin meidän avioeromme harkinta-aikakaan oli ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama kuvio. Jossain vaiheessa mies hankki salarakkaan ja avioerohan siitä tuli.

Hän sanoi, että hankki naisen joka arvostaa häntä (= myötäilee miestä joka asiassa eikä omaa omia mielipiteitä). 

Kolme lastamme ovat kettuuntuneita isälleen eivätkä diggaa äitipuolesta ja uusperhekuviosta isänsä kotona.

Aivan sama myös meillä! Peruste salarakkaalle tosiaan oli tuo arvostuksen saaminen, minä kun en ymmärtänyt esimerkiksi sitä, miksi miehen juoksulenkit menivät valehtelematta aina perheen yhteisten menojen edelle tai miksi perheellisen miehen olisi pitänyt saada lähteä hiihtopummiksi Alpeille. Onneksi mies löysi 20 vuotta nuoremman naisen, joka kumma kyllä palvoo maata miehen jalkojen alla. Hiihtopummius vaihtui kyllä yhden festarikesän jälkeen perhe-elämään, uusi nainen kun paukahti raskaaksi ennen kuin meidän avioeromme harkinta-aikakaan oli ohi.

Perheellinen mies saa arvostusta vaimoltaan jos huolehtii lapsista ja on niiden kanssa, jos tekee osuutensa kotitöistä ja jos muutenkin priorisoi perheen ja lapset. Jos taas näin ei tee vaan priorisoi vaikka juoksulenkkinsä niin aika mahdoton sellaista on arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Läheisyyden ja seksin puute ajaa usein valtataisteluun, olisko siitä kyse?

Sepä se. Vaimo ei jaksa hoitaa miesvauvan tarpeita. Ei jaksa hoitaa miestä.

Mies selvästi halvelksii ja inhoaa muita perheenjäseniä. Hän tunnistaa alitajunnassaan, että se on itsekästä ja väärin ja siitä jää hänelle vähän epämiellyttävä olo. Siksi hän on kehittänyt mielessään tarinan, jossa se väärintekijä ja itsekäs osapuoli onkin ap. Näin mies vapautuu mielessään syyllisyydestä ja voi siirtää kaikki viat ap:n niskoille.

Ap, lue kirja Why does he do that?

Olen varma, että tunnistat miehesi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisyyden ja seksin puute ajaa usein valtataisteluun, olisko siitä kyse?

Ihan selkokielellä: aloittajan mies ei saa seksiä aloittajalta.

Ap:ta ei varmaan kiinnosta seksi miehen kanssa, joka ei huomioi perhettään ja kiukuttelee kun ap haluaa eri asiaa kuin mies.

Nyt otat vähän omaa aikaa. Sanot pe iltana, että

Lähdet nyt juoksulenkille. Tulet su iltana takas. Teet jotain mistä nautit ja annat miehesi opetella hoitamaan lapsia .

Vierailija kirjoitti:

Nyt otat vähän omaa aikaa. Sanot pe iltana, että

Lähdet nyt juoksulenkille. Tulet su iltana takas. Teet jotain mistä nautit ja annat miehesi opetella hoitamaan lapsia .

Tällainen ”nerokas” neuvo täällä usein annetaan. Mutta kuka oikeasti uskaltaa vain häipyä ja jättää lapset isälle, joka ei koskaan edes leikkipuistoonkaan suostu niiden kanssa lähtemään. Lapset ei ole mitään pelinappuloita.