Lue keskustelun säännöt.
Te kenellä kokemusta yksityisestä psykoterapiasta, apua!
07.07.2015 |
Miten sinne pääsee, varaanko vain ajan? Miten saa kela korvausta? Ja paljonko jää maksettavaa? Vaikuttaako vakuutukset? Ja vielä, mistä tunnistaa lähestyvän psykoosin?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 23:53"]Mulla oli niin, että kävin psykiatrilla/psykologilla tms. mitä näitä nyt on, puhumassa, että tahtoisin päästä kelan korvaamaan psykoterapiaan. Kävin hänen luonaan muutaman kerran, hän kirjoitti minusta lausunnon kelaan ja käski etsiä terapeutin.
Kela hyväksyi hakemukseni. Jouduin tosin käydä ainakin kuudella terapeutilla tutustumassa ennenkuin löysin sen silloinluullun oikean. Jouduin maksamaan jokaisesta tutustumiskäynnistä täyden 45 min. istunnon summan, eli ei ollut halpaa lystiä.
Olen nyt kahden vuoden aikana myös vaihtanut terapeuttia neljästi, nykyinen on ihan mahtava.
T. N 22v
[/quote]
Huonoa tuuria kerrassaan, onneksi nykyinen on mahtava! Tässä on eroja: oma nykyinen huippu terapeuttini ei veloittanut tutustumiskäynnistä mitään. Hän on kyllä mahtava ammattilainen :) Toivottavasti viimeisin hoitosuhteesi säilyy katkeamattomana, jotta toipumisen todennäköisyys maksimoituu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 23:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 23:45"]Psykiatri kirjoitti lausunnon Kelaa varten, jäi mieleikuva, ettei Kela korvaa elei ole "lähetettä" ja lääkärin puoltavaa lausuntoa. Kävin psykiatrilla pari kuukautta, josta jatkoin suoraan psykoterapiassa. Tästä on kyllä aikaa, vuosituhannen vaihteessa ja systeemit ovat muuttuneet. Ihan kunnolla ei ole omakaan kuvio tiedossa, koska psykiatri etsi sopivan terapeutin ja hoiti paperityöt. Minun piti vain ilmaantua paikalle. [/quote] Aika jännä systeemi. Nykyään tuohon terapeutin valintaan painotetaan palkon ja potilas etsii hänet itse. Henkilökemiat on niin tärkeät ja huonojen sellaisten takia terapiasuhde herkästi katkeaa. Hyvä jos kävi tuuri ja voit nykyään paremmin :)
[/quote] Joo no, en nyt sano, että tuo mikään match made in heaven oli. Terapeutti oli erikoistunut hyväksikäytettyihin ihmisiin, ei niitä vissii ihan hirveästi meidän keskikokoisessa kaupungissa ollut valittavana.
Neljäsä vuodessa ehti kummasti tutustumaan. Voin kyllä paremmin, mitä nyt saan välillä pieniä romahduksia..mutta muuten ihan siedettävää. Mutta kiitos.
Avaan nyt sen verran, minua on lapsena hyväksikäytetty, olen ollut narsisti äitini orja ja hoitanut sisarukseni ja kodin lapsesta asti. Kaikenlaista väkivaltaa myös. Äitini kiusaa ja nolaa minua vieläkin. Levittelee perättömiä, leveilee hyväksikäytöllä. Koulut jätin kesken, minua kiusattiin eikä ollut voimia käydä sitä. Kämppikset potki pois porukasta koska en jaksanut tehdä mitään, jäin ilman asuntoa. Olin töissä, nyt kotiäitinä. Olen käynyt nuorempana ilmaisessa terapiassa, se oli ihan turhaa, terapeutin maha murisi ja vilkuili koko ajan kelloa... En tiedä mitä tehdä, lapsen syntymän myötä nousin pinnalle ja sain tarkoituksen. Rakastan niin häntä ja elämä on päälisin puolin hyvää. Silti pinnan alla on hirveä ahdistus ja tuska, välillä heijaan itseäni sikiöasennossa ja itken.
Ap
Käyn psykologilla, en sairaanhoitajalla. Terv.se joka käy julkisella.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 23:36"]Käyn itse julkisella puolella ilmaiseksi psykoterapiassa, ihmetyttää voiko olla oikeesti ilmasta. [/quote] Ootko varma että se on psykoterapiaa? Ettei se kuitenkin olisi psyk.sairaanhoitajan antamaa keskusteluapua. Terapia menee syvemmälle kuin mitä sh:n kanssa.
[/quote]
Miesystäväni kävi myös ilmaiseksi, siis oikeassa terapiassa. Sanoi, ettei moni tiedä sitä, että se on mahdollista saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:04"]Käyn psykologilla, en sairaanhoitajalla. Terv.se joka käy julkisella.
[/quote]
Psykologikaan ei ole automaattisesti terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä taas, joku oli nostanut ketjun. En ole vieläkään varannut aikaa mihinkään. Voi itku. En voi uskoa että lykkään asiaa aina vaan :(
Ap
Itse maksan psykoterapiasta 36€/kerta. Käyn 4x45min/kk. Lisäksi saan vammaistukea Kelalta terapian vuoksi, joka on jotain himpun alle 100€/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:03"]Avaan nyt sen verran, minua on lapsena hyväksikäytetty, olen ollut narsisti äitini orja ja hoitanut sisarukseni ja kodin lapsesta asti. Kaikenlaista väkivaltaa myös. Äitini kiusaa ja nolaa minua vieläkin. Levittelee perättömiä, leveilee hyväksikäytöllä. Koulut jätin kesken, minua kiusattiin eikä ollut voimia käydä sitä. Kämppikset potki pois porukasta koska en jaksanut tehdä mitään, jäin ilman asuntoa. Olin töissä, nyt kotiäitinä. Olen käynyt nuorempana ilmaisessa terapiassa, se oli ihan turhaa, terapeutin maha murisi ja vilkuili koko ajan kelloa... En tiedä mitä tehdä, lapsen syntymän myötä nousin pinnalle ja sain tarkoituksen. Rakastan niin häntä ja elämä on päälisin puolin hyvää. Silti pinnan alla on hirveä ahdistus ja tuska, välillä heijaan itseäni sikiöasennossa ja itken.
Ap
[/quote]
Aloita siis prosessi, vaikka se tuntuu pitkältä ja turhauttavalta. Itsesi ja lapsesi takia, te molemmat ansaitsette valoisamman tulevaisuuden. Se aika on lyhyt verrattuna loppuelämään ja toivottavasti hyötyyn. Soita heti huomenna ja varaa aika lääkärille.
Hurjia kokemuksia sinulla, olen pahoillani puolestasi :(
Oma sairaushistoriani on armollisempi. Toki on ollut vaikeuksia, mutta lähinnä hoitoni kohdistuvat omasta persoonallisuushäiriöstäni johtuviin vaikeuksiin. Kaltaiseni vähän heikompi yksilö koittaa tulla toimeen itsensä kanssa tässä maailmassa.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:26"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:03"]Avaan nyt sen verran, minua on lapsena hyväksikäytetty, olen ollut narsisti äitini orja ja hoitanut sisarukseni ja kodin lapsesta asti. Kaikenlaista väkivaltaa myös. Äitini kiusaa ja nolaa minua vieläkin. Levittelee perättömiä, leveilee hyväksikäytöllä. Koulut jätin kesken, minua kiusattiin eikä ollut voimia käydä sitä. Kämppikset potki pois porukasta koska en jaksanut tehdä mitään, jäin ilman asuntoa. Olin töissä, nyt kotiäitinä. Olen käynyt nuorempana ilmaisessa terapiassa, se oli ihan turhaa, terapeutin maha murisi ja vilkuili koko ajan kelloa... En tiedä mitä tehdä, lapsen syntymän myötä nousin pinnalle ja sain tarkoituksen. Rakastan niin häntä ja elämä on päälisin puolin hyvää. Silti pinnan alla on hirveä ahdistus ja tuska, välillä heijaan itseäni sikiöasennossa ja itken.
Ap
[/quote]
Aloita siis prosessi, vaikka se tuntuu pitkältä ja turhauttavalta. Itsesi ja lapsesi takia, te molemmat ansaitsette valoisamman tulevaisuuden. Se aika on lyhyt verrattuna loppuelämään ja toivottavasti hyötyyn. Soita heti huomenna ja varaa aika lääkärille.
Hurjia kokemuksia sinulla, olen pahoillani puolestasi :(
Oma sairaushistoriani on armollisempi. Toki on ollut vaikeuksia, mutta lähinnä hoitoni kohdistuvat omasta persoonallisuushäiriöstäni johtuviin vaikeuksiin. Kaltaiseni vähän heikompi yksilö koittaa tulla toimeen itsensä kanssa tässä maailmassa.
[/quote]
Kiitos <3 Toivon voimia sinulle. Tämä kaikki tuntuu niin raskaalta ja monimutkaiselta, ei ole muutenkaan oikein ketään kelle puhua. Mies on tosi paljon töissä eikä varmaan tiedä miten rikki olen oikeasti. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:26"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:03"]Avaan nyt sen verran, minua on lapsena hyväksikäytetty, olen ollut narsisti äitini orja ja hoitanut sisarukseni ja kodin lapsesta asti. Kaikenlaista väkivaltaa myös. Äitini kiusaa ja nolaa minua vieläkin. Levittelee perättömiä, leveilee hyväksikäytöllä. Koulut jätin kesken, minua kiusattiin eikä ollut voimia käydä sitä. Kämppikset potki pois porukasta koska en jaksanut tehdä mitään, jäin ilman asuntoa. Olin töissä, nyt kotiäitinä. Olen käynyt nuorempana ilmaisessa terapiassa, se oli ihan turhaa, terapeutin maha murisi ja vilkuili koko ajan kelloa... En tiedä mitä tehdä, lapsen syntymän myötä nousin pinnalle ja sain tarkoituksen. Rakastan niin häntä ja elämä on päälisin puolin hyvää. Silti pinnan alla on hirveä ahdistus ja tuska, välillä heijaan itseäni sikiöasennossa ja itken.
Ap
[/quote]
Aloita siis prosessi, vaikka se tuntuu pitkältä ja turhauttavalta. Itsesi ja lapsesi takia, te molemmat ansaitsette valoisamman tulevaisuuden. Se aika on lyhyt verrattuna loppuelämään ja toivottavasti hyötyyn. Soita heti huomenna ja varaa aika lääkärille.
Hurjia kokemuksia sinulla, olen pahoillani puolestasi :(
Oma sairaushistoriani on armollisempi. Toki on ollut vaikeuksia, mutta lähinnä hoitoni kohdistuvat omasta persoonallisuushäiriöstäni johtuviin vaikeuksiin. Kaltaiseni vähän heikompi yksilö koittaa tulla toimeen itsensä kanssa tässä maailmassa.
[/quote]
Kiitos <3 Toivon voimia sinulle. Tämä kaikki tuntuu niin raskaalta ja monimutkaiselta, ei ole muutenkaan oikein ketään kelle puhua. Mies on tosi paljon töissä eikä varmaan tiedä miten rikki olen oikeasti. :(
Ap
[/quote]
Toivottavasti löydät voimia ja aikaa puhua miehellesi. Itse salasin kauan omaltani, itkin yksin ja olin usein etäinen, haaveilin itsemurhasta ja siitä, etten olisi enää taakka. Mutta kyllä se lopulta kannatti puhua asioista, vaikken olisi halunnut heittää kaikkea mieheni niskaan. Liian vahva ei kannata olla, puhuminen auttoi yllättäen suhdettamme ja minun paranemisprosessiani, kun tämä rakentamani muuri purkautui. :) Vielä enemmän auttoi hoitoon pääsy ja mies on monta kertaa sanonut, miten onnellinen on minussa tapahtuneesta kehityksestä ja uudesta hyvästä olosta, vaikka toki paranemisprosessi on edelleen ja ikuisesti kesken, mutta apua on todella ollut! Uskon että sinunkin ylämäkesi kohti parempaa vielä alkaa! :)
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 23:45"]Psykiatri kirjoitti lausunnon Kelaa varten, jäi mieleikuva, ettei Kela korvaa elei ole "lähetettä" ja lääkärin puoltavaa lausuntoa. Kävin psykiatrilla pari kuukautta, josta jatkoin suoraan psykoterapiassa. Tästä on kyllä aikaa, vuosituhannen vaihteessa ja systeemit ovat muuttuneet.
Ihan kunnolla ei ole omakaan kuvio tiedossa, koska psykiatri etsi sopivan terapeutin ja hoiti paperityöt. Minun piti vain ilmaantua paikalle.
[/quote]
Aika jännä systeemi. Nykyään tuohon terapeutin valintaan painotetaan palkon ja potilas etsii hänet itse. Henkilökemiat on niin tärkeät ja huonojen sellaisten takia terapiasuhde herkästi katkeaa. Hyvä jos kävi tuuri ja voit nykyään paremmin :)