En ymmärrä painon vaihtelua.
Olen koko elämäni ollut hoikka, mutta keski-iässä paino alkoi nousemaan. Olin kuitenkin aina normaalipainon sisällä.
Avioeron jälkeen 42 -vuotiaana laihduin 10 kiloa. Ruoka öklötti. Pystyin syömään vähäisiä määriä. Ei ihme, että laihduin viidessä kuukaudessa. Vähän sitä tuli sitten takaisin.
Sittemmin Koronan, uuden parisuhteen, mussuttamisen ja vaihdevuosien tms tms tms myötä olen lihonnut siten, että olen bmi:ltäni lievän ylipainon puolella.
Kahdesti olen yrittänyt tiputtaa painoa: vuosi sitten ja nyt. Molemmilla kerroilla lasken kaloreita. Yritän saada 8-10 kg pois. Molemmilla kerroilla tapahtuu sama ilmiö:
1. Yritys: Söin 1400-1500 kaloria päivässä. Alkuun paino putosi kuukaudessa kolme kiloa. Sitten jumahti. Lopetin homman kolmen kuukauden jälkeen.
2. Yritys. Syön 1200-1400 kaloria. Aloitin 7 viikkoa sitten. Ekassa kuussa paino tippui kolme kiloa. Nyt kipuaa. Eilen söin 1200 kaloria, kävin vessassa, tänään paino +600 gr.
En tajua. Ei se voi olla säästöliekkiä, koska 42 v olen laihtunut syömällä vähän (vähemmän kuin nyt). Mistä tässä on kyse?
Faktat:
- syön kurinalaisesti. Ei syö vahingossa liikaa. Kalorit ovat just sen, mitä lasken
- olen yöllä syömättä 14-15 tuntia
- ei, ei halua ketoilla. Koska haluan elämänmuutosta, eikä ruokarajoitteet kuulu siihen.
Minä taas en pysty yksipuolisuuteen. Joskus nuorena, kun laihdutin aina kolmea kiloa pois, niin kokeilin kaikkea kaalikeitosta karppaamiseen. Ei siis enempää kuin 2-4 viikkoa. Pää siinä levisi. 24/7 ajattelin, mitä saa syödä ja mitä ei saa syödä. Siksi lasken kaloreita. Saan syödä mitä vain. Pääosin (6 pv vko) siis syön terveellisesti, mutta pelkkä tieto siitä, että mikään ei ole kiellettyä, vapauttaa pään.
En minäkään haluaisi loputtomasti kitkutella. Olen ajatellut, että kesään asti kitkuttelen. Tämä ottaa päähän, jos paino ei laskekaan riittävästi, niin tästä tulee loputonta kitkuttelua.
Ap