ihanan kirpeää TIISTAI AAMUA MARRASMURUT!

päästin kissat haukkaamaan happea parvekkeelle ja voi " kauhia" miten viileetä siellä on.ihana kuitenkin etä talvi/syksy tekee tuloaan,sen mukanahan tulevat ne meidän kaikkien marrasmuruujen vauvat,ihanaa ihanaa.(vai pitäisikö sanoa että marrasmursujen vauvat,katsoo peiliin on todellakin iso nainen vastassa)



päätettiin esikoisen kanssa herätä sitten klo 6 kun ukko nousi ylös.

tuli eilen koottua pinnasänky ja tänään olisi vuorossa kaappien siivousta jne.

yhtäkkiä tuli olo että voi kauhia,enää n8vk jos mennään ihan loppuun.

esikoisenkin aikaan mulla oli jo kahtakuukautta aikaisemmin kaikki kutakuinkin ok,kun meillä suvussa syntynyt niin paljon keskosia(tiedä häntä sitten syytä niihin,arvauksena ainakin heitän supistus herkkä kohtu ja se että kaikki mikä kasvaa sisällä tulevat ulospäin)

siksi olen ihan onnellinen ettei minulle vielä ainakaan " langennut" kaksos raskaus.koska äiti odotti joskus kaksosia vaan eivät mahtuneet kasvamaan ja tulivat puoliväliä raskautta pois=o(



nyt sitten katsellaan subtv lastenohjelmia ja sen jälkeen ulos koiria käyttään ja kauppaan.



itellä oli ihan hyvä yö,vasta kuudelta vessaan.mut silti ei hääppönen olo sokerit taas koholla.hohoijaa.



mutta nyt päästän teidät toisetkin pinoutumaan.



toukokuunäiti 31+5

Kerrankin ajoissa koneella..

Mahtava pino oli eilen,pääsin lukemaan vasta myöhään illalla kun oli menoja lasten kanssa koko päivän.



Täällä kaikki ennallaan,eilen tosin vauva painoi virtsarakkoa niin pahasti että juoksin vessassa vähän väliä koko iltapäivän.Aika pahalta tuntui.

Miehen tapaamisesta:tavattiin ravintolassa syksyllä -92, oli muutaman kerran poikki koko homma mutta keväästä -95 ' kunnolla' yhdessä.

Naimisissa 9 vuotta..



Kylvetyksestä: esikoinen oli ainoa joka piti siitä hommasta,muut ovat pelänneet selällään olemista vedessä joten suihku on paras ja helpoin vaihtoehto.En aio yrittääkään kylvetystä tämän vauvan kanssa vähään aikaan.On se kylvettäminen itsellekin epämukavaa jos ei ole jalallista ammetta.



Jas ja pikkuneiti 33+4

Eilen neuvolan terkka passitti tilaamaan tälle päivälle lääkäriaikaa saikun saamiseksi. Selkä on aivan tohjona, eikä tuo 40 minuutin työmatka suuntaansa tee sille kovin hyvää - puhumattakaan muusta työnteosta. Äitiysloman pitäisi alkaa lauantaina 7.10., joten toivon, että tajuaa kirjoittaa lomaa sinne saakka...sijaisenkin hälytin jo eilen iltapäivällä täksi aamuksi töihin.



Joku valitteli eilen niitä raskausarpiaan. Onhan ne kurjia, mutta niille kun ei mitään voi :(( Mulla ei mahassa ole vielä yhtään (odotellessa...), mutta takapuoli onkin sitten niin täynnä, ettei lisää sekaan mahdu. Kilojakin on tosin tullut ihan kiitettävästi (14-15 kg), joten se saattaa selittää tuon takapuolen venahtamista. Kilojen määrä ei kuitenkaan ilmeisesti näy minussa, koska suurin osa ihmisistä, jotka kilojen kertymisestä ovat kyselleet, eivät ole uskoneet lukemaa :D Olen kyllä normaalisti aika hoikka ja maha on valtava, joten se hämää mukavasti. Eipä ne raskausarvet (tai rakkausarvet) kovin mukavia ole, vaikka kivasta asiasta viestivätkin!



Nyt alkaa taas selkä paukkua tästä koneella kirjoittamisesta, joten pakko lopettaa. Täytyy kohta alkaa soitella sitä lääkäriaikaakin!



Allu 33+2

veikkaan toden teolla että POIKA tulee,jälleen...

masun muoto,omat aavistukset ja se että " muka" näin ultrassa pojan vehkeet,mitä tosin lääkäri ei ruvennut kertomaan....

aika paljon on vaalean sinisiä vaatteita joku punainenkin.



mitäs hyvää me tänään leivottais..



KELLÄÄN JOTAIN IHANAA OHJETTA...

Herättiin hyvin nukutun yön jäljiltä kellon soittoon. Pienemmällä tiistaisin näin aamusta kerho ja isommalla iltapäivällä. Käydään sillä välin sitten neuvolassa ja kokeilemassa meidän korjaamossa olevaa autoa. Yksi takuuseen menevä osa vaihdettu ja nyt kokeillaan, että korjasiko se auton. Pitäkää peukkuja! Oltiin varauduttu parin tonnin laskuun ja nyt voidaan hyvällä lykyllä selvitä parilla sadalla = ).

Se meidän uusi auto on kyllä unelma! Hain eilen vielä koirien häkin tuolta korjaamolla olevasta autosta tähän uuteen. Vielä jää häkin viereen reippaasti tilaa vaunuille yms. Yllättäen mulla on jo Gracon Autobabyn jalustakin autossa paikoilleen asennettuna... Mä vaan kokeilin...

Tulen neuvolan jälkeen vielä kertomaan uutiset!



Yksi G jäi vielä vastaamatta: Eli molemmat synnytykset lähteneet käyntiin supistuksilla. Sairaalassa sitten puhkaistu kalvot ja vauvat syntyneet. Esikoisessa meni 4 tuntia ja kuopuksessa 3. Esikoisesta sain ilokaasua ja epiduraalin ja kuopuksesta kohdunkaulanpuudutuksen. Molemmista tehty episiotomia. Täytyy tällä kertaa muistaa pyytää niitä lisätikkejä isän iloksi... = ). Molemmista myös olin sairaalassa 4 päivää. Kuopuksesta olisin voinut lähteä kotiin vaikka heti, mutta meidän veret miksasi (mulla O-) ja tyttö oli valohoidossa pari vuorokautta.



Effica ja Pyry-Aapeli 34+6



G:Vauvan työnimi tulee siitä, että 1.11 on Pyryn nimipäivä ja mies pelaa tuolla Aapelissa aina kun ehtii...

Täällä vieläkin flunssassa kärvistelen. Olis niin ihanaa olla jo terve.



Viikkoon en ole nokkaani ulkona käyttänyt ja yöt on kamalia tämän flunssan takia.

Muutenkin kun hengittäminen on raskaampaa ison masun kanssa ja kun se painaa palleaa ja keuhkoja, siihen vielä päälle tukkoinen nenä+kurkkukipu+kaamea limaneritys niin kyllä on hengitys välillä vaikeaa.

Mies on nukkunut yhden yön sohvalla kun ei saanut mun kuorsaamiselta nukuttua. Tottahan sitä kuorsaa kun on niin tukossa.. Voi voi.

No toivon että vielä tällä viikolla pääsen terveenä takas koulunpenkille, etten jää paljon toisia jälkeen. ja kun kouluakin on niin vähän enää jäljellä! Vain 8päivää!



Eiliseen gallupiin:

Tapasin mieheni baarissa. Huomasin pitkän, komean miehen ja päätin koittaa onneani. Illan päätteeksi lähdimme yhtämatkaa hänen asunnolleen ja aamulla yhdessä minun asunnolleni. Minun luokse hän sitten jäi koko viikonlopuksi ja aloitimme virallisesti seurustelun. Siitä asti olemme olleet kuin paita ja peppu! Se oli molemminpuolista rakkautta ensisilmäyksellä. Tapasimme siis 3,5vuotta sitten, kihloihin menimme vuoden seurustelun jälkeen ja naimisiin tänä kesänä. En olisi uskonut että baarista voisi löytää niin ihanaa miestä.



Oli mukava lukea teidän muiden tapaamistarinoita. Amor voi iskeä yllättävissä paikoissa :)



( . ) Masu on kasvanut isoksi ja liikkeet tuntuvat edelleen hyvin. Supisteluja on ollut vähän. Eilen tuntui kummallista liikettä masun päältä, aika ylhäältä. Liike oli tasaista ja sykkivää. Mietin mikä kumma siinä oli, ei se oma pulssini ainakaan ollut. Mieskin kokeili monta kertaa ja arveli ensin sen olevan vauvan masu joka olis sykähdellyt, mutta se taisi kuitenkin olla pylly. Luultavasti vauvalla oli tiheä hikka, joka heilautti pyllyä niin tasaisesti. Hassua. Hikkaa olen kyllä huomannut vauvalla aiemminkin.



Toinen galluppi tais olla masuasukin kutsumanimestä? No me sanotaan aina vaaviksi, kun ei tiedetä onko siellä tyttö vai poika.



T.Vaavaa ja vaavi 32+6 (Jes, huomenna vaihtuu taas viikot! Odotan että viikot alkais 34 luvulla, koska sitten ollaan jo lähellä maalia!)

Elikkäs mulla esikoisesta aukesi paikat aikaisin ja lepäilin sitten pari kuukautta. La meni sitten ohi ja käynnistykseen lähdin rv 41+6. 3päivän käynnistelyjen jälkeen vaihtui lääkäri, joka heti totesi ettei vauva mahdu syntymään. Paikat oli kyllä jo kunnolla auki ja istukka oli puoliksi irronnut. Siitä sitten keisarinleikkaukseen ja rv 42+2 syntyi 3850g 50cm poika.



Toisella kerralla rv 38+6 vauva kääntyi perätilaan ja sektio varattiin seuraavalle päivälle. Siinä ei ehtinyt edes tajuta kun vauva oli jo maailmassa, kun oli varautunut että mennään taas yli LA:n. Tasan rv 39 syntyi 3150g ja 50cm pitkä poika.



Saa nähdä miten nyt käy. Todennäköistä että vauva leikataan rv. 38 ja laskettun ajan välillä. Mulla kun niin ahdas lantio, että tuskin mahtuu tämäkään alakautta. Olisihan se varmasti mahtava kokemus.



t.Vaavaa

Tänään sain ihme ja kumma jopa nukuttuakkin klo:6.45,enkä ollu pystyssä jälleen klo:4-5 aamulla.

Masukki myllää ja levännyt olo itselläkin,tosin ainoat ilkeä puoli on sitten se että toi ihottuma vaan leviää.

Hitaasti mutta varmasti leviää jo kaulaan päin ja kutinat kovia,hydrokortisonia määräsivät ja se auttoin reilut puolituntia iltapäivästä ettei kutissut.

Mutta sitäkään ei ole hyvä levittää koko iholle jokapuolelle...

Tänään tulee labra tulokset siitä hepatoosin alat arvoista ja sitten huomenna äippäpolille taysiin...

Tuosta ihottumasta ehkä eniten tällä kertaa puhetta ja tosiaan vauvan sykkeistä ja istukantoimivuudesta.

Mulle kun lääkäri ehdotti eilen että se kannattaa kanssa tarkistaa nyt samalla siellä jos suostuvat,koska sykkeet matalat voi kuulemma johtua istukastakin.

Koululaiset koulussa ja itse miehen ja nuorimman kanssa kotona.

Pyykkejä pitää mennä laitteleen kuivuun,joten seuraava saa jatkaa!

Rv 32+1

Huomenta kaikille! Oltiin eilen miehen kanssa sairaalassa ja kun minulla on ollut lähiaikoina niin huono olo ja sydämentykytyksiä, niin ajateltiin siellä samalla mittauttaa paineet. Eihän me tiedetty että ne ei sieltä synnytysvastaanotosta niin vain pois päästä, pakko oli tehdä perustellinen tarkastus ja nähdä lekuri. Vauvalla oli kaikki hyvin ja painoa n. 2600g. Se minun verenpaine oli sitten 160/91, että en ollut sen suhteen ihan väärässä... Istukka kuitenkin pelasi, eikä pissassa näkynyt valkuaista.



G: Miehen kanssa oltiin tunnettu vuosia yhteisen kaveriporukan kautta. Hän kuitenkin seurusteli yhden tuttuni kanssa silloin, enkä muutenkaan katsonut " sillä silmällä" ollenkaan. Jossain vaiheessa hänestä kuitenkin tuli sinkku ja lähdimme yllättäen yhdessä purjehtimaan. Siellä kesäiltana se romanssi sitten iski minua ihan puun takaa! En olisi ikinä uskonut että kumppanin voi tosiaan löytää jostain vanhasta tutusta jota ei ole ikinä edes ajatellut siinä mielessä :) Minäkin olen aina ollut niin levoton noissa suhteissani, mutta tämä nyt näyttäisi kestävän!



Synnytys on yllättäen alkanut pelottaan ihan kauhiasti... Minulla ei ollut mitään pelkoja sen suhteen ennen kuin kävin niissä valmennuksissa. No ei kai sille voi mitään, täytyy vain psyykata itseäni pysymään rauhallisena.



the-masu ja pikkuakka 34+5

Huomenia vaan kaikille muruille! Mies läks töihin kuuden jälkeen ja esikoinen kömpi silloin viereen. Ei siinä enää nukkuminen oikein onnistunut mutta tulipas pötköteltyä seiskaan asti. Meillä tänään perhekerhopäivä, joten suihkussa oli käytävä pikaiseen ennen kuopuksen heräämistä.



G: Miehen huomasin ehkä noin 10 vuotta sitten, soitti koulumme bändissä, mutta silloin ihastuin toiseen poikaan ko. bändistä. Hänen kans jonkun aikaa ns. tapailtiin mutta oli aivan paska jätkä, petti ja sekoili huumeisiin jne. No, sit aloin seurusteleen luokkakaverini kans, ja tuleva mieheni seurusteli myöskin tahollaan, melkein parhaan kaverini kans. Siinä vaan sit huomasin et ompas ihana mies... Heillä meni poikki, meillä alkoi pieni flirtti ollessani vielä toisen kanssa. Kohta meilläkin meni poikki ja sain mieheni :) Seurustelu alkoi v. 98, kihloihin menimme puolen vuoden seurustelun jälkeen 99, esikoinen syntyi 03, naimisiin menimme 04, kuopus sai alkunsa hääyönä ja syntyi 05, ja nyt odotellaan sit kolmosta. Taloa vielä rakennetaan tähän samaan syssyyn, joten melkoista yh-elämää ja odotusta olen viettänyt... Mutta ehkä kaikki palkitaan - toivottavasti jouluun mennessä.



G: Esikoisen synnytys käynnistyi rv 38+1 vesien menolla. Suppareita odoteltiin sairaalassa ja poika syntyi lopulta 38+2. Synnytys kesti kaikkiaan 17h. Apuna oli ilokaasu ja epiduraali, joka ei kuitenkaan ihjan toiminut...

Kuopuksen synnytys alkoi supistuksilla aamulla yhdeksältä ja poika oli kalvojen puhkaisun jälkeen maailmassa, aikaa meni kaikkiaan 10,5h. Vähän ilokaasua nautin synnytyksen kuluessa, mutta paras oli lämpötyyny selässä ja masussa.



G: Työnimenä meillä on Jumbsu. Tulee Jumbo-ylläristä. Vauva tuli hieman yllättäen, muttei missään nimessä vahinkona. Kysyin sit mieheltä et mikä olis kiva työnimi, hän katsoi Dumbo-kirjaa ja sanoi Jumbo. Lisäsin sit perään yllärin, ja kivana lempparina tuo Jumbsu. Muilla meillä ei lempinimiä olekaan...



Oma (.) Kävin perjantaina äippäpolilla tarkistuttamassa kohdunkaulan tilannetta ultralla. Paikat on pehmeät ja ulkosuu avautunut kivuttomien supistusten voimalla, mutta sisällä ei ollut mitään hätää. Sainpa nähdä vauvaa vähän, ja kysyin sukupuoltakin kun mies ei ollut mukana. Mutta harmikseni vauva piti jalat niin tiiviisti yhdessä ettei nähty... No, jonkun aikaa vielä odotellaan niin sit nähdään...



Mutta nyt on kyllä alettava pukemaan poikia jotta ehditään kerhoon. Niin, ja en ole vielä tehnyt mitään valmisteluja vauvaa varten. Pienet neutraalit vaatteet on kaikki siskollani vielä (saan ne ehkä kuukauden kuluttua)...



JaaSa 32+2 (muistaakseni)

Eilisen ultran perusteella ei sitten ole mitään syytä huoleen. Vauva vastasi hyvin viikkoja ja painoarvio oli tasan 2000g. Eli se, että sf-mitta ei aina kasva ei tarkoittanut tässäkään tapauksessa mitään. Onko muilla painoarvioita viikoista 30-35 tiedossa?



Näin yöllä ekan vauvaunen, pakkailin pientä tyttövauvaa nukkumaan ekaa kertaa vaunuihin. Tuli varmaan siitä kun eilen kyseltiin talvivauvan hoidosta.



Meidän esikko aloitti ulkona nukkumiset viikon ikäisenä. Pakkasrajana taisin pitää -13. Hyvin tyttö tarkeni, jos oli enemmän pakkasta niin heitin kuomun yli peitteen jotta hengitysilma vaunuissa ei mennyt liian kylmäksi. Likka tykkäsikin nukkua ulkona päikkärit x 2 heti vastasyntyneestä asti. Oppi vaunuissa nukkumisen niin hyvin, että maan suru laskeutui taloon, kun -03 tammikuussa alkoi kahden viikon tulipalopakkaset ja neiti joutui siirtymään pinnasänkyyn päiksyjen ajaksi. Kaksi päivää huudettiin ja valvottiin sängyssä ennen kuin päivällä pinnis kelpasi. Yöllä nukkui mukisematta pinnasängyssään.



Nimistä: meillä on jo valittu nimet kummallekin tulokkaalle. Tytön nimi oli paljon helpompi löytää mutta poikaa mietittiin oikein urakalla miehen kanssa.



Pirteää päivää kaikille!



Masuapina 33+2

masuapina: mulla on ultra perjantaina 34+0 on sitten. Viimeksi oli ultra 32+0 ja painoa oli 1900, luulen että nyt ollaan sit jo menty jonki verran yli kahden kilon. voin tulla sit kertoo mikä on tilanne.

Nyt luulen että sf mitta olisi laskenut sit kun on seuraava neuvola , kun vauva on kiinnittynyt ihan selvästi. ollut alhaalla muutamia vikkoja ja rt jo 23 viikolta, mutta nyt jäänyt kiinni ihan kokonaan. ja masu hulahti reilusti alemmas lauantaina kun sinne jäi.

mulla ollut tuo sf mitta yläkäyrällä ja välillä keskikäyrällä, viimeksi oli tippunut keskikäyrälle ylhäältä.



- ellu ja masukki rv 33+4-

Vettä sataa ripi-ropi. Ajattelin kyllä tänään ottaa ihan lötkösti... jos vaan tyttö sen sallii. Illalla olis kuitenkin vähän menoa ja kun terkkakin käski ottaa rauhallisesti.



Eilen käytiin tosiaan tutustuun sinne synnärille ja kylläpäs se synnytys alko entistä enemmän pyöriin mielessä. Odotan jotenkin ihan innoissani niitä paria päivää siellä osastolla vauvan kanssa kaksistaan. Synnytystäkin odotan malttamattomana. Ymmärrän nyt ehkä sen, että toissynnyttäjät saattavat turhautua enemmän odottaessaan vauvan tuloa. Esikoista odottaessa kun en ehtinyt vielä väsyä odotukseen lainkaan. Nyt kun tietää jotain siitä mitä on tulossa, ja vaikka raskastahan se vauvan kanssa eläminen voi olla, mutta olen jo nyt niin malttamattomissa fiiliksissä.



Vauveli on eilis illasta lähtien ollut hieman hiljainen, pitänee kohta mennä sohvalle kuulostelemaan. Muutoin olo on ihan hyvä.



Toukokuunäiti kyseli leipomisvinkkejä, laitanpa tähän mun suosikkipikaleivonnaisen ohjeen:



Omenaraastepiirakka (itse käytän omenoita, päärynöitä ja raparperiä vaihdellen ja mixaten)



4dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauh.

1 dl sokeria

125 g margariinia

1 muna



n. 4 omenaa (ohjeessa suositellaan jopa 8) sokeria



Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi joukkoon muna ja rasva syynimäiseksi seokseksi. Raasta omenat. Levitä puolet taikinasta voideltuun jouhotettuun vuokaan, levitä raaste päälle ja sokeria tarpeen mukaan. Ripottele loput taikinasta muruina päälle. Paista 225-asteisessa uunissa 20-25 min.



Superherkullista vaniljakastikkeen kanssa!



Sarafan rv 32+5

taas yks yö takana. ei oikeen tiiä sanoisko että oli hyvä vai huono. ainakin rauhaton mun unien suhteen. näin unta että olin samassa tilanteessa kun käenpesän kaisa. oma mieheni " jussin" roolissa. oli aika rankkaa, havahduinki siitä omaan itkuun.



neuvolaan ois lähettävä.. mä vähän luulen et ulla oli eilen niitä supistuksia.. tänään käydään ostaa turvakaukalo vauvalle. sit meillä onkin kaikki, vielä vaipat, liivisuojat ja vanulaput ja puikot puuttuu, mut nehän saa ruokakaupasta. niin ja se amme. kuinka odotankaan että se vauvveli tulis jo :)



tuun kertoo neukkari kuulumiset sit myöhemmin.



tj 38



ootellaan 34+4

Voi, olen niin ylpeä itsestäni! Sain eilen tehtyä makaronilaatikkoa miehelle ja leivoin samalla kanelikierteitä. Nyt seuraavaksi aloitan sämpylöiden teon, saa oma äiti tuoreita sämpylöitä kun herään joskus yövuoron jälkeen. Kaikista hauskinta tässä on että itse ei saa syödä mitään näistä, mutta kun on hirveä himo leipoa ja tehdä niin saa sitten mies luvan syödä.



Tänään tuli herättyä todella myöhään. Johtuu varmaan siitä ettei mies mennytkään töihin vaan raksalle, niin mikäs hätä sitä on noustessa.



Eilen taisi olla galluppia miehen tapaamisesta. Omani olen tavannut ihan perinteisesti baarissa. Tosin juttu alkoi jo aiemmin kesällä kun aloin pelaamaan huvikseni lentopalloa yhden kaverin käskemänä ja mies pelasi myöskin samassa paikassa saman aikaan. Ikinä emme toisillemme siinä jutelleet, katselin vain että onpas ihanan näköinen. Sitä sitten törmättiin tosiaan baarissa ja en sen jälkeen öitä kotona nukkunut. tämä siis lokakuussa 04, virallisesti yhteen muutimme 1.1.2005. Ehdimme puolitoista vuotta seurustelemaan kun testi näytti plussaa ja samana päivänä kihloihin. ;) Nopeata toimintaa, mutta en ikinä pois vaihtaisi.



Oho, tuli vähän pitkänlainen..



Tuli tässä mieleeni että onko täällä muita ensikertalaisia tai muitakin, joita pelottaisi? Itse rohkenen myöntämään että minua pelottaa ihan sikana, ei se synnyttäminen, vaan elämä sen jälkeen.



johan tuli taas tekstiä. Nyt täytyy mennä tekeen niitä sämpylöitä.



Mekku rv 31+6

Onpa totta tosiaan synkkä päivä! Mutta en laita vastaan, kiva että syksy tulee oikein kunnolla.



SynnytysG eka: Esikoinen syntyi rv 40+2. Rv 39+6 olin äitipolilla painoarviossa ja silloin lääkäri irroitteli kalvoja ja teki muutenkin ronskin sisätutkimuksen ja toivotti tervetulleeksi loppuviikosta synnyttämään. Äitipolikäynti oli siis maanantaina. Torstaina sitten alkoi yhtä äkkiä yllättäen supparit klo 18.50 kesken pasianssimestaruusottelun (tapettiin miehen kanssa aikaa pelaamalla pasianssia...) ja alkoivatkin heti tiheinä ja todella kipeinä, välit oli heti n. 3 minuuttia. Klo 19.15 huomasin, että vuotaa verta ja senpä takia tehtiin pikainen päätös lähteä heti synnärille, klo 19.30 startattiin auto ja 19.40 oltiin synnytysvastaanotossa, silloin olin jo 5 sormelle auki. Esikoinen näki päivänvalon (tai iltahan silloin oli...) klo 22.03 eli 3 tuntia ja vartti meni kaikkinensa koko touhuun. Nyt jännittää, että meneekö tämä vieläkin nopeampaa!



Omaa napaa, vauva piti viime yönä mua kovasti hereillä, samoin nää kipeät kädet. Oikea käsi on pahempi, samoin oikea jalka on turvonneempi. Eilen illalla hauskuutin miestä näyttämällä, että muhun ei voi enää koskea salaa, jää aina jäljet... Siis ihan sama mihin kohtaan vartaloa ottaa kiinni kevyesti tai painaa sormella, niin jälki näkyy vaikka kuinka kauan.



Eilen kävin lelukaupassa ja siellä myyjä kysyi maksua ottaessaan, että oonko miten paljon yliaikainen... Ei meinannut uskoa, että vielä 5 viikkoa laskettuun aikaan. Että kai tää maha edelleen on huomattavan iso. Tai se on niin jännä, kun takaa ei näy mitään ja sitten kun kääntyy, niin ihmisten ilmeet on aina niin pölmästyneet! Kiva kun saa huomiota ;) Sitä ei sitten enää synnytyksen jälkeen äidille tipu, kaikki ihailee vain sitä vauvaa. Vaan enpä moiti, ei mussa ainakaan ollut synnytyksen jälkeen mitään ihanaa enää, valtavat silmäpussit ja mustat silmänaluset, taikinamaha ja imelä maidon tuoksu leijaili perässä... Että ehkä se vauva on taaskin meistä se söpömpi ;)



Nyt lähden metsästämään juustosarvien ohjetta, mulla on tänään vuorossa suolaisen leipominen :)



Mukavaa syksyistä päivää... H-hetki lähenee ilmojenkin perusteella :)



Marrastoive rv 35+2

Täällä vointi muuten ennallaan, mutta on ollut vähän hapensaantiongelmia sekä iskiaskipua jo heti aamusta. Eiköhän näiden vaivojen kanssa kuitenkin selviä.



Kauhukseni huomasin, että olen viime perjantaina tehnyt oharit neuvolaan...no, soitin sinne anteeksi pyydellen ja sain ajan jo heti tänään sekä lääkäriin, että terkalle. Itse asiassa kävinkin siellä jo.



Verenpaine oli ok, 127/84, Hb sen sijaan huonompi: Obsidanin syömisestä huolimatta tulokseksi tuli vain 111. Lisää rautaa sitten vain. Pitää varmaan myös vähentää kahvin juomista...



Lääkäritarkastuksessa (halusin päästä lääkäriin kun tuolla alaosastossa ihan selkeästi tapahtuu jotakin) selvisi, että kohdunsuu on huomattavasti pehmeämpi kuin kolme viikkoa sitten. Vauva ei ollut kuitenkaan vielä laskeutunut...lääkäri sanoi, että saattaa kyllä jojotella ylös alas ja siksi painetta tuntuu. Levätä kuulemma nyt vain pitäisi...ei siis enää mitään ikkunanpesusessioita tai muutakaan...joo, eilisen supistuskipukohtauksen jälkeen en enää edes harkitsekaan mitään fyysistä urakkaa.



Sairausloma-asiat järjestyivät nyt loppuun saakka. Pitää vielä kuulemma ensi viikolla soittaa ja muistuttaa, että paprut varmasti lähtevät eteenpäin. Seuraavan käynnin sovin sitten lokakuun ekalle viikolle. Viikot ne vain vähenee...tuolloin on jo menossa rv 35! Voi kun vauva tajuaisi syntyä ajoissa...



Tämän viikon perjantaina minun pitäisi saada ne kaipaamani vaunut...



MOMENTILTA piti kysymäni, että kertovatko ne siellä TAYSin äitipolilla mielellään vauvan sukupuolta? Uskaltaako sitä siellä kokoarviossa edes kysyä...?



Nyt on lopetettava, palailen vielä myöhemmin asiaan, kunhan aamukiireet hellittävät. Tälle päivälle on taas sovittuna ihan älytön määrä ohjelmaa.



Kanelisokeri 32+3

Eli en oo kyllä keksinyt mitään poppaskonstia käsien suhteen. Joinakin päivinä ja öinä turvotus niissä on vähäisempää, toisina taas aika kaameaa. Toki ne perinteiset keinot on käytössä, eli ei paljoa suolaa, paljon vettä, ananasta jne. eli kaikkea sellaista olen yrittänyt, mikä turvotusta vähentää. Vaan ei oikein tepsi. Liikunnan pitäisi kai auttaa, mutta minusta ei muiden vaivojen takia juuri ole kuin löntystelemään... Hetkellisen helpotuksen saa kun laittaa kädet kylmään veteen. Vaan eipä sitä viitsi koko päivä kädet lavuaarissa istua ;) Että enpä oikein osaa antaa mitään toimivaa kikkaa. Synnytystä odotellessa... Esikoisen kanssa nämä pahimmat oireet loppui heti synnytykseen, vaikka kokonaan turvotus laski vasta pari kk sen jälkeen. Pitää vain koittaa jotenkin tätä kihelmöintiä, puutumista ja kipeytymistä kestää.

Täällä pk-seudulla ainakin, kiva katsella aurinkoa ikkunasta:). No, parvekkeen oven sentään aukasin, että saan vähän raitista ilmaa. Täällä varsinainen vaivaisviikonloppu/maanantai takana, mies sai kakkosen kuumeen ja sunnuntai-illan ja eilisen makasi lähestulkoon taju kankaalla. Syötin sille sitten vuorotellen panadolia ja finrexiniä, että olis edes joku aikuinen suht pystyssä... Itselläkin aivan hirveä päivä eilen, aamulla jouduin käymään kaupungilla n. 5 tunnin reissulla ja sen jälkeen oli maha aivan tajuttoman kipeä. Pelkäsin jo, etten pääsen kaupungilta poiskaan, kun niin paljon sattui. Ei tuntunut supistuksilta, mahaa vaan särki ja sattui joka puolelta. Itku meinasi tulla pitkin iltaa, jos vahingossa itse tai lapset vatsaa hipaisivat. Yöllä en saanut nukuttua, kun hyvää asentoa ei löytynyt, nyt onneks normaali " vähävaivainen" olotila. En tiedä, mikä oli, onko teillä muilla ollut tollaista kokonaisvaltaista vatsasärkyä, ihan kuin veitsellä nahkaa revittäis?



Joku kyseli rv 30-35 painoarvioista; meidän masukki viime viikon 30+5 oli ultran mukaan 1600g.



Miehen tapaamisG: ihan klassisesti kavereiden kautta tavattiin, hän tunsi mun yhden kaverin kaverin. Sinänsä tietysti hassua, että mies ulkomaalainen ja oli täällä vaan lomareissulla...Venähti sitten vähän pidemmäksi tuo reissu, nyt ollaan asuttu yhdessä Suomessa 8 vuotta. Tapaamisesta on reilu 9 vuotta ja naimisiin mentiin 5 vuotta sitten.



SynnytysG: esikoista lähdettiin käynnistelemään tasan rv 42, ihan epäkypsästä tilanteesta. Pari vuorokautta cytotec-tabletteja laitettiin kohdunsuulle ja 42+2 10 tunnin urakan jälkeen saatiin esikko vihdoin maailmaan. Jonkinnäköiset traumat tuosta synnytyksestä jäi, ponnistuvaihe kesti 2 tuntia, imukupilla lopulta autettiin vauva (4,5kg ja 55cm) ulos ja multa meni verta yli 1,5l. No, kakkosen synnytys korjasi kyllä kaikki traumat. Itkin ja vaadin käynnistystä, kun olin ihan varma ylimenosta ja isosta vauvasta. Ikinä en olisi uskonut, että lähtee itsekseen sieltä tulemaan, joten 41+3 tajusin mennä sairaalaan vasta siinä vaiheessa, kun kohdunsuu auki 5cm. Sairaalassa ei kauaa nokka tuhissut,kun kakkonen (4,3kg ja 51cm) näki päivänvalon ns. helpon synnytyksen jälkeen. Nyt sitten aika luottavaisin mielin synnytyksen suhteen odottelen tätä kolmosta, eiköhän tästäkin selvitä:).



Täällä makoilu jatkuu, tuo eilinen vatsasärky säikäytti sen verran, että otan nyt todella rauhallisesti. Huomenna lkrikontrolli ja tsekataan tuo alapään tilanne. Miehen pitäisi lähteä perjantaina Aasiaan asti reissulle puoleksitoista viikoksi ja mä jäisin yksin lasten ja koirien kanssa. Täytyy sanoa, että tekis mieli kieltää miestä lähtemästä... Mieskin kyllä aika epäileväinen reissun suhteen, kaikki riiippuu nyt siitä, mitä tohtori huomenna sanoo.



siilivaimo rv 31+2

Kävin aamulla neuvolassa ja eihän se lääkäri päästänyt minua takaisin töihin... :( Kohdunkaula oli taas lyhentynyt ja ulkosuu oli avautunut jonkin verran. Vauva oli laskeutunut vielä alemmaksi, ei kuulemma enää alemmaksi pääse ilman että tulee ulos kokonaan. Loppuaika on sitten sairaslomaa. Kohdun sf-mitta oli vain 24,5 mikä kuulemma johtuu siitä että vauva on laskeutunut entisestään. Parin viikon päästä on seuraava lääkäriaika ja samalla ultrataan ja tehdään uusi paino-arvio. Nyt sitten vain pitää levätä ja syödä hyvin että oma painoni nousisi jonkun verran. Tähän mennessä on tullut vain + 6,5 kg lisää painoa.



Pitänee alkaa soitella töihin ja sopia milloin palautan avaimet + puhelimen. Olisi mukavaa pitää työpuhelin loman aikana, ei tarvisi itse maksaa puhelinlaskuja.... mutta ei kai se auta kun antaa pois ja alkaa rajoittamaan puheluita ihan minimiin.... :(



MrsCruiser 30+6