Lue keskustelun säännöt.
Ensikertalaiskiintiö - mitä ihmettä teen opiskelupaikan suhteen
06.07.2015 |
Hain opiskelemaan psykologiaa ensimmäistä kertaa enkä valitettavasti päässyt sisälle. Tein todella paljon töitä ja pääsykoe meni ihan hyvin, mutta ei niin hyvin että olisin päässyt sisälle valintakoekiintiössä. Harmittaa, turhauttaa, ärsyttää. Tuntuu niin turhauttavalta antaa kaikkensa jollekkin useiden kuukausien ajan ja sitten jäädä täysin tyhjän päälle. No, näin kävi ja tässä ollaan.
Hain opiskeleman myös tradenomiksi ja pääsin sisälle. Jos ensikertalaiskiintiötä ei olisi käytössä ottaisin opiskelupaikan aivan ehdottomasti vastaan ja pyrkisin ensi keväänä uudestaan opiskelemaan psykologiaa, ala kiinnostaa todella paljon. Haluan tehdä työtä jossa voin konkreettisesti auttaa muita ihmisiä, uskon että minulla olisi kys. ammatissa paljon annettavaa, toisekseen uskon että sisäinen intohimo ja kiinnostus jotakin kohtaa tuottaa enemmän tulosta työn jäljessä. Kaupallinen ala kiinnostaa myös, mutta ei yhtä suuresti.
Valitettavasti ensikertalaiskiintiöt ovat kaiketi keskimäärin 60-65% yliopistoissa ja minä haen valintakoekiintiössä, en siis edes lukioiden papereilla & valintakokeella. En edes halua tietää kuinka paljon heikommat mahdollisuudet on ensi vuonna päästä opiskelemaan psykologiaa jos nyt vastaanotan tradenomin paikan. Haluaisin kuitenkin opiskelemaan heti, mutta en menettää mahdollisuuksiani sinne minne todella haluan. En ole mikään luonnonlahjakkuus matemaattisissa aineissa, eli ei olisi varaa hakea hirveästi pienemmässä kiintiössä.. Taistelu oli jo ennestään kovaa. Olen laskenut todella paljon viimeisen vuoden aikana ja kehittynyt huimasti, mutta en tiedä olenko ensi keväänä niin hyvä että pääsisin minikiintiössä sisään. Kohtalotoverit, miten olette toimineet tai kuinka toimisitte?
Kommentit (49)
^Juurikin noin siinä monille käy. Jos esim. haaveilee vaikka siitä psykologian paikasta ja hakee sinne vuosikausia pääsemättä ja hylkää kaikki muut paikat, niin ne muut taidot ruostuu siinä vuosien kuluessa. Sitten joskus viiden vuoden päästä ei pääsekään enää esim. niiihin tradenomiopintoihin, joihin olisi heti lukion jälkeen päässyt ja jää täysin tyhjän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä samaa pähkäilen itsekin edelleen, että mitä nyt tehdä. Tämä ensikertalaiskiintiö laittoi suunnitelmat täysin uusiksi. Tarkoitukseni oli valmistua hallinnon alalta ja jatkaa sen jälkeen hakemista pääsykokeissa psykologin koulutukseen. Nyt mietin, että jätänkö nykyiset opinnot kokonaan kesken ja silloin pääsen vielä tähän ensikertalaiskiintiöön. Jännittäviä aikoja: jättääkö nyt pitkä, lopuillaan oleva yliopistoura kesken ja hypätä riskillä tyhjän päälle ja hakea omaa koulupaikkaa.
Uskoisin, että viihtyisin varmasti monessa ammatissa. Montaa eri alaa on tullut nähtyä koulun ohella kesähessuna ja harjoittelijana mutta kirkkaimpana aina mielessä psykologin koulutus, ammattipätevyys ja suuntautuminen esimerkiksi kasvatus alalle. Pari kertaa olen jo hakenut ja täpärälle on jäänyt. Kyllähän se pahalle tuntui ja tuntuu edelleen. Nyt on tiukka paikka, että mitä tehdä. Ottaako riski ja jättää opinnot vai pidättäytyäkkö nykyisissä opinnoissa ja vaipua alalle, mistä toivon jo nyt pois pääsyä. Minkäänlaista ammattitutkintoa ei tässä tilanteessa pysty hankkimaan kiintiön vuoksi ja samalla työttömäksi jääminen ei tunnu mieluisalta vaihtoehdolta. Joten sanon että, tämä ensikertalaiskiintiö ei tunnu toimivan lopulta kovinkaan monen hakijan kannalta.
Vanha ketju mutta olen itsekkin juuri samassa tilanteessa, mietin ottaisiko vastaan yliopistopaikan, joka ei vie minua kovin lähemmäs haaveitani vai pitääkkö välivuosi ja hakea ensi keväänä uudestaan sopivammalle alalle. Ilman tuota ensikertalaiskiintiötä ottaisin kyllä ehdottomasti paikan vastaan. Välivuosien pitäminen ja ajan tuhlaaminen ahdistaa, olen muutenkin ollut jo puoli vuotta tekemättä mitään. :/
Onko ensikertalaiskiintiötä vastaan tehty jo kansanaloitetta? Olisiko kellään linkkiä että saan raapustaa nimeni alle?
Avoimessa voi opiskella mahdollisesti myös sivuainetta joka sopii, toivotun pääaineen kanssa yhteen ja on hyödyllinen myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne. Itse pääsin tradenomikoulutukseen, mutta todellisuudessa haluan lääkäriksi. Menen nyt kuitenkin opiskelemaan tradenomiksi ihan vain siksi, koska olen jo pitänyt yhden välivuoden, enkä töiden ohella ehtinyt enkä jaksanut yhtään lukea. Meinaan suorittaa nämä opinnot mahdollisesti loppuun, etten jää aivan tyhjän päälle, jos osoittautuukin, etten vaan kykene pääsemään lääkikseen. Samalla suunnittelen lukevani joka päivä pari sivua lääkiksen aineistoja niin, että kolmen vuoden sisällä voisin päästä lukemaan lääkäriksi.
Nyt olen kk verran suunnitelmassani pysynyt ja irti en siitä meinaa päästää. Minulta löytyy aina joka päivä tunti aikaa käyttää ylimääräiseen lukemiseen.
oletko suorittanut lukiossa fykebi kaikki kurssit????? Ellet niin piiiiitkä työ edessä.
Hyvä että nuoret pääsee suht pian opiskelemaan kun ei oo aiempaa tutkintoa. Onhan paikkoja ei ensikertalaisille ja siinäkin hyvät pääsee sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että aloitat psykologian opinnot avoimen yliopiston puolella. Se on maksullista, mutta ehkä voisit löytää töitä ja saada samalla vähän rahaa säästöön? Avoimen puolella opiskelussa on myös se hyvä puoli, että tutustut paremmin oppialaan ja näet, onko se juuri oikea ala sinulle.
Tietääkseni ainakin opintokokonaisuudet (esim. perusopinnot 25 op) hyväksytään minkä tahansa yliopiston tutkintoon, yksittäisistä kursseista en tiedä. Varmaa tietoa minulla ei ole, koska en ole hetkeen opiskellut (psykaa opiskelin sivuaineena).
Esimerkiksi tässä on psykologian perusopinnot, jotka voi aloittaa koska vain ja katsoa luennot netin kautta: http://www.avoinyliopisto.fi/fi-FI/Opetustarjonta/StudyUnit.aspx?StyleSuffix=UrlQuery&StudyUnitId=8a518b67-33db-461c-a77f-9515c0d38d33
En ole opiskellut psykologiaa, mutta omissa maisteriopinnoissani olen tehnyt noin puolet kursseista avoimessa niin pää- kuin sivuaineissa - kolmessa aineessa perusopintokokonaisuudet avoimessa sekä lisäksi perusopinnot eri yliopistossa oppiaineessa, jota tarvitsin ammatilliseen pätevöitymiseen. Samoin suurimman osan pakollisista kieliopinnoista.
Avoin tarjoaa myös jonkin verran aineopintoja, jopa kokonaisuuksia. Myös yksittäiset kurssit on hyväksytty. Työssäkäyvää maksullisuus ei haittaa, ei ole kalliimpaa kuin mikä tahansa harrastus, ja voin vakuuttaa, ettei aikaa muille harrastuksille hirveästi jääkään :) Sen takia välivuosia ei tarvitse viettää, ettei yhtenä keväänä pääsykokeissa tärppää.
Vanha ketju.
Itse aikoinaan luin ensin yo-merkonomiksi ja myöhemmin diplomi-insinööriksi.
En alkuun osannut tietää, mille alalle todella haluaisin.
Nyt harmittaa lasteni puolesta nämä ensikertalaisuuskiintiöt ja vain yo-todistuksen perusteella suuret kiintiöt.
Siinä voi käydä niin, että ei saa mitään tutkintoa. Haluaa vaikka oikikseen, mutta ei pääse heti ja ei uskalla mennä esim. tradenomiopintoihin siinä välissä. Sitten yrittää ensikertalaisena sinne oikikseen 5 vuotta, mutta oikeasti onkin jo tottunut hanttihommiin ja välillä lorvailuun. Luovuttaa kokonaan ja jää pelkäksi ylioppilaaksi.
Parempi olis ollu saada siinä välivuosina edes tradenomitutkinto.