Uusi kissa puree
Meille tuli 7kk kissa muutama pv sitten. Se itse tulee päälleni kehräten ja puskien, mutta sitten kun silitän saattaa purra ja todella kovaa, vaikkei verta olekaan tullut. Luin, että kyse olisi hellyysaggressiosta. Ei ole edellisessä kodissa koskaan purrut ihmisiä, äitikissan kanssa tappelivat ja sen vuoksi tästä luopuivatkin.
Tämä saattaa olla eteisessä ja kauhotaan istua kuljeyusboksia katsoen. Ikävöi siis edellistä kotiaan. Ja sitten tulee kovasti kehräten, mutta häntä vispaten puskemaan minua sänkyyn, että silitä, mutta pureekin. No olen oppinut että kun tulee tuolla tavalla niin yritän ettei tulisi, tosin yrittää purra kättä kun työnnän poiskin..
Mitäs arvelette, meneekö tämä ohi? Kun puree niin sen jälkeen ei sinä yönä ole sänkyyn asiaa, eikä tietty huvita paijata. Minun puolesta ei tarvitsekaan olla mikään sylikissa, mutta itse tunkee tyrkylle ja sitten puree. Kehräten, häntä heiluen ja tarpoen niin tiedän että puremaan tulee.
Ei ikinä ole ollut purevaa eläintä, siis näin voimakkaasti purevaa. Pennun näykkimiset tiedetään, tämä puree kovaa ja pitkään. Miten olette selvinneet tämmöisestä? Uusi koti, uudet ihmiset eikä äitikissaa retuutettavana enää, ymmärrän. Vaan miten karsia tämä käytös pois?
Kommentit (72)
Ei kannata ottaa kissaa, hankalia lemmikkejä
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin vihaan purevia kissoja.
Ihan oma vika kun opetetaan pennusta pitäen leikkimään sormilla.
Älä silitä! Puremin tarkoittaa luultavasti sitä, että kokee sinut TUNKEILEVANA - halu tulla silitetyksi on pelkkä olettamus; ehkä haluaa läheisyyttä OMIN EHDOIN. Kokeile yhdessäoloa koskettelematta, omalta osaltasi. Älä torju.
Tiedätkö, miksi pennulla oli emonsa kanssa ongelmia? Se kuulostaa oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Jos puree, niin sano jämäkästi ja kuuluvasti: EI, ei saa purra. Ja vedät käden pois. Oppivat pitkiäkin lauseita!
Jos silittäessä häntä alkaa heilumaan (mitä nopeammin, sitä kiukkuisempi) niin heti näpit irti.
Kannattaa myös leikkauttaa kissa heti, on jo siinä iässä, ja sekin rauhoittaa, mutta pentu on kuitenkin vielä energinen ja emo ollut pitkäpinnainen eikä ole kunnolla kouluttanut pentuansa käytöstavoille.
Ekat pari viikkoa on stressaavaa molemmille, totuttelua ja tutustumista, mutta kyllä se siitä lähtee. Kissa ei muuten ymmärrä syytä ja seurausta, eli jos rankaiset sitä jättämällä sen sängyn ulkopuolelle puremisen seurauksena, ei se ymmärrä syytä, vaan kokee hylkäystä jos muuten saa olla sängyssä.
Kannattaa leikittää sitä muutama kerta päivässä niin että väsähtää, siihen menee max. 10 min kerrallaan. Saa toteuttaa näin luontaista saalistusviettiään, ja leikittäminen lähentää kissan ja omistajan välejä.
Voit siristellä ja räpsytellä silmiä sille hitaasti, se on viesti kissalle että olet ystävällinen. Jos kissa siristelee sinulle niin siristele takaisin. Se tuo luottamusta.
Aggressiivisuus ei koskaan ole hyvä idea.
Halukkuus tulla silitetyksi onkin vain illuusio 😂 Oletteko nähneet koirilla samaa?
Opi siitä, mitä kissa sinulle viestii. Älä toista käytöstä, josta se ei pidä (silittäminen).
Vierailija kirjoitti:
Kaikille kissafaneille kysymys. Onko se myös ok, mikäli läheisenne kohtelevat teitä yhtä epäjohdonmukaisesti kuin kissat. Välillä silitellään ja välillä mätkitään turpaan urakalla ja tämä kaikki täysin sattumanvaraisesti. Ei varmasti moni halua tuollaista ihmissuhdetta, miksi moinen käytös kissojen kohdalla on vaan niin lutuista ja ihanaa? Tehkää niistä mielipuolisista kateistanne vaikka töppöset, niin tulevat edes jollain tavalla hyötykäyttöön. Hirveitä otuksia kissat!
Kissa on hyvin johdonmukainen eläin. Ongelma on ihmisen rajoittuneessa ymmärryksessä. Jos ei osaa lukea kissaa eikä kommunikoida sen kanssa, niin tietysti tulee ongelmia joko kissalle tai omistajalle.
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en tykkää kissoista kun ne antaa joskus niin ristiriitaisia viestejä. Kiipeää vaikka pään päälle mut koskea ei saa. Ärsyttävä piirre.
Ei kissa anna ristiriitaisia viestejä, sinä vaan et osaa lukea niitä!
Vierailija kirjoitti:
Halukkuus tulla silitetyksi onkin vain illuusio 😂 Oletteko nähneet koirilla samaa?
Koirat, joilka on hyvä itsetunto, ovat hyvinkin tarkkoja siitä, kuka heihin saa koskea. Voivat tykätä vieraasta henkilöstä, mutta eivät koskettelusta, ainakaan kontrolloimattomasta; ihminenkään ei pitäisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille kissafaneille kysymys. Onko se myös ok, mikäli läheisenne kohtelevat teitä yhtä epäjohdonmukaisesti kuin kissat. Välillä silitellään ja välillä mätkitään turpaan urakalla ja tämä kaikki täysin sattumanvaraisesti. Ei varmasti moni halua tuollaista ihmissuhdetta, miksi moinen käytös kissojen kohdalla on vaan niin lutuista ja ihanaa? Tehkää niistä mielipuolisista kateistanne vaikka töppöset, niin tulevat edes jollain tavalla hyötykäyttöön. Hirveitä otuksia kissat!
Kissa on hyvin johdonmukainen eläin. Ongelma on ihmisen rajoittuneessa ymmärryksessä. Jos ei osaa lukea kissaa eikä kommunikoida sen kanssa, niin tietysti tulee ongelmia joko kissalle tai omistajalle.
Totta. Monesti ongelma voi olla nimenomaan ihmisen asenne: "haluttomuus" tai kyvytön (ei ehkä kovin tiedostettua) luopumaan olettamuksistaan.
Ei ole valmiutta oikeasti kohdata toista, eläytyä; toinen on kuin esine, jonka tulisi käyttäytyä omien odotusten mukaisesti - realiteeteista (toisen käytöksestä) piittaamatra.
Tämä mentaliteetti voi tuottaa ongelmia niin eläinten kuin lasten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Älä silitä! Puremin tarkoittaa luultavasti sitä, että kokee sinut TUNKEILEVANA - halu tulla silitetyksi on pelkkä olettamus; ehkä haluaa läheisyyttä OMIN EHDOIN. Kokeile yhdessäoloa koskettelematta, omalta osaltasi. Älä torju.
Tiedätkö, miksi pennulla oli emonsa kanssa ongelmia? Se kuulostaa oudolta.
En tiedä luitko ketjua, mutta on hyvin hankala olla koskematta kun tulee kuin höyryjuna kehräten puskien käsiä ja naamaa ja tarpoen sänkyyn, jossa laittaudun nukkumaan, todella intensiivisesti siis tulee paijattavaksi mutta pureekin heti. Puree myös kättä joka tällaisessa samanlaisessa tilanteessa heti vain hellästi työntäisi pois kissan, kun olen jo oppinut, että näin kun tulee niin sattuu. Itse en ikinä ota tätä kissaa syliin vaan se itse on kovin innokas tulemaan syliin ja lähelle, ja puskee kämmeniä jne.
Äitikissan kanssa siis oli sellainen ongelma, ettei äiti enää halunnut olla tämän kanssa. Äiti siis oli se, joka alkoi tämän kanssa tappelemaan. Mutta voihan olla, että jos tämä teki samaa äidille kuin minulle, tarpoo ja hakee hellyyttä mutta puree, niin voi olla, että siksi äiti veti pataan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin vihaan purevia kissoja.
Älä mene tökkimään vierasta kissaa. Kyllä minäkin "purisin", jos joku minua luvatta tökkisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en tykkää kissoista kun ne antaa joskus niin ristiriitaisia viestejä. Kiipeää vaikka pään päälle mut koskea ei saa. Ärsyttävä piirre.
Ei kissa anna ristiriitaisia viestejä, sinä vaan et osaa lukea niitä!
No onhan se aika outoa että miksi kissa sitten tulee tykö? Eikö loogista ole se että kissa välttelee sitä ihmistä kenen kanssa ei halua olla tekemisissä. Kissat ovat kyllä outoja ja arvoituksellisia otuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puree, niin sano jämäkästi ja kuuluvasti: EI, ei saa purra. Ja vedät käden pois. Oppivat pitkiäkin lauseita!
Jos silittäessä häntä alkaa heilumaan (mitä nopeammin, sitä kiukkuisempi) niin heti näpit irti.
Kannattaa myös leikkauttaa kissa heti, on jo siinä iässä, ja sekin rauhoittaa, mutta pentu on kuitenkin vielä energinen ja emo ollut pitkäpinnainen eikä ole kunnolla kouluttanut pentuansa käytöstavoille.
Ekat pari viikkoa on stressaavaa molemmille, totuttelua ja tutustumista, mutta kyllä se siitä lähtee. Kissa ei muuten ymmärrä syytä ja seurausta, eli jos rankaiset sitä jättämällä sen sängyn ulkopuolelle puremisen seurauksena, ei se ymmärrä syytä, vaan kokee hylkäystä jos muuten saa olla sängyssä.
Kannattaa leikittää sitä muutama kerta päivässä niin että väsähtää, siihen menee max. 10 min kerrallaan. Saa toteuttaa näin luontaista saalistusviettiään, ja leikittäminen lähentää kissan ja omistajan välejä.
Voit siristellä ja räpsytellä silmiä sille hitaasti, se on viesti kissalle että olet ystävällinen. Jos kissa siristelee sinulle niin siristele takaisin. Se tuo luottamusta.
Aggressiivisuus ei koskaan ole hyvä idea.
Mikä tuossa oli aggressiivista? Jämäkästi ja rauhallisesti sanoo: Ei, ei saa purra.
Selvästikin välillä haluaa leikkiä ja välillä hellyyttä. Kissojen leikki on rajua, todennäköisesti edellisessä paikassa tulkitsivat emon ja pennun leikkimisen tappeluksi. Oikea kissatappelu on sellaista missä karvatupot lentää ilmassa, muu on leikkitappelua josta molemmat suuresti nauttii.
Et myöskään ole vastannut kysymykseen leikitätkö kissaa?
Kannataa varmasti kokeilla kaikenlaista kun kissa on vielä nuori. Ei se silti välttämättä lopu koskaan. Oli sellainen pitkäikäinen ilkeä kissa kerran. Ei tosin itse tullut silitettäväksi, eli sai olla omissa oloissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä silitä! Puremin tarkoittaa luultavasti sitä, että kokee sinut TUNKEILEVANA - halu tulla silitetyksi on pelkkä olettamus; ehkä haluaa läheisyyttä OMIN EHDOIN. Kokeile yhdessäoloa koskettelematta, omalta osaltasi. Älä torju.
Tiedätkö, miksi pennulla oli emonsa kanssa ongelmia? Se kuulostaa oudolta.
En tiedä luitko ketjua, mutta on hyvin hankala olla koskematta kun tulee kuin höyryjuna kehräten puskien käsiä ja naamaa ja tarpoen sänkyyn, jossa laittaudun nukkumaan, todella intensiivisesti siis tulee paijattavaksi mutta pureekin heti. Puree myös kättä joka tällaisessa samanlaisessa tilanteessa heti vain hellästi työntäisi pois kissan, kun olen jo oppinut, että näin kun tulee niin sattuu. Itse en ikinä ota tätä kissaa syliin vaan se itse on kovin innokas tulemaan syliin ja lähelle, ja puskee kämmeniä jne.
Äitikissan kanssa siis oli sellainen ongelma, ettei äiti enää halunnut olla tämän kanssa. Äiti siis oli se, joka alkoi tämän kanssa tappelemaan. Mutta voihan olla, että jos tämä teki samaa äidille kuin minulle, tarpoo ja hakee hellyyttä mutta puree, niin voi olla, että siksi äiti veti pataan.
Ap
Kissat vieroittaa pentunsa juurikin tappelemalla. Harvoin se suhde äitiin kestää. Ehdotan vesisuihkausta päälle sumutin pullosta kun puree ja kieltoa.
Koulutus, makupalat ja naksutin. Lelu suuhun. EI sana jos yrittää purra ja stop ele. Joku jätti opettamatta pennusta lähtien ja sait purevan kissan häneltä.
Jos puree, niin sano jämäkästi ja kuuluvasti: EI, ei saa purra. Ja vedät käden pois. Oppivat pitkiäkin lauseita!
Jos silittäessä häntä alkaa heilumaan (mitä nopeammin, sitä kiukkuisempi) niin heti näpit irti.
Kannattaa myös leikkauttaa kissa heti, on jo siinä iässä, ja sekin rauhoittaa, mutta pentu on kuitenkin vielä energinen ja emo ollut pitkäpinnainen eikä ole kunnolla kouluttanut pentuansa käytöstavoille.
Ekat pari viikkoa on stressaavaa molemmille, totuttelua ja tutustumista, mutta kyllä se siitä lähtee. Kissa ei muuten ymmärrä syytä ja seurausta, eli jos rankaiset sitä jättämällä sen sängyn ulkopuolelle puremisen seurauksena, ei se ymmärrä syytä, vaan kokee hylkäystä jos muuten saa olla sängyssä.
Kannattaa leikittää sitä muutama kerta päivässä niin että väsähtää, siihen menee max. 10 min kerrallaan. Saa toteuttaa näin luontaista saalistusviettiään, ja leikittäminen lähentää kissan ja omistajan välejä.
Voit siristellä ja räpsytellä silmiä sille hitaasti, se on viesti kissalle että olet ystävällinen. Jos kissa siristelee sinulle niin siristele takaisin. Se tuo luottamusta.