Lue keskustelun säännöt.
Tässä ehkä syy, miksi "mummoäitejä" kauhistellaan
07.07.2015 |
Tässä nyt ehkä viimein selitys sille, miksi joidenkin mielestä yli 35-vuotias on liian vanha äidiksi. Nämä hämmästelijät ilmeisesti itse vanhenevat fyysisesti aikaisemmin, ja siksi olettavat että muutkin ovat 38-vuotiaina kuin kuusikymppisiä, vaikka jotkut vastaavat alle kolmekymppisiä.
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 11:43"]Mä olen nyt 35-vuotiaana, vuoden vanhan lapsen äitinä, paremmassa kunnossa kuin olin kymmenen vuotta sitten. Ja mitä nyt tuolla kylillä muuta vaunukansaa, niin mitä nuorempi, sen paksumpi. Sori vaan teinit, mutta näin se menee. [/quote] No ne voivat sentään laihduttaa ja ovat vielä nuoria.Sinä olet ikäloppu kurppa hyi
[/quote]
Ai niistä nuoristako ei ikinä tule vanhoja kurppia? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo nro: 17 kertoma vain vahvistaa AP:n linkin: osa vanhenee nopeampaan mitä toiset.
Uskon että omilla elintavoilla voi vaikuttaa asiaan, MUTTA myös geenit vaikuttavat. Eli jos on huonot elintavat ja huonot geenit, niin hieman pystyy asioita "hidastamaan" jos elääkin terveellisesti, mutta ei ns. kokonaan pysäyttämään kehitystä vert. olisi hyvät geenit jotka sallivat hieman huonommatkin elintavat ilman "mittavia vahinkoja".
Esim. minulla on todella terve ja skarppi mummo jolla ikää +80-v, toki on tekonivel toisessa jalassa ja silmälasit käytössä, mutta ihan on järki säilynyt päässä ja käy talvella hiihtämässä ja kesällä uimassa jne. Sitten taas on yksi tuttu joka on ihan raihnainen, on jo lukioikäisestä valittanut kuinka on niin rankkaa ja koko ajan on sairaana (pää kipeä, flunssa, ranne siteessä jne. jne.) enkä htään ihmettele... Sillä tuo tuttu ei ole KOSKAAN liikkunut, ei edes lapsena ole vanhemmat liikuttaneet niinkuin yleensä tehdään (käydään pyöräilemässä, potkitaan palloa tmv.) Tietokonetta tykkää pelata, ei ole lihava vaan normaalipainoinen, mutta kokista menee ja muutakin mässyä (karkkia, sipsejä jne.) ja nyt alta 30-v on selkä alkanut reistaamaan... miksiköhän...
Joten jos vaikka noita kahta vertaa, niin tuo tuttuni oikeasti alkaa jo olla ikäloppu vaikka ei vielä ole edes 30-v, ja sitten taas mummoni on yli 80-v ihan "elämänsä kunnossa". Noista tuttuni olisi jo nyt ns. "väsynyt ja raihnainen äiti", mummoni taas olisi varmaan vielä menopaussin aikaankin ollut virkeä ja hyvinvoiva äiti.
Usein noilla alle 25-vuotiailla teiniäideillä on vielä menojalka päällä. Saa teiniäidin oma äiti huolehtia kakaroista, kun äiti joka on itsekin täysi kakara haluaa viikonloppuisin baariin. Näitä on itsellä suvussa monia.
Voi olla, että mummoäidittelijöillä vaikuttaa oma fyysinen kunto. Ennemminkin kumminkin uskon sen nimittelemisen johtuvan mielen ahtaudesta ja ajattelun kapeudesta. Ei osata kuvitella muunlaisia valintoja ja elämänsuunnitelmaa kuin omanlainen. Säälittäväähän se on, ja surullistakin.
Tunnen muutaman todellisen mummoäidin. Ovat samoille lapsille sekä mummoja että äitejä. Kun nuoret äidit eivät jaksa, mummot ottavat heidän tehtävänsä ja alkavat äideiksi pienille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:49"]
Olen todella tyytyväinen että vanhempani lisääntyivät vasta äidin ollessa 36 ja isän 39. Asuimme isossa omakotitalossa ja rahasta ei ollut ikinä pulaa. Sain mopoauton, auton, ja yksiön kun muutin omilleni 19-vuotiaana. Olivat kuulemma aika huligaaneja olleet vielä parikymppisinä.
[/quote]
Jaa, minun vanhempani lisääntyivät ollessaan 25- ja 27-vuotiaita ja meilläkin oli omakotitalot, kalliit harrastukset ja omat asunnot muuttaessamme opiskelemaan. Ilmeisesti minun vanhempani eivät olleet huligaaneja parikymppisinä.
Olen itse ns. mummoäidin tytär, enkä tekisi samaa virhettä lasteni kanssa: vanhempani olivat jo nelikymppisiä kun minut saivat ja sitten kun murrosikäni alkoi, voivottelivat vaan miten "eivät enää jaksa" vrt. kolmekymmentä vuotta sitten sisaruksieni kanssa. Jouduin olemaan paljon yksin sekä fyysisesti että henkisesti, rahaa antamalla vanhempani yrittivät kai pitää minut tyytyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:49"]
Olen todella tyytyväinen että vanhempani lisääntyivät vasta äidin ollessa 36 ja isän 39. Asuimme isossa omakotitalossa ja rahasta ei ollut ikinä pulaa. Sain mopoauton, auton, ja yksiön kun muutin omilleni 19-vuotiaana. Olivat kuulemma aika huligaaneja olleet vielä parikymppisinä.
[/quote]
Jaa, minun vanhempani lisääntyivät ollessaan 25- ja 27-vuotiaita ja meilläkin oli omakotitalot, kalliit harrastukset ja omat asunnot muuttaessamme opiskelemaan. Ilmeisesti minun vanhempani eivät olleet huligaaneja parikymppisinä.
[/quote]
Joo, periminen on tietysti eri asia. Jos on vanhaa rahaa niin sitten voikin lisääntyä jo vähän nuorempana kun on tarjota lapselle hyvät puitteet.
Ei kukaan varmaan itsekään haluisi syntyä johonkin räkäisimpään lähiöön jossa vanhemmat eläisivät kädestä suuhun.
Missähän ihmeem piireissä tuon ikäisiä äitejä kauhistellaan? En ole kuullutkaan. Alle kaksikymppisiä äitejä sen sijaan kyllä ihmetellä än
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapseni 36 ja 39v. Nyt minä olen 50v. Lapset on 11 ja 13v. En ole hyvässä kunnossa mutta mieli nuorekas ja mikään ei ole ihanampaa kuin lapset talossa. Ei lastenhoito mitään ihme kuntoa vaadi.
Nuoret ei ymmärrä mummoäitejä koska itse haluavat lapsistaan äkkiä eroon. Ei tarvi miettiä kuka lapset hoitaa, kun ei tarvitse baariin rynnätä.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 11:34"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:38"]
Miksi naisista käytetään nimitystä "mummoäiti" kun nainen saa vähän vanhempana lapsen? kukaan ei puhu "pappaisistä" vaikka monet miehet lisääntyvät jopa 60-70v?
[/quote]
Se on tätä meidän naisten keskinäistä sosiaalista kanssakäyntiä, jolla pidetään huoli että joku ei ala kilpailemaan "miesten kisoissa" (eli työ, raha ja vaikutusvalta), vaan tehdään jatkuvasti selväksi että naisen arvoasteikon määrittää ulkonäkö, ikä ja vanhemmuus. Voi että ku joskus havahduttaisiin kaikki siihen, että itse me sukupuolena sabotoidaan itseämme. Ei ymmäretä että äitiys ei ole koko elämä, eikä ainoa tapa elää hyvää elämää naisena. Ei kukaan sääli esim lapsetonta viiskymppistä miestä, mutta kun on nainen niin voivotellaan oikein olan takaa kun ei ole saanut lapsia eikä voi mummoksikaan tulla. Jep, elämässähän ei ole mitään muuta saavutettavaa, kuin lisääntyminen.
[/quote]
Word. Juuri näin. E. Ymmärrä tätä naisten intohimoista toisten parjaamista. Miksi se on niin tärkeää arvostella toisten valintoja??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 13:36"]
Olen itse ns. mummoäidin tytär, enkä tekisi samaa virhettä lasteni kanssa: vanhempani olivat jo nelikymppisiä kun minut saivat ja sitten kun murrosikäni alkoi, voivottelivat vaan miten "eivät enää jaksa" vrt. kolmekymmentä vuotta sitten sisaruksieni kanssa. Jouduin olemaan paljon yksin sekä fyysisesti että henkisesti, rahaa antamalla vanhempani yrittivät kai pitää minut tyytyväisenä.
[/quote]
Et osaa edes provota. Vanhempasi saivat siis sisaruksesi kymmenen vuotiaina? Aika aikaisessa vaiheessa. Oliko isäsikin silloin kymmenen vuotias kuin ensimmäisen lapsensa sai?
Hyvä että oli edes rahaa. Jos olisivat aikaisemmin sinut alulle pistäneet niin siltikään olisi murrosikääsi kestäneet ja olisit vielä lisäksi ollut ilman rahaa.
Täh? Mä olen siis 50v. ja kunto huono ja taatusti nostaisin vauvan pinnasängystä. Yöllä en jaksaisi enää herätä ja ei kiinosta taaperoiden vahtiminen mutta esiteinin ja teinin kanssa viihdyn todella hyvin. 29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 13:59"]
Missähän ihmeem piireissä tuon ikäisiä äitejä kauhistellaan? En ole kuullutkaan. Alle kaksikymppisiä äitejä sen sijaan kyllä ihmetellä än
[/quote]
Oletko uusi tällä palstalla?
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 13:36"]
Olen itse ns. mummoäidin tytär, enkä tekisi samaa virhettä lasteni kanssa: vanhempani olivat jo nelikymppisiä kun minut saivat ja sitten kun murrosikäni alkoi, voivottelivat vaan miten "eivät enää jaksa" vrt. kolmekymmentä vuotta sitten sisaruksieni kanssa. Jouduin olemaan paljon yksin sekä fyysisesti että henkisesti, rahaa antamalla vanhempani yrittivät kai pitää minut tyytyväisenä.
[/quote]
Et osaa edes provota. Vanhempasi saivat siis sisaruksesi kymmenen vuotiaina? Aika aikaisessa vaiheessa. Oliko isäsikin silloin kymmenen vuotias kuin ensimmäisen lapsensa sai?
Hyvä että oli edes rahaa. Jos olisivat aikaisemmin sinut alulle pistäneet niin siltikään olisi murrosikääsi kestäneet ja olisit vielä lisäksi ollut ilman rahaa.
[/quote]
Ja sinä et osaa laskea. Jos kirjoittajan vanhemmat olisivat olleet 40-vuotiaita hänet saadessaan, niin kirjoittajan murrosiän alkaessa he olisivat olleet n. 52-vuotiaita, josta kolmekymmentä vuotta aikaisemmin ovat olleet 22-vuotiaita.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 13:59"]
Missähän ihmeem piireissä tuon ikäisiä äitejä kauhistellaan? En ole kuullutkaan. Alle kaksikymppisiä äitejä sen sijaan kyllä ihmetellä än
[/quote]
Mulla on itse asiassa parikin tätiä, jotka jaksavat toitottaa asiasta. Yli 30-vuotias on heistä yli-ikäinen jo, yli 35-vuotias ensisynnyttäjä suorastaan groteski. Tätä jaksavat toistella, naureskelevat usein minunkin aikanani ääneen "tapauksia", joissa tuon ikäinen nainen on saanut ensimmäisen lapsen. Itse olen 37-vuotias ja lapseton. Luultavasti luulevat minun olevan vela, vaikka todellisuudessa yritämme lasta mieheni kanssa. Ovat koulutukseltaan hoitajia ja työskentelevät muuten synnytysosastolla.
Täällä toinenkin mummoäidin tytär. Se ei ole lapselle hyvä juttu. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän ihminen tarvitsee lepoa ja elpymistä. Kun lapsi on pieni, valvomiset eivät suju, 40-50-vuotiaan on vaikea nukahtaa uudestaan, kun yöllä tulee herätyksiä. Lapsen tullessa murrosikään äiti itse alkaa olla uupunut vaihdevuosien tuomista muutoksista ja kaikesta työelämärumbasta. Äitini repliikki suurin piirtein asiaan kuin asiaan oli: "Älä häiritse äitiä, äiti on väsynyt." Tällaista se reaalimaailmassa vaan on.
Minua suorastaan naurattaa nämä keskustelut. Itse sain lapseni 36-vuotiaana, kärsittyäni sitä ennen 16 vuotta tahattomasta lapsettomuudesta. Mulle oli ihan sama minkä ikäisenä saan lapsen, pääasia että sain. <3
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 14:38"]
Täällä toinenkin mummoäidin tytär. Se ei ole lapselle hyvä juttu. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän ihminen tarvitsee lepoa ja elpymistä. Kun lapsi on pieni, valvomiset eivät suju, 40-50-vuotiaan on vaikea nukahtaa uudestaan, kun yöllä tulee herätyksiä. Lapsen tullessa murrosikään äiti itse alkaa olla uupunut vaihdevuosien tuomista muutoksista ja kaikesta työelämärumbasta. Äitini repliikki suurin piirtein asiaan kuin asiaan oli: "Älä häiritse äitiä, äiti on väsynyt." Tällaista se reaalimaailmassa vaan on.
[/quote]
Niin, sun äitisi edusti näitä, jotka vanhenevat ja väsyvät nuorempina. Kaikille ei käy niin.
Oma äitini oli 19 kun sai minut, ja päätin, etten hanki lapsia ennen kuin täytän 30. Harva parikymppinen on oikeasti henkisesti kypsä äidiksi, saati että voisi tarjota lapselleen vakavaraisen kodin.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 11:52"]
Äidilläni olisi käynyt huonosti, jos olisi tehnyt lapset 35 vuotiaasta eteenpäin. Viimeisen teki joskus 30 vuotiaana. Äitini elää terveellisesti, liikkuu ja on ulkoisesti nuorekas, mutta keho alkoi jo pettää kolmenkympin jälkeen. Ei saanut nostettua nuorinta lasta pinnasängystä välillä ja 40 vuotiaana alkoi pahat selkävaivat. Ei ole vielä edes 50 täyttänyt ja on lähes työkyvytön ja lasten hoito ei onnistuisi enää täyspäiväisesti. Sukuvika ja voin kokea saman kohtalon. Selkä jumittaa jo nyt välillä enkä ole edes kolmekymmentä. Lapset olen jo tehnyt. Ei ole aina elintavoista kiinni terveys. Jos haluaa lapsia, en jättäisi reilusti yli kolmekymppiseen.
[/quote]
En laittaisi kyllä omaa lapsentekopäätöstä vain sen varaan, kun jollain ihmisellä jossain menee terveys 30-vuotiaana. Se nimittäin ei ole yleistä. Sama kun jättäisin asunnon ostamatta, koska voin sairastua koska vaan syöpään ja menettää maksukykyni. Onhan yksi ystäväni sairastunut syöpään 20-vuotiaana. Mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi ollut ennakoitavissa ja sen perusteella kannattaisi tehdä oman elämän päätökset.
On ihan arvostettavaa ja ymmärrettävää, että haluaa aloittaa lasten hankinnan kun on saanut elää mielestään tarpeeksi kahden puolisonsa kanssa/löytänyt sopivan kumppanin, käynyt koulut jne. On ihan arvostettavaa sekin, että joku haluaa lapset nuorempana toki. Mutta ei tuollaisia päätöksiä missään nimessä kannata tehdä sellaisella päätöksellä "entä jos sairastun" "entä jos kärsinkin lapsettomuudesta" jne jne.
Normaali ihminen kykenee myös sietämään senkin, että ei saa jonkin epäonnisen sattuman vuoksi jotain haluamaansa asiaa, esimerkiksi biologisia lapsia. Toki se vaatii valtavan surutyön, ja on iso epäonni, mutta ei sen pelossa kannata ruveta lapsia tekemään jos kokee että niitä ei vielä halua/ei ole niihin valmis. Sanon tämän siksi, että minä menetin lapsentekokykyni jo parikymppisenä, vaikka olin aina haaveillut isosta perheestä. Selvisin siitä, ja huomasin että elämä on arvokasta muutenkin. En suosittelisi ketään toimimaan vastoin oikeita halujaan, vain jonkin suhteellisen epätodennäköisen asian pelossa. Lapsen saanti ei ole kaikki kaikessa joillekin siitä voi olla enemmän vahinkoakin kuin iloa.