Lue keskustelun säännöt.
Totaali-yh:n tilitys
06.07.2015 |
Tässä se tulee:
Itkettää ja harmittaa kuunnella tuttuja tai lukea juttuja siitä kuinka raskasta vauvavuosi on ja sellaisia "yksin jouduin kaiken tekemään, mies ei vienyt edes roskia aamuisin töihin lähtiessään. Ihan sama kuin olisi yksinhuoltaja." Mutta kun ei ole. Kukaan ei tiedä millaista on hoitaa täysin yksin kaikki yöheräämiset (lapsen kanssa, joka herää tunnin välein), lapsen ja omat sairastumiset, yksin iloita siitä että lapsi oppi kävelemään, yksin kuulla lapsen ensimmäiset sanat, yksin miettiä mikä sitä itkettää koko ajan, yksin siivota ja laittaa ruokaa ja pyörittää arkea. Ja yrittää samassa opiskella ja saada rahat riittämään. Mutta kaikista pahinta on se yksinäisyys. Se, että rankan päivän jälkeen kömmit yksin sänkyyn, eikä ole ketään jota kiinnostaisi mitä sulle kuuluu, ei ketään joka halaisi ja lohduttaisi. Kaikki ahdistaa, etkä voi puhua siitä kenellekään jota aidosti kiinnostaisi. Neuvolassa vaan sanotaan että se menee ohi ja isketään masennuslääkkeet kouraan. Eniten ahdistaa että ei ole enää koskaan mahdolmisuutta parisuhteeseen. Ei ole enää uutta mahdollisuutta. Tätä tämä on sitten. Ja kaikkialta tulee muistutuksia siitä kuinka merkityksetön ja turha ihminen olen yksinhuoltajana. Teen työtä jota kukaan ei arvosta.
Kiitos, sain purettua senkin ulos. Toivottavasti tekstissä oli jotain järkeä.
Kommentit (32)
Tulee makaamaan jääminen on oma henkilökohtainen arvovalinta. Omaa tukiverkostoaan voi myös kehittää, eikä jäädä pahinpana martyytina sitten jeesuksen pyörimään omaan pieneen piiriinsä. Neuvolat, seurakunnat, jne ohjaajavat ja opastavan kyllä näissä asioissa, mutta jos itse on vaan passiivisena tilanteen vietävissä niin...yh since -98
Aktiivisesti vaan esim. somessa jakamaan, että on valmis vastaavassa tilanteessa olevien kanssa perustamaan tukiverkostoa, kummitoimintaa, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin keväällä ja täytyy sanoa, että eipä ollut minullakaan ketään, jonka kanssa iloita lasten kehityksestä vaikka olin naimisissakin. Miehelle lapset ovat aina olleet joku välttämätön paha, joita voi vaan lähinnä moittia kaikesta. Ei puhettakaan, että joku ärrän oppiminen olisi rekisteröitynyt miehen päässä positiivisena asiana! Korkeintaan olisi sanonut asiaan että aha. Ihmisillä on aika ihmeellisiä odotuksia avioliitoista...
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 14:49"]
Luonnekysymys. Toiset tykkää kantaa vastuun yksin, toiset tarvitsee toisen ihmisen tukea ja apua päivittäiseen elämään. Jos on jälkimmäistä tyyppiä, yksinolo ja yksinhuoltajuus ovat varmasti tosi raskaita. Edellisille taas yksinhuoltajuus voi olla helpotus kun ei tarvitse tapella kasvatusasioista toistaitoisen tumpelon kanssa.
[/quote]
Vai asennekysymys?! Yksi stressi vähemmän ilman sitä isää. Ei tarvitse edes odottaa, että joku muu sitä vastuuta ottaisi. Saa valita taistonsa, organisoida, tehdä omat valinnat, arviot ja päätökset.
Tarvitset lapsellesi tukiperheen tai sitten palkkaat jonkun opiskelijan hoitamaan silloin tällöin.
Nii ois varmaan kantsinu miettiä ennen kuin ottaa herra x:ltä siementä sisään baarin jälkeen viideltä aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kumpi on parempi: ainainen yksinäisyys (ei tietoa paremmasta) vai yksinäisyys kun on joskus kokenut parempaa?
Ei yh ole mitenkään ulkona mistään. Usein vain potentiaalisten kumppanien skaala on liian rajoitettu.
Ne masennuslääkkeet taitaa olla sulle ihan tarpeen tekstin perusteella. Ja tarvitset vertaistukea muista totaaliyhäreistä. Se tukiverkosto on vaan aika tärkeässä roolissa. Kyllä ne totaali yh:tkin vaan parisuhteissa näyttää elävän, ainakin omassa lähipiirissä.
Inhottavaa sanoa näin, mutta elämä on vaan valintoja täynnä. Teit tuon ratkaisun joka toi mukanaan omanlaisensa ongelmat niin nyt sun pitää ratkaista ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:16"]Nii ois varmaan kantsinu miettiä ennen kuin ottaa herra x:ltä siementä sisään baarin jälkeen viideltä aamulla.
[/quote]
En ota tähän kantaa muuten kuin että mun lapsi on ihan parisuhteessa syntynyt. On paljon muitakin seikkoja, joiden takia jäädä totaali-yh:ksi kuin että ei tunne lapsen isää. Sä voisit hakea apua pahaan oloosi tai purkaa sitä rakentavammin.
Ap
Jep, ap. Tää on ihan persiistä, kun muut on ihan kuutamolla mitä totaali-yh on, töitä teet tuplasti ja palkaksi saat pakkoyksinäisyyden. Ja kuinka paljon yksinhuoltajia kiusataan. Mutta sehän onkin Suomessa tabu. Onneks tuo laps on edes ihana ja hyvin kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Itse olen juuri eroamassa, lapsen isää ei ole ikinä kiinnostanut. Muuttavat hoitonsa kanssa ulkomaille ja 5v. ja 8kk lapset jäävät minulle. Minä koen helpotusta jäädessäni yksi , kun taloudessa on mies niin aina sitä odottaa että jos se tällä kertaa auttaisi, on odotuksia. Kun on yksin, se on selkeää. Ei odotuksia, ei pettymyksiä.
Miksi ei ole enää koskaan mahdollisuutta parisuhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä mies on hyvää tuuria. Turha siitä on itseä kehua. Tunnen naisia jotka ovat menneet naimisiin ihanan ja kiltin miehen kanssa, mies sitten alkoholisoitunut edustustyönsä vuoksi, ja nainen jäänyt puille paljaille. Kaikkea ei pysty ennustamaan.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:25"]
Miksi ei ole enää koskaan mahdollisuutta parisuhteeseen?
[/quote]
Eihän susta ole kiinnostuneet ku pedofiilit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse entinen totaali-yh. Entinen siinä suhteessa että olen nykyään naimissa vaikka toki papereissa olen esikoisen ainut huoltaja. Joten ihan yhtä lailla sinullakin ap, on mahdollisuus parisuhteeseen.
Tiedän siis tasan tarkkaan, kuinka raskasta on olla yksin vastuussa lapsesta. Onko sinulla mitään tukiverkkoa? Saatko koskaan omaa aikaa? Se on tärkeää oman jaksamisesi kannalta.
Olet aivan oikeassa, varmasti on rankkaa! Mutta on todella typerää verrata ei yh:hin, sillä jokaisen parisuhde on erilainen yms. Et tosiaan voi sanoa, että sulla on raskaampaa. Enkä tarkoita, että minullakaan olisi, sanompahan vaan...
Mulla riittää sulle sympatiaa vain jos sun mies on kuollut. Mutta se on ihan oma valinta kenen kanssa tekee lapsia,ne oikeasti kunnolliset miehet ei jätä sua totaali-yh:ksi vaikka ero tulisikin. KUNNON miehet on kiinnostuneita tapaamaan lapsiaan myös eron jälkeen.
Valintoja valintoja... ;) sitä se on tää elämä ja yleensä nämä ihmiset joilla on elämänhallinta pielessä ottavat just näitä luuserimiehiä jotka eivät hoida lapsiaan ja sitten täällä palstoilla valitetaan. Kaikki tuntemani totaali-yh:t ovat tehneet lapsen jonkun luuserimiehen kanssa.
Monet myös tekee lapsia liian nopeasti vaikka kuinka oltais parisuhteessa. Kannattaa seurustella riittävän kauan ja tutustua siihen toiseen kunnolla, niin ei tuu näitä yllätyksiä.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:16"]Nii ois varmaan kantsinu miettiä ennen kuin ottaa herra x:ltä siementä sisään baarin jälkeen viideltä aamulla. [/quote] En ota tähän kantaa muuten kuin että mun lapsi on ihan parisuhteessa syntynyt. On paljon muitakin seikkoja, joiden takia jäädä totaali-yh:ksi kuin että ei tunne lapsen isää. Sä voisit hakea apua pahaan oloosi tai purkaa sitä rakentavammin. Ap
[/quote]
Oon yrittänyt hakea apua yh:ilta, mutta saan aina pakit.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:16"]
Nii ois varmaan kantsinu miettiä ennen kuin ottaa herra x:ltä siementä sisään baarin jälkeen viideltä aamulla.
[/quote]
Oletpa inhottava! Tuliko parempi olo?
ap:n mieshän on voinut kuolla vaikka auto-onnettomuudessa
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:26"]Olet aivan oikeassa, varmasti on rankkaa! Mutta on todella typerää verrata ei yh:hin, sillä jokaisen parisuhde on erilainen yms. Et tosiaan voi sanoa, että sulla on raskaampaa. Enkä tarkoita, että minullakaan olisi, sanompahan vaan...
[/quote]
Mulla oli vuosien väkivaltainen parisuhdehelvetti, jonka jälkeen totaali-yh:ksi, niin tiedän kyllä kummatkin puolet, ja tiedän kuinka vapauttavalta se aluksi tuntui päästä siitä miehestä irti. Kunnes tajuat millaista se elämä oikeasti nyt onkin. Ja tiedän että olen tehnyt oikean päätöksen, enkä todellakaan halua miehen olevan tekemisissä lapsen kanssa. Kunhan vaan purin pahan olon tänne palstalle, niin kuin monet muutkin.
Ap
Luonnekysymys. Toiset tykkää kantaa vastuun yksin, toiset tarvitsee toisen ihmisen tukea ja apua päivittäiseen elämään. Jos on jälkimmäistä tyyppiä, yksinolo ja yksinhuoltajuus ovat varmasti tosi raskaita. Edellisille taas yksinhuoltajuus voi olla helpotus kun ei tarvitse tapella kasvatusasioista toistaitoisen tumpelon kanssa.