Kun ei tee lasta niin se on ekoteko, mutta jonain päivänä saattaa huomata olevansa melko yksinäinen ja tarpeeton ihminen
Kun ei tee lasta niin se on ekoteko, mutta myös jonain päivänä, kun ne eläkkeelle lähtökahvit on juotu saattaa huomata olevansa melko yksinäinen ja tarpeeton ihminen. Eräs johtaja kysyi kenelle työ on kaikkein tärkeintä. Joitain käsiä nousi tämän johtajan käden lisäksi ja silloin ajattelin, että hän tosiaan laittoi perheensä sijoille 2-? Hän on nyt eläkkeellä ja ehkä kukaan ei häntä tehtaalla enää muista ja minäkin vain tuosta "aivopierusta"
Kommentit (82)
Mun miehelleni työ on myös numero 1. Elämässä. Ja meillä on kuitenkin lapsi.
Vahingoniloa tosiaan loistaa aloituksesta. Kenellehän tarkoitettu, varmaan jollekin lähipiiriläiselle ilkelymielessä. Sellaisia ne ihmiset on.
Ei yksinäinen, olen huomannut vanhusten suurimman surun ja pahan mielen syntyvän kun lapset eivät käy katsomassa
Älä takerru lapsiisi hanki omia ystäviä. Lapsilla on omat perheet.
Olisi aika kauheaa elää niin, että oman elämän merkityksellisyys olisi lapsista kiinni. Mulla se ei ole työstäkään.
Vierailija kirjoitti:
No, kun elää niiden lastensa kautta huomaa sen yksinäisyytensä jo ennen eläkeikää. Mihin hävisi kaikki ystävät?
On sitä muitakin tapoja menettää ystävät. Ja eikös lapsilleen omistautuva kuitenkin joudu lasten takia verkostoitumaan ja haalimaan ystäviä ?
Onhan nuo pennut ihan hauskoja. Pysyy väkisinkin ajan hermoilla mukana.
Se jos ei tee jotain, niin ei ole mikään teko ensinkään. Vaikka eihän näihin ekokuvioihin mitkään logiikan säännöt päde muutenkaan.
Kumma kun lasten hankkimiselle ei tarvitse olla mitään järkevää syytä. Mutta päätäppä jättää hankkimatta niin syitä penätään ja syynätään korvat tarkkana. Sitten jaetaan näitä yksinäisyys jne. tarinoita varoitukseksi.
Noloa kutsua ketään tarpeettomaksi. -myötähävettää sivusta
Lapset voi muuttaa vaikka ulkomaille ja käyvät kerran vuodessa kylässä. Kannattaa panostaa ystävyysuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos taas tekee lapsen, niin jonain päivänä huomaa tehneensä toisen tarpeettoman ihmisen. Siinä sitä sitten ollaan kaksi tarpeetonta.
Mistä tietää olevansa tarpeeton ?
No siitä, että kaikki on. Ihmiset ja koko pallo. Täysin turhaa ja tarpeetonta.
Se, että yrittää löytää merkitystä omien lasten hoidosta on suunnilleen sama kuin kokisi itsensä tarpeelliseksi, koska siivosi oman asuntonsa, jonka ensin tahallaan sotki. Tai hajottaa tavaran saadakseen elämään merkitystä sen korjaamisesta.
Asia on eri, jos lapsi ei ole oma tai se oli täysi vahinko.
En ole päivääkään katunut omaa tietoista lapsettomuutta. Tehköön lapsia he jotka haluavat niitä. En kuulu siihen porukkaan. Hyvin olen yksin viihtynyt ja ystävien kanssa yhteydessä ollaan. Ei ongelmaa tietoisesta lapsettomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos taas tekee lapsen, niin jonain päivänä huomaa tehneensä toisen tarpeettoman ihmisen. Siinä sitä sitten ollaan kaksi tarpeetonta.
Mistä tietää olevansa tarpeeton ?
Ap varmaan tietää vastauksen tähän.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun lasten hankkimiselle ei tarvitse olla mitään järkevää syytä. Mutta päätäppä jättää hankkimatta niin syitä penätään ja syynätään korvat tarkkana. Sitten jaetaan näitä yksinäisyys jne. tarinoita varoitukseksi.
Itse olen sitä mieltä, että ihminen voi varmasti olla onnellinen lasten kanssa ja ilman lapsia.
En tajua tätä sotimista aiheesta. Mitä se kenenkään elämää haittaa miten toiset elämäänsä elävät?
Kyllä vanhemmiten myös ystävyyssuhteet tahtovat kadota. Olen töissä vanhustenhoidossa ja ei niitä ystäviä useinkaan ole yhtään jäljellä. Ne ystävät ovat usein myos sairaita tai kuolleet tai eivät pysty käymään.
Ihana turhuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos taas tekee lapsen, niin jonain päivänä huomaa tehneensä toisen tarpeettoman ihmisen. Siinä sitä sitten ollaan kaksi tarpeetonta.
Mistä tietää olevansa tarpeeton ?
No siitä, että kaikki on. Ihmiset ja koko pallo. Täysin turhaa ja tarpeetonta.
Se, että yrittää löytää merkitystä omien lasten hoidosta on suunnilleen sama kuin kokisi itsensä tarpeelliseksi, koska siivosi oman asuntonsa, jonka ensin tahallaan sotki. Tai hajottaa tavaran saadakseen elämään merkitystä sen korjaamisesta.
Asia on eri, jos lapsi ei ole oma tai se oli täysi vahinko.
Mulle merkittävintä on se rakkaus. Se ehkä ainut asia mikä tässä elämässä tuntuu järkevältä.
Viime syksynä kun äitini teki lähtöä ja kävin katsomassa häntä, juuri koskaan ei näkynyt kenenkään muiden vanhusten omaisia. Hoitajat vain kärräsivät niitä telkkarin eteen, jotka olivat tarpeeksi hyvässä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
No sitten voi ottaa elätikseen muutaman virheiden maahantuottaman uussuomalaisen.
Joillekin ajatukset kulkee samaa rataa kohdusta hautaan.
Olen huomannut töissä vanhusten parissa, että yksinäisimpiä ovat vanhukset joilla ON lapsia. Aikuiset lapset eivät ehdi käymään tai jaksa kun omakin elämä on niin raskasta. Sen sijaan lapsettomat vanhukset ovat virkeämpiä ja heillä on muitakin kontakteja tai mielekkyyttä elämässä kuin lapset joihin eivät ole voineet takertua.
Eivät lapset ole tae mistään. Itselläni on hyvät suhteet vanhempiini, mutta silti pääsen käymään heidän luonaan vain 2-3 kertaa vuodessa. Jos heidän sosiaaliset suhteensa olisivat vain minun varassani, niin aika ankeaa olisi.