Lue keskustelun säännöt.
Ensikertalaiskiintiö - mitä ihmettä teen opiskelupaikan suhteen
06.07.2015 |
Hain opiskelemaan psykologiaa ensimmäistä kertaa enkä valitettavasti päässyt sisälle. Tein todella paljon töitä ja pääsykoe meni ihan hyvin, mutta ei niin hyvin että olisin päässyt sisälle valintakoekiintiössä. Harmittaa, turhauttaa, ärsyttää. Tuntuu niin turhauttavalta antaa kaikkensa jollekkin useiden kuukausien ajan ja sitten jäädä täysin tyhjän päälle. No, näin kävi ja tässä ollaan.
Hain opiskeleman myös tradenomiksi ja pääsin sisälle. Jos ensikertalaiskiintiötä ei olisi käytössä ottaisin opiskelupaikan aivan ehdottomasti vastaan ja pyrkisin ensi keväänä uudestaan opiskelemaan psykologiaa, ala kiinnostaa todella paljon. Haluan tehdä työtä jossa voin konkreettisesti auttaa muita ihmisiä, uskon että minulla olisi kys. ammatissa paljon annettavaa, toisekseen uskon että sisäinen intohimo ja kiinnostus jotakin kohtaa tuottaa enemmän tulosta työn jäljessä. Kaupallinen ala kiinnostaa myös, mutta ei yhtä suuresti.
Valitettavasti ensikertalaiskiintiöt ovat kaiketi keskimäärin 60-65% yliopistoissa ja minä haen valintakoekiintiössä, en siis edes lukioiden papereilla & valintakokeella. En edes halua tietää kuinka paljon heikommat mahdollisuudet on ensi vuonna päästä opiskelemaan psykologiaa jos nyt vastaanotan tradenomin paikan. Haluaisin kuitenkin opiskelemaan heti, mutta en menettää mahdollisuuksiani sinne minne todella haluan. En ole mikään luonnonlahjakkuus matemaattisissa aineissa, eli ei olisi varaa hakea hirveästi pienemmässä kiintiössä.. Taistelu oli jo ennestään kovaa. Olen laskenut todella paljon viimeisen vuoden aikana ja kehittynyt huimasti, mutta en tiedä olenko ensi keväänä niin hyvä että pääsisin minikiintiössä sisään. Kohtalotoverit, miten olette toimineet tai kuinka toimisitte?
Kommentit (49)
Hei ap! Olenkin jo odotellut opiskelupaikan vastaanottoon liittyviä keskusteluita tänne, sillä todella, painotan _TODELLA_ moni miettii samanlaisia kysymyksiä tällä hetkellä. Sanon nyt ihan suoraan, että näillä puheillasi ja vaihtoehdoilla sinun ei kannata ottaa paikkaa vastaan. Tradenomikoulutus myy itseään kaikkien mahdollisuuksien koulutuksena, mutta itsessään se ei takaa, että pääsisit koskaan haluamiisi töihin, tai töihin ylipäätään. Välivuotta on ennen pidetty luusereiden juttuna, mutta nykyisessä tilanteessa se on ehdottomasti järkevämpää kuin ottaa vastaan paikka josta ei ole täysin varma. Aina löytyy esimerkkejä ihmisistä ja tilanteista jolloin se B-suunnitelma on ollut parempi, mutta jos olisit selvästi mieluummin mennyt lukemaan psykologiaa, niin otat tässä suuren riskin. Nykyinen hallitus yrittää kaikkensa että tutkintoja suoritetaan mahdollisimman vähän, eikä ole mitenkään mahdotonta etteikö jo ensi vuonna todettaisi, että korkeakouluopiskelijoilta kielletään toisen tutkinnon opiskelu kokonaan. Jos ajatus siitä tuntuu pahalta, niin älä ota paikkaa vastaan. Tradenomiksi voi sitä paitsi opiskella sitten joskus vaikka työn ohessa jos tuntuu että haluatkin liiketalouden koulutusta. Ottamalla paikan vastaan tuhlaisit vain arvokkaita tukikuukausia, aikaa jonka voisit muuten käyttää pääsykoekirjoihin.
Ja siitä välivuodesta: Eikö olisi mukavampaa vaikka tehdä töitä ihmisten parissa ja kartuttaa sitä kautta kullanarvoista työkokemusta ja rahaa niin että ei psykologian opinnot pitkity sitten rahapulaan? Esimerkiksi henkilökohtaisena avustajana on mahdollista työskennellä ilman koulutusta. Miksi et hakisi jonnekin toiseen kaupunkiin vaikka töihin? Samalla voit säännöllisesti kerrata pääsykoemateriaalia niin, että vuoden päästä ne vaikeimmatkin asiat on jo itsestäänselvyyksiä. Muista myös hakea kaikkiin kohteisiin, ei ainoastaan suosituimpiin. Avoimen yliopiston opiskelu on myös järkevää, ja siitä näet myös suoraan onko psykologia se sinun juttusi. Kannattaa muistaa avoimen opintoihin ilmoittautua ajoissa, sillä sinne on varmasi menossa paljon sinun kanssasi samassa tilanteessa olevia ihmisiä.
Tsemppiä jatkoon ja yritä vielä nauttia kesästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa pähkäillään täälläkin... itse pääsin kauppikseen kaupunkiin, johon ei todellakaan ole mitään motivaatiota lähteä muuttamaan varsinkaan kun en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että kaupallinen ala kiinnostaa.. johonkin vain piti hakea ja kauppis on aika yleispätevä. Nyt mietityttää vain onko enää varaa toiseen välivuoteen, kun työpaikatkin ovat täysin kiven alla :(
Älä ota sitä tradenomipaikkaa vastaan. En näe mitään syytä, miksi kannattaisi, ellet sitten halua jäädä sinne. Samalla myös menettäisit opintotukikuukausia, joista kyllä saattaisit kaikkia tarvita myöhemmin. Myös työllistymismahdollisuudet (pitkälläkin tähtäimellä) ovat aivan toiset psykologina ja tradenomina.
Nelonen, haitko logopediaan? Itse pidin useamman välivuoden, uusin yo-kokeitani ja luin aivan järjettömästi, koska halusin vain ja ainoastaan sinne. Pääsin matkan varrella muutamaankin koulutukseen, mutta en ottanut paikkoja vastaan, koska en missään nimessä halunnut tyytyä mihinkään kakkosvaihtoehtoon. Vaikka välivuosia oli muutamia, lopulta pääsin toisella yrittämällä sisään. Nyt olen jo valmistunut, ja minulle tarjottiin (ennakoivasti) ensimmäistä vakipaikkaa jo 1,5 vuotta ennen valmistumista. Tässä maailmanajassa kannattaa oikeasti miettiä myös sitä työllistymistä! Kaikki lähipiirini tradenomit ja esim. kääntäjät ja historianopiskelijat ovat nimittäin nyt muutamia vuosia valmistumisen jälkeen työttömänä, tai tekevät jotain "paskaduunia", jota eivät missään nimessä ajatelleet koskaan tekevänsä.
Joo ei kannata ottaa vastaan. Ensikertalaiskiintiöt on niin suuria ja psykalle on muutenkin tosi vaikea päästä
Täällä myös eräs psykasta niukasti rannalle jäänyt ja voi luoja että masentaa ja ahdistaa! Minulla on kyllä jo yksi opiskelupaikka, mutta se ei tunnu oikealle. En kuitenkaan uskalla sitä lopettaa, jotten jää aivan tyhjän päälle jos ensi vuonnakaan en psykalle pääsisi. Niin kamalaa, kun tietää tarkalleen mitä haluaa, mutta ei vaan pääse sitä tekemään. Ja mulla on tässä kuule ollut paritkin välivuodet ja eri opiskelupaikat... pitkän tien olen taivaltanut, kunnes viimein löysin alani ja annoin kaikkeni.... Enkä päässyt sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:25"]Täällä myös eräs psykasta niukasti rannalle jäänyt ja voi luoja että masentaa ja ahdistaa! Minulla on kyllä jo yksi opiskelupaikka, mutta se ei tunnu oikealle. En kuitenkaan uskalla sitä lopettaa, jotten jää aivan tyhjän päälle jos ensi vuonnakaan en psykalle pääsisi. Niin kamalaa, kun tietää tarkalleen mitä haluaa, mutta ei vaan pääse sitä tekemään. Ja mulla on tässä kuule ollut paritkin välivuodet ja eri opiskelupaikat... pitkän tien olen taivaltanut, kunnes viimein löysin alani ja annoin kaikkeni.... Enkä päässyt sisään.
[/quote]
Miksi edes lopettaisit toista opiskelua? Toki opintotukikuukausia menee, mutta ei muuta syytä lopettaa
Suosittelen, että aloitat psykologian opinnot avoimen yliopiston puolella. Se on maksullista, mutta ehkä voisit löytää töitä ja saada samalla vähän rahaa säästöön? Avoimen puolella opiskelussa on myös se hyvä puoli, että tutustut paremmin oppialaan ja näet, onko se juuri oikea ala sinulle.
Tietääkseni ainakin opintokokonaisuudet (esim. perusopinnot 25 op) hyväksytään minkä tahansa yliopiston tutkintoon, yksittäisistä kursseista en tiedä. Varmaa tietoa minulla ei ole, koska en ole hetkeen opiskellut (psykaa opiskelin sivuaineena).
Esimerkiksi tässä on psykologian perusopinnot, jotka voi aloittaa koska vain ja katsoa luennot netin kautta: http://www.avoinyliopisto.fi/fi-FI/Opetustarjonta/StudyUnit.aspx?StyleSuffix=UrlQuery&StudyUnitId=8a518b67-33db-461c-a77f-9515c0d38d33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun olisikin ensimmäinen välivuosi, mutta tässä on jo kaksi välivuotta vietetty.. Olen asunut ulkomailla ja kilpaillut siellä tehden töitä sen ohella. En tietenkään ottaisi paikkaa vastaan jos voisin olla 100% varma että pääsen ensi vuonna sisään opiskelemaan sitä mitä haluan, eli minun tapauksessani psykologiaa. Varmuutta siitä en saa, mutta kaikkeni aion laittaa peliin ja kohta on tehtävä vaikea päätös.
Joku kysyi haluanko todella tehdä sitä, kyllä. Viime viikonlopun ruississa olin kuuntelemassa kännisten avautumisia sillä välin kun omat kaverit pitivät hauskaa lasi kädessä lavan edessä ja eräs puolituttu jokusen tunnin menoa seurattua totesi minun keräävän noita avautujia kuin joku magneetti ;) Jotain auttamisen halustani kertonee myös se että en voisi kuuna päivänä tappaa kärpästä tai hyttystä ja pyrin nekin aina pelastamaan liemestä. Psykologin työ on raskasta, mutta se ilo mitä saa siitä että pystyy auttamaan muita palkitsee älyttömästi. Toisaalta minun on helppoa asettua toisen ihmisen asemaan ja nähdä tilanne heidän perspektiivistään, osittain ehkä sen vuoksi että oma lapsuuteni oli ajoittain aika vaikea.
Tuli myös maininta siitä että kauppis ja psykologia ovat kaukana toisistaan - onko poissuljettua pitää koirista ja ruuanlaitosta, nehän ovat ihan eri asioita? Ei yksi kiinnostuksen kohde automaattisesti poissulje toista. Mainitsin kuitenkin että kiinnostus psykologiaa kohtaan on huomattavasti suurempi, siitä huolimatta että kaupallinenkin ala kiinnostaa.
Tämä uudistus oli omasta mielestäni todella huono, innovointi ja korkea osaaminen tulevat laskemaan kuin lehmän häntä ajan myötä.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:26"]Voi kun olisikin ensimmäinen välivuosi, mutta tässä on jo kaksi välivuotta vietetty.. Olen asunut ulkomailla ja kilpaillut siellä tehden töitä sen ohella. En tietenkään ottaisi paikkaa vastaan jos voisin olla 100% varma että pääsen ensi vuonna sisään opiskelemaan sitä mitä haluan, eli minun tapauksessani psykologiaa. Varmuutta siitä en saa, mutta kaikkeni aion laittaa peliin ja kohta on tehtävä vaikea päätös.
Joku kysyi haluanko todella tehdä sitä, kyllä. Viime viikonlopun ruississa olin kuuntelemassa kännisten avautumisia sillä välin kun omat kaverit pitivät hauskaa lasi kädessä lavan edessä ja eräs puolituttu jokusen tunnin menoa seurattua totesi minun keräävän noita avautujia kuin joku magneetti ;) Jotain auttamisen halustani kertonee myös se että en voisi kuuna päivänä tappaa kärpästä tai hyttystä ja pyrin nekin aina pelastamaan liemestä. Psykologin työ on raskasta, mutta se ilo mitä saa siitä että pystyy auttamaan muita palkitsee älyttömästi. Toisaalta minun on helppoa asettua toisen ihmisen asemaan ja nähdä tilanne heidän perspektiivistään, osittain ehkä sen vuoksi että oma lapsuuteni oli ajoittain aika vaikea.
[/quote]
Erona vain, että sä et olis ite maistissa vaan tosiaan kuuntelisit 8-16 x5vkossa toisten ongelmia selvinpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko lukea avoimessa yliopiston kursseja, jotta et aloittaisi ihan nollasta jos pääset ensi vuonna sisään? Toinen vaihtoehto olis korottaa yo-todistuksen arvosanoja, niin voisit hakea siinäkin kiintiössä.
Tuttu tilanne. Itse pääsin tradenomikoulutukseen, mutta todellisuudessa haluan lääkäriksi. Menen nyt kuitenkin opiskelemaan tradenomiksi ihan vain siksi, koska olen jo pitänyt yhden välivuoden, enkä töiden ohella ehtinyt enkä jaksanut yhtään lukea. Meinaan suorittaa nämä opinnot mahdollisesti loppuun, etten jää aivan tyhjän päälle, jos osoittautuukin, etten vaan kykene pääsemään lääkikseen. Samalla suunnittelen lukevani joka päivä pari sivua lääkiksen aineistoja niin, että kolmen vuoden sisällä voisin päästä lukemaan lääkäriksi.
Nyt olen kk verran suunnitelmassani pysynyt ja irti en siitä meinaa päästää. Minulta löytyy aina joka päivä tunti aikaa käyttää ylimääräiseen lukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:36"]Tuttu tilanne. Itse pääsin tradenomikoulutukseen, mutta todellisuudessa haluan lääkäriksi. Menen nyt kuitenkin opiskelemaan tradenomiksi ihan vain siksi, koska olen jo pitänyt yhden välivuoden, enkä töiden ohella ehtinyt enkä jaksanut yhtään lukea. Meinaan suorittaa nämä opinnot mahdollisesti loppuun, etten jää aivan tyhjän päälle, jos osoittautuukin, etten vaan kykene pääsemään lääkikseen. Samalla suunnittelen lukevani joka päivä pari sivua lääkiksen aineistoja niin, että kolmen vuoden sisällä voisin päästä lukemaan lääkäriksi.
Nyt olen kk verran suunnitelmassani pysynyt ja irti en siitä meinaa päästää. Minulta löytyy aina joka päivä tunti aikaa käyttää ylimääräiseen lukemiseen.
[/quote]
"Joka päivä pari sivua lääkiksen aineistoa" :D
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:25"]Täällä myös eräs psykasta niukasti rannalle jäänyt ja voi luoja että masentaa ja ahdistaa! Minulla on kyllä jo yksi opiskelupaikka, mutta se ei tunnu oikealle. En kuitenkaan uskalla sitä lopettaa, jotten jää aivan tyhjän päälle jos ensi vuonnakaan en psykalle pääsisi. Niin kamalaa, kun tietää tarkalleen mitä haluaa, mutta ei vaan pääse sitä tekemään. Ja mulla on tässä kuule ollut paritkin välivuodet ja eri opiskelupaikat... pitkän tien olen taivaltanut, kunnes viimein löysin alani ja annoin kaikkeni.... Enkä päässyt sisään. [/quote] Miksi edes lopettaisit toista opiskelua? Toki opintotukikuukausia menee, mutta ei muuta syytä lopettaa
[/quote]
Koska opintotukikuukauteni ovat todella vähissä, joten en tajua millä opiskelisin tuon psykologian tutkinnon jos sinne ensi vuonna pääsisin. Mulla tosin mahdollista hakea maisterikiintiön kautta, eli ei tarvitse aloittaa nollasta. Tuntuu vaan turhauttavalta opiskella linjalla joka ei ole sitä mitä todella haluaisi opiskella. Menee aikaa vaan opiskeluun joka ei johda mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:26"]
Tuli myös maininta siitä että kauppis ja psykologia ovat kaukana toisistaan - onko poissuljettua pitää koirista ja ruuanlaitosta, nehän ovat ihan eri asioita? Ei yksi kiinnostuksen kohde automaattisesti poissulje toista. Mainitsin kuitenkin että kiinnostus psykologiaa kohtaan on huomattavasti suurempi, siitä huolimatta että kaupallinenkin ala kiinnostaa.
[/quote]
Eivät ne ole välttämättä kaukana toisistaan. Molemmat ovat laajoja oppialoja ja myös kaupallinen ala työllistää psykologeja. Tiedän myös ihmisiä, joilla on sekä kauppatieteen että psykologian (tai sosiaalipsykologian, kognitiotieteen, aikuiskasvatustieteen, sosiologian jne.) koulutustausta. Erityisaloista tms. tulee mieleen: työhyvinvointi, organisaatiopsykologia, johtajuus/johtajien koulutus (mitä on hyvä johtajuus? miten parantaa työntekijöiden motivaatiota?), markkinointi, kulutuskäyttäytymisen tutkiminen, työhaastattelut...
Suosittelen, että rohkeasti ja luovasti yhdistelet erilaisia kiinnostuksenkohteita ja katsot, mitä syntyy. Esim. yksi kaverini ei aikoinaan osannut päättää, valitsisiko taidealan vai matemaattisen alan. Alat tuntuivat sulkevan toisensa pois, mutta myöhemmin tietotekniikan ja peliteollisuuden kehityttyä löytyikin töitä taitavalle tietokonegrafiikan osaajalle.
-16
Ensikertalaiskiintiöuudistus on tosiaan, kuten moni jo todennut, täysin epäonnistunut. Tavallaan rangaistaan siitä jos on jo suorittanut tutkinnon. Itselläni myös jo yksi tutkinto, FM jonka suoritin 4 vuodessa ja jo pitkään olen halunnut opiskella farmaseutiksi. Koska itsellä myös kemia on haastavampi ja siihen töytyisi panostaa pääsykokeissa, ja ensikertalaiskiintiö on jotain 70 %, en tiedä millaiset mahdollisuudet minulla olisi päästä lukemaan farmasiaa.
Minusta ensikertalaiskiintiössä vaikeutetaan asioita myös siten, että monet ei uskalla ottaa opiskelupaikkaa vastaan ja menetetään moniosaamista. Mietin pitäisikö tästä tehdä kansalaisaloite, kiintiöt pois tai ainakin ensikertalaiskiintiöt pienemmiksi.
Muuttuuko tuo kiintiö jossain vaiheessa? Siis eihän sen perusteena voi vuosikausia pysyä tuo "vuonna 2014 tai sen jälkeen..."
Eikö aikuisena pääse enää opiskelemaan mitään?
Ensikertalaiskiintiö on tosiaan ihan paska systeemi. Lisää vain pahoivointia. Ihmisille pitää antaa mahdollisuus vaihtaa alaa missä tahansa vaiheessa elämää ja opiskelupaikkoihin pitäisi päästä osaamisen mukaan. Kukaan ei hyödy siitä että yrittää vuosikausia päntätä samoja pääsykoekirjoja ja saada yo-todistuksen arvosanoja korotettua että pääsisi tiettyyn paikkaan opiskelemaan. Nykyään välivuosia tulee monille vain lisää, kun odotetaan että josko sittenkin pääsisi sinne unelmapaikkaan ja hylätään kaikki muut vaihtoehtot. Siinä odotellessa pitäisi antaa opiskella joku muu tutkinto, kyllä se kuitenkin eteenpäin vie. Itse tunnen lukuisia ihmisiä jotka on päätyneet aikoinaan ottamaan ammattikorkeasta paikan vastaan, kun eivät ole yliopistoon päässeet ja sitten opiskellessa huomanneet että se amk:n ala onkin kiva ja itselle sopiva ja työllistyneet sille. Tätäkään ei voi nykyään tapahtua kun ihmisten pitää pitää miljooona välivuotta ja tavoitella ikuisuus sitä yhtä unelmaopiskelupaikkaa, jota ei välttämättä edes silti ikinä saa ja elämästä menee vuosia ihan hukkaan. Se jos mikä masentaa.
7 pahoittelee sekavaa kieliasua. Kirjoitin vähä liian hätäisesti.