Lue keskustelun säännöt.
Kun ei tee lasta niin se on ekoteko, mutta jonain päivänä saattaa huomata olevansa melko yksinäinen ja tarpeeton ihminen
20.02.2022 |
Kun ei tee lasta niin se on ekoteko, mutta myös jonain päivänä, kun ne eläkkeelle lähtökahvit on juotu saattaa huomata olevansa melko yksinäinen ja tarpeeton ihminen. Eräs johtaja kysyi kenelle työ on kaikkein tärkeintä. Joitain käsiä nousi tämän johtajan käden lisäksi ja silloin ajattelin, että hän tosiaan laittoi perheensä sijoille 2-? Hän on nyt eläkkeellä ja ehkä kukaan ei häntä tehtaalla enää muista ja minäkin vain tuosta "aivopierusta"
Kommentit (82)
Tämän palstan perusteella äidit ja anopit ovat erittäin yksin muutenkin, että ei lapset takaa seuraa vanhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini huomaa ettei lapset takaa mitään. Olisi kannattanut olla rakastava äiti niin nyt ei tarvitsis miettä miksi emme pidä yhteyttä. 😂
Kaikkein yksinäisimpiä ovat ne lapsensa tehneet, joiden lapset eivät käy. Lapseton tietää olevansa vastuussa ihmissuhteidensa hankkimisesta.
Kaikki aikuiset lapset eivät pidä yhteyttä vanhempiin. Rikolliset ja hiumevenkulat aiheuttaa vain harmia perheessä.
On kumppani, ihanat ystävät, lemmikit ne ei jätä kun eläköityy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman voi huomata vaikka tekisi monta lasta.
Maailman paskin syy lisääntyä on pelko yksinäisestä vanhuudesta. Ei sillä jälkikasvulla ole mitään velvollisuutta sinulle seuraa pitää.
Yksinäinen vanhus voi tutustua muihin yksinäisiin vanhuksiin tai vaikka ottaa kissan kaverikseen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein yksinäisimpiä ovat ne lapsensa tehneet, joiden lapset eivät käy. Lapseton tietää olevansa vastuussa ihmissuhteidensa hankkimisesta.
Tämä, mutta yleensä siihen on syynsä (joka löytyy peilistä), miksi lapset eivät käy. Sen, minkä taakseen jättää, edestään löytää. Ei kannata kuvitella, että lapset unohtaisi kaltoinkohtelut ja väärinkäytökset, joita vanhemmat ei pidä minään. Minä kyllä muistan, vaikka äitini kovasti yrittää väittää minun valehtelevan. Onni onnettomuudessa hänelle, ollaan hyvissä väleissä ja minulle hyvä homma siinä mielessä, että olen saanut apua niin omiin asioihini kuin lapsenkin hoidossa.
Toivottavasti itsellä olisi hyvät välit omiin lapsiin sitten joskus kun ovat aikuisia, eikä heidän tarvitse muistutella katkerina pikkuyksityiskohdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti asuu Kemissä ja sen lapset Helsingissä (1 x), Espoossa (2 x) ja Hämeenlinnassa. Äiti näkee kutakin meistä ehkä kerran tai kaksi vuodessa.
Itse olen palvelutalossa töissä ja suurinta osaa heistä ei käydä tapaamassa kuin jouluna. Suomalaiset lapset on tekopyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos taas tekee lapsen, niin jonain päivänä huomaa tehneensä toisen tarpeettoman ihmisen. Siinä sitä sitten ollaan kaksi tarpeetonta.
Mikä tällaisia aivopieruja aiheuttaa. Elämässä on muutakin kuin lapset ja perhe. Jokainen elää niinkuin itse haluaa tai pelaa niillä korteilla jotka on annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla on ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa.
Itselläni ei ole omia lapsia ja teen vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten parissa ja nämä on varmasti kiitollisempia kuin yksikään oma liian hyvään tottunut kermaperse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vanhemmat elää liikaa lapsien kautta, sitten on tyhjää kun he lähtevät pesästä.
En sanoisi suomalaisen lapsettomuutta niinkään ekoteoksi. Se on ennemminkin paikan antaminen ulkomaiselle lapselle.
Kummasti osalle näistä lempeistä äiti-ihmisistä tuntuu tuottavan onnea ja vahingoniloa se ajatus siitä, miten yksinäistä onkaan lapsettoman arki. Yleensä tähän hekumaan liittyy oletus myös siitä, että jokainen lapseton on sitä vapaaehtoisesti. Miten tahdikas ajatus olisi mehustella sillä, miten yksinäinen vanhuus onkaan sillä, jonka lapsi on kuollut ennen vanhempaansa. Heitäkin on. Kuka tahansa meistä voi vanhetessaan muuttua tylsäksi ja tarpeettomaksi rasitteeksi. Omanarvontunnon voi löytää muustakin kuin jälkeläisistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos taas tekee lapsen, niin jonain päivänä huomaa tehneensä toisen tarpeettoman ihmisen. Siinä sitä sitten ollaan kaksi tarpeetonta.
Mistä tietää olevansa tarpeeton ?
No, kun elää niiden lastensa kautta huomaa sen yksinäisyytensä jo ennen eläkeikää. Mihin hävisi kaikki ystävät?
Mites ystävyyssuhteet tai mahdollisesti kumppani? Ne ovat usein vanhempi-lapsi -suhteita paljon terveempiä ja tasapainoisempia ihmissuhteita, koska ne perustuvat täydelle vapaaehtoisuudelle.
En todellakaan hanki lasta, jotta jonkun olisi pakko rakastaa ja pitää seuraa. Todella sairasta, jos joku toimii näin. Ei lapsella ole mitään velvollisuuksia vanhempaansa kohtaan.
Minua masentaa se, että joudun sinnitellä eläkeikään asti ennen kuin saan olla ihan yksin.